* suomen kieli

Minä vaan klikkaan otsikoita

Vallalla näyttää olevan enenevässä määriin sellaista käsitystä, että otsikon tehtävä ei ole kertoa keskeistä asiaa jutun sisällöstä, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Kohua kirjoista

Mutta kuka muistaa enää, mikä kirja voitti Finlandia-palkinnon, kysyy Vesa Heikkinen.

Sivistyksen narratiivi

Miksi relevantti eikä asiaan kuuluva, kysyy Vesa Heikkinen.

Analyysia! Analyysia!

Analyysi voi tätä nykyä tarkoittaa kenen tahansa aanailuja mistä tahansa aiheesta ja analysoida on taajaan käytössä johtoverbinä, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Kiistanalainen kansallismielisyys

”Soihdunkantajat saivat perusviestinsä hyvin läpi. Sanasyötin nielaisivat niin poliisit kuin toimittajatkin”, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Ajan hammas julkisella sektorilla

Pitkässä juoksussa kielikuvan kuvallisuus karisee, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Hänen mukaan

Yhä useammin lehdissä lukee hänen mukaan eikä hänen mukaansa, kuten kielenhuoltajat suosittelevat, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Virkkeen virka

Onnellisinta lukijan ja kirjoittajankin kannalta olisi, jos ulkoasu palvelisi sisältöä eikä päinvastoin, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Jopa on!

Mitä informaatiota otsikoista jää puuttumaan, jos niihin ei raapusteta muodikasta jopa-sanaa, kysyy Vesa Heikkinen.

Tekstiin tuikatut

Suivaantuminen on jo niin nähty.

Listat ja loikat

Nimeäminen on kaiken kielenkäytön perusta.

Ajatukseton viiva

Arvelen, että ajatusviivassa potuttaa ainakin kolme asiaa, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Jos metsään haluat mennä

Olen harva se päivä kekäleinä journalistisista teksteistä, joissa luontokappaleiden olemusta ja toimintaa kuvataan ikään kuin kyse olisi ikävistä ihmisistä, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Normipäivittelyä

Millainen on pilkunviilaajan normipäivä?

Kumma mysteerinen

Tuli mieleen tarina kodinkonekauppiaasta, joka möi asiakkaalleen markkinoitten ”sutenööristi parasta” hilavitkutinta.

logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
93. vuosikerta