* seksuaalinen häirintä

Palaneen käry -ohjelma paljasti, että naisien ahdistelusta syytetty yritysjohtaja oli Matti Ahde. Vasemmalla: Palaneen käryn syyskauden 2000 tiimi juhlimassa aiemmasta ohjelmasta saamaansa Lumilapio-palkintoa maaliskuussa 2001. Vasemmalta toimittajat Simo Sipola, Elina Hirvonen, Esko Naskali, Essi Salonen ja vastaava tuottaja Jukka Heinonen. Keskellä: Iltalehden aihetta käsittelevä juttu muuttui rankasti painoksesta toiseen. Oikealla: Journalisti-lehti käsittele Palaneen käryä -ohjelman lopettamista 6. huhtikuuta 2001.

Suomen ensimmäisessä isossa ahdistelukohussa päätoimittajat puolustivat ahdistelijaa ja lähtivät tämän kanssa lumilomalle. Asian paljastaneet journalistit joutuivat kärsimään.

Keväällä 2001 media ryntäsi lähes yhtenä rintamana puolustamaan seksuaalisesta häirinnästä syytettyä Matti Ahdetta. Jukka Heinonen siunasi ahdistelijan nimen paljastamisen – ja sai maksaa siitä. Nyt hän kertoo ensimmäistä kertaa, mitä 20 vuotta sitten tapahtui.

Median nuorallatanssin vuosi

Lokakuussa tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun seksuaalisen häirinnän vastainen Me too -kampanja paisui maailmanlaajuiseksi. Miten suomalaismedia on onnistunut kampanjan uutisoinnissa?

Kaikkien ei tarvitse tietää kaikkea

Journalistin tulisi aina kysyä, mikä on oikea yhteiskunnallinen kysymys, mikä taas työyhteisön sisäinen ristiriita, henkilökohtainen tragedia tai kerrassaan merkityksetön asia, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Mielipide vastaan fakta

Kielteiseen valoon joutuneelle pitää antaa mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen tai vastineeseen.

Palkittua uutistyötä. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala saivat yhdessä STT:n työryhmän kanssa Bonnier-palkinnon seksuaalista häirintää ja ahdistelua käsittelevistä jutuistaan. Palkintoraati kiitteli tekijöitä huolellisesta, sinnikkäästä ja rohkeasta uutistyöstä.

Hiljaista sympatiaa

Psyykkisen järkytyksen kokeneen haastattelussa on hyvä osata kuunnella. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala kohtasivat naisia, jotka olivat koululaisina joutuneet opettajan seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.

Toimituksia vaivaa vaikenemisen kulttuuri

Journalistit joutuvat seksuaalisen häirinnän kohteiksi muita viestintäammattilaisia useammin. ”Urposti käyttäytyviä ihmisiä on alalla liikaa”, sanoo Hanne Aho.

Vallankumouksellinen. Lokero, jonka määrittää miltä uskottavan ja älykkään naisen pitää näyttää ja kuulostaa, on julkisuudessa kapea, Ina Mikkola sanoo. Sitä hän haluaa rikkoa, kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Levottoman seksipuheen puolesta

Ina Mikkola haluaa kyseenalaistaa sen, miltä uskottavan toimittajan pitää näyttää ja kuulostaa.

Päänavaaja

Moni media teki alkuvuonna omia #metoo-selvityksiään. Ylen Sara Rigatellin jutussa kerrottiin elokuvaohjaaja Lauri Törhösen nimi.

Nimellä vai ilman?

Seksuaalinen häirintä puhuttaa mediassa ja somessa. Suomalaiset mediat ovat varovaisia häirinnästä syytettyjen nimeämisessä.

Kommentti: Häirintää vai huumoria?

Fyysinen kiinnikäyminen on helppo tunnistaa seksuaaliseksi häirinnäksi, mutta milloin ”huonot jutut” muuttuvat häirinnäksi?

Jäsenten asialla

Pääkirjoitus.

”Humalainen haastateltava tarttui rintoihini”

Toimittajat kohtaavat seksuaalista häirintää juttukeikoilla. Myös kollegan käytös voi keikoilla muuttua epäasialliseksi, ilmenee Journalistin kyselystä.

Häirintää kaikissa muodoissaan

Journalistin kyselyyn vastanneista noin puolet on kokenut seksuaalista häirintää työpaikallaan. Moni arastelee esimiehelle kertomista. ”Entä jos minulle sanotaan, että kuvittelet vain”?

#media too?

Onko media itsessään yksi pahimmista ahdistelijoista? Mediatutkija Susanna Paasosen mukaan ennen oli huonommin.

logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta