* kolumnit

Ulkoistettu paha

Miten olisi sen myöntäminen, että näkemyksen ja investointien puutteen vuoksi mediatalot putosivat pahasti alansa kehityksen kelkasta, kysyy Janne Zareff.

Pää uuteen asentoon

Suomi kurittaa yksinyrittäjiä kaikessa, mikä liittyy sosiaaliturvaan. Kun ammatissa menee mukavasti, sen sietää, kirjoittaa Hanna Rusila.

Uutisia

Uutisissa on paljon sellaista tietoa maailman tapahtumista, että on vaikea ymmärtää, onko jotakin oikeasti tapahtunut. Liian usein uutiset ovat puhetta, jota pidetään, koska muutkin puhuvat samaa asiaa. Tavallaan voisi sanoa myös, että on ilmoja pidellyt, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Asenne edellä

Kuvaaminen ei ole insinööritiedettä, se on kyky nähdä ja kokea, kirjoittaa Kari Kuukka.

Tapahtui näinä päivinä

Jos tiedotusväline uutisoi asiasta, joka ei perustu mihinkään todennettaviin seikkoihin, se on tismalleen sama asia kuin huhun levittäminen, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Kuoleman jälkeinen elämä

Paikkakunnan päivälehteä arvostetaan tärkeänä osana yhteisöä. Siksi se ei voi kaunistella todellisuutta, mutta ei myöskään levittää lamaannusta, Asko Lehtonen kirjoittaa Salosta.

Kuka tappoi konsensuksen?

Konsensus-Suomessa journalismi oli myötäkarvaista ja hivenen tylsää. Raivo-Suomessa toimittajat alkavat pikkuhiljaa heräillä, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Tositarinoita

On olemassa tarinoita, jotka elävät mielissämme voimakkaina. Tällaiset tarinat ikään kuin odottavat faktoja, jotka sopivat niihin riittävän hyvin oikeuttamaan tarinan kertomisen, kirjoittaa Janne Zareff.

Miksei kukaan kertonut?

Freelancerius on monelle vihoviimeinen vaihtoehto. Sen ei tarvitsisi olla, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Uusi ja vanha liitto

Jos vanha liitto teki jäsenten puolesta sopimuksia työnantajien kanssa, uuden liiton pitää sen lisäksi olla suoraan yhteydessä jäseniin, kirjoittaa Asko Lehtonen.

Samaan aikaan Norjassa

Musiikkimaailman peukaloruuvi on, että jos haluatte kuvia tästä konsertista ja tästä tähdestä, teidän pitää allekirjoittaa tämä paperi. Muuten ei kuvaaminen onnistu. Paitsi Norjassa, kirjoittaa Kari Kuukka.

Hygienian alkeet

Veteen piirretty viiva mainonnan ja journalismin välillä on siirtynyt korvien väliin, jossa se liplattelee epämääräisesti, kirjoittaa Elina Grundström.

Vääristelyn ammattilainen

Me toimittajat, myös kotimaassa, kaivamme innokkaimmin vääryyksiä ja esittelemme epäkohtia, vahdimme valtaa. Tämä on tärkein tehtävämme, kirjoittaa Mari Manninen.

Somedia

Maailman asioista suurinta osaa ei voi tiivistää 140 merkkiin. Niin, todennäköisesti yhtäkään merkityksellistä asiaa ei voi, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Kopioi tämä kolumni

Mitä jää jäljelle, jos kaikki vain kierrättävät ja kopioivat? Mistä silloin saadaan sisältö, jota monistaa, kysyy Johanna Vehkoo.

Kaikki irti

Toimittajana pystyy hankkimaan tietoja ja taitoja, joita voi hyödyntää muissakin kuin toimitustöissä, kirjoittaa Asko Lehtonen.

Häh, eikö sulla ole kesätöitä?

Alalla on vallalla niin kova kunnianhimo ja kilpailuhenki, että kesätyöttömyys nolottaa, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Pettävää kuin pisa

Onko Suuri Suomalainen Sananvapaus sittenkin myytti, kysyy Elina Grundström.

Teknikko vai talentti?

Mitä opettaa tulevaisuuden kuvajournalisteille ja tekijöille, jotka ovat vasta tulemassa alalle, Kari Kuukka pohtii.

Pinkeäksi nöyrtynyt

Jokainen kirjeenvaihtaja sairastuu korresponditikseen, kirjoittaa Mari Manninen.

logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta