* kolumnit

Numeromagiaa

Journalismissa rakastetaan numeroita, koska ne indikoivat ihmisten mielissä luotettavuutta ja konkreettisuutta, jota toimitukset haluavat viestiä, Janne Zareff kirjoittaa.

Seuraava kumous

En yllättyisi, jos 2000-luvun median muutos tuhoaisi lopulta edustuksellisen demokratian, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Käsityöläisyys kunniaan

Jokainenhan osaa tehdä jutun, kuvata ja rakentaa pari videoklippiä. Kuvankäsittelystä ja taitosta puhumattakaan. Mieluiten homma hoituu tuilla tai riistopalkkiolla – vai hoituuko, kysyy Hanna Rusila.

Kerrotaan niille kaikki

Kun vale- ja vihasivustot väittävät, että valtamedia valehtelee, valtamedia vastatkoon kertomalla, mihin lähteisiin ja johtopäätöksiin sen uutiset perustuvat, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Suuri mahdollisuus

Katson suuresti ylöspäin Salgadoon ja Cartier-Bressoniin, Savekseen ja Heikuraan. Mutta yksinäinen, pysähtynyt kuva paperilla on saanut rinnalleen muita kerrontakeinoja, kirjoittaa Kari Kuukka.

Huono otsikko ei kerää klikkejä

Otsikko on usein verkkojutun ainoa käyntikortti. Jos se ei houkuttele, juttu ei saa lukijoita ja menee hukkaan, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Sotehuuto

Sote-uudistus tulee, ja kaikissa toimituksissa pitää varautua sen tuloon, kirjoittaa Asko Lehtonen.

Kierrätys köyhdyttää journalismin

Toimittajan arjessa Google käyttää salaista valtaa muokkaamalla hakutuloksia. Se nostaa esiin lähteitä, jollaisista käyttäjä on aiemmin ollut kiinnostunut, Elina Grundström kirjoittaa.

Ulkoistettu paha

Miten olisi sen myöntäminen, että näkemyksen ja investointien puutteen vuoksi mediatalot putosivat pahasti alansa kehityksen kelkasta, kysyy Janne Zareff.

Pää uuteen asentoon

Suomi kurittaa yksinyrittäjiä kaikessa, mikä liittyy sosiaaliturvaan. Kun ammatissa menee mukavasti, sen sietää, kirjoittaa Hanna Rusila.

Uutisia

Uutisissa on paljon sellaista tietoa maailman tapahtumista, että on vaikea ymmärtää, onko jotakin oikeasti tapahtunut. Liian usein uutiset ovat puhetta, jota pidetään, koska muutkin puhuvat samaa asiaa. Tavallaan voisi sanoa myös, että on ilmoja pidellyt, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Asenne edellä

Kuvaaminen ei ole insinööritiedettä, se on kyky nähdä ja kokea, kirjoittaa Kari Kuukka.

Tapahtui näinä päivinä

Jos tiedotusväline uutisoi asiasta, joka ei perustu mihinkään todennettaviin seikkoihin, se on tismalleen sama asia kuin huhun levittäminen, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Kuoleman jälkeinen elämä

Paikkakunnan päivälehteä arvostetaan tärkeänä osana yhteisöä. Siksi se ei voi kaunistella todellisuutta, mutta ei myöskään levittää lamaannusta, Asko Lehtonen kirjoittaa Salosta.

Kuka tappoi konsensuksen?

Konsensus-Suomessa journalismi oli myötäkarvaista ja hivenen tylsää. Raivo-Suomessa toimittajat alkavat pikkuhiljaa heräillä, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Tositarinoita

On olemassa tarinoita, jotka elävät mielissämme voimakkaina. Tällaiset tarinat ikään kuin odottavat faktoja, jotka sopivat niihin riittävän hyvin oikeuttamaan tarinan kertomisen, kirjoittaa Janne Zareff.

Miksei kukaan kertonut?

Freelancerius on monelle vihoviimeinen vaihtoehto. Sen ei tarvitsisi olla, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Uusi ja vanha liitto

Jos vanha liitto teki jäsenten puolesta sopimuksia työnantajien kanssa, uuden liiton pitää sen lisäksi olla suoraan yhteydessä jäseniin, kirjoittaa Asko Lehtonen.

Samaan aikaan Norjassa

Musiikkimaailman peukaloruuvi on, että jos haluatte kuvia tästä konsertista ja tästä tähdestä, teidän pitää allekirjoittaa tämä paperi. Muuten ei kuvaaminen onnistu. Paitsi Norjassa, kirjoittaa Kari Kuukka.

Hygienian alkeet

Veteen piirretty viiva mainonnan ja journalismin välillä on siirtynyt korvien väliin, jossa se liplattelee epämääräisesti, kirjoittaa Elina Grundström.

logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta