* kolumnit

Brändätään uutiset uudelleen

Oikea journalismi tulee jatkuvasti sekoitetuksi niihin, jotka hyödyntävät sen brändiä kaupallisesti tai poliittisesti, ja näin sen oma alkuperäinen – haluttu ja arvokas – brändi sumenee ja menettää uskottavuuttaan, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Yrittäjyys vaatii pokkaa

Kaikki tietävät, että yrittäjyys vaatii tietynlaista mentaliteettia, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa, pohtii Anna-Sofia Nieminen.

Satiiria, kiitos

Satiiria ei pidä jättää muutamalle valtakunnan politiikkaa käsittelevälle irvileualle, kirjoittaa Asko Lehtonen.

Voitko tarkentaa?

Vanha sanonta pitää edelleen paikkansa: mikään ei tapa hyvää juttua niin varmasti kuin asioiden tarkistaminen, kirjoittaa Janne Zareff.

Juorujen lähteellä

Jos toimittajat käyttävät anonyymejä lähteitä keksityiltä haiskahtaviin juttuihin, silloin lähdesuojan suurin uhka ovat toimittajat itse, kirjoittaa Elina Grundström.

Pudotus puhelinmyyjäksi

Jopa ehdottomasti juttuun haluavat yritysedustajat tekevät katoamistemppuja, kirjoittaa Hanna Rusila.

Älä kerro minulle tarinoita

Onko jossain tilaa ymmärrykselle maailmasta tarinoiden takana, kysyy Janne Saarikivi.

Näin kirjoitat populistista

Lehdistön tyyliin on kuulunut viileä neutraalius, mutta epätavallisina aikoina vanhat säännöt joutuvat koetukselle, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Visuaalinen valehtelu

Kuvan koskemattomuus on meidän kaikkien uskottavuuden kannalta tärkeämpi kun kuvaajan oman kunnianhimon, ahneuden tai turhamaisuuden ego-trippi, kirjoittaa Kari Kuukka.

Making of

Suomalaisten kirjailijoiden työn kuvauksista on koottu monta nidettä, ja elokuva- ja tv-töiden kylkeen tuotetaan ”näin tehtiin” -dokumentteja. Miksi journalismin yleisöä ei kiinnostaisi tietää, miten jutut ovat syntyneet, pohtii Asko Lehtonen.

Haussa maksullinen sparraaja

Päätoimittajan hommassa olen onnekas, kun pystyn tukeutumaan toimitussihteeriin. Lopun aikaa, vapaana toimittajana, kaipaan usein sparrausapua, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Sananvapauden vapaamatkustajat

”Ei tule vaivatta vapaus” on fraasi, joka tunnetaan Veijo Meren Suomen itsenäistymisvaiheita käsittelevän kirjan nimestä.

Numeromagiaa

Journalismissa rakastetaan numeroita, koska ne indikoivat ihmisten mielissä luotettavuutta ja konkreettisuutta, jota toimitukset haluavat viestiä, Janne Zareff kirjoittaa.

Seuraava kumous

En yllättyisi, jos 2000-luvun median muutos tuhoaisi lopulta edustuksellisen demokratian, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Käsityöläisyys kunniaan

Jokainenhan osaa tehdä jutun, kuvata ja rakentaa pari videoklippiä. Kuvankäsittelystä ja taitosta puhumattakaan. Mieluiten homma hoituu tuilla tai riistopalkkiolla – vai hoituuko, kysyy Hanna Rusila.

Suuri mahdollisuus

Katson suuresti ylöspäin Salgadoon ja Cartier-Bressoniin, Savekseen ja Heikuraan. Mutta yksinäinen, pysähtynyt kuva paperilla on saanut rinnalleen muita kerrontakeinoja, kirjoittaa Kari Kuukka.

Kerrotaan niille kaikki

Kun vale- ja vihasivustot väittävät, että valtamedia valehtelee, valtamedia vastatkoon kertomalla, mihin lähteisiin ja johtopäätöksiin sen uutiset perustuvat, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Huono otsikko ei kerää klikkejä

Otsikko on usein verkkojutun ainoa käyntikortti. Jos se ei houkuttele, juttu ei saa lukijoita ja menee hukkaan, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Sotehuuto

Sote-uudistus tulee, ja kaikissa toimituksissa pitää varautua sen tuloon, kirjoittaa Asko Lehtonen.

Kierrätys köyhdyttää journalismin

Toimittajan arjessa Google käyttää salaista valtaa muokkaamalla hakutuloksia. Se nostaa esiin lähteitä, jollaisista käyttäjä on aiemmin ollut kiinnostunut, Elina Grundström kirjoittaa.

logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta