* kolumnit

När allt bara fungerar

Jag skulle vilja skriva att jag är tacksam för hur teknik underlättar journalisternas arbete varje dag, men oftast tänker jag inte alls på det, skriver Journalistens nya kolumnist Annakaisa Suni.

Älä käännä Trumpia väärin

Julkisen sanan neuvostosta tulisi lähes työtön, jos toimittajat muistaisivat muutamat yksinkertaiset nyrkkisäännöt, kirjoittaa Elina Grundström.

Minä vaan klikkaan otsikoita

Vallalla näyttää olevan enenevässä määriin sellaista käsitystä, että otsikon tehtävä ei ole kertoa keskeistä asiaa jutun sisällöstä, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Kuivana, kiitos

Rakas uutinen. Sinun ei tarvitse arvioida minun puolestani, toimiiko haastateltavasi työssään pyyteettömästi. Sen voin päätellä itse, kunhan ensin kuulen, mitä sinä hänestä kerrot, kirjoittaa Asko Lehtonen.

Vaikeneminen kultaa

Kun toimittaja on tutustunut pitkään johonkin aihepiiriin, on mielekästä kuulla hänen näkemyksiään siitä. Valitettavasti vain useissa kolumneissa ei ole kyse mistään tällaisesta, kirjoittaa Janne Zareff.

Vääriä väitteitä uutisvirrassa

Puheenaiheiden luojalle kuuluu vastuu siitä, että yhteiskunnallista keskustelua edes yritetään käydä faktapohjaisesti, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Närkästyksen aika

S(u)omessa käyttää yhä vähemmän valtaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta ja yhä enemmän keskustelupalstoille kokoontuva närkästys, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Itsestään selvä islamisaatio?

Harvemmin näkee tai kuulee journalisteja, jotka kysyvät tämäntapaisia tyhmiä kysymyksiä: Mitä tarkoitatte islamisaatiolla? Onko Suomessa islamisaatiota? Kenen etua islamisaatiopuhe palvelee? kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Mediakasvatusta – paperilla?

Opettaako digihurahtanut nykykoulu kriittistä mediasuhdetta oikeasti, kysyy Hanna Rusila.

Journalismi piilosilla

Uutistoimittajat yrittävät kuvata maailman tapahtumia sellaisina, kuin ne ovat. Välillä mennään, no, metsään, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Lopeta jo brändäys

Kymmenen viime vuoden aikana olen usein kuullut neuvoja, joiden mukaan minun pitää brändätä itseni, jos aion painaa kameran nappia työkseni myös tulevaisuudessa.

Avataan algoritmit

Koodinpätkillä on yhä enemmän vaikutusta todellisten ihmisten arkipäivään. Siksi toimittajien pitäisi pystyä tutkimaan, mitä tärkeät algoritmit pitävät sisällään, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Kyttäystä vai yhteistyötä?

Anna-Sofia Nieminen on sekä juttuja myyvä freelancer että ostava toimittaja. ”Kummassakin roolissa tuntuu aikamoiselta kynnykseltä ottaa kesken juttuprosessin yhteyttä toiseen osapuoleen, koska niin ei ole tapana tehdä”, hän kirjoittaa.

Onko aivan pakko?

Pakkoruotsi-sanaa käytetään taajaan journalistisissa tuotoksissa ikään kuin neutraalina ilmauksena. Mutta onko se viaton, kysyy Vesa Heikkinen.

Somesta ei ole totuuskomissioksi

Facebook on luvannut tuottaa digitaalisia työkaluja, joiden avulla kuka vain voi tarkastaa valheeksi epäilemiään sisältöjä ja tehdä niistä ilmiantoja. Valeuutisten torjuntaan se ei riitä, kirjoittaa Elina Grundström.

Kenen sananvapaus?

Toimittajien tehtävänä yhteiskunnassa ei ole varmistaa työnantajansa äänen kuuluminen, vaan varmistaa yleisönsä tiedonsaanti, kirjoittaa Janne Zareff.

Sanat, sarvipäitä

Suvakin ja mamun kaltaisilla sanoilla lietsottiin alkujaan vihaa, epäluuloa ja pelkoja keskustelufoorumeilla. Lietsotaan yhä, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Ikonisia hahmoja

Näyttää vahvasti siltä, että ikoninen valtaa alaa legendaarisen merkityskentästä, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Feikkiuutiset

”Eräällä tasolla kaikki uutiset ovat valeuutisia tai ainakin feikkiuutisia, muka tärkeitä tarinoita, jotka toisesta näkökulmasta ovat pelkkää höpötystä”, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Hermolepokeikka

Kuvaus menee varmasti pieleen, jos keikalle menee pää ylimielisesti tyhjänä. Kokemuksia on siitäkin, kirjoittaa Journalistin uusi kolumnisti, freelancekuvaaja Lauri Rotko.

logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta