Kun toimittaja on tutustunut pitkään johonkin aihepiiriin, on mielekästä kuulla hänen näkemyksiään siitä. Valitettavasti vain useissa kolumneissa ei ole kyse mistään tällaisesta, kirjoittaa Janne Zareff.
S(u)omessa käyttää yhä vähemmän valtaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta ja yhä enemmän keskustelupalstoille kokoontuva närkästys, kirjoittaa Janne Saarikivi.
Harvemmin näkee tai kuulee journalisteja, jotka kysyvät tämäntapaisia tyhmiä kysymyksiä: Mitä tarkoitatte islamisaatiolla? Onko Suomessa islamisaatiota? Kenen etua islamisaatiopuhe palvelee? kirjoittaa Vesa Heikkinen.
Kymmenen viime vuoden aikana olen usein kuullut neuvoja, joiden mukaan minun pitää brändätä itseni, jos aion painaa kameran nappia työkseni myös tulevaisuudessa.
Koodinpätkillä on yhä enemmän vaikutusta todellisten ihmisten arkipäivään. Siksi toimittajien pitäisi pystyä tutkimaan, mitä tärkeät algoritmit pitävät sisällään, kirjoittaa Johanna Vehkoo.
Anna-Sofia Nieminen on sekä juttuja myyvä freelancer että ostava toimittaja. ”Kummassakin roolissa tuntuu aikamoiselta kynnykseltä ottaa kesken juttuprosessin yhteyttä toiseen osapuoleen, koska niin ei ole tapana tehdä”, hän kirjoittaa.
Facebook on luvannut tuottaa digitaalisia työkaluja, joiden avulla kuka vain voi tarkastaa valheeksi epäilemiään sisältöjä ja tehdä niistä ilmiantoja. Valeuutisten torjuntaan se ei riitä, kirjoittaa Elina Grundström.
Suvakin ja mamun kaltaisilla sanoilla lietsottiin alkujaan vihaa, epäluuloa ja pelkoja keskustelufoorumeilla. Lietsotaan yhä, kirjoittaa Vesa Heikkinen.
”Eräällä tasolla kaikki uutiset ovat valeuutisia tai ainakin feikkiuutisia, muka tärkeitä tarinoita, jotka toisesta näkökulmasta ovat pelkkää höpötystä”, kirjoittaa Janne Saarikivi.
Kuvaus menee varmasti pieleen, jos keikalle menee pää ylimielisesti tyhjänä. Kokemuksia on siitäkin, kirjoittaa Journalistin uusi kolumnisti, freelancekuvaaja Lauri Rotko.
Tänä vuonna neuvotellaan taas journalistien työehtosopimuksia uusiksi. Sopimuksia tarvitaan, ja niiden puolesta pitää myös olla valmis panemaan kova kovaa vastaan, kirjoittaa Asko Lehtonen.
Verkossa oikaisukäytännöt hakevat vielä muotoaan, eikä olisi pahitteeksi, jos niitä pohdittaisiin välillä myös printissä, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.
Suomen Journalistiliiton