* kolumnit

Närkästyksen aika

S(u)omessa käyttää yhä vähemmän valtaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta ja yhä enemmän keskustelupalstoille kokoontuva närkästys, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Itsestään selvä islamisaatio?

Harvemmin näkee tai kuulee journalisteja, jotka kysyvät tämäntapaisia tyhmiä kysymyksiä: Mitä tarkoitatte islamisaatiolla? Onko Suomessa islamisaatiota? Kenen etua islamisaatiopuhe palvelee? kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Mediakasvatusta – paperilla?

Opettaako digihurahtanut nykykoulu kriittistä mediasuhdetta oikeasti, kysyy Hanna Rusila.

Journalismi piilosilla

Uutistoimittajat yrittävät kuvata maailman tapahtumia sellaisina, kuin ne ovat. Välillä mennään, no, metsään, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Lopeta jo brändäys

Kymmenen viime vuoden aikana olen usein kuullut neuvoja, joiden mukaan minun pitää brändätä itseni, jos aion painaa kameran nappia työkseni myös tulevaisuudessa.

Avataan algoritmit

Koodinpätkillä on yhä enemmän vaikutusta todellisten ihmisten arkipäivään. Siksi toimittajien pitäisi pystyä tutkimaan, mitä tärkeät algoritmit pitävät sisällään, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Kyttäystä vai yhteistyötä?

Anna-Sofia Nieminen on sekä juttuja myyvä freelancer että ostava toimittaja. ”Kummassakin roolissa tuntuu aikamoiselta kynnykseltä ottaa kesken juttuprosessin yhteyttä toiseen osapuoleen, koska niin ei ole tapana tehdä”, hän kirjoittaa.

Onko aivan pakko?

Pakkoruotsi-sanaa käytetään taajaan journalistisissa tuotoksissa ikään kuin neutraalina ilmauksena. Mutta onko se viaton, kysyy Vesa Heikkinen.

Somesta ei ole totuuskomissioksi

Facebook on luvannut tuottaa digitaalisia työkaluja, joiden avulla kuka vain voi tarkastaa valheeksi epäilemiään sisältöjä ja tehdä niistä ilmiantoja. Valeuutisten torjuntaan se ei riitä, kirjoittaa Elina Grundström.

Kenen sananvapaus?

Toimittajien tehtävänä yhteiskunnassa ei ole varmistaa työnantajansa äänen kuuluminen, vaan varmistaa yleisönsä tiedonsaanti, kirjoittaa Janne Zareff.

Sanat, sarvipäitä

Suvakin ja mamun kaltaisilla sanoilla lietsottiin alkujaan vihaa, epäluuloa ja pelkoja keskustelufoorumeilla. Lietsotaan yhä, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Ikonisia hahmoja

Näyttää vahvasti siltä, että ikoninen valtaa alaa legendaarisen merkityskentästä, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Feikkiuutiset

”Eräällä tasolla kaikki uutiset ovat valeuutisia tai ainakin feikkiuutisia, muka tärkeitä tarinoita, jotka toisesta näkökulmasta ovat pelkkää höpötystä”, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Hermolepokeikka

Kuvaus menee varmasti pieleen, jos keikalle menee pää ylimielisesti tyhjänä. Kokemuksia on siitäkin, kirjoittaa Journalistin uusi kolumnisti, freelancekuvaaja Lauri Rotko.

Kun tietoa ei ole, spekuloidaan

Yle-selvitys voi tehdä kipeää, mutta on lopulta sen arvoista, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Ei se rapaudu

Tänä vuonna neuvotellaan taas journalistien työehtosopimuksia uusiksi. Sopimuksia tarvitaan, ja niiden puolesta pitää myös olla valmis panemaan kova kovaa vastaan, kirjoittaa Asko Lehtonen.

Miten tehdä oikaisu Facebookiin?

Verkossa oikaisukäytännöt hakevat vielä muotoaan, eikä olisi pahitteeksi, jos niitä pohdittaisiin välillä myös printissä, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Valeuutisia ja uutisvaleita

Ylilyövää otsikointia isompi ongelma ovat ihan tavalliset uutiset, niihin ujutetut oletukset asioiden todellisesta tolasta, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Oikeaoppisuuden puolesta

Elämme aikaa, jolloin tarvitsemme ”oikeaoppista älymystöä” kenties enemmän kuin koskaan, kirjoittaa Janne Zareff.

Kirje herra Orwellille

Uuskielen osalta kaikki on paremmin kuin hyvin, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
93. vuosikerta