Samalla tavoin kuin ihmisellä on oikeus yksityisyyteen vessassa, on meillä oikeus myös yksityiseen painokelvottomaan viestintään. Tai pitäisi olla, kirjoittaa Janne Saarikivi.
Toimittajan pitäisi olla sellainen, jolle haastateltava haluaa kertoa asioita ja vastata ikäviinkin kysymyksiin, kirjoittaa Marja Honkonen.
Onko käymässä niin, että viimeinen vie viimen tehtäviä, kysyy Vesa Heikkinen kielikolumnissaan.
Tunteesta on tullut uusi uutiskriteeri. Uutisväline saattaa provosoida ärtymystä yleisössään ja tehtailla sitten jatkojuttuja kohuista, jotka se on itse aiheuttanut, kirjoittaa Johanna Vehkoo.
Nyhetsnäsor är olika, kampen för att se vad som finns framför dem likaså, skriver Dan Lolax.
Mainosmaailmasta tarttuu matkaan muutakin kuin stressi, kirjoittaa Lauri Rotko kolumnissaan.
Maailma näyttäisi aivan toiselta, jos vaalien alla uutisjulkisuutta jaettaisiin mielipidemittausten tai kampanjabudjettien mukaan, kirjoittaa Asko Lehtonen.
Kun ihminen kirjoittaa, hän saattaa kuulla lauseensa sisäisenä puheena, jossa on mahdollista painottaa sanoja halutulla tavalla. Mutta lukija ei kirjoittajan päänsisäistä prosodiaa kuule, kirjoittaa Vesa Heikkinen.
Uhkakuvissa löytyy, mutta perustiedot puuttuvat. ”Journalismi on pääosin epäonnistunut ilmastonmuutoksen käsittelyssä”, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.
Presidentinvaalit on luultavasti näyttävin politiikan mediatapahtuma, joka osuu esimerkiksi istuvan hallituksen koko kaudelle. Mutta onko se tärkein, kysyy Janne Zareff.
Yksittäisiä juttuja ja Journalistin ohjeita pitää avata ja perustella yleisölle jatkuvasti. Vastaa kysymyksiin, twiittaa, bloggaa, kirjoita kolumni. Jos olet aina halunnut JSN:n puheenjohtajaksi, sekin on mahdollista, kirjoittaa Elina Grundström.
Pari kelettä pääsi ilmoille. Miten Yle voi tällä tavalla uutisoiden dissata demokratiaa, kirjoittaa Vesa Heikkinen.
Ajatusviiva on otsikossa kätevä välimerkki, kun halutaan naittaa yhden asian kaksi puolta. Joskus naimakauppa johtaa paitsi klikkeihin myös harhaan, kirjoittaa Vesa Heikkinen.
Yhteiskunta on koulutuksella ja moraalilla rakennettava vahvaksi niin, että sitä ei horjuta yksikään netissä mesoava pölvästi. Samalla kaikkien on annettava puhua, kirjoittaa Janne Saarikivi.
Kertomansa takana pitää voida seistä, ja kirjoittaa pitää juttuja, joita luetaan. Vain sitä kautta voi vaikuttaa yleisöönsä ja asioihin, joihin pitää voida vaikuttaa, kirjoittaa Nina Erho.
Aina eivät freelancerin työlistan keikat syleile maailmoja, kirjoittaa Lauri Rotko. Siksi hän kannustaa kollegoja palkitsemaan itse itsensä.
Ulkomaisten medioiden Suomi-juttuihin pätee sama sääntö kuin Pohjois-Koreasta kertoviin äimistelyjuttuihin: voimme kertoa tästä oudosta ja kaukaisesta maasta mitä tahansa, kirjoittaa Johanna Vehkoo.
Paikallisuus on maakunnallisten ja alueellisten päivälehtien elinehto, mutta kun se korostuu liikaa, lehdestä tulee muotopuoli. Jos STT lopetetaan, moni lehti heikkenee kohtalokkaalla tavalla, kirjoittaa Asko Lehtonen.
Borde är en utmaning för journalistiken, men det är bättre än noll. Borde är en början, skriver Annakaisa Suni.
Journalisteilla on väistämättä ainakin yksi yhteinen tavoite mahdollisten hybridivaikuttamiseen tähtäävien, vihamielisten ulkovaltojen kanssa, kirjoittaa Janne Zareff.
Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta
