* kolumnit

Separi, sanoi joulupukki

Samalla tavoin kuin ihmisellä on oikeus yksityisyyteen vessassa, on meillä oikeus myös yksityiseen painokelvottomaan viestintään. Tai pitäisi olla, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Haastateltava, pidä minusta

Toimittajan pitäisi olla sellainen, jolle haastateltava haluaa kertoa asioita ja vastata ikäviinkin kysymyksiin, kirjoittaa Marja Honkonen.

Viimeä viedään?

Onko käymässä niin, että viimeinen vie viimen tehtäviä, kysyy Vesa Heikkinen kielikolumnissaan.

Kun on tunteet

Tunteesta on tullut uusi uutiskriteeri. Uutisväline saattaa provosoida ärtymystä yleisössään ja tehtailla sitten jatkojuttuja kohuista, jotka se on itse aiheuttanut, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Framför ens näsa

Nyhetsnäsor är olika, kampen för att se vad som finns framför dem likaså, skriver Dan Lolax.

Pimeällä puolella

Mainosmaailmasta tarttuu matkaan muutakin kuin stressi, kirjoittaa Lauri Rotko kolumnissaan.

Tehdään vaaleja

Maailma näyttäisi aivan toiselta, jos vaalien alla uutisjulkisuutta jaettaisiin mielipidemittausten tai kampanjabudjettien mukaan, kirjoittaa Asko Lehtonen.

Myösin paikka

Kun ihminen kirjoittaa, hän saattaa kuulla lauseensa sisäisenä puheena, jossa on mahdollista painottaa sanoja halutulla tavalla. Mutta lukija ei kirjoittajan päänsisäistä prosodiaa kuule, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Konkretiaa, kiitos

Uhkakuvissa löytyy, mutta perustiedot puuttuvat. ”Journalismi on pääosin epäonnistunut ilmastonmuutoksen käsittelyssä”, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Vähemmän vaaleista

Presidentinvaalit on luultavasti näyttävin politiikan mediatapahtuma, joka osuu esimerkiksi istuvan hallituksen koko kaudelle. Mutta onko se tärkein, kysyy Janne Zareff.

Haluatko JSN:n puheenjohtajaksi?

Yksittäisiä juttuja ja Journalistin ohjeita pitää avata ja perustella yleisölle jatkuvasti. Vastaa kysymyksiin, twiittaa, bloggaa, kirjoita kolumni. Jos olet aina halunnut JSN:n puheenjohtajaksi, sekin on mahdollista, kirjoittaa Elina Grundström.

Uutinen vaaliaamuna

Pari kelettä pääsi ilmoille. Miten Yle voi tällä tavalla uutisoiden dissata demokratiaa, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Liikaa viivaa

Ajatusviiva on otsikossa kätevä välimerkki, kun halutaan naittaa yhden asian kaksi puolta. Joskus naimakauppa johtaa paitsi klikkeihin myös harhaan, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Epäkorrektin puolustuspuhe

Yhteiskunta on koulutuksella ja moraalilla rakennettava vahvaksi niin, että sitä ei horjuta yksikään netissä mesoava pölvästi. Samalla kaikkien on annettava puhua, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Miksi olet toimittaja?

Kertomansa takana pitää voida seistä, ja kirjoittaa pitää juttuja, joita luetaan. Vain sitä kautta voi vaikuttaa yleisöönsä ja asioihin, joihin pitää voida vaikuttaa, kirjoittaa Nina Erho.

Vuoden huiput

Aina eivät freelancerin työlistan keikat syleile maailmoja, kirjoittaa Lauri Rotko. Siksi hän kannustaa kollegoja palkitsemaan itse itsensä.

Suomi mainittu

Ulkomaisten medioiden Suomi-juttuihin pätee sama sääntö kuin Pohjois-Koreasta kertoviin äimistelyjuttuihin: voimme kertoa tästä oudosta ja kaukaisesta maasta mitä tahansa, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Älä mene, STT

Paikallisuus on maakunnallisten ja alueellisten päivälehtien elinehto, mutta kun se korostuu liikaa, lehdestä tulee muotopuoli. Jos STT lopetetaan, moni lehti heikkenee kohtalokkaalla tavalla, kirjoittaa Asko Lehtonen.

Vad svenskar borde veta

Borde är en utmaning för journalistiken, men det är bättre än noll. Borde är en början, skriver Annakaisa Suni.

Isänmaan asialla

Journalisteilla on väistämättä ainakin yksi yhteinen tavoite mahdollisten hybridivaikuttamiseen tähtäävien, vihamielisten ulkovaltojen kanssa, kirjoittaa Janne Zareff.

logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta