* kolumnit

Haluatko JSN:n puheenjohtajaksi?

Yksittäisiä juttuja ja Journalistin ohjeita pitää avata ja perustella yleisölle jatkuvasti. Vastaa kysymyksiin, twiittaa, bloggaa, kirjoita kolumni. Jos olet aina halunnut JSN:n puheenjohtajaksi, sekin on mahdollista, kirjoittaa Elina Grundström.

Vähemmän vaaleista

Presidentinvaalit on luultavasti näyttävin politiikan mediatapahtuma, joka osuu esimerkiksi istuvan hallituksen koko kaudelle. Mutta onko se tärkein, kysyy Janne Zareff.

Uutinen vaaliaamuna

Pari kelettä pääsi ilmoille. Miten Yle voi tällä tavalla uutisoiden dissata demokratiaa, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Liikaa viivaa

Ajatusviiva on otsikossa kätevä välimerkki, kun halutaan naittaa yhden asian kaksi puolta. Joskus naimakauppa johtaa paitsi klikkeihin myös harhaan, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Epäkorrektin puolustuspuhe

Yhteiskunta on koulutuksella ja moraalilla rakennettava vahvaksi niin, että sitä ei horjuta yksikään netissä mesoava pölvästi. Samalla kaikkien on annettava puhua, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Miksi olet toimittaja?

Kertomansa takana pitää voida seistä, ja kirjoittaa pitää juttuja, joita luetaan. Vain sitä kautta voi vaikuttaa yleisöönsä ja asioihin, joihin pitää voida vaikuttaa, kirjoittaa Nina Erho.

Vuoden huiput

Aina eivät freelancerin työlistan keikat syleile maailmoja, kirjoittaa Lauri Rotko. Siksi hän kannustaa kollegoja palkitsemaan itse itsensä.

Suomi mainittu

Ulkomaisten medioiden Suomi-juttuihin pätee sama sääntö kuin Pohjois-Koreasta kertoviin äimistelyjuttuihin: voimme kertoa tästä oudosta ja kaukaisesta maasta mitä tahansa, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Älä mene, STT

Paikallisuus on maakunnallisten ja alueellisten päivälehtien elinehto, mutta kun se korostuu liikaa, lehdestä tulee muotopuoli. Jos STT lopetetaan, moni lehti heikkenee kohtalokkaalla tavalla, kirjoittaa Asko Lehtonen.

Vad svenskar borde veta

Borde är en utmaning för journalistiken, men det är bättre än noll. Borde är en början, skriver Annakaisa Suni.

Isänmaan asialla

Journalisteilla on väistämättä ainakin yksi yhteinen tavoite mahdollisten hybridivaikuttamiseen tähtäävien, vihamielisten ulkovaltojen kanssa, kirjoittaa Janne Zareff.

Kun pimenee

Naps. Näinkö helposti se käy? Järjen valo sammuu. Valistuksen aika päättyy, kysyy Elina Grundström.

Kalliit sanat, halpa kieli

On vaikea ymmärtää, että samalla kun muutama sanomalehden sanavalinta herättää horteistaan puoli kansakuntaa, todella suuret kieliympäristömme mullistukset eivät ole mediatapahtumia lainkaan, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Lampaan vaatteet

Voisiko joku niin sanotusti riippumaton taho määritellä natiivimainonnan suorasanaisesti, pyytää Vesa Heikkinen.

Yleisöä kunnioittaen

Yleisöllä on paljon asiantuntemusta, jota kuuntelemalla jutuista voi tulla parempia ja kiinnostavampia, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Sukupuoli ratissa

Kuinka usein on olennaista, oliko johonkin törmännyt tai humalassa ajanut autoilija nainen, mies vai ei kumpaakaan, kysyy Vesa Heikkinen.

Stillit ja video, kiitos

Kuvajournalisti Lauri Rotkon eka kerta videokeikalla oli ”hyytävä”. Kolumnissaan hän antaa neljä ohjetta niille, jotka ovat vasta tarttumassa haasteeseen.

När allt bara fungerar

Jag skulle vilja skriva att jag är tacksam för hur teknik underlättar journalisternas arbete varje dag, men oftast tänker jag inte alls på det, skriver Journalistens nya kolumnist Annakaisa Suni.

Älä käännä Trumpia väärin

Julkisen sanan neuvostosta tulisi lähes työtön, jos toimittajat muistaisivat muutamat yksinkertaiset nyrkkisäännöt, kirjoittaa Elina Grundström.

Minä vaan klikkaan otsikoita

Vallalla näyttää olevan enenevässä määriin sellaista käsitystä, että otsikon tehtävä ei ole kertoa keskeistä asiaa jutun sisällöstä, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta