Siinä missä moni johtamiskirja kertoo ”keissejä”, Teija Rantalan Pieni kirja johtamisesta kertoo vain sen, mitä niistä on opittu, kirjoittaa Nina Erho.
Kari Raivion Näytön paikka -kirja korostaa tutkitun tiedon tärkeyttä, mutta muistuttaa sen iäti epävarmasta luonteesta – siitä, miten huonosti se sopii journalismin joko-tai-maailmaan, kirjoittaa Marja Honkonen.
Mielenkiintoisinta Oikeustoimittajien 30-vuotisjuhlakirjassa, Etusivun rikoksissa on juttuprosessien avaaminen ja toimittajan työhön liittyvät inhimilliset yksityiskohdat, kirjoittaa Marja Honkonen.
Eeva Lennon kirjoittaa olevansa parantumaton journalisti, jota henkilökohtainen kokemus ilman faktoja ja historiallisia puitteita ei tyydytä – ja hyvä niin. Hänen toimittajaelämäkertansa ei sorru uskottavuutta rapauttavaan egoiluun.
Journalistiliiton historiateos Ei mikään yhden illan juttu on julkaistu.
Jouni Yrjänän historiateos Rahan perässä, vallan kintereillä kertoo paitsi kotimaisen talousjournalismin kehityksestä, myös talousvaikuttajien välillä kitkerästä mediasuhteesta.
Ville Tietäväisen ja Ville Hännisen tietokirjan keskeinen opetus koskee sekä kuvittajia suhteessa yleisöön että heitä, jotka tilaavat journalistisia kuvituksia, kirjoittaa Marja Honkonen.
Staffan Bruunin kirja Mies joka rakasti uutisia on ”toimittajamuistelmat”, jonka loppu on omistettu Hbl:n poikkeuksellisen jyrkälle alamäelle.”Osa ilmiöistä on koko alalle tuttuja, mutta yksityiskohdat hätkähdyttävät”, kirjoittaa Nina Erho.
Minna Helteen Järki ja tunteet -kirjassa on ripaus elämäkertaa, pamflettia ja viestintäopasta, höystettynä esimerkeillä oikeista työmarkkinakähinöistä.
Kriittinen piste -kirja osoittaa, että keskustelussa kulttuurikritiikistä on tilaa vielä muullekin kuin surkuttelulle, kirjoittaa Marja Honkonen.
Somea kannattaa välillä katsoa laajemmin ja teoreettisemmin, missä auttaa Twitter viestintänä -kirja, kirjoittaa Nina Erho.
Pyysimme kustantajilta tietoja journalistien tekemistä sekä journalismia ja mediaa käsittelevistä tämän vuoden kirjoista. Sato on komea: kaikkiaan listaan kertyi noin 170 teosta.
Journalistit ovat tänäkin vuonna olleet ahkeria kirjoittajia. Listasimme koko sadon ja valitsimme kuusi makupalaa.
Avun toimituspäällikkö Tuomas Marjamäki ihastui toimittajan työhön ja kirjoittamiseen jo lapsena. Nykyisin eniten tekstiä syntyy harrastuksena.
Suomen mediamaisema piirtää kuvan kotimaisesta mediasta, joka on kansainvälisesti vertaillen vielä runsas ja moniääninen, mutta omistukseltaan keskittynyt.
Kolmikannan kulisseissa -kirja sopii mainiosti poikkeuksellisen kiinnostavan työmarkkinasyksyn taustoitukseksi.
On aina virhe tarttua akateemiseen oppikirjaan jymypaljastuksia toivoen.
Helsingin Sanomien yrityshistoria muistuttaa, että jättiläisetkin ovat aluksi pieniä.
Hanne Valtarin ja Satu Rämön kirja rohkaisee toteuttamaan uusia ammatillisia unelmia mutta tuo myös selkeästi ilmi, että haahuillen sotaan ei kannata lähteä.
Minna Knus-Galán kertoo Tarkoin varjeltu -kirjassa niin hyvää tarinaa, että monessa kohtaa unohtaa lukevansa ammattikirjaa.
Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta
Suomen Journalistiliiton
