Eeva Lennon kirjoittaa olevansa parantumaton journalisti, jota henkilökohtainen kokemus ilman faktoja ja historiallisia puitteita ei tyydytä – ja hyvä niin. Hänen toimittajaelämäkertansa ei sorru uskottavuutta rapauttavaan egoiluun.
Jouni Yrjänän historiateos Rahan perässä, vallan kintereillä kertoo paitsi kotimaisen talousjournalismin kehityksestä, myös talousvaikuttajien välillä kitkerästä mediasuhteesta.
Ville Tietäväisen ja Ville Hännisen tietokirjan keskeinen opetus koskee sekä kuvittajia suhteessa yleisöön että heitä, jotka tilaavat journalistisia kuvituksia, kirjoittaa Marja Honkonen.
Staffan Bruunin kirja Mies joka rakasti uutisia on ”toimittajamuistelmat”, jonka loppu on omistettu Hbl:n poikkeuksellisen jyrkälle alamäelle.”Osa ilmiöistä on koko alalle tuttuja, mutta yksityiskohdat hätkähdyttävät”, kirjoittaa Nina Erho.
Minna Helteen Järki ja tunteet -kirjassa on ripaus elämäkertaa, pamflettia ja viestintäopasta, höystettynä esimerkeillä oikeista työmarkkinakähinöistä.
Pyysimme kustantajilta tietoja journalistien tekemistä sekä journalismia ja mediaa käsittelevistä tämän vuoden kirjoista. Sato on komea: kaikkiaan listaan kertyi noin 170 teosta.
Suomen mediamaisema piirtää kuvan kotimaisesta mediasta, joka on kansainvälisesti vertaillen vielä runsas ja moniääninen, mutta omistukseltaan keskittynyt.
Hanne Valtarin ja Satu Rämön kirja rohkaisee toteuttamaan uusia ammatillisia unelmia mutta tuo myös selkeästi ilmi, että haahuillen sotaan ei kannata lähteä.
Katarina Baerin ”He olivat natseja” on paikoin kaunokirjallisen tunnelmallinen, paikoin kuin opinnäytetyö. Kokonaisuus auttaa ymmärtämään, ettei tavallisten ihmisten radikalisoituminen ole napsahdus päässä.
Suomen Journalistiliiton
