* kirjat

Kaikki median rakenteista

Suomen mediamaisema piirtää kuvan kotimaisesta mediasta, joka on kansainvälisesti vertaillen vielä runsas ja moniääninen, mutta omistukseltaan keskittynyt.

Miehet kertovat

Kolmikannan kulisseissa -kirja sopii mainiosti poikkeuksellisen kiinnostavan työmarkkinasyksyn taustoitukseksi.

Kattava katsaus valtaan

On aina virhe tarttua akateemiseen oppikirjaan jymypaljastuksia toivoen.

Vanhojen aikojen opetukset

Helsingin Sanomien yrityshistoria muistuttaa, että jättiläisetkin ovat aluksi pieniä.

Unelmien takana on työtä

Hanne Valtarin ja Satu Rämön kirja rohkaisee toteuttamaan uusia ammatillisia unelmia mutta tuo myös selkeästi ilmi, että haahuillen sotaan ei kannata lähteä.

Hienoa vaan ei helppoa

Minna Knus-Galán kertoo Tarkoin varjeltu -kirjassa niin hyvää tarinaa, että monessa kohtaa unohtaa lukevansa ammattikirjaa.

Havainnollinen käännösopas

Natasha Vilokkisen Tiedontuojat-kirja huomioi tietotekstin käännöstyön vaatimukset suurista pieniin.

Jotta ymmärtäisimme heitä

Katarina Baerin ”He olivat natseja” on paikoin kaunokirjallisen tunnelmallinen, paikoin kuin opinnäytetyö. Kokonaisuus auttaa ymmärtämään, ettei tavallisten ihmisten radikalisoituminen ole napsahdus päässä.

Journalistit kirjailijoina

Journalistit kirjantekijöinä sekä mediaa ja journalismia käsittelevät teokset ovat tämän lehden teemana. Valikoima vuonna 2016 ilmestyneitä teoksia kuvaa teemaan liittyvän kirjatuotannon laajuutta ja monimuotoisuutta.

Apurahoja onkimassa

Toimittaja Helena Kujala haki kirjan tekoon kuutta apurahaa. Kahdesti tärppäsi.

Anna-Kaari Hakkaraisen Kristallipalatsi-romaanissa tärkeä paikka on Helsingin kasvitieteellinen puutarha, jonka Palmusalissa tapahtuneita asioita minäkertoja muistelee. ”Kun kuvaan paikkoja, kuvaan myös henkilöiden sisäisyyttä”, Hakkarainen sanoo.

Kynnyksen ylittänyt

Toimittaja ja yrittäjä Anna-Kaari Hakkaraiselta ilmestyi tänä syksynä kolmas romaani. Ennen ensimmäistä kirjaansa häneltä vei pitkään keksiä, miten halusta kirjoittaa fiktiota saa oikeasti syntymään tekstiä.

Sanna Kangasniemi hankkii luettavansa enimmäkseen kirjakaupoista. Kirjastostakin hän lainaa, mutta unohtaa helposti palauttaa ajoissa. Arvostelukappaleen hän pyytää, jos kirja on aiheena kolumnissa. Kuva on kirjakauppa Arkadiasta Helsingistä.

Valitut teokset

Kolumnistilla on ainainen aihepula. Se on tietenkin illuusiota: eiväthän aiheet mistään ilmaannu, ne pitää itse keksimällä keksiä, sanoo Helsingin Sanomien toimittaja ja Nyt.fi:n kirjakolumnisti Sanna Kangasniemi.

Joulun kirjavinkit kollegoille

Journalistin Barometrissa yksi lukusuositus nousi ylitse muiden: valtionpäämiesten elämäkerrat.

Kaverin lintukojulle Askolaan Kimmo Ohtonen voi matkustaa Helsingistä kuvailemaan ja retkelle päiväseltään.

Kojun henkisessä tilassa

Kimmo Ohtonen otti karhukirjansa kuvat itärajan metsissä. Urakan keskeltä löytyivät rauhan hetket, joita hän kaipailee Helsingin sykkeessä.

Yhden lapsen kansan ääni

Toimittaja Mari Manninen kuunteli tarkkaan tavallisten kiinalaisten tarinat kertoakseen maan väestöpolitiikan seurauksista. Se toi hänelle Tieto-Finlandian.

Kohua kirjoista

Mutta kuka muistaa enää, mikä kirja voitti Finlandia-palkinnon, kysyy Vesa Heikkinen.

Heikki Aittokoski toivoo, että Suomessa tehtäisiin enemmän reportaasikirjoja. ”Osaavia toimittajia kyllä on, mutta tietokirjan tekeminen on niin kallis uhraus, ettei siinä ole kauheasti järkeä.”

Villin vuoden kirjuri

Kun Heikki Aittokoski alkoi tehdä kirjaa nationalismista, Euroopan poliittinen murros vyöryi päälle niin, että sitä hädin tuskin ehti kirjoittaa. Aittokosken mielestä vaalitulokset eivät enää saa yllättää toimittajia: on tehtävä jalkatyötä ja ymmärrettävä historiaa.

Kirja-ala toivoo railakasta joulua

Vuosia laskenut kirjamyynti takeltelee pienistä positiivisista merkeistä huolimatta.

Lukutaito hukassa

Aikana, jolloin kirjallisuuskeskustelun päägenre on 140 merkkiä, kuka havaitsee teksteissä monia eri tasojen merkityssisältöjä, kysyy Janne Saarikivi.

logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
93. vuosikerta