* Anna hyvän kiertää

Kadonneen onnen jäljillä

”Tutkimusten valossa teknologis-taloudellinen kehitys ei ole enää vuosikymmeniin tehnyt meistä onnellisempia”, sanoo digitalisaation ongelmista kirjan kirjoittanut Pekka Vahvanen.

Raimo Tyykiluodon on 12 diktaattoria -sarjaa tehdessään pitänyt miettiä, miten kertoa diktaattorien teoista sekä aiheen vaatimalla vakavuudella että koukuttaen kuuntelijat. ”Kaikkea ei pidä kertoa paasaten sormi pystyssä, vaan kuuntelijalle pitää antaa mahdollisuus oivaltaa. Silloin asiat jäävät parhaiten mieleen.”

Sairaan kiinnostavat diktaattorit

Raimo Tyykiluoto mietti aloittaessaan 12 diktaattoria -radiosarjan tekemistä, miten kertoa julmuuksista pröystäilemättä. ”Sarjassa on myös tragikoomisuutta, joka tekee siitä kuunneltavan”, hän kertoo.

Riikka Kaartinen innostui yleistajuisesta kirjoittamisesta Suomen Luonnon #muutos-verkkolehden kautta ja päätyi lopulta toimittajaksi. ”Taustani ansiosta ymmärrän tutkijoiden kieltä ja niitä epävarmuuksia, joita tieteeseen liittyy. Toisaalta vaatii opettelua hyväksyä, että kaikkia tutkijalle merkittäviä yksityiskohtia ei voi jutuissa kertoa.”

Ankerias ihmisen jaloissa

Riikka Kaartisen ankeriasjuttu vaati runsaat taustatyöt. ”Vaikuttavin hetki oli, kun löysin Europolin ja Euroopan ankeriastyöryhmän dokumentit eurooppalaisen ankeriaan salakaupasta ja tajusin, miten valtavaa se on sekä volyymiltaan että rahavirroiltaan.”

Sisällä ja ulkona. Tuomas Karemo kuunteli Mika Vainio -juttua tehdessään paljon tämän levyjä. Toisaalta se, ettei Karemo ollut täydellinen Vainio-hifistelijä, helpotti tämän tarinan avaamista muillekin kuin elektronisen musiikin faneille. ”Kulttuuritoimittajan työhän on nimenomaan avata taiteen sisäpiirejä.”

Kuolleen taiteilijan tarina

Elektronisen musiikin pioneeri Mika Vainio ehti kuolla ennen kuin Tuomas Karemo teki haastattelun. Lopulta juttu syntyi, kun Karemo uskalsi antaa Vainion läheisten, työtoverien ja ystävien olla jutussa äänessä.

Kuvauspaikoilla. Louhimiehen Tuntemattoman Äänislinnan paraati -kohtaus kuvattiin näissä Suomenlinnan maisemissa syksyllä 2016. ”Kun Tuntematon oli tekeillä, puolustin hanketta, vaikka minullakin oli sen mielekkyydestä epäilyksiä. Kulttuurijournalismissa keskeneräisten hankkeiden arvioiminen ei ole kovin hedelmällistä, koska kukaan ei vielä tiedä, millaisia oivalluksia tekijöillä on aiheesta”, Kalle Kinnunen sanoo.

Tuntematon toisin silmin

Kalle Kinnunen kirjoittaa blogiaan silloin, kun alalla tapahtuu. ”Kirjoitusta aloittaessani ajattelen usein, että se on yksi ajatus ja 20 minuutissa ulkona, mutta sitten teksti kaipaakin vielä jonkun tason lisää.”

Kun tutkijanura ei tuntunutkaan omalta, Laura Koponen ryhtyi hyödyntämään tietojaan tiedetoimittajana. Tähtitieteessä eniten uutta raportoitavaa kertyy astrobiologian ja eksoplaneettojen tutkimuksesta. ”Ehkä maapallon hankaluudet ajavat ajattelemaan elämän edellytyksiä muualla avaruudessa.” Kuva otettiin Helsingin observatoriossa, jossa on myös Koposen työnantajan Ursan tiloja.

Arjen ympyröitä ylemmäs

Tähdet ja avaruus -lehden toimitussihteeri Laura Koponen saa työssään pyöritellä kokonaisen universumin asioita. ”Vaikeinta on tieteen eturintamaan liittyvä epävarmuus, ja joudun usein kirjoittamaan ’mahdollisesti, kenties, saattaa olla’.”

Täältä ja muualta. ”Kymmenkunta vuotta sitten matkat nähtiin lähinnä kustannuseränä, mutta viime vuosina olen käynyt ulkomailla  juttukeikoilla noin neljä kertaa vuodessa”, sanoo Keskisuomalaisen Janne Yläjoki. ”On sisäistetty, että uskottavaan ulkomaanjournalismiin tarvitaan muutakin kuin sitä, että kirjoitetaan neljän seinän sisällä.”

Oman näkökulman perässä

Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja Janne Yläjoki yrittää löytää aiheita, joita isot koneistot eivät käsittele. ”Meillä ei voi olla aamulla verkossa ihan samaa kuin mitä tv-uutisissa on toisteltu edellisenä iltana.”

Asennemuutto. Jussi Konttinen on palaamassa kirjoitusvapaaltaan Siperiasta Suomeen. ”Venäjä antaa paljon aihetta kirjoittaa kriittisesti, ja välillä kritiikki uppoaa Suomessa liiankin otolliseen maaperään. Hyvä kysymys on, ollaanko valmiita kirjoittamaan yhtä kriittisesti Suomesta. Pitää yrittää olla täällä yhtä tinkimätön kuin siellä.”

Jalkautumisen jälkeen

Jussi Konttinen vietti kolmetoista tuntia siperialaisen äänestyspaikan tuulikaapissa. ”Jos kaikki Venäjällä vaaleja seuraavat ulkomaiset toimittajat jalkautuisivat näin, saisimme mittavaa dataa siitä, miten vaalitulos missäkin hoidetaan”, hän sanoo.

Uutisissa kiinni. Arja Paananen kuulee usein kysymyksen, miksi Venäjä-jutut ovat niin kielteisiä. ”Mukaviakin juttuja olisi kiva tehdä, mutta uutislehdessä mennään uutiset edellä, ja ne ovat usein negatiivisia. Aina välillä ajattelen, että nyt teen kivan repparin tuosta, mutta sitten tulee taas joku kova uutinen, johon pitää tarttua.”

Venäjä perspektiivissä

Arja Paananen haluaa olla Venäjä-jutuissaan tarkka, mutta yrittää silti muistaa, ettei kaikkia nyansseja saa yhteen tekstiin.

Kohta tv-moodissa. Haastattelupuhe on melko samanlaista televisiossa ja radiossa, mutta olemisen tapa ja tunnelma eroavat. ”Radiossa voi olla omissa vaatteissa ja elehtiä haastateltavalle vaikka sen, että nyt loppuu aika. Pidättyväisempi tv-käytös alkaa kytkeytyä päälle samalla, kun sinne sopivat vaatteet ja meikki laitetaan”, sanoo Seija Vaaherkumpu. Ykkösaamussa 24. maaliskuuta hänen vieraanaan oli kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah.

Kerralla maaliin

Perusteellinen valmistautuminen on Seija Vaaherkummun haastattelujen laadun tae. ”Laitan paljon paukkuja kysymysten muotoilemiseen, jotta ne osuisivat kerralla maaliin eli olennaiseen”, Vaaherkumpu kertoo.

Matkaaja. Paluu sodasta -jutun tekeminen vaati henkistä matkailua Helsingistä Syyriaan ja nykyisyydestä menneeseen. ”Kun kertoo vierastaistelijailmiöstä, pitää selvittää, mitä Syyriaan lähteneet tiesivät sodasta tapahtumahetkellä. Asioita ei voi tulkita sen läpi, mitä nyt tiedetään”, Anu Nousiainen sanoo.

Mitä Syyriassa tapahtui?

Anu Nousiainen ei juuri saanut palautetta jutustaan Syyriaan sotaan lähteneistä nuorista. ”Ehkä kommentoimista helpompaa oli jäädä odottamaan, tuleeko syytteitä”, hän kertoo.

Hetki muualla. Aurora Rämö (edessä) ja Elina Järvinen tekivät juttuaan välillä Pasilan Windsorissa ja Hotelli Pasilassa, jotka ovat Otavamedian kulmien harvoja kuppiloita. ”Kun kökkii aamusta asti toimituksen kopeissa, ihan jo perspektiivin takia on hyvä nähdä välillä muita ihmisiä, vaikka töitä tekisikin. Maisemanvaihdos selkeyttää ajatuksia. Ja juotiin me bisseäkin!”

Karu aihe, hyvä yhteistyö

Aurora Rämö ja Elina Järvinen tekivät Suomen Kuvalehden Isäntä-juttua viisi ja puoli viikkoa. ”Yllätyin itsekin, miten paljon saimme esiin uutta”, Rämö kertoo.

Uusi asento. Pyhä järvi oli Ann-Mari Huhtaselle poikkeuksellisen henkilökohtainen teksti. Kun se julkaistiin, hän ei ollut enää töissä Hesarissa, vaan palautetta tuli toisen työn sähköpostiin ja Facebookissa. ”Palaute oli onneksi hyvin hyvää. Tekstin henkilökohtaisuuden takia kielteinen palaute olisi varmaan mennyt tavallista enemmän sisälle.”

Äänessä lyyrisempi minä

Ann-Mari Huhtasen henkilökohtainen Pyhä järvi -teksti syntyi nopeasti. ”Kirjoitan yleensä vuodattaen, ja alan vasta sitten muokata tekstiä”, Huhtanen kertoo.

Johanna Laitinen (kuvassa) ja Jonna Tapanainen esiintyvät mieluusti podcastiin liittyvissä kuvissa yhdessä. Tällä kertaa Tapanaisen piti kiireisenä vastasyntynyt vauva. Podcast nauhoitetaan lähes aina jommankumman kotona – ”Laitisella” tarkkaan ottaen taustalla näkyvän pöydän ääressä.

Ihanan lukemisen asialla

Jo alussa päätimme käsitellä vain kirjoja, joista tykkäämme, sanoo toimituspäällikkö Johanna Laitinen hänen ja Jonna Tapanaisen Sivumennen-podcastista.

Tieto kulkemaan. Maija Koski kirjaa toimituksen projektit väliseinälle kaikkien nähtäville. Kun uuden tekeminen välillä tuntuu tarpomiselta lumihangessa, hän palaa muistiinpanoihinsa toimituksen kokeiluista ja innovaatioista. ”Kun niitä katsoo taaksepäin, huomaa eteenpäin menemisen ja sen, mitä kaikkea tässä on tehtykään.”

Tietoisesti digitiellä

Digissä pikavoittoja on helppo saada, mutta samalla on mietittävä pidemmälle, sanoo Vauvan ja Meidän Perheen päätoimittaja Maija Koski.

Tuomas Marjamäen päivätyötä on suunnitella Apuja ja ”pitää toimitus liikkeessä”. Ammattitaidon lisäksi hyvään jälkeen tarvitaan porukkahenkeä. ”Kun Apu menee painoon, soitamme YouTubesta Kesähumpan. Huumori kukkii myös Facebookin suljetussa Apu Unofficial -keskusteluryhmässä.”

Rakkaudesta kirjoittamiseen

Avun toimituspäällikkö Tuomas Marjamäki ihastui toimittajan työhön ja kirjoittamiseen jo lapsena. Nykyisin eniten tekstiä syntyy harrastuksena.

Uusien kerronnan keinojen ohella on pidettävä silmällä vielä uudempia, Panu Karhunen sanoo. Keväällä mobiilijournalistien konferenssissa MoJoConissa näkyviä teemoja olivat muun muassa VR- ja 360-videot. ”On vaikea sanoa, millaiseen rooliin ne nousevat uutismaailmassa. Mediassa laajemmin niiden rooli tulee olemaan varmasti vahva.”

Innostunut mobiilimies

Ilta-Sanomien Panu Karhunen on liekeissä journalismin kehittämisestä mutta tietää myös, ettei uusin tekniikka ole patenttiratkaisu joka keikkaan.

Liikenteessä. Kalle Pirhonen viettää reilusti yli puolet työajastaan kokoushuoneissa ja toimituksissa sparraamassa yleläisiä kehittämään sisältöjä datan avulla. ”Joskus minulla on slaideja, joskus vain juttelen toimittajien kanssa siitä, millaista apua he toivovat. Välillä käynnit ovat pistemäisiä, välillä teen suunnitellumpia ’kiertueita’. Jatkuvien sähköisten ärsykkeiden maailmassa jengin tavoittaa parhaiten olemalla läsnä.”

Katse yleisöissä

Kalle Pirhosen työtä on tutkia yleisödataa ja antaa työkavereille eväitä siihen, miten sisältöjä voi sen avulla kehittää.

Taustatöissä. Sean Ricks jutteli syyskuisena maanantaina saman viikon Perjantai-lähetyksen vieraan, toimittaja Jenny Lehtisen kanssa. Tarkemman työn alla Perjantain tiimillä on kerrallaan parin seuraavan viikon aiheet. Perjantai-dokkareita on tekeillä viikoiksi eteenpäin.

Paras mahdollinen käsittely

Vaikeiden aiheiden käsittely livenä vaatii paljon taustatyötä, sanoo Ylen Perjantai-ohjelman toinen juontaja Sean Ricks.

Katsojakin rakentaa. Uwa Iduozee päätyi evästämään kuvaesseetään vain lyhyellä tekstillä, joka kertoo 19-vuotiaan Edodin haaveilevan ulkomaille muuttamisesta, välivuodesta ja psykologian opinnoista. Itsenäistymisestä. ”Teksti maalaa mielenmaiseman mutta antaa katsojalle vapauden nähdä kuvat omalla tavallaan.”

Arki niin kuin se on

Uwa Iduozee kuvasi lukioikäistä Edodia, koska halusi haastaa tavan, jolla kuvajournalismi ja media esittävät mustia ja ruskeita kehoja.

logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta