* Anna hyvän kiertää

Keskustelun ytimessä. Radio Helsingin toimittaja Renaz Ebrahimi juontaa kulttuuriin ja yhteiskunnallisiin teemoihin painottuvaa Random Life -keskusteluohjelmaa.

Somesta samaan pöytään

”Radion magiikkaa on, että jokainen kuuntelee sitä omista lähtökohdistaan”, sanoo Renaz Ebrahimi.

Toimittajalta vaatii voimia olla vaikeiden aiheiden parissa vahva ja hauska. ”Mutta kun näen, miten hyvä fiilis haastateltavalla on lähetyksen jälkeen tai kun joku nuori kertoo kauttamme tajunneensa, ettei hänen unelmillaan olekaan esteitä, on helppo muistaa, miksi tätä tehdään”, Susani Mahadura sanoo.

Päin vaikeita aiheita

Susani Mahadura haluaa kertoa ihmisten todellisuudesta leimojen takana ja auttaa tajuamaan toisten kokemuksia.

Riitta Kalliorinne on innostunut tulevaisuuden mahdollisuuksista sekä työssään että muussa elämässään. Asenteeseen sopii asua Helsingin Kalasataman ja Redin rakennustöiden keskellä. Mopo on hänelle täsmäväline, koska työ on kaikkea muuta kuin toimistolla istumista.

Koko vuoden joulu

Riitta Kalliorinne keksii keinot, joilla Jouluradio syntyy joka vuosi kiinnostavasti uudestaan.

Kirsi Rostamon päätyö on johtaa valtakunnallisen Radio Dein toimintaa. ”Teen kuitenkin viikoittain haastattelun, jotta pysyn kiinni toimittajien arjen haasteissa.”

Kohti keskustelua

Radio Dein päätoimittaja Kirsi Rostamo ei käy Facebook-keskusteluja muuttaakseen muiden mielipiteitä.

Sittenkin kyllä. Wilhelm Kvist tutustui toimittajan työhön jo nuorena radiotoimittaja-enonsa studiolla. Opiskelualaksi valikoitui kuitenkin musiikki. ”Silloin mietin, että minusta tulee muusikko tai toimittaja mutta ei musiikkitoimittaja. Niiden puheissa ei tuntunut olevan paljon järkeä.”

Enemmän kuin arvioita

Hbl:n musiikkitoimittaja Wilhelm Kvist haluaa yhä vähemmän kertoa, soitettiinko konsertissa puhtaasti vai falskisti.

Samaan suuntaan. Johanna Vehkoon ”faktantarkistuksen työkavereita” ovat Faktabaari ja kansainvälinen faktantarkistajien yhteisö, joka pitää tiiviisti yhteyttä. ”En halua olla työni enkä elämäni suhteen pelkästään Suomen rajojen sisäpuolella”, Vehkoo sanoo.

Uusia kansalaistaitoja

Johanna Vehkoo seurasi misinformaatiota ja disinformaatiota verkossa ja piti faktantarkistuksen koulutuksia pitkään. Valheenpaljastaja-juttusarja syntyi, kun tieto vaati päästä ulos myös kirjoittamalla.

Ihan ihmisille yleensä

Pauli Kallio löytää Kramppeja & Nyrjähdyksiä -sarjakuvan käsikirjoitusten aiheita omasta elämästään ja lähiympäristöstä.

Laululöytöjä. Radio Suomi luonnehtii Kissankehdon musiikkia hemmottelumusiikiksi, kuuntelija voisi sanoa sitä vaikka sunnuntaimusiikiksi. Susanna Vainiola sanoo, että ohjelman tekeminen on kuin löytöretkeilyä tai aarteiden etsintää. ”Arvostan musiikintekijöitä ja haluan kertoa kuuntelijoille, mitä kaikkea on olemassa.”

Kuin siveltimenvetoja

Susanna Vainiola yrittää tehdä Kissankehto-ohjelmasta intiimin mutta sellaisen, että se ei syöttäisi kuulijaa liikaa suuhun.

Sanna Kangasniemi hankkii luettavansa enimmäkseen kirjakaupoista. Kirjastostakin hän lainaa, mutta unohtaa helposti palauttaa ajoissa. Arvostelukappaleen hän pyytää, jos kirja on aiheena kolumnissa. Kuva on kirjakauppa Arkadiasta Helsingistä.

Valitut teokset

Kolumnistilla on ainainen aihepula. Se on tietenkin illuusiota: eiväthän aiheet mistään ilmaannu, ne pitää itse keksimällä keksiä, sanoo Helsingin Sanomien toimittaja ja Nyt.fi:n kirjakolumnisti Sanna Kangasniemi.

Tehtävä Sodankylässä

Minut on otettu hyvin vastaan. Olen kyllä itsekin yrittänyt tehdä osani: kohdata ihmiset aidolla kiinnostuksella ja penkoa asioita lukijoiden puolesta, sanoo etelästä Lappiin muuttanut toimittaja Liisa Kuittinen.

Kolmen sukupolven lehti

Jänkä syntyi, kun meitä taas kerran sapetti keittiön pöydän ääressä, että Lapissa tehdään runsaasti hyvätasoista kulttuuria, josta ei näy valtakunnanmediassa mitään, sanoo päätoimittaja Paula Alajärvi.

Kurkistusreikä. Creat.fi:n vastaava toimittaja Janne Flinkkilä luonnehtii sivustoa ”kurkistusreiäksi jälkiteolliseen rasvamonttuun”, jossa sen ympärille perustettu osuuskunta paiskoo vaihtelevia duunejaan. Creatin konkreettisin olomuoto on Helsingin Albertinkadulla sijaitseva Creat Space -näyttelytila.

Intohimojen alusta

Koska emme ole mistään riippuvaisia, itseään ei tarvitse pidätellä, ja mukaan mahtuu kaikki, mikä ei riko humaaneja arvoja, sanoo Creat.fi:n vastaava toimittaja Janne Flinkkilä.

Konkreettinen kulttuuriteko

Saan itse päättää, missä ja milloin teen töitä, ja ainoa pomo, jolle sanoa vastaan, on peilissä. Jos joku menee pieleen, myös syyllinen löytyy sieltä, sanoo Kaltion päätoimittaja Paavo J. Heinonen.

Paljon mustaa valkoisella. Kuuman linjan toinen päätoimittaja Mikko Siltanen nauttii lehdenteosta, jossa asiaa ei tarvitse tiivistää 1 500 merkkiin. ”Tyypillinen lukijamme taitaa olla nuorehko mies tai muu musiikki- ja kulttuurihenkilö, jolle ei (enää) löydy julkaisua isojen lehtien kentästä.”

Yllättävän usein ilmestynyt

On kiva tehdä vapaasti ja jakaa kiinnostavia asioita, joita ei käsitellä muualla, sanoo pienlehti Kuuman linjan toinen päätoimittaja Mikko Siltanen.

Rikard Lassenius ryhtyi tuottamaan tv-ohjelmia, koska voi siten vaikuttaa niihin enemmän kuin graafikon roolissa. Nyt seuraavaa ohjelmaa ei ole ensimmäisen kerran viiteen vuoteen kiikarissa.

Katsojalle aikaa katsoa

Suomessa paneudutaan televisio-ohjelmien visuaaliseen kokonaissuunnitteluun turhan vähän, sanoo Stugor-ohjelman tuottanut Rikard Lassenius.

Printti-Glorian Virpi Suutari -juttua täydentää verkkovideo, jonka henki on sama kuin valokuvissa. ”Toisaalta videot ovat aina vähän tilanteen lapsia. Esimerkiksi ääni on välillä haastattelusta, välillä erikseen otettua”, sanoo AD Sanna Vauhkonen.

Ihminen osana maisemaa

Päätimme lähestyä ohjaajaa samoin kuin hän lähestyy kohteitaan, sanoo Glorian AD Sanna Vauhkonen Virpi Suutarin henkilökuvan ulkoasusta.

Mikko Gustafsson työskentelee STT:ssa oikeusjournalismin erikoistoimittajana, mikä tarkoittaa suunnittelua ja pidempien juttujen tekemistä. ”Mutta välillä vaihdamme niin, että oikeuden ’pikavuoroa’ tekevät toimittajatkin pääsevät esimerkiksi käymään oikeudessa. Siten työ on reilumpaa ja mielekkäämpää.”

Iso tykki puhumaan

Vaikka rooliimme uutiskilpailussa kuuluu, että juttujen pitäisi olla ensimmäisenä ulkona, Terhi Kiemungin lähettämän tiedotteen motiiveja piti pysähtyä miettimään, kertoo STT:n Mikko Gustafsson jutustaan.

Janne Zareff arvelee, että journalisminostalgiassa muistetaan helposti vain tähtihetket. ”Nykyään esimerkiksi journalismin saatavuus on mielettömästi paremmalla tolalla kuin ennen. Saatavilla on koko maailman media, ja ihmiset vielä vinkkaavat paljosta hyvästä, mitä ei itse ehtisi huomata.”

Sokeat pisteet esiin

”Kun aloitin Pressiklubissa, sen Facebookiin linkattiin lähinnä aihepiiriin liittyviä juttuja muutamilla saatesanoilla ja tietoa tulevista ohjelmista.

Jutussa Helena Erosesta kuuluu myös Oskari Onnisen ääni. Hän tottui mielipiteelliseen kirjoittamiseen jo aloittaessaan musiikkikriitikkona ”myöhäisteininä”. Sittemmin kirjoittaminen on kyllä vaikeutunut. ”Se johtuu ehkä siitä, että olen löytänyt itsestäni vihaisuuteen asti kriittisen lukijan. Etenkin keskinkertainen ajattelu ärsyttää.”

Enemmän kuin haastattelu

Ylioppilaslehden Oskari Onnisen henkilöjuttu Helena Erosesta sai Pekka Juntin miettimään median valtaa ja vastuuta.

logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
93. vuosikerta