* Anna hyvän kiertää

Uusi asento. Pyhä järvi oli Ann-Mari Huhtaselle poikkeuksellisen henkilökohtainen teksti. Kun se julkaistiin, hän ei ollut enää töissä Hesarissa, vaan palautetta tuli toisen työn sähköpostiin ja Facebookissa. ”Palaute oli onneksi hyvin hyvää. Tekstin henkilökohtaisuuden takia kielteinen palaute olisi varmaan mennyt tavallista enemmän sisälle.”

Äänessä lyyrisempi minä

Ann-Mari Huhtasen henkilökohtainen Pyhä järvi -teksti syntyi nopeasti. ”Kirjoitan yleensä vuodattaen, ja alan vasta sitten muokata tekstiä”, Huhtanen kertoo.

Johanna Laitinen (kuvassa) ja Jonna Tapanainen esiintyvät mieluusti podcastiin liittyvissä kuvissa yhdessä. Tällä kertaa Tapanaisen piti kiireisenä vastasyntynyt vauva. Podcast nauhoitetaan lähes aina jommankumman kotona – ”Laitisella” tarkkaan ottaen taustalla näkyvän pöydän ääressä.

Ihanan lukemisen asialla

Jo alussa päätimme käsitellä vain kirjoja, joista tykkäämme, sanoo toimituspäällikkö Johanna Laitinen hänen ja Jonna Tapanaisen Sivumennen-podcastista.

Tieto kulkemaan. Maija Koski kirjaa toimituksen projektit väliseinälle kaikkien nähtäville. Kun uuden tekeminen välillä tuntuu tarpomiselta lumihangessa, hän palaa muistiinpanoihinsa toimituksen kokeiluista ja innovaatioista. ”Kun niitä katsoo taaksepäin, huomaa eteenpäin menemisen ja sen, mitä kaikkea tässä on tehtykään.”

Tietoisesti digitiellä

Digissä pikavoittoja on helppo saada, mutta samalla on mietittävä pidemmälle, sanoo Vauvan ja Meidän Perheen päätoimittaja Maija Koski.

Tuomas Marjamäen päivätyötä on suunnitella Apuja ja ”pitää toimitus liikkeessä”. Ammattitaidon lisäksi hyvään jälkeen tarvitaan porukkahenkeä. ”Kun Apu menee painoon, soitamme YouTubesta Kesähumpan. Huumori kukkii myös Facebookin suljetussa Apu Unofficial -keskusteluryhmässä.”

Rakkaudesta kirjoittamiseen

Avun toimituspäällikkö Tuomas Marjamäki ihastui toimittajan työhön ja kirjoittamiseen jo lapsena. Nykyisin eniten tekstiä syntyy harrastuksena.

Uusien kerronnan keinojen ohella on pidettävä silmällä vielä uudempia, Panu Karhunen sanoo. Keväällä mobiilijournalistien konferenssissa MoJoConissa näkyviä teemoja olivat muun muassa VR- ja 360-videot. ”On vaikea sanoa, millaiseen rooliin ne nousevat uutismaailmassa. Mediassa laajemmin niiden rooli tulee olemaan varmasti vahva.”

Innostunut mobiilimies

Ilta-Sanomien Panu Karhunen on liekeissä journalismin kehittämisestä mutta tietää myös, ettei uusin tekniikka ole patenttiratkaisu joka keikkaan.

Liikenteessä. Kalle Pirhonen viettää reilusti yli puolet työajastaan kokoushuoneissa ja toimituksissa sparraamassa yleläisiä kehittämään sisältöjä datan avulla. ”Joskus minulla on slaideja, joskus vain juttelen toimittajien kanssa siitä, millaista apua he toivovat. Välillä käynnit ovat pistemäisiä, välillä teen suunnitellumpia ’kiertueita’. Jatkuvien sähköisten ärsykkeiden maailmassa jengin tavoittaa parhaiten olemalla läsnä.”

Katse yleisöissä

Kalle Pirhosen työtä on tutkia yleisödataa ja antaa työkavereille eväitä siihen, miten sisältöjä voi sen avulla kehittää.

Taustatöissä. Sean Ricks jutteli syyskuisena maanantaina saman viikon Perjantai-lähetyksen vieraan, toimittaja Jenny Lehtisen kanssa. Tarkemman työn alla Perjantain tiimillä on kerrallaan parin seuraavan viikon aiheet. Perjantai-dokkareita on tekeillä viikoiksi eteenpäin.

Paras mahdollinen käsittely

Vaikeiden aiheiden käsittely livenä vaatii paljon taustatyötä, sanoo Ylen Perjantai-ohjelman toinen juontaja Sean Ricks.

Katsojakin rakentaa. Uwa Iduozee päätyi evästämään kuvaesseetään vain lyhyellä tekstillä, joka kertoo 19-vuotiaan Edodin haaveilevan ulkomaille muuttamisesta, välivuodesta ja psykologian opinnoista. Itsenäistymisestä. ”Teksti maalaa mielenmaiseman mutta antaa katsojalle vapauden nähdä kuvat omalla tavallaan.”

Arki niin kuin se on

Uwa Iduozee kuvasi lukioikäistä Edodia, koska halusi haastaa tavan, jolla kuvajournalismi ja media esittävät mustia ja ruskeita kehoja.

Keskustelun ytimessä. Radio Helsingin toimittaja Renaz Ebrahimi juontaa kulttuuriin ja yhteiskunnallisiin teemoihin painottuvaa Random Life -keskusteluohjelmaa.

Somesta samaan pöytään

”Radion magiikkaa on, että jokainen kuuntelee sitä omista lähtökohdistaan”, sanoo Renaz Ebrahimi.

Toimittajalta vaatii voimia olla vaikeiden aiheiden parissa vahva ja hauska. ”Mutta kun näen, miten hyvä fiilis haastateltavalla on lähetyksen jälkeen tai kun joku nuori kertoo kauttamme tajunneensa, ettei hänen unelmillaan olekaan esteitä, on helppo muistaa, miksi tätä tehdään”, Susani Mahadura sanoo.

Päin vaikeita aiheita

Susani Mahadura haluaa kertoa ihmisten todellisuudesta leimojen takana ja auttaa tajuamaan toisten kokemuksia.

Riitta Kalliorinne on innostunut tulevaisuuden mahdollisuuksista sekä työssään että muussa elämässään. Asenteeseen sopii asua Helsingin Kalasataman ja Redin rakennustöiden keskellä. Mopo on hänelle täsmäväline, koska työ on kaikkea muuta kuin toimistolla istumista.

Koko vuoden joulu

Riitta Kalliorinne keksii keinot, joilla Jouluradio syntyy joka vuosi kiinnostavasti uudestaan.

Kirsi Rostamon päätyö on johtaa valtakunnallisen Radio Dein toimintaa. ”Teen kuitenkin viikoittain haastattelun, jotta pysyn kiinni toimittajien arjen haasteissa.”

Kohti keskustelua

Radio Dein päätoimittaja Kirsi Rostamo ei käy Facebook-keskusteluja muuttaakseen muiden mielipiteitä.

Sittenkin kyllä. Wilhelm Kvist tutustui toimittajan työhön jo nuorena radiotoimittaja-enonsa studiolla. Opiskelualaksi valikoitui kuitenkin musiikki. ”Silloin mietin, että minusta tulee muusikko tai toimittaja mutta ei musiikkitoimittaja. Niiden puheissa ei tuntunut olevan paljon järkeä.”

Enemmän kuin arvioita

Hbl:n musiikkitoimittaja Wilhelm Kvist haluaa yhä vähemmän kertoa, soitettiinko konsertissa puhtaasti vai falskisti.

Samaan suuntaan. Johanna Vehkoon ”faktantarkistuksen työkavereita” ovat Faktabaari ja kansainvälinen faktantarkistajien yhteisö, joka pitää tiiviisti yhteyttä. ”En halua olla työni enkä elämäni suhteen pelkästään Suomen rajojen sisäpuolella”, Vehkoo sanoo.

Uusia kansalaistaitoja

Johanna Vehkoo seurasi misinformaatiota ja disinformaatiota verkossa ja piti faktantarkistuksen koulutuksia pitkään. Valheenpaljastaja-juttusarja syntyi, kun tieto vaati päästä ulos myös kirjoittamalla.

Ihan ihmisille yleensä

Pauli Kallio löytää Kramppeja & Nyrjähdyksiä -sarjakuvan käsikirjoitusten aiheita omasta elämästään ja lähiympäristöstä.

Laululöytöjä. Radio Suomi luonnehtii Kissankehdon musiikkia hemmottelumusiikiksi, kuuntelija voisi sanoa sitä vaikka sunnuntaimusiikiksi. Susanna Vainiola sanoo, että ohjelman tekeminen on kuin löytöretkeilyä tai aarteiden etsintää. ”Arvostan musiikintekijöitä ja haluan kertoa kuuntelijoille, mitä kaikkea on olemassa.”

Kuin siveltimenvetoja

Susanna Vainiola yrittää tehdä Kissankehto-ohjelmasta intiimin mutta sellaisen, että se ei syöttäisi kuulijaa liikaa suuhun.

Sanna Kangasniemi hankkii luettavansa enimmäkseen kirjakaupoista. Kirjastostakin hän lainaa, mutta unohtaa helposti palauttaa ajoissa. Arvostelukappaleen hän pyytää, jos kirja on aiheena kolumnissa. Kuva on kirjakauppa Arkadiasta Helsingistä.

Valitut teokset

Kolumnistilla on ainainen aihepula. Se on tietenkin illuusiota: eiväthän aiheet mistään ilmaannu, ne pitää itse keksimällä keksiä, sanoo Helsingin Sanomien toimittaja ja Nyt.fi:n kirjakolumnisti Sanna Kangasniemi.

Tehtävä Sodankylässä

Minut on otettu hyvin vastaan. Olen kyllä itsekin yrittänyt tehdä osani: kohdata ihmiset aidolla kiinnostuksella ja penkoa asioita lukijoiden puolesta, sanoo etelästä Lappiin muuttanut toimittaja Liisa Kuittinen.

Kolmen sukupolven lehti

Jänkä syntyi, kun meitä taas kerran sapetti keittiön pöydän ääressä, että Lapissa tehdään runsaasti hyvätasoista kulttuuria, josta ei näy valtakunnanmediassa mitään, sanoo päätoimittaja Paula Alajärvi.

logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta