Liitto

Media keskittyi – pitäisikö myös Journalistiliiton jäsenyhdistysten yhdistää voimansa?

Tapio Räihä

Median ja työn muutokset vähentävät sijainnin merkitystä toiminnan järjestämisessä, kirjoittaa Tapio Räihä.

Entisessä kotikaupungissani Rovaniemellä oli vielä 1990-luvulla Lapin Kansan, Ylen ja kahden kaupunkilehden toimitukset sekä aluetoimittajat Helsingin Sanomista, Kalevasta, Pohjolan Sanomista ja STT:stä. Tiedotustilaisuuksiin riitti toimittajia niin, että päät kolisivat yhteen notkuvien kahvipöytien äärellä.

Nyt kaupungissa on Ylen aluetoimituksen lisäksi enää Kaleva Oy:n omistamat Lapin Kansa ja Uusi Rovaniemi. Tiedotustilaisuuksia järjestetään aniharvoin.

Sama kehitys näkyy lähes kaikkialla Suomessa. Lehtien määrä on romahtanut ja omistus keskittynyt. Journalistiliiton jäsenistä yhä suurempi osa asuu pääkaupunkiseudulla, ja yhä useampi journalisti on freelancer.

Lehdistö käy läpi historiallista muutosta mainosrahoitteisuudesta kohti lukijamaksuja ja selvästi pienempiä tuloja. Vuosi 2008 jää historiaan viimeisenä hyvänä lehtimainonnan vuotena. Pysyvät media- ja jakelutuet voisivat ehkäistä uutiserämaiden syntyä ja uudet digitaaliset innovaatiot tuoda alalle uutta toivoa, mutta paluuta 1990-luvulle ei ole.

 

Journalistiliitto on yhdistysten liitto. Sen muodostavat 15 alueellista ja kaksi valtakunnallista, itsenäistä jäsenyhdistystä. Liiton ylintä päätösvaltaa käyttää valtuusto, johon yhdistykset valitsevat jäsenet. Journalistiliitolle on tärkeää, että yhdistykset toimivat aktiivisesti omalla alueellaan ja pystyvät osallistumaan liiton päätöksentekoon täysipainoisesti. Alan muutos kuitenkin haastaa alueellisten yhdistysten toimintaedellytyksiä.

Yhdistysten elinvoima on tärkeää myös jäsenen kannalta. Journalistiliiton palvelut ja avun jokainen jäsen saa tasapuolisesti mutta yhdistysten tarjonnassa on suuria eroja. Yksinkertaistettuna: mitä suurempi yhdistys, sitä enemmän on tarjottavaa. Tämä näkyy hyvin kahden suurimman yhdistyksen, Helsingin Seudun Journalistien ja Radio- ja televisiotoimittajien liiton toiminnassa.

HSJ syntyi Suomen Aikakauslehdentoimittajain Liiton ja Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen fuusiossa. RTTL:ään kuuluu viisi alayhdistystä.Molemmat ovat noin 4 500 jäsenen yhdistyksiä. Ne pystyvät sekä tarjoamaan jäsenilleen laajan kattauksen koulutusta ja seminaareja että jakamaan apurahoja ja stipendejä. Jäsenelle on siis merkitystä, mihin yhdistykseen kuuluu.

 

Kahden suurimman yhdistyksen esimerkki antaa mahdollisuuden pohtia, olisiko liitto, fuusio tai jokin muu vaihtoehto hyvä myös alueellisille yhdistyksille kasvaa yhdessä suuremmaksi palvelujen tarjoajaksi jäsenilleen. Yhdistykset järjestävät toimintansa parhaaksi katsomallaan tavalla, joten tätä keskustelua pitää käydä yhdistyksissä.

On hyvä muistaa, että mediamurroksen lisäksi todennäköisesti yhä useampi Journalistiliiton jäsen työskentelee tulevaisuudessa paikasta riippumattomasti ja osallistuu toimintaan yhä useammin etänä. Se vähentää sijainnin merkitystä toiminnan järjestämisessä. Perinteisen kokoontumisen tarve ei varmasti häviä kokonaan, mutta ehkä alan ihmiset haluavat jatkossa tavata toisiaan muista syistä kuin yhdistyksen kokouksen vuoksi.