Media keskittyi – pitäisikö myös Journalistiliiton jäsenyhdistysten yhdistää voimansa?

JOURNALISTI
27.5.2021

Tapio Räihä
Kirjoittaja on Journalistiliiton valtuuston puheenjohtaja, liiton tulevaisuutta pohtivan järjestövaliokunnan jäsen ja Ylen toimittaja.

Median ja työn muutokset vähentävät sijainnin merkitystä toiminnan järjestämisessä, kirjoittaa Tapio Räihä.

Entisessä kotikaupungissani Rovaniemellä oli vielä 1990-luvulla Lapin Kansan, Ylen ja kahden kaupunkilehden toimitukset sekä aluetoimittajat Helsingin Sanomista, Kalevasta, Pohjolan Sanomista ja STT:stä. Tiedotustilaisuuksiin riitti toimittajia niin, että päät kolisivat yhteen notkuvien kahvipöytien äärellä.

Nyt kaupungissa on Ylen aluetoimituksen lisäksi enää Kaleva Oy:n omistamat Lapin Kansa ja Uusi Rovaniemi. Tiedotustilaisuuksia järjestetään aniharvoin.

Sama kehitys näkyy lähes kaikkialla Suomessa. Lehtien määrä on romahtanut ja omistus keskittynyt. Journalistiliiton jäsenistä yhä suurempi osa asuu pääkaupunkiseudulla, ja yhä useampi journalisti on freelancer.

Lehdistö käy läpi historiallista muutosta mainosrahoitteisuudesta kohti lukijamaksuja ja selvästi pienempiä tuloja. Vuosi 2008 jää historiaan viimeisenä hyvänä lehtimainonnan vuotena. Pysyvät media- ja jakelutuet voisivat ehkäistä uutiserämaiden syntyä ja uudet digitaaliset innovaatiot tuoda alalle uutta toivoa, mutta paluuta 1990-luvulle ei ole.

 

Journalistiliitto on yhdistysten liitto. Sen muodostavat 15 alueellista ja kaksi valtakunnallista, itsenäistä jäsenyhdistystä. Liiton ylintä päätösvaltaa käyttää valtuusto, johon yhdistykset valitsevat jäsenet. Journalistiliitolle on tärkeää, että yhdistykset toimivat aktiivisesti omalla alueellaan ja pystyvät osallistumaan liiton päätöksentekoon täysipainoisesti. Alan muutos kuitenkin haastaa alueellisten yhdistysten toimintaedellytyksiä.

Yhdistysten elinvoima on tärkeää myös jäsenen kannalta. Journalistiliiton palvelut ja avun jokainen jäsen saa tasapuolisesti mutta yhdistysten tarjonnassa on suuria eroja. Yksinkertaistettuna: mitä suurempi yhdistys, sitä enemmän on tarjottavaa. Tämä näkyy hyvin kahden suurimman yhdistyksen, Helsingin Seudun Journalistien ja Radio- ja televisiotoimittajien liiton toiminnassa.

HSJ syntyi Suomen Aikakauslehdentoimittajain Liiton ja Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen fuusiossa. RTTL:ään kuuluu viisi alayhdistystä.Molemmat ovat noin 4 500 jäsenen yhdistyksiä. Ne pystyvät sekä tarjoamaan jäsenilleen laajan kattauksen koulutusta ja seminaareja että jakamaan apurahoja ja stipendejä. Jäsenelle on siis merkitystä, mihin yhdistykseen kuuluu.

 

Kahden suurimman yhdistyksen esimerkki antaa mahdollisuuden pohtia, olisiko liitto, fuusio tai jokin muu vaihtoehto hyvä myös alueellisille yhdistyksille kasvaa yhdessä suuremmaksi palvelujen tarjoajaksi jäsenilleen. Yhdistykset järjestävät toimintansa parhaaksi katsomallaan tavalla, joten tätä keskustelua pitää käydä yhdistyksissä.

On hyvä muistaa, että mediamurroksen lisäksi todennäköisesti yhä useampi Journalistiliiton jäsen työskentelee tulevaisuudessa paikasta riippumattomasti ja osallistuu toimintaan yhä useammin etänä. Se vähentää sijainnin merkitystä toiminnan järjestämisessä. Perinteisen kokoontumisen tarve ei varmasti häviä kokonaan, mutta ehkä alan ihmiset haluavat jatkossa tavata toisiaan muista syistä kuin yhdistyksen kokouksen vuoksi.



5 2021
Arkisto

Ensin ne hakivat journalistit. Silloin me sanoimme, että tämä ei käy.

Meidän suomalaisten pitää auttaa kollegoja muissa maissa. Se on oikein, mutta samalla autamme myös itseämme, kirjoittaa päätoimittaja Maria Pettersson.

Teit paikallisesta varuskunnasta 46-sivuisen erikoisliitteen, koska fanitat armeijaa, Pasi Koivumaa

Karjalaisen päätoimittaja on toimituksessa pidetty hahmo, mutta epäilee Stalinin ja Hitlerin ajatelleen itsestään samoin.

Näin saat kesätyöstäsi kaiken irti

Kokeneet toimittajat jakavat vinkit kesätyöntekijöille. Näillä pääset paremmin alkuun kesätöissä ja kenties koko urallasi.

Mitä journalistin pitää ymmärtää työnantajansa taloudesta?

Iso osinko voi olla hälytysmerkki – tai törkeilyä, jos yrityksessä on samaan aikaan menossa rankka säästöohjelma, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Journalisternas och hjälporganisationernas relation är problematisk

För några år sedan jobbade jag som frivillig informatör för en finsk organisation i Uganda. Det var en upplevelse jag aldrig skulle vilja ha ogjord – men inte heller göra om, skriver Liselott Lindström.

En onnistunut pilaamaan suomen kielen sääntöjä

Kun minut pyydettiin median edustajaksi suomen kielen lautakuntaan, eräs Helsingin Sanomien lukija ei vaikuttanut vilpittömän ilahtuneelta, kirjoittaa Ville Eloranta.

Kyselytunnilla valtuutetut kysyivät hallitukselta ja toimistolta liiton toimintaan ja linjauksiin liittyviä kysymyksiä. Puheenjohtaja Hanne Aho vastaa etäyhteyksin osallistuneille valtuutetuille.

Journalistiliiton kevätvaltuusto toivoi joustoa työhön

Valtuutetut toivoivat liiton edistävän etätyömahdollisuuksia myös korona-ajan jälkeen.

Media keskittyi – pitäisikö myös Journalistiliiton jäsenyhdistysten yhdistää voimansa?

Median ja työn muutokset vähentävät sijainnin merkitystä toiminnan järjestämisessä, kirjoittaa Tapio Räihä.

Kova kiire tarkastajan juttusille

Kun poliisi pysäytti toimittajan ja kuvaajan nopeusratsiaan, Mika Heikkilä turvautui pieneen valkoiseen valheeseen.

Luja ja luotettava pohjalainen

Toimittaja Päivi Leppilahti 23. 6. 1960 Teuva – 21. 3. 2021 Kankaanpää

Lehtikuvauksen uranuurtaja

Kuolleita: Kuvapäällikkö Antti Suominen 16. 9. 1938 Pori – 9. 4. 2021 Ulvila

Laajasti urheilusta ja liikunnasta

Kuolleita: Urheilutoimittaja Erkki Poutanen 19. 11. 1950 Jyväskylä – 4. 4. 2021 Tuusula

Monen lajin mestari

Kuolleita: Toimittaja Matti Korhonen 28. 11. 1928 Liminka – 1. 3. 2021 Oulu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta