Laura Lindstedtin mielestä keskusteluun osallistumisesta pitäisi maksaa muillekin kuin ohjelman juontajalle, mikäli osallistuminen vaatii taustatöitä. Omasta työstään puhumisesta hän ei pyydä palkkiota.

Haastattelu vai työtä ilman korvausta? Asiantuntijoita on hyvä kuulla, mutta heillä ei voi teettää ilmaista työtä.

JOURNALISTI
27.5.2021

Tuukka Tuomasjukka, teksti
Meeri Utti, kuvat

Paljonko tästä keikasta maksetaan?

Näin kirjailija Laura Lindstedt vastasi Ylen toimittajalle syksyllä 2020, kun tämä kysyi Lindstedtiä keskustelijaksi radion viihteelliseen asiaohjelmaan.

Lindstedtin pyyntö oli hänelle poikkeuksellinen. Yleensä mediassa esiintyessään hän puhuu työstään, jolloin hän ei vaadi korvausta.

”Se on aivan selvää. Ei tulisi mieleenkään pyytää sellaisesta rahaa”, Lindstedt sanoo.

Nyt toimittaja kuitenkin pyysi Lindstedtiä puhumaan laajemmasta yhteiskunnallisesta aiheesta, joka ei suoraan liittynyt hänen työhönsä. Lindstedtin mielestä ohjelma olisi vaatinut valmistautumista, jota hän ei ollut valmis tekemään ilmaiseksi.

”Jos puhun muusta kuin vaikkapa viimeisimmästä kirjastani, tykkään tehdä taustatyötä, etten puhu tyhjiä”, Lindstedt sanoo.

Toimittaja torjui pyynnön. Kirjailija kieltäytyi kutsusta.

 

Suomalaisessa journalismissa haastateltaville ei useimmiten ole tapana maksaa. Sen sijaan julkaisut korvaavat usein haastattelusta aiheutuvia kustannuksia, kuten matkoja tai ruokailuita.

Journalistin ohjeissa haastatteluista maksamista ei käsitellä. Osa lehdistä ja mediayhtiöistä kertoo julkisesti, etteivät haastateltavat saa rahallista korvausta. Esimerkiksi Aamulehti, Helsingin Sanomat ja Alma Talentin julkaisut ovat linjanneet näkyvästi, etteivät ne maksa haastatteluista.

Sen sijaan Ylellä on yksityiskohtaiset korvausohjeet. Ylen freelancetyötä koskevassa Yhtyneet-sopimuksessa on määritelty tarkasti, millaisissa tilanteissa haastateltaville ja keskustelijoille kuuluu maksaa. Sopimuksen ovat tehneet Journalistiliitto sekä useat edunvalvontajärjestöt.

Käytännössä journalismissa esiintyville ihmisille maksetaan Ylessä harvoin. Palkkiota ei sopimuksen mukaan makseta, jos henkilö kommentoi virkaansa liittyviä asioita tai aihe on uutisluonteinen.

Lindstedt kokee, että hänen saamassaan pyynnössä olisi pitänyt soveltaa Yhtyneetsopimusta. Osallistuessaan Lindstedt olisi mielestään ollut sisällöntuottaja siinä missä toimittajakin. Hän huomauttaa, että mediassa esiintyminen ei aina ole haastateltavana olemista. Ohjelman toimittaja ei pyynnössään Lindstedtille myöskään puhunut haastattelusta, vaan keskustelusta.

”En olisi mennyt haastateltavaksi, vaan keskusteluohjelmaan, ja olisin ollut yksi kolmesta, jotka keskustelevat. Se on työtä, josta Yle itsekin kirjoittaa Yhtyneet-sopimuksessa.”

Vappu Kaarenoja ja Elina Järvinen suostuivat haastateltavan pyyntöön palkkiosta, koska korvaus oli heidän mielestään suhteessa vaivaan. Ratkaisu oli poikkeuksellinen.

Toisinaan haastateltavan pyyntöihin korvauksesta suostutaan muuallakin.

Syksyllä 2019 Suomen Kuvalehden Elina Järvinen ja Vappu Kaarenoja valmistelivat laajaa reportaasia diktatuurin ajan Romaniasta. Toimittajat olivat menossa journalismikonferenssiin Bukarestiin ja törmäsivät Suomessa taustatöitä tehdessään mainintaan diktaattori Nicolae Ceaușescun teloittajasta Ionel Boerusta.

Kun Järvinen ja Kaarenoja lähettivät fikserin kautta haastattelupyynnön, Boeru esitti ehdon. Haastattelusta pitäisi maksaa 400 euroa.

”Me ajattelimme ihan itsestään selvästi, että se ei tule kysymykseen”, Järvinen kertoo.

Toimittajat uskoivat, että juttu pitäisi tehdä ilman Boerua. Kun he kertoivat haastateltavan pyynnöstä tuolloin päätoimittajan sijaisena toimineelle Jarmo Raiviolle, vastaus oli toinen.

”Kävi ilmi, että se on totta kai periaate, että haastatteluista ei makseta, mutta asiaa voi pohtia ja harkita”, Järvinen kertoo.

 

Boerun haastattelu ilmestyi Suomen Kuvalehdessä joulukuussa 2019. Lehden toimituspäällikkönä työskentelevä Jarmo Raivio kertoo, että päätös suostua korvaukseen syntyi lopulta melko nopeasti.

Toimituksen pohdinnoissa nousi esiin muun muassa, että The Guardian oli haastatellut Boerua. Tällöin Boerun tarina oli tarkistettavissa, minkä koettiin pienentävän riskiä siitä, että haastatteluun sepitettäisiin sisältöä myytäväksi.

Toisaalta SK:n toimitus koki, että korvaus oli suhteessa vaadittuun vaivannäköön. Haastateltava matkusti haastattelupaikalle useita tunteja ja vietti sen jälkeen koko päivän toimittajien kanssa. Matkojen kulut ja ateriansa hän maksoi itse palkkiostaan.

”Haastateltavalle maksetaan helposti matkaliput, ja hänet syötetään ja juotetaan. Se on yhtä paljon maksamista kuin tämäkin”, Elina Järvinen sanoo.

Valmiissa jutussa todettiin, että Boeru ei puhu ilmaiseksi, ja haastattelu maksaa 400 euroa. Toimittajien mukaan asiasta kertominen oli itsestään selvää.

”Lukijalle annettiin mahdollisuus arvioida juttua siitä näkökulmasta, vaikuttaako haastatteluun se, että haastateltavalle maksettiin”, Vappu Kaarenoja sanoo.

Järvinen odotti, että ratkaisusta nousisi keskustelua. Sitä ei kuitenkaan tullut, mistä hän yllättyi.

”Hyvähän se sinänsä on, jos se ei ollut päällimmäinen asia, joka jutusta jäi mieleen.”

Toimittajat lähestyivät myöhemmin Journalistia juttuvinkillä aiheesta.

 

Joskus mediaesiintymisistä saatavat korvaukset voivat herättää kysymyksiä sidonnaisuuksista.

Ruotsalaisessa ympäristöjärjestössä Naturskyddsföreningenissä työskentelevä Otto Bruun oli syksyllä 2020 asiantuntijavieraana Riku Rantala & 100 kysymystä ilmastosta -ohjelmassa. Ohjelmaa rahoitti energiayhtiö Fortum.

Marraskuussa Bruun kertoi blogissaan, että hän oli alun perin itse neuvotellut osallistumisestaan tuhannen euron palkkion. Sittemmin hän harkitsi pois jättäytymistä.

”Alkoi tuntua hassulta olla maksettuna asiantuntijana ohjelmassa, joka yrittää ohjata energiapolitiikasta käytävää keskustelua Fortumin toivomaan suuntaan”, Bruun sanoo.

Hän päätti lopulta osallistua ohjelmaan, mutta lahjoitti palkkionsa saksalaiselle ilmastoaktivistiryhmälle.

Kaikki ohjelman asiantuntijat eivät saaneet palkkiota. Esimerkiksi ohjelmassa esiintynyt ympäristövaikuttaja Saara Kankaanrinta vastasi Twitterissä Bruunille ihmetellen, maksetaanko osallistumisesta.

Bruun esiintyi mediassa säännöllisesti aiemmassa työssään Suomen Luonnonsuojeluliitossa. Tällöin hän ei kuitenkaan pyytänyt haastatteluista korvauksia, koska pystyi laskemaan ne osaksi työtään.

Nyt Bruun ei kokenut, että suomalaiseen kiertotalouskeskusteluun osallistuminen palvelisi hänen ruotsalaista työnantajaansa. Hän rinnastaa esiintymisensä paneelikeskustelun puheenjohtamiseen ja kertoo tehneensä päivän verran taustatöitä. Lisäksi Bruun matkusti haastattelua varten Suomeen ja otti töistään lomaa.

 

Kaikki asiantuntijat eivät ole yhdenvertaisessa asemassa antaessaan aikaansa median käyttöön. Tämä koskee erityisesti apurahalla työskenteleviä tutkijoita, huomauttaa Tieteentekijöiden erityisasiantuntija Miia Ijäs-Idrobo.

”Tutkijoille ei ole aina selvää, millä perusteella ja minkä tyyppisistä asiantuntijaesiintymisistä voisi saada palkkioita. Siinä tuntuu olevan epätietoisuutta ja vaihtelevia käytänteitä”, hän sanoo.

Ijäs-Idrobo toivoo, että median edustajat ottaisivat huomioon asiantuntijoiden ennakkovalmistautumisen määrän sekä kertoisivat avoimesti, milloin ja millä perusteilla esiintymisiin liittyy palkkiomahdollisuus. Lisäksi vierailta voisi hänen mukaansa kysyä, tuleeko henkilö yliopiston tai tutkimuslaitoksen asiantuntijana vai apurahalla työskentelevänä tutkijana.

”Vaikka yhteiskunnallinen vuorovaikutus on osa tutkijan työtä, palkkion maksaminen voisi apurahalla työskentelevien ansiotason huomioon ottaen olla kohtuullista, etenkin jos haastatteluun valmistautuminen edellyttää ajankäyttöä.”

Keskustelua kaipaa myös Lindstedt. Hän lähetti alihankkijana työskentelevälle toimittajalle sekä ohjelman tuottajalle sähköpostia kysyäkseen, millä perusteella Yhtyneet-sopimusta ei sovelleta, muttei saanut vastausta. Lindstedtin mukaan soveltamiskäytäntö ei ole läpinäkyvä eikä selvä.

”Vastuullisen journalismin toimintatavat voisi ulottaa siihenkin, että tällaiset asiat puhuttaisiin selväksi ja tuotaisiin toimintatavat näkyviin.”

 

Lindstedtin sähköpostin vastaanotti Yleisradion tuottaja Jorma Honkanen, joka tuottaa neljää viikoittaista radio-ohjelmaa. Hän kertoo maksavansa Yhtyneet-sopimuksen mukaisia korvauksia vieraille muutaman kerran vuodessa.

Periaatteena Honkasen mukaan on, että yhteiskunnallisista keskusteluohjelmista ei makseta korvausta, eivätkä ne edellytä keskustelijoilta ennakkovalmistautumista. Hän huomauttaa, että Yhtyneet-sopimus koskee ainoastaan osaa haastateltavista, jolloin ulkopuolelle jää moni ammattiryhmä.

”Tässä on eettinen ongelma. Jos joihinkin yhdistyksiin kuuluville maksetaan ja joillekin ei, se voisi herättää epäilyksiä siitä, ohjailemmeko julkista keskustelua suosimalla palkkioilla tiettyjä näkemyksiä tai jopa ostamalla haluamiamme mielipiteitä”, Honkanen sanoo.

Honkasen mukaan Yhtyneet-sopimus ei anna yksiselitteistä tulkintaa siitä, milloin mediassa esiintymisestä tulisi maksaa korvaus. Palkkioiden käsittely myös työllistää tuottajaa.

”Moni ohjelmasarja jäisi todennäköisesti tilaamatta siinä kuvitteellisessa tilanteessa, jos kaikille vieraille jouduttaisiin maksamaan. Silloin pitäisi olla yksi ihminen hoitamassa talouspuolta ja laskemassa jokaista minuuttia.”

Honkanen kritisoi Yhtyneet-sopimuksen kirjausta, jonka mukaan korvaus pitäisi maksaa, jos aihetta ei voi pitää uutisluonteisena. Nykyinen sopimus on voimassa helmikuuhun 2022.

”Noin tiukka rajaus on vähän vanhaa maailmaa.”



5 2021
Arkisto

Ensin ne hakivat journalistit. Silloin me sanoimme, että tämä ei käy.

Meidän suomalaisten pitää auttaa kollegoja muissa maissa. Se on oikein, mutta samalla autamme myös itseämme, kirjoittaa päätoimittaja Maria Pettersson.

Teit paikallisesta varuskunnasta 46-sivuisen erikoisliitteen, koska fanitat armeijaa, Pasi Koivumaa

Karjalaisen päätoimittaja on toimituksessa pidetty hahmo, mutta epäilee Stalinin ja Hitlerin ajatelleen itsestään samoin.

Näin saat kesätyöstäsi kaiken irti

Kokeneet toimittajat jakavat vinkit kesätyöntekijöille. Näillä pääset paremmin alkuun kesätöissä ja kenties koko urallasi.

Mitä journalistin pitää ymmärtää työnantajansa taloudesta?

Iso osinko voi olla hälytysmerkki – tai törkeilyä, jos yrityksessä on samaan aikaan menossa rankka säästöohjelma, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Journalisternas och hjälporganisationernas relation är problematisk

För några år sedan jobbade jag som frivillig informatör för en finsk organisation i Uganda. Det var en upplevelse jag aldrig skulle vilja ha ogjord – men inte heller göra om, skriver Liselott Lindström.

En onnistunut pilaamaan suomen kielen sääntöjä

Kun minut pyydettiin median edustajaksi suomen kielen lautakuntaan, eräs Helsingin Sanomien lukija ei vaikuttanut vilpittömän ilahtuneelta, kirjoittaa Ville Eloranta.

Kyselytunnilla valtuutetut kysyivät hallitukselta ja toimistolta liiton toimintaan ja linjauksiin liittyviä kysymyksiä. Puheenjohtaja Hanne Aho vastaa etäyhteyksin osallistuneille valtuutetuille.

Journalistiliiton kevätvaltuusto toivoi joustoa työhön

Valtuutetut toivoivat liiton edistävän etätyömahdollisuuksia myös korona-ajan jälkeen.

Media keskittyi – pitäisikö myös Journalistiliiton jäsenyhdistysten yhdistää voimansa?

Median ja työn muutokset vähentävät sijainnin merkitystä toiminnan järjestämisessä, kirjoittaa Tapio Räihä.

Kova kiire tarkastajan juttusille

Kun poliisi pysäytti toimittajan ja kuvaajan nopeusratsiaan, Mika Heikkilä turvautui pieneen valkoiseen valheeseen.

Luja ja luotettava pohjalainen

Toimittaja Päivi Leppilahti 23. 6. 1960 Teuva – 21. 3. 2021 Kankaanpää

Lehtikuvauksen uranuurtaja

Kuolleita: Kuvapäällikkö Antti Suominen 16. 9. 1938 Pori – 9. 4. 2021 Ulvila

Laajasti urheilusta ja liikunnasta

Kuolleita: Urheilutoimittaja Erkki Poutanen 19. 11. 1950 Jyväskylä – 4. 4. 2021 Tuusula

Monen lajin mestari

Kuolleita: Toimittaja Matti Korhonen 28. 11. 1928 Liminka – 1. 3. 2021 Oulu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta