Väkivalta varjostaa ja mustasukkaisuus piinaa – miksi otsikoissa raiskaukset vain tapahtuvat, kysyy toimittaja Sara Harju

JOURNALISTI
15.4.2021

Sara Harju, teksti
Hanna Lahti, kuvitus

Sukupuolittuneessa ja seksuaalisessa väkivallassa tekijä usein ohitetaan käyttämällä passiivia ikään kuin väkivalta olisi hallitsematon voima, jota vastaan ei voi pyristellä.

”Nainen joutui raiskauksen uhriksi”, ”Nainen raiskattiin”, ”Mies raiskasi naisen”. Saman asian voi otsikoida monella tavalla. Valinnoilla on väliä.

Seksuaalirikosuutisia yhdistää usein se, että toimitus jättää tekijän pois otsikosta.

Tekijä, joka sukupuolittuneessa ja seksuaalisessa väkivallassa on useimmiten mies, ohitetaan käyttämällä passiivia. Välillä väkivalta tuntuu uutisoinnin perusteella olevan hallitsematon voima, jota vastaan ei voi pyristellä.

Koronavuoden aikana naisiin kohdistuva väkivalta on lisääntynyt, ja samalla rikosuutisten otsikoita on alettu lukea aiempaa kriittisemmin silmin. Esimerkiksi aktivistiyhteisö Cult Cunth nostaa Instagramissa esiin naisvihamielisiä otsikoita ja vaatii mediaa vastaamaan valinnoistaan. Yhteisöllä on yli 10 000 seuraajaa – enemmän kuin monella maakuntalehdellä.

Tekijän häivyttäminen ulottuu rikosuutisista viihdeartikkeleihin. Järjetön mustasukkaisuus on piinannut Kalle Päätaloa (IS) ja väkivalta on varjostanut Olavi Virran perhe-elämää (Seura). Seura tosin muokkasi otsikkoaan sen jälkeen, kun Cult Cunth oli nostanut asian esiin. Nyt se kuuluu ”Olavi Virran väkivaltaisuus varjosti hänen perhe-elämäänsä”.

 

Toimitus valitsee passiivimuotoisen otsikon useimmiten tapauksissa, joissa rikoksen tekijä ei ole tiedossa, kertoo MTV:n rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilä. Tekijä voi jäädä otsikosta pois myös silloin, kun kyse ei ole tuomiosta, vaan rikoksesta vasta epäillään. Esimerkiksi käräjäoikeuden päätöksestä tulisi kuitenkin Sipilän mukaan uutisoida niin, että tekijä tulee otsikossa esiin.

Sipilän mukaan pohdinta on otsikoissa aina tarpeen.

”Jos laitetaan otsikkoon, että nainen joutui raiskatuksi, lähtökohtaisesti se voi luoda oletuksen, että nainen olisi muka osasyyllinen. Eihän se ole hyvä otsikko, kun passivoidaan. Kunnon aktiivista saa aina paremman otsikon.”

Otsikot muuttuvat usein toimitusprosessien aikana. Kun journalistit hakevat tunteita herättävillä huomioilla ja yllättävillä yksityiskohdilla klikkauksia, uhrin ja tekijän välinen asetelma helposti unohtuu.

Seksuaalirikoksista uutisoiminen on lisääntynyt viime vuosikymmenellä merkittävästi. Yksi syy on oikeudenkäynnin julkisuuslain muuttuminen niin, että uhrin nimi on mahdollista salata, jolloin muu tuomio on julkinen.

 

Seksuaalista väkivaltaa käsittelevissä uutisissa on välillä tapana luoda väkivallan tekijästä ihan tavallisen oloinen tyyppi. ”Pelosta vapiseva raiskaaja” (TS) on paennut hytistä ruotsinlaivalla, ja Lahden sarjaraiskaaja oli ”mukavan oloinen mies” (Yle). Miksi?

”Epäillyn tai jo tuomitun taustan selvittämiseen voi kuulua epäillyn tai tämän lähipiirin haastattelu. Se juontuu siitä, että selvitetään, voisiko taustasta löytyä motiivia ja olisiko teko ollut estettävissä”, kertoo Sipilä.

Mediatutkija Elina Tolosen mukaan kyse on siitä, että juttuihin halutaan mukaan tunnetta.

”Tunnekokemuksen keräily läheisiltä, uhrit ja tekijät tunteneilta on rikosjournalismissa todella tyypillistä, koska halutaan tunnetta uutisointiin mukaan”, hän sanoo.

Tolonen huomauttaa, että rikosuutisoinnissa on kuitenkin tyypillisempää ”hirviöittää” tekijä eli liittää häneen ominaisuuksia, joiden perusteella hän on outo, paha tai poikkeava. Tutkijat pitävät sitä ongelmallisena, koska se luo mielikuvaa, jonka mukaan seksuaalirikoksia ”tapahtuu” vain muille ihmisille kaukana omasta arjestamme.

Journalismin tutkijat ovat jo reilun parinkymmenen vuoden ajan tarkastelleet, miten sukupuoli vaikuttaa rikosuutisointiin. Kun uutinen kertoo sukupuolittuneesta väkivallasta, tekijä on useimmiten mies ja uhri nainen.

Tolosen mukaan rikosjournalismi vaatii toimittajilta erityistä tarkkaavaisuutta, koska asetelma on usein yksioikoinen eivätkä sävyt mahdu mukaan artikkeliin.

”Rikosuutisille on tyypillistä moraalinen asetelma: kahtiajakoisuus ja mustavalkoisuus, hyvä ja paha. Siinä kulttuuristen, sukupuoleen liittyvien stereotypioiden toistaminen tuntuu olevan todella helppoa”, Tolonen sanoo.

”Se, miten julkisessa keskustelussa ja journalismissa käsitellään seksuaalirikollisuutta, vaikuttaa siihen, millaisena yhteiskunnallisena ongelmana se hahmotetaan. Jos sukupuolittunut väkivalta hahmotetaan outona ja erillisenä tai pahojen ihmisten tekemänä, poliittiselle järkevälle keskustelulle ei löydy tilaa”, Tolonen jatkaa.

Sukupuoli ja valta kytkeytyvät yhteiskunnassa toisiinsa monella eriarvoistavalla tavalla. Kritiikki yksittäisiä sanavalintoja kohtaan voi kuulostaa tarpeettoman haloon nostamiselta. Yleisöstä on kuitenkin tullut sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvissä aiheissa yhä valveutuneempaa erityisesti #metoo-kampanjan jälkeen.

Sosiaalisesta mediasta on tullut luonteva alusta kritiikin esittämiselle. Vaikka perinteiset lukijat ja tilaajat ovat pitkälti muualla kuin Instagramissa, epäonnistuneet otsikot tapaavat saavuttaa somessa sellaisenkin yleisön, joka ei tavallisesti törmää kyseisen tiedotusvälineen juttuihin. Journalismin täytyy pysyä yhteiskunnallisen kehityksen perässä, jos se haluaa voittaa puolelleen myös nuoremmat sukupolvet.

”Someaikana niin mediatalon kuin yksittäisen toimittajankin pitää kyetä perustelemaan juttunsa journalistiset ratkaisut, varsinkin jos palaute on asiallista”, Jarkko Sipilä sanoo.

Passiivimuotoiset otsikot, joissa ”nainen raiskattiin”, ylläpitävät virheellistä ajatusta, jonka mukaan nainen on ainakin osin syypää kohtaamaansa väkivaltaan. Otsikot ovat samaa perua kuin ajatus, jonka mukaan pimeällä puistotiellä kulkeva nainen olisi voinut välttää ahdistelun, jos olisi tehnyt oikeita valintoja. Syyllisyys lankeaa naiselle, ei väkivallan tekijälle. Naisia syyllistävät asenteet johtavat – usein tiedostamatta – passiivimuotoisiin otsikoihin, jotka puolestaan ylläpitävät kuvaa naisen syyllisyydestä.

 

Kyse on toimintatavoista. Siitä, pysähdytäänkö toimituksissa keskustelemaan uutisoinnin keinoista ja tunnistetaanko yhteiskunnalliset ongelmat uutisaiheiden takana. Pyydetäänkö koulutusta ulkopuolisilta asiantuntijoilta, kuunnellaanko kritiikkiä.

Uutisointitavan korjaaminen vaatii sanojen uudelleenasettelua ja printtilehdessä otsikon merkkimäärän kanssa kikkailua. Kyllä, siitä on vaivaa, mutta onko se syy olla tekemättä muutoksia?

Jokainen otsikko on valinta, syntyy se kuinka kiireellä tai rutiinilla tahansa. Yksittäiset väkivallanteot ja rikosuutiset kasautuvat kerrokseksi, jonka alta pitäisi ponnistaa kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa.

Kirjoittaja on turkulainen toimittaja ja viestijä, joka toivoo toimituksiin monipuolisempaa tasa-arvokeskustelua.



5 2021
Arkisto

Ensin ne hakivat journalistit. Silloin me sanoimme, että tämä ei käy.

Meidän suomalaisten pitää auttaa kollegoja muissa maissa. Se on oikein, mutta samalla autamme myös itseämme, kirjoittaa päätoimittaja Maria Pettersson.

Teit paikallisesta varuskunnasta 46-sivuisen erikoisliitteen, koska fanitat armeijaa, Pasi Koivumaa

Karjalaisen päätoimittaja on toimituksessa pidetty hahmo, mutta epäilee Stalinin ja Hitlerin ajatelleen itsestään samoin.

Näin saat kesätyöstäsi kaiken irti

Kokeneet toimittajat jakavat vinkit kesätyöntekijöille. Näillä pääset paremmin alkuun kesätöissä ja kenties koko urallasi.

Mitä journalistin pitää ymmärtää työnantajansa taloudesta?

Iso osinko voi olla hälytysmerkki – tai törkeilyä, jos yrityksessä on samaan aikaan menossa rankka säästöohjelma, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Journalisternas och hjälporganisationernas relation är problematisk

För några år sedan jobbade jag som frivillig informatör för en finsk organisation i Uganda. Det var en upplevelse jag aldrig skulle vilja ha ogjord – men inte heller göra om, skriver Liselott Lindström.

En onnistunut pilaamaan suomen kielen sääntöjä

Kun minut pyydettiin median edustajaksi suomen kielen lautakuntaan, eräs Helsingin Sanomien lukija ei vaikuttanut vilpittömän ilahtuneelta, kirjoittaa Ville Eloranta.

Kyselytunnilla valtuutetut kysyivät hallitukselta ja toimistolta liiton toimintaan ja linjauksiin liittyviä kysymyksiä. Puheenjohtaja Hanne Aho vastaa etäyhteyksin osallistuneille valtuutetuille.

Journalistiliiton kevätvaltuusto toivoi joustoa työhön

Valtuutetut toivoivat liiton edistävän etätyömahdollisuuksia myös korona-ajan jälkeen.

Media keskittyi – pitäisikö myös Journalistiliiton jäsenyhdistysten yhdistää voimansa?

Median ja työn muutokset vähentävät sijainnin merkitystä toiminnan järjestämisessä, kirjoittaa Tapio Räihä.

Kova kiire tarkastajan juttusille

Kun poliisi pysäytti toimittajan ja kuvaajan nopeusratsiaan, Mika Heikkilä turvautui pieneen valkoiseen valheeseen.

Luja ja luotettava pohjalainen

Toimittaja Päivi Leppilahti 23. 6. 1960 Teuva – 21. 3. 2021 Kankaanpää

Lehtikuvauksen uranuurtaja

Kuolleita: Kuvapäällikkö Antti Suominen 16. 9. 1938 Pori – 9. 4. 2021 Ulvila

Laajasti urheilusta ja liikunnasta

Kuolleita: Urheilutoimittaja Erkki Poutanen 19. 11. 1950 Jyväskylä – 4. 4. 2021 Tuusula

Monen lajin mestari

Kuolleita: Toimittaja Matti Korhonen 28. 11. 1928 Liminka – 1. 3. 2021 Oulu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta