Median ammattilaisen on tiedettävä, kenen ideologiaa edistää

JOURNALISTI
15.4.2021

Maria Pettersson
Twitter: mariapetterss0n
maria.pettersson@journalistiliitto.fi

Tiedotusvälineen pitää saada itse valita, mitä sanoja ja käsitteitä käyttää. On kuitenkin tiedettävä, mistä käsitteet ovat peräisin ja kenen ideologiaa ne pönkittävät, kirjoittaa päätoimittaja Maria Pettersson.

Paljon onnea maahanmuuttokriittisyys!

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 13 vuotta siitä, kun uudissana vakiintui journalistiseen kielenkäyttöön. Esimerkiksi Helsingin Sanomat käytti sitä journalistisessa tekstissä ensimmäisen kerran vuoden 2008 kuntavaalien jälkeen. Ennen vaaleja sanaa olivat viljelleet pääasiassa maahanmuuttoa vastustaneet somekeskustelijat ja poliitikot, jotka yrittivät brändätä maahanmuuttovastaisuuden tai rasismin (paha) kriittisyydeksi (hyvä). He onnistuivat poliittisessa pyrkimyksessään, kun me toimittajat otimme termin osaksi uutiskieltä.

Vuonna 2015 kirjoitin Nyt-liitteeseen kolumnin, jossa vinoilin toiselle uudissanalle. Terveysministeriksi myöhemmin noussut Hanna Mäntylä ilmoitti, että perussuomalaiset on rokotekriittinen puolue. Monen muun tavoin hymähtelin termille. Kyseessä oli päivänselvä yritys vakiinnuttaa hömelö rokotekriittisyys osaksi ”neutraalia” uutiskieltä samoin keinoin kuin maahanmuuttokriittisyys muutamaa vuotta aiemmin. En uskonut meidän journalistien tällä kertaa nielaisevan syöttiä.

Olin väärässä, sana vakiintui.

Termit maahanmuuttokriittinen ja rokotekriittinen ja maahanmuutto- ja rokotevastaisuus ilmiöinä ovat yleistyneet samaa tahtia.

 

Mediaympäristö vaikuttaa ihmisten arvoihin, asenteisiin ja mielipiteisiin. Me median ammattilaiset emme ole poikkeus. Imemme somekeskustelusta ja ulkomaalaisesta mediasta vaikutteita, termejä ja asenteita samalla tavalla kuin muutkin, mutta koska työskentelemme mediassa, levitämme niitä eteenpäin tehokkaammin. Siksi meillä on isompi vastuu miettiä, kenen asiaa edistämme teksteillämme sekä aihe- ja sanavalinnoillamme.

Toimittaja ja ilmastoaktivisti Riikka Suominen kirjoitti Imagessa ilmastojournalismin sanavalinnoista. Hän muistutti, että sanat ilmastonmuutos, hiilijalanjälki ja hiilineutraalius ovat lobbareiden keksimiä. Niiden tarkoitus on saada asiat kuulostamaan vähemmän pelottavilta tai hämärtää totuutta. Osa toimittajista onkin siirtynyt puhumaan, ilmastoaktivistien ehdotuksen mukaisesti, ilmastokriisistä.

Poliittista kamppailua käydään yksittäisten sanojen tasolla, mutta sanojen lisäksi mediaan lobataan jatkuvasti kokonaisia aiheita ja näkökulmia.

Vaalien alla on erityisen selvää, että puolueet haluaisivat syöttää omia keppihevosiaan median kautta valtakunnalliseen keskusteluun. Olipa kyse sitten turvapaikanhakijoista tai valtionvelasta, journalistin pitäisi kysyä, miten aiheen esiin nostaminen hyödyttää lukijaa, katsojaa tai kuulijaa. Se, että poliitikko haluaa puhua jostakin asiasta, ei tarkoita, että meidän pitäisi tehdä asiasta juttu.

 

Huomaammeko me journalistit, kun osallistumme jonkin aatteen edistämiseen?

Esimerkiksi keskustelu siitä, mitkä tieteenalat ovat hyödyllisiä, on kansainvälinen ja läpipoliittinen. Helsingin Sanomat esitti pääkirjoituksessaan 3. huhtikuuta, että on olemassa jonkinlainen tieteen ydin, johon vaikkapa yhteiskuntatieteellinen tutkimus ei kuulu. Mutta mistä mielipide on peräisin?

Se on samaa juurta kuin puhe ”kaiken maailman dosenteista” ja heijastelee samaa ideologiaa, jolla epädemokraattisissa valtioissa perustellaan ”turhan” yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen lakkauttamista.

Helsingin Sanomissa on töissä paljon ihmisiä, jotka arvostavat yhteiskuntatutkimusta. Lehti myös haastattelee yhteiskuntatieteilijöitä ja humanisteja lähes päivittäin – se kertoo arvostuksesta. Siksi voi epäillä, että tieteenvastainen kannanotto on uinut pääkirjoitukseen ilman, että asiaa on todella pysähdytty miettimään.

Tiedotusvälineen pitää tietenkin saada itse valita, mitä sanoja ja käsitteitä käyttää. On kuitenkin tiedettävä, mistä käsitteet ovat peräisin ja kenen ideologiaa ne pönkittävät. Muuten tiedotusväline saattaa vahingossa edistää ideologiaa, jonka takana ei oikeasti halua seistä.



4 2021
Arkisto

Merja Ylä-Anttila pitää Yle-lain uudistusta tarpeettomana, mutta välttelee kommentoimasta sitä julkisesti

Merja Ylä-Anttila tuli Ylen toimitusjohtajaksi vuonna 2018. Hän on sen jälkeen ehtinyt uudistaa Ylen organisaation, jättää kädenjälkensä Ylen strategiaan ja tutustua hieman uusiin kollegoihinsa kahvittelemalla noin neljänsadan yleläisen kanssa.

Median ammattilaisen on tiedettävä, kenen ideologiaa edistää

Tiedotusvälineen pitää saada itse valita, mitä sanoja ja käsitteitä käyttää. On kuitenkin tiedettävä, mistä käsitteet ovat peräisin ja kenen ideologiaa ne pönkittävät, kirjoittaa päätoimittaja Maria Pettersson.

Väkivalta varjostaa ja mustasukkaisuus piinaa – miksi otsikoissa raiskaukset vain tapahtuvat, kysyy toimittaja Sara Harju

Sukupuolittuneessa ja seksuaalisessa väkivallassa tekijä usein ohitetaan käyttämällä passiivia ikään kuin väkivalta olisi hallitsematon voima, jota vastaan ei voi pyristellä.

Toimittajana saat kätevästi näkyvyyttä sometilillesi ja laukkumallistollesi, Jenni Alexandrova

Radiotoimittaja Jenni Alexandrova kirjoittaa blogissaan viineistä ja ihmettelee, miksi Alko ei ole lähettänyt hänelle lahjaviinejä.

Liian pitkälle menevä tasa-arvo on hyvä tarina, mutta harvoin totta

Tällaisessa ilmapiirissä ei ole suuri ihme, että maan suurin sanomalehti alkaa nähdä kaiken paitsi luonnontieteellisen tutkimuksen luisuvan tieteellisyydestä kohti silkkaa ”intersektionaalista ideologiaa”, kirjoittaa Janne Zareff.

Näin Journalistiliitto toimii

Satavuotiaalla Journalistiliitolla on toimisto Helsingin Hakaniemessä, mutta jäseniä ympäri maan. Mitä tekevät liiton toimitusosastot, paikallisyhdistykset, valtuusto, hallitus ja toimisto?

Kuusi vuotta sitten freelancerit petettiin. Nyt lainsäätäjät voivat turvata luovan työn tekijöiden elannon.

Luovan työn tekijöiden kohtuulliset korvaukset voitaisiin varmistaa, kun EU-pykäliä tuodaan kotimaiseen tekijänoikeuslainsäädäntöön, kirjoittaa Sanna Nikula.

Uudet puolueet eivät sopeutuneet kirjoitusohjeeseen

”Moni uusi puolueennimi oli rakenteeltaan erilainen kuin vanhat, joten niiden erisnimisyyden häivyttäminen alkukirjaintempulla tuntui oudolta robotiikalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Den ensidiga bevakningen av rikspolitiken

Att den åländska riksdagsledamoten är den mest frekvent intervjuade rikspolitikern i de åländska medierna är varken konstigt eller fel, det är avsaknaden av andra röster som är det, skriver Felicia Bredenberg.

Kun hätä on suurin, on kollega lähellä

Juuri kun Radio Novan uutiset olivat alkamassa, ankkuri Jussi Karhunen tunsi muljahduksen mahassaan.

Totuuden tyyni tulkki on poissa

Toimittaja Jorma Lehto 2. 3. 1947 Seinäjoki – 25. 3. 2021 Mustasaari

”Alla finlandssvenska medier är dåliga på något sätt”

Vårens näst sista Mediespråkswebbinarium kräver självironi och god humor. Den 23 april ger sig komikern Alfred Backa nämligen på den finlandssvenska journalistiken i en roast där alla får sig kring öronen.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta