Toimittaja Anu Silfverberg (oik.) perusti kollegan kanssa aloitteleville toimittajille mentoriohjelman, joka alkaa syksyllä. Sandra Järvenpää (vas.) ja Roosa Savo tulivat valituksi mukaan.

Konkarikirjoittajien kisällikoulu haluaa paikata aivovuotoa ja tarjota journalismista innostuneen yhteisön

JOURNALISTI
15.4.2021

Nina Erho, teksti
Touko Hujanen, kuva

”Eihän se ole ongelma, jos journalismin jättävät ihmiset, jotka haluavat jättää journalismin. Se on ongelma, jos journalismin jättävät ihmiset, jotka haluaisivat olla tällä alalla”, sanoo toimittaja ja journalismin opettaja Reetta Räty.

Ajatus syntyi keskustelussa, jossa Räty ja kollega Anu Silfverberg tuskailivat alan aivovuotoa. On aina jonkinlainen menetys, kun kokenut journalisti lähtee esimerkiksi viestinnän töihin. Sen sijaan koko alan tulevaisuutta uhkaa, että nuoret kyvyt eivät nykyoloissa välttämättä löydä lainkaan paikkaansa journalismista.

Kun Räty ja Silfverberg aloittelivat uraansa, toimitusten konkarit opettivat luontevasti nuorempiaan. Sittemmin ovat vähentyneet sekä mentoreiden aika että vakityöpaikat. Journalismikeskustelussa innostuksen on korvannut puhe resursseista ja itsensä brändäämisestä.

Tampereen journalistiikan työelämäprofessorina Räty kuulee työelämää jo maistaneiden opiskelijoiden pohtivan, onko heillä tulevaisuutta alalla vai pitäisikö opiskella jotain muuta. Vika ei hänestä ole journalistikoulutuksessa, jossa tunnetaan kyllä alan realiteetit.

Vika on siinä, että toimittajan uran alkutaipaleelta puuttuu ammatillista identiteettiä tukevia ja työn solmukohtia ratkovia yhteisöjä.

”Eli yhteisöjä, joissa nimenomaan journalismilla on väliä”, Anu Silfverberg sanoo.

Uusi sellainen syntyy syksyllä, kun kaksikon perustama Journalismin kisällit -mentoriohjelma alkaa. Ohjelma on tarkoitettu uransa alkuvaiheessa oleville kirjoittaville toimittajille, ja sen rahoittaa Koneen Säätiö.

 

Journalismin kisälleihin valittiin maaliskuussa 15 osallistujaa 82 hakijan joukosta. Yksi heistä on Tampereen yliopistossa journalismiopintojaan viimeistelevä Sandra Järvenpää.

Järvenpää on työskennellyt toimituksissa, mutta aikoo jatkaa uraansa freelancerina. Hän kokee jaksavansa paremmin, kun voi itse vaikuttaa työaikoihinsa, työtahtiinsa ja aiheisiinsa.

Freelancerina Järvenpää on monesti kaivannut mentoria kysyäkseen mielipidettä juttuun liittyvistä valinnoista, joissa toimittaja käyttää paljon valtaa.

”Toivon ohjelmalta tukea ajankäytön ja juttujen näkökulmien rajaamiseen etenkin isojen aiheiden, kuten ilmastokriisin, kanssa. Mentorointi on myös tärkeä tapa tuoda aloittelevat ja kokeneet toimittajat yhteen miettimään ratkaisuja, kun edessä on isoja muutostarpeita sekä alalla että yhteiskunnassa.”

Helsingin yliopistossa viestinnän opintojaan viimeistelevä Roosa Savo haki mukaan löytääkseen ammatillisen yhteisön. Journalismi on kiinnostanut häntä pitkään, mutta yhteisö ympärillä on suuntautunut viestintään.

Journalistisia töitä ja harjoittelupaikkoja löytyi lopulta ominkin voimin, mutta ammatillinen ilo kaipaa vahvistusta. Mediataloissa tuore journalisti tapaa vanhempia kollegoja, jotka muistelevat haikeina ”vanhoja hyviä aikoja” ja valittelevat alan nykytilaa.

”Se tarttuu uusiin toimittajiin. Toivon ohjelmalta uskoa tulevaisuuteen ja siihen, että freelancerinakin on mahdollista tehdä merkityksellistä työtä ja löytää yhteisöjä.”

 

Ohjelmassa kukin osallistuja saa mentorin ja toteuttaa oman journalistisen hankkeen. Kahdeksan lähiopetuspäivän aikana käsitellään kirjoittamista, tutkimista, editointia sekä juttuideoiden jalostamista ja myymistä. Lisäksi paneudutaan verkostoitumiseen, toimittajan tunnetaitoihin, etiikkaan, journalismin yhteiskunnalliseen tehtävään ja kutsumukseen.

Silfverberg ja Räty sanovat tiedostavansa, ettei lyhyehkö koulutus rajalliselle osallistujamäärälle ole mikään vallankumous. Silti se on enemmän kuin pelkkä parku journalismin ja tekijöiden tilanteesta.

”Kuten lamaannus, myös innostus tarttuu. Haluamme olla ne, jotka sanovat, että duunillasi on väliä ja ne, jotka tarjoavat keinoja, miten sen voi tehdä vielä paremmin”, Silfverberg sanoo.

Itse he toivovat keräävänsä lisätietoa siitä, millaista tukea uraansa aloittelevat journalistit tarvitsevat. Parhaassa tapauksessa pilotista syntyy konsepti journalististen yhteisöjen luomiseen.

Koulutusta suunnitellessaan Silfverberg ja Räty hyödyntävät kokemuksia aiemmista koulutuksistaan. Keskustelulle journalismista on oltava tarpeeksi aikaa. Vaikka koulutus on osallistujille maksuton, sen pitää olla myös mukava ja mielekäs, jotta osallistujat tekevät sen, mitä heidän siitä hyötyäkseen pitää tehdä.

Vastuuopettajien lisäksi kurssilla luennoivat muun muassa Sonja Saarikoski, Anu Nousiainen ja Salla Vuorikoski.

Anu Silfverberg sai uransa alussa paljon oppia ja apua itseään kokeneemmilta, mutta yhden asian lisää hän olisi halunnut ymmärtää heti kättelyssä.

”Nuorena toimittajana ajattelin, että koko ajan pitää ylittää itsensä ja pystyä kaikenlaiseen. Myöhemmin olen tajunnut, että paha olo joitakin juttuja tehdessä liittyi siihen, että ne eivät tuntuneet eettisesti perustelluilta. Ei olisi pitänyt ajatella, että oikeat toimittajat pystyvät tähänkin vaan keskustella aiheesta toimituksessa.”

Räty ei nuorena pystynyt käsittämään, että olisi joskus itse alan seuraava oikea tekijä ja konkari. Hänestä tuntui, että toimituksen senioreina työskentelivät jotkut aivan erilaiset ihmiset.

Mutta nyt alalle pyrkivät jälleen uudet, nuoret tekijät. Niin elämän kuuluu mennä.

”Sen takia olisi niin nastaa, että ne, jotka haluavat, onnistuisivat tulemaan alalle ja pysymään siellä. Vähitellen he pääsevät vaikuttamaan journalismiin ja löytävät oman tekemisen tapansa.”



4 2021
Arkisto

Merja Ylä-Anttila pitää Yle-lain uudistusta tarpeettomana, mutta välttelee kommentoimasta sitä julkisesti

Merja Ylä-Anttila tuli Ylen toimitusjohtajaksi vuonna 2018. Hän on sen jälkeen ehtinyt uudistaa Ylen organisaation, jättää kädenjälkensä Ylen strategiaan ja tutustua hieman uusiin kollegoihinsa kahvittelemalla noin neljänsadan yleläisen kanssa.

Median ammattilaisen on tiedettävä, kenen ideologiaa edistää

Tiedotusvälineen pitää saada itse valita, mitä sanoja ja käsitteitä käyttää. On kuitenkin tiedettävä, mistä käsitteet ovat peräisin ja kenen ideologiaa ne pönkittävät, kirjoittaa päätoimittaja Maria Pettersson.

Väkivalta varjostaa ja mustasukkaisuus piinaa – miksi otsikoissa raiskaukset vain tapahtuvat, kysyy toimittaja Sara Harju

Sukupuolittuneessa ja seksuaalisessa väkivallassa tekijä usein ohitetaan käyttämällä passiivia ikään kuin väkivalta olisi hallitsematon voima, jota vastaan ei voi pyristellä.

Toimittajana saat kätevästi näkyvyyttä sometilillesi ja laukkumallistollesi, Jenni Alexandrova

Radiotoimittaja Jenni Alexandrova kirjoittaa blogissaan viineistä ja ihmettelee, miksi Alko ei ole lähettänyt hänelle lahjaviinejä.

Liian pitkälle menevä tasa-arvo on hyvä tarina, mutta harvoin totta

Tällaisessa ilmapiirissä ei ole suuri ihme, että maan suurin sanomalehti alkaa nähdä kaiken paitsi luonnontieteellisen tutkimuksen luisuvan tieteellisyydestä kohti silkkaa ”intersektionaalista ideologiaa”, kirjoittaa Janne Zareff.

Näin Journalistiliitto toimii

Satavuotiaalla Journalistiliitolla on toimisto Helsingin Hakaniemessä, mutta jäseniä ympäri maan. Mitä tekevät liiton toimitusosastot, paikallisyhdistykset, valtuusto, hallitus ja toimisto?

Kuusi vuotta sitten freelancerit petettiin. Nyt lainsäätäjät voivat turvata luovan työn tekijöiden elannon.

Luovan työn tekijöiden kohtuulliset korvaukset voitaisiin varmistaa, kun EU-pykäliä tuodaan kotimaiseen tekijänoikeuslainsäädäntöön, kirjoittaa Sanna Nikula.

Uudet puolueet eivät sopeutuneet kirjoitusohjeeseen

”Moni uusi puolueennimi oli rakenteeltaan erilainen kuin vanhat, joten niiden erisnimisyyden häivyttäminen alkukirjaintempulla tuntui oudolta robotiikalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Den ensidiga bevakningen av rikspolitiken

Att den åländska riksdagsledamoten är den mest frekvent intervjuade rikspolitikern i de åländska medierna är varken konstigt eller fel, det är avsaknaden av andra röster som är det, skriver Felicia Bredenberg.

Kun hätä on suurin, on kollega lähellä

Juuri kun Radio Novan uutiset olivat alkamassa, ankkuri Jussi Karhunen tunsi muljahduksen mahassaan.

Totuuden tyyni tulkki on poissa

Toimittaja Jorma Lehto 2. 3. 1947 Seinäjoki – 25. 3. 2021 Mustasaari

”Alla finlandssvenska medier är dåliga på något sätt”

Vårens näst sista Mediespråkswebbinarium kräver självironi och god humor. Den 23 april ger sig komikern Alfred Backa nämligen på den finlandssvenska journalistiken i en roast där alla får sig kring öronen.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta