Vladimir Gusatinsky (oikealla) on Finskaja Gazetan päätoimittaja ja osaomistaja. Hänen yhtiökumppaninaan on graafinen suunnittelija Aleksei Ivanov. Lehti ilmestyy tänä vuonna 12 kertaa. Omistajat poseerasivat Helsingissä.

Venäjänkielinen Spektr sai uuden elämän Finskaja Gazetana. Suomen uusin venäjänkielinen media kiinnostaa myös Venäjän valtiota.

JOURNALISTI
11.3.2021

Outi Salovaara, teksti
Liisa Huima, kuvat

Suomen tunnetuin ja pitkäikäisin venäjänkielinen lehti, Spektr, muuttui vuoden alussa kerran kuussa ilmestyväksi Finskaja Gazeta -printtilehdeksi ja Gazeta.fi-verkkolehdeksi.

1998 perustettua Spektriä kustansi viime vuoden loppuun saakka Spektr kustannus Oy, jonka omisti Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oyj. Yhtiö ei uskonut, että tappiollinen Spektr olisi saatu kannattavaksi.

Spektriä on toimittanut ja johtanut Vladimir Gusatinsky päätti perustaa uuden lehden, jota kustantaa hänen vuonna 2008 perustamansa yhtiö Suomen konsultti- ja työnvälityspalvelu.

Gusatinsky on Finskaja Gazetan päätoimittaja ja osaomistaja. Hänen yhtiökumppaninaan on graafinen suunnittelija Aleksei Ivanov, joka vastasi Spektrin ulkoasusta.

 

Spektr sai tukea Taiteen edistämiskeskukselta muun muassa venäjänkielisten tapahtuma- ja tietosivujen julkaisemiseen. Finskaja Gazeta toimii ainakin tämän vuoden avustuksitta, sillä niiden hakuaika meni umpeen ennen lehden perustamispäätöstä.

Gusatinskyn yhtiön liikevaihto on ollut vain muutamia tuhansia euroja, eikä sen taseessa ole ollut varallisuutta. Ulkopuolista rahoitusta Finskaja Gazeta ei Gusatinskyn mukaan saa.

Finskaja Gazetalla on jo jonkin verran mainostajia. Palkkoja ei kuitenkaan ole vielä varaa maksaa.

”Koko porukka lupautui mukaan sillä periaatteella, että tehdään niin pitkään kuin jaksetaan. Uskoisin, että tämä vuosi menee aika tiukoilla”, sanoo Gusatinsky.

Toimittajia on viisi. Osa kirjoittaa Gusatinskyn mukaan yhden jutun kuukaudessa, osa yhden viikossa.

”Itse teen kolme juttua päivässä.”

Lisäksi Finskaja Gazetalla on juttuvaihtoa Virossa toimivan venäjänkielisen Tribuna-uutisportaalin kanssa.

Tribunan päätoimittaja Denis Rodionov on esiintynyt muun muassa propagandistisen venäläisen Sputnik-uutistoimiston haastattelussa. Siinä hän kertoi esimerkiksi uskaltavansa matkustaa Venäjälle, vaikka Virossa viljellään voimakasta Venäjän-vastaista propagandaa.

Journalistisesti toimitetun sisällön ohella Gazeta.fi julkaisee tiedotteita. Ne voivat olla esimerkiksi Viron viranomaisten ohjeita eläkeläisille.

Viime kesänä yhteistyökumppani Tribuna julkaisi Venäjän valtion ohjeistuksen siitä, miten Venäjän kansalaiset Virossa voivat äänestää Venäjän perustuslakiuudistuksista.

Gusatinsky kertoo, että myös Gazeta.fi julkaisee konsulaatin ohjeita.

Onko valtion tiedotteiden julkaiseminen sellaisenaan journalismia?

”On päätoimittajan asia tehdä julkaisupäätökset. En koe, että Tribunan ratkaisussa olisi ollut mitään väärää”, arvioi Gusatinsky.

Kyse oli hänen mukaansa yleishyödyllisen tiedotteen julkaisemisesta.

Gusatinsky sanoo, ettei myöskään Gazeta.fi ole varsinainen uutisportaali, vaan ennemmin tiedotuskanava.

Hän katsoo, että mediasisällöt ylipäätään jakautuvat kolmeen osaan: ei-journalistisiin yleishyödyllisiin tiedotteisiin, mainoksiin ja journalismiin.

Gusatinsky sanoo, että isompia omia uutisia Finskaja Gazetassa ehtii toistaiseksi tekemään vain Oksana Tšelyševa, joka kirjoittaa muun muassa kriittisiä juttuja Ukrainasta.

”Oksana tekee yhteiskunnallispoliittisia juttuja. Hän tekee todellista toimittajan työtä, ja minäkin pääsen tekemään journalismia, kunhan vain aikaa löytyy”, Gusatinsky sanoo.

Tällä hetkellä noin 40 prosenttia Gazeta.fi-sivuston sisällöstä koskee koronapandemiaa. Myös Kelaan, verotukseen, työntekoon ja työttömyyteen liittyvä informaatio kiinnostaa.

”Ruoka-apuun ja ruokajakeluun liittyvillä jutuilla saattaa olla tuhansia katselukertoja.”

Gusatinsky on ilahtunut siitä, että lehden sivustolla oli jo tammi – helmikuun vaihteeseen mennessä ollut yhteensä noin 40 000 käyntiä. Hänen mukaansa 80 prosenttia lukijoista tulee Suomesta, viitisen prosenttia Virosta ja toiset viisi Venäjältä.

 

EU:ssa on kannettu huolta siitä, että Venäjä pyrkii vaikuttamaan EU-maiden venäjänkielisiin kansalaisiin muun muassa median kautta. Venäjä perusti varsinkin vuosina 2006 – 2011 lukuisia valtiollisia tai kansalaisjärjestöiltä näyttäviä ja valtapuolue Yhtenäiseen Venäjään kytkeytyviä organisaatioita, joilla se pyrkii viemään poliittista viestiään ulkovenäläisille.

Osa on alkujaan vanhempaa perua, esimerkiksi Rossotrudnitšestvo-virasto, joka ilmoittaa tekevänsä humanitääristä yhteistyötä ja levittävänsä ulkomailla objektiivista kuvaa Venäjästä.

Venäjän hallinto tarkkailee ja tukee ulkomailla julkaistavaa venäjänkielistä mediaa. Vuonna 1999 Venäjän valtion omistama uutistoimisto ITAR-TASS (nyk. TASS) teki aloitteen Venäjänkielisen median maailmanjärjestön WARP:in perustamiseksi. WARP houkuttelee mukaan toimintaan maailman kaikkia venäjänkielisiä tiedotusvälineitä.

WARP ilmoittaa olevansa avoin, kansainvälinen ja hallituksesta riippumaton järjestö.

Yhdistyksen tai sen toimintaa tukevan säätiön johtopaikoilla on kuitenkin istunut tai istuu lukuisia Venäjän hallintoon kytkeytyviä henkilöitä kuten korkeita virkamiehiä ja poliitikkoja. Yhdistyksen puheenjohtajana toimii entinen varapääministeri, ITAR-TASSin entinen johtaja ja Venäjän liittoneuvoston entinen edustaja Vitali Ignatenko. Säätiössä toimi esimerkiksi Duuman silloinen puhemies, presidentti Putinin myöhemmin Venäjän ulkomaantiedustelun johtajaksi nimittämä Sergei Naryškin.

Venäläisorganisaatiot noteerasivat myös Finskaja Gazetan perustamisen.

Rossotrudnitšestvon ylläpitämä Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus Helsingissä kertoi tammikuisessa tiedotteessaan odottavansa, että lehdestä tulee keskuksen ”luotettava informaatiokumppani”. Tiedotteen mukaan keskus oli tapaamisessaan päätoimittajan kanssa sopinut yhteistyöstä.

Gusatinskyn mukaan yhteistyö rajoittuu keskuksen tapahtumista tiedottamiseen.

”Syvempää yhteistyötä ei ole koskaan ollut suunnitteilla.”

Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen tiedotteen mukaan Finskaja Gazetalle esitti tervehdyksensä myös Pjotr Jahmenjov, Rossotrudnitšestvon Suomen-johtaja.

Finskaja Gazetan yhteistyökumppani Tribuna ja Spektr ovat olleet WARP:n jäseniä, ja Gusatinskyn mukaan Finskaja Gazetakin on jäsen ”ilman muuta”.

”WARP:iin kuuluvat käytännössä kaikki venäjänkieliset mediat. Se on foorumi, jolla kustantajat ympäri maailmaa voivat tavata ja pitää yhteyttä.”

Informaatiovaikuttamisesta ei hänen mukaansa ole kyse.

”Emme saa WARP:lta ohjeita tai kehotuksia julkaista jotain, eikä siihen liity propagandaa.”

Vladimir Gusatinsky tekee ison osan julkaisujen jutuista itse.

Siinä missä suomenkielisessä mediassa käsitellään usein kriittisesti Venäjän yhteiskunnallisia ongelmia, Gazeta.fi on valinnut toisen lähestymistavan.

Ukrainasta lehti puolestaan on julkaissut useita kriittisiä juttuja. Kuten monissa Venäjän median jutuissa, myös Gazeta.fin artikkeleissa korostuvat maan äärioikeiston aiheuttamat ongelmat. Lännessä korostuvat aiheet, kuten Krimin valtauksen laittomuus, jäävät vähemmälle.

”Äärioikeistoa joutuu tuomaan esille, koska sitä Ukrainassa on. Suomessa tai Venäjällä ilmiötä ei vastaavassa mittakaavassa ole”, Gusatinsky sanoo.

Helmikuussa Gazeta.fi uutisoi Ukrainan hallituksen sulkeneen kolme tv-kanavaa.

Uutisessa viitattiin äärioikeistolaisten toimittajiin kohdistamiin hyökkäyksiin ja siteerattiin EU-parlamentaarikkoja, jotka pitivät sulkemispäätöstä räikeänä sananvapausloukkauksena. Uutisessa sen sijaan ei kerrottu esimerkiksi sitä, että kanavat omisti Kremlin käsikassarana pidetty liikemies ja kansanedustaja.

Eivätkö Journalistin ohjeet edellytä tasapuolista uutisointia kiistanalaisesta asiasta?

”Uutisessa olisi voinut tuoda toistakin puolta enemmän esille. Tästä täytyy ottaa opiksi”, myöntää Gusatinsky. Hän täydensi juttua myöhemmin.

Gusatinsky on asunut yli 30 vuotta Suomessa, käynyt Suomen armeijan ja kokee olevansa osa suomalaista yhteiskuntaa. Suomalaisen median otetta Venäjään hän pitää liian negatiivisena.

”Ei tarvitse kuin sanoa, että Venäjällä on joku asia hyvin, niin on Venäjän trolli.”


Oikaisut 12.3. klo 17.41 ja 14.3. klo 17.50
Toisin kuin alkuperäisessä artikkelissa kirjoitettiin, Venäjänkielisen median maailmanjärjestö WARP:ia ei perustanut Venäjän valtio, vaan aloitteen WARP:in perustamisesta teki Venäjän valtion omistama ITAR-TASS. WARP-yhdistystä ei johda Sergei Naryškin. Hän on sen sijaan toiminut WARP-yhdistystä tukevassa WARP-säätiössä.

Venäjänkieliset tiedotusvälineet ovat Suomessa harvassa

Suomeen on rekisteröity vain muutama venäjänkielinen tiedotusväline.

1999 perustettu venäjänkielinen Sputnik-radioasema – joka ei liittynyt Venäjän valtion propagandauutistoimistoon – lopetti lähetykset joitakin vuosia sitten.

Viime ajat asemaa pyöritti Moskovasta Suomeen muuttaneen miljonääri Sergei Arhipovin yhtiö. Hän oli Venäjällä Russkaja Mediagruppa -yhtiön pääjohtaja ja sen jälkeen valtiollisen VGTRK-yhtiön varatoimitusjohtaja.

Pitkiin pohdiskeleviin juttuihin painottunutta, 2010 perustettua Novosti Helsinkiä julkaisee Moskovasta Suomeen muuttaneen Tabakovin perheen Eurooppalaiset arvot -yhdistys.

Kuusi kertaa vuodessa ilmestynyt paperilehti lopetettiin äskettäin talousvaikeuksien vuoksi, ja jäljellä on vain verkkolehti. Päätoimittaja Irina Tabakovan mukaan lehden lukijoista vain pieni osa on Suomessa.

Muutenkin tilanne on juuri nyt vaikea: julkaisijayhdistys sai joulukuussa Nordealta tiedon, että yhdistyksen pankkitili suljetaan. Tabakovan mukaan kyse oli ”jonkin tahon tilaustyöstä”.

”Ehkä olemme liian välkkyjä Suomelle. Tiedäthän Janten lain”, hän sanoo.

Venäjän valtion propagandistinen Sputnik-uutistoimisto avasi suomenkieliset verkkosivut 2015, mutta ne suljettiin jo 2016.

Tarinoita Suomesta ja Skandinaviasta kertovan Scandinews-portaalin perusti 2015 Moskovasta Suomeen muuttanut toimittajataustainen Aleksei Tšemodanov. Taloudellisen tilanteen heikennyttyä Scandinews on vähentänyt juttujen määrää ja suunnannut liiketoimintaa pois journalismista.

Outi Salovaara

Suuri kielivähemmistö jää mediassa näkymättömäksi, sanoo tutkija

Suomen yli 80 000 venäjänkielistä ovat kokoonsa nähden näkymätön ryhmä mediassa. Jopa Suomen suurin venäjänkielinen uutispalvelu, Novosti Yle, tekee vähän heidän arjestaan ja elämästään Suomessa kertovia uutisia.

Venäjänkieliset ovat mediakäytöltään muiden tavoin pirstaloitunut ryhmä.

Ukrainan ja Krimin tapahtumien jälkeen 2014 venäjänkieliset jakautuivat melko jyrkästi kahteen leiriin. Tähän vaikutti Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessorin Olga Davydova-Minguet’n mukaan se, mitä ja minkä maan mediaa ihmiset seurasivat.

Monet venäjänkieliset katsovat Suomen television sijaan Venäjän televisiota, joka on osa valtion poliittista informaatiokoneistoa. Myös venäjänkieliset sosiaalisen median ryhmät jakautuvat sen mukaan, mitä tietolähteitä niissä jaetaan ja käytetään.

”Siten Venäjän moderoiman piirin sisällä oleminen voi jatkua”, sanoo Davydova-Minguet.

Moni venäjänkielinen kokee tulleensa ainakin jossain määrin vähätellyksi, syrjäytetyksi ja epäillyksi Suomessa. Pahimmillaan tunteet etäännyttävät suomalaisuudesta ja jopa ajavat ihmisen osaksi Kremlin propagandakoneistoa.

”Venäjänkielisten ei pitäisi antaa gettoutua”, Davydova-Minguet sanoo.

Medialla on tässä suuri merkitys. Davydova-Minguet’n mielestä Ylellä olisi ensisijainen vastuu ja mahdollisuus osallistaa venäjänkieliset ja saada heidän äänensä kuuluviin. Ylen venäjänkieliset uutiset ovat jo nyt sinänsä arvostettuja ja seurattuja, joskin käännöstekstien heikko laatu koetaan ongelmaksi.

”Usein ne myös koetaan ylhäältä päin tuleviksi ja ei-osallistaviksi. Koukuttava sisältö puuttuu”, Davydova-Minguet sanoo.

Outi Salovaara



3 2021
Arkisto

Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Ilahduit, kun viisi alaistasi lähti kilpailevaan lehteen, Arno Ahosniemi

Kauppalehden vastaava päätoimittaja esittää olevansa ikäistään vanhempi mies, joka odottaa turhaan työtarjousta Etelärannasta.

Koskelan surman uutisoinnissa jäi kertomatta, kuka leikkasi lapsilta

”Helsingistä piirtyy uutisten kautta omituinen kuva kaupunkina, jossa jokin mystinen luonnonvoima kasvattaa luokkakokoja ja näkymätön käsi silppuaa erityisopetuksen kelvottomaan kuntoon”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Historian ensimmäinen toimittajien työehtosopimus on ­allekirjoitettu! Edessä työnantajan Åke Heiniö ja Arvi V. Mäkinen sekä työntekijöitä edustanut Jyrki Juuti, takana Pauli Strandén ja Esko Muinonen vuonna 1967. Kuva: Uuskuva. SJL. KA.

Satavuotias Journalistiliitto aloitti pienenä herrakerhona ja kasvoi vahvaksi ammattiliitoksi

Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan - työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.

Konflikten tar kontextens plats

”Nyhetsmedier kan inte bortförklara sitt ansvar för förvirringen genom att peka finger mot myndigheter och politiker”, skriver Dan Lolax.

Auttaisiko työvälinepooli, jos etätyö jää pysyväksi?

Ergonomisen työskentelyn järjestäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla – ei työpaikalla eikä kotona työskennellessä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tuomas Aalto.

Virus muuntuu, mutta sitä ei muunneta

”Joskus kieleen vakiintuu yhdyssanoja, jotka tarkoittavat keskenään samaa, vaikka niiden osat ovat eri järjestyksessä ja toinen on muutenkin saattanut vaikuttaa toista epäloogisemmalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Pikkukengillä potku omaan takapuoleen

Kiitos siististä sisätyöstä, ajatteli Heikki Kuutti hyisenä pakkaspäivänä. Sitten uutispäällikkö sai juttuidean.

Journalistien työttömyyskassa Finka sulautuu osaksi uutta jättikassaa

Uudesta kassasta tulee Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Kolmen kassan yhdistyminen tuo liitolle säästöjä ja lisää kassan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Näin tekijänoikeusrahat kiertävät

Tekijänoikeusjärjestö Kopioston kautta kulkee vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, jotka se jakaa eteenpäin tekijänoikeuksien haltijoille.

Nitrodiskotaiteilija on poissa

Taittaja-graafikko Hannu Marttinen 12. 9. 1945 Helsinki – 10. 2. 2021 Hämeenlinna

Pienestä naisesta jäi iso jälki

Toimittaja Leena Seretin 11. 11. 1959 Kemi – 28. 1. 2021 Sipoo

Päätoimittaja puolusti koskiluontoa ja periaatteitaan

Päätoimittaja Seppo Vento 13. 6. 1930 Vesanto – 9. 2. 2021 Joensuu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta