Vladimir Gusatinsky (oikealla) on Finskaja Gazetan päätoimittaja ja osaomistaja. Hänen yhtiökumppaninaan on graafinen suunnittelija Aleksei Ivanov. Lehti ilmestyy tänä vuonna 12 kertaa. Omistajat poseerasivat Helsingissä.

Venäjänkielinen Spektr sai uuden elämän Finskaja Gazetana. Suomen uusin venäjänkielinen media kiinnostaa myös Venäjän valtiota.

JOURNALISTI
11.3.2021

Outi Salovaara, teksti
Liisa Huima, kuvat

Suomen tunnetuin ja pitkäikäisin venäjänkielinen lehti, Spektr, muuttui vuoden alussa kerran kuussa ilmestyväksi Finskaja Gazeta -printtilehdeksi ja Gazeta.fi-verkkolehdeksi.

1998 perustettua Spektriä kustansi viime vuoden loppuun saakka Spektr kustannus Oy, jonka omisti Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oyj. Yhtiö ei uskonut, että tappiollinen Spektr olisi saatu kannattavaksi.

Spektriä on toimittanut ja johtanut Vladimir Gusatinsky päätti perustaa uuden lehden, jota kustantaa hänen vuonna 2008 perustamansa yhtiö Suomen konsultti- ja työnvälityspalvelu.

Gusatinsky on Finskaja Gazetan päätoimittaja ja osaomistaja. Hänen yhtiökumppaninaan on graafinen suunnittelija Aleksei Ivanov, joka vastasi Spektrin ulkoasusta.

 

Spektr sai tukea Taiteen edistämiskeskukselta muun muassa venäjänkielisten tapahtuma- ja tietosivujen julkaisemiseen. Finskaja Gazeta toimii ainakin tämän vuoden avustuksitta, sillä niiden hakuaika meni umpeen ennen lehden perustamispäätöstä.

Gusatinskyn yhtiön liikevaihto on ollut vain muutamia tuhansia euroja, eikä sen taseessa ole ollut varallisuutta. Ulkopuolista rahoitusta Finskaja Gazeta ei Gusatinskyn mukaan saa.

Finskaja Gazetalla on jo jonkin verran mainostajia. Palkkoja ei kuitenkaan ole vielä varaa maksaa.

”Koko porukka lupautui mukaan sillä periaatteella, että tehdään niin pitkään kuin jaksetaan. Uskoisin, että tämä vuosi menee aika tiukoilla”, sanoo Gusatinsky.

Toimittajia on viisi. Osa kirjoittaa Gusatinskyn mukaan yhden jutun kuukaudessa, osa yhden viikossa.

”Itse teen kolme juttua päivässä.”

Lisäksi Finskaja Gazetalla on juttuvaihtoa Virossa toimivan venäjänkielisen Tribuna-uutisportaalin kanssa.

Tribunan päätoimittaja Denis Rodionov on esiintynyt muun muassa propagandistisen venäläisen Sputnik-uutistoimiston haastattelussa. Siinä hän kertoi esimerkiksi uskaltavansa matkustaa Venäjälle, vaikka Virossa viljellään voimakasta Venäjän-vastaista propagandaa.

Journalistisesti toimitetun sisällön ohella Gazeta.fi julkaisee tiedotteita. Ne voivat olla esimerkiksi Viron viranomaisten ohjeita eläkeläisille.

Viime kesänä yhteistyökumppani Tribuna julkaisi Venäjän valtion ohjeistuksen siitä, miten Venäjän kansalaiset Virossa voivat äänestää Venäjän perustuslakiuudistuksista.

Gusatinsky kertoo, että myös Gazeta.fi julkaisee konsulaatin ohjeita.

Onko valtion tiedotteiden julkaiseminen sellaisenaan journalismia?

”On päätoimittajan asia tehdä julkaisupäätökset. En koe, että Tribunan ratkaisussa olisi ollut mitään väärää”, arvioi Gusatinsky.

Kyse oli hänen mukaansa yleishyödyllisen tiedotteen julkaisemisesta.

Gusatinsky sanoo, ettei myöskään Gazeta.fi ole varsinainen uutisportaali, vaan ennemmin tiedotuskanava.

Hän katsoo, että mediasisällöt ylipäätään jakautuvat kolmeen osaan: ei-journalistisiin yleishyödyllisiin tiedotteisiin, mainoksiin ja journalismiin.

Gusatinsky sanoo, että isompia omia uutisia Finskaja Gazetassa ehtii toistaiseksi tekemään vain Oksana Tšelyševa, joka kirjoittaa muun muassa kriittisiä juttuja Ukrainasta.

”Oksana tekee yhteiskunnallispoliittisia juttuja. Hän tekee todellista toimittajan työtä, ja minäkin pääsen tekemään journalismia, kunhan vain aikaa löytyy”, Gusatinsky sanoo.

Tällä hetkellä noin 40 prosenttia Gazeta.fi-sivuston sisällöstä koskee koronapandemiaa. Myös Kelaan, verotukseen, työntekoon ja työttömyyteen liittyvä informaatio kiinnostaa.

”Ruoka-apuun ja ruokajakeluun liittyvillä jutuilla saattaa olla tuhansia katselukertoja.”

Gusatinsky on ilahtunut siitä, että lehden sivustolla oli jo tammi – helmikuun vaihteeseen mennessä ollut yhteensä noin 40 000 käyntiä. Hänen mukaansa 80 prosenttia lukijoista tulee Suomesta, viitisen prosenttia Virosta ja toiset viisi Venäjältä.

 

EU:ssa on kannettu huolta siitä, että Venäjä pyrkii vaikuttamaan EU-maiden venäjänkielisiin kansalaisiin muun muassa median kautta. Venäjä perusti varsinkin vuosina 2006 – 2011 lukuisia valtiollisia tai kansalaisjärjestöiltä näyttäviä ja valtapuolue Yhtenäiseen Venäjään kytkeytyviä organisaatioita, joilla se pyrkii viemään poliittista viestiään ulkovenäläisille.

Osa on alkujaan vanhempaa perua, esimerkiksi Rossotrudnitšestvo-virasto, joka ilmoittaa tekevänsä humanitääristä yhteistyötä ja levittävänsä ulkomailla objektiivista kuvaa Venäjästä.

Venäjän hallinto tarkkailee ja tukee ulkomailla julkaistavaa venäjänkielistä mediaa. Vuonna 1999 Venäjän valtion omistama uutistoimisto ITAR-TASS (nyk. TASS) teki aloitteen Venäjänkielisen median maailmanjärjestön WARP:in perustamiseksi. WARP houkuttelee mukaan toimintaan maailman kaikkia venäjänkielisiä tiedotusvälineitä.

WARP ilmoittaa olevansa avoin, kansainvälinen ja hallituksesta riippumaton järjestö.

Yhdistyksen tai sen toimintaa tukevan säätiön johtopaikoilla on kuitenkin istunut tai istuu lukuisia Venäjän hallintoon kytkeytyviä henkilöitä kuten korkeita virkamiehiä ja poliitikkoja. Yhdistyksen puheenjohtajana toimii entinen varapääministeri, ITAR-TASSin entinen johtaja ja Venäjän liittoneuvoston entinen edustaja Vitali Ignatenko. Säätiössä toimi esimerkiksi Duuman silloinen puhemies, presidentti Putinin myöhemmin Venäjän ulkomaantiedustelun johtajaksi nimittämä Sergei Naryškin.

Venäläisorganisaatiot noteerasivat myös Finskaja Gazetan perustamisen.

Rossotrudnitšestvon ylläpitämä Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus Helsingissä kertoi tammikuisessa tiedotteessaan odottavansa, että lehdestä tulee keskuksen ”luotettava informaatiokumppani”. Tiedotteen mukaan keskus oli tapaamisessaan päätoimittajan kanssa sopinut yhteistyöstä.

Gusatinskyn mukaan yhteistyö rajoittuu keskuksen tapahtumista tiedottamiseen.

”Syvempää yhteistyötä ei ole koskaan ollut suunnitteilla.”

Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen tiedotteen mukaan Finskaja Gazetalle esitti tervehdyksensä myös Pjotr Jahmenjov, Rossotrudnitšestvon Suomen-johtaja.

Finskaja Gazetan yhteistyökumppani Tribuna ja Spektr ovat olleet WARP:n jäseniä, ja Gusatinskyn mukaan Finskaja Gazetakin on jäsen ”ilman muuta”.

”WARP:iin kuuluvat käytännössä kaikki venäjänkieliset mediat. Se on foorumi, jolla kustantajat ympäri maailmaa voivat tavata ja pitää yhteyttä.”

Informaatiovaikuttamisesta ei hänen mukaansa ole kyse.

”Emme saa WARP:lta ohjeita tai kehotuksia julkaista jotain, eikä siihen liity propagandaa.”

Vladimir Gusatinsky tekee ison osan julkaisujen jutuista itse.

Siinä missä suomenkielisessä mediassa käsitellään usein kriittisesti Venäjän yhteiskunnallisia ongelmia, Gazeta.fi on valinnut toisen lähestymistavan.

Ukrainasta lehti puolestaan on julkaissut useita kriittisiä juttuja. Kuten monissa Venäjän median jutuissa, myös Gazeta.fin artikkeleissa korostuvat maan äärioikeiston aiheuttamat ongelmat. Lännessä korostuvat aiheet, kuten Krimin valtauksen laittomuus, jäävät vähemmälle.

”Äärioikeistoa joutuu tuomaan esille, koska sitä Ukrainassa on. Suomessa tai Venäjällä ilmiötä ei vastaavassa mittakaavassa ole”, Gusatinsky sanoo.

Helmikuussa Gazeta.fi uutisoi Ukrainan hallituksen sulkeneen kolme tv-kanavaa.

Uutisessa viitattiin äärioikeistolaisten toimittajiin kohdistamiin hyökkäyksiin ja siteerattiin EU-parlamentaarikkoja, jotka pitivät sulkemispäätöstä räikeänä sananvapausloukkauksena. Uutisessa sen sijaan ei kerrottu esimerkiksi sitä, että kanavat omisti Kremlin käsikassarana pidetty liikemies ja kansanedustaja.

Eivätkö Journalistin ohjeet edellytä tasapuolista uutisointia kiistanalaisesta asiasta?

”Uutisessa olisi voinut tuoda toistakin puolta enemmän esille. Tästä täytyy ottaa opiksi”, myöntää Gusatinsky. Hän täydensi juttua myöhemmin.

Gusatinsky on asunut yli 30 vuotta Suomessa, käynyt Suomen armeijan ja kokee olevansa osa suomalaista yhteiskuntaa. Suomalaisen median otetta Venäjään hän pitää liian negatiivisena.

”Ei tarvitse kuin sanoa, että Venäjällä on joku asia hyvin, niin on Venäjän trolli.”


Oikaisut 12.3. klo 17.41 ja 14.3. klo 17.50
Toisin kuin alkuperäisessä artikkelissa kirjoitettiin, Venäjänkielisen median maailmanjärjestö WARP:ia ei perustanut Venäjän valtio, vaan aloitteen WARP:in perustamisesta teki Venäjän valtion omistama ITAR-TASS. WARP-yhdistystä ei johda Sergei Naryškin. Hän on sen sijaan toiminut WARP-yhdistystä tukevassa WARP-säätiössä.

Venäjänkieliset tiedotusvälineet ovat Suomessa harvassa

Suomeen on rekisteröity vain muutama venäjänkielinen tiedotusväline.

1999 perustettu venäjänkielinen Sputnik-radioasema – joka ei liittynyt Venäjän valtion propagandauutistoimistoon – lopetti lähetykset joitakin vuosia sitten.

Viime ajat asemaa pyöritti Moskovasta Suomeen muuttaneen miljonääri Sergei Arhipovin yhtiö. Hän oli Venäjällä Russkaja Mediagruppa -yhtiön pääjohtaja ja sen jälkeen valtiollisen VGTRK-yhtiön varatoimitusjohtaja.

Pitkiin pohdiskeleviin juttuihin painottunutta, 2010 perustettua Novosti Helsinkiä julkaisee Moskovasta Suomeen muuttaneen Tabakovin perheen Eurooppalaiset arvot -yhdistys.

Kuusi kertaa vuodessa ilmestynyt paperilehti lopetettiin äskettäin talousvaikeuksien vuoksi, ja jäljellä on vain verkkolehti. Päätoimittaja Irina Tabakovan mukaan lehden lukijoista vain pieni osa on Suomessa.

Muutenkin tilanne on juuri nyt vaikea: julkaisijayhdistys sai joulukuussa Nordealta tiedon, että yhdistyksen pankkitili suljetaan. Tabakovan mukaan kyse oli ”jonkin tahon tilaustyöstä”.

”Ehkä olemme liian välkkyjä Suomelle. Tiedäthän Janten lain”, hän sanoo.

Venäjän valtion propagandistinen Sputnik-uutistoimisto avasi suomenkieliset verkkosivut 2015, mutta ne suljettiin jo 2016.

Tarinoita Suomesta ja Skandinaviasta kertovan Scandinews-portaalin perusti 2015 Moskovasta Suomeen muuttanut toimittajataustainen Aleksei Tšemodanov. Taloudellisen tilanteen heikennyttyä Scandinews on vähentänyt juttujen määrää ja suunnannut liiketoimintaa pois journalismista.

Outi Salovaara

Suuri kielivähemmistö jää mediassa näkymättömäksi, sanoo tutkija

Suomen yli 80 000 venäjänkielistä ovat kokoonsa nähden näkymätön ryhmä mediassa. Jopa Suomen suurin venäjänkielinen uutispalvelu, Novosti Yle, tekee vähän heidän arjestaan ja elämästään Suomessa kertovia uutisia.

Venäjänkieliset ovat mediakäytöltään muiden tavoin pirstaloitunut ryhmä.

Ukrainan ja Krimin tapahtumien jälkeen 2014 venäjänkieliset jakautuivat melko jyrkästi kahteen leiriin. Tähän vaikutti Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessorin Olga Davydova-Minguet’n mukaan se, mitä ja minkä maan mediaa ihmiset seurasivat.

Monet venäjänkieliset katsovat Suomen television sijaan Venäjän televisiota, joka on osa valtion poliittista informaatiokoneistoa. Myös venäjänkieliset sosiaalisen median ryhmät jakautuvat sen mukaan, mitä tietolähteitä niissä jaetaan ja käytetään.

”Siten Venäjän moderoiman piirin sisällä oleminen voi jatkua”, sanoo Davydova-Minguet.

Moni venäjänkielinen kokee tulleensa ainakin jossain määrin vähätellyksi, syrjäytetyksi ja epäillyksi Suomessa. Pahimmillaan tunteet etäännyttävät suomalaisuudesta ja jopa ajavat ihmisen osaksi Kremlin propagandakoneistoa.

”Venäjänkielisten ei pitäisi antaa gettoutua”, Davydova-Minguet sanoo.

Medialla on tässä suuri merkitys. Davydova-Minguet’n mielestä Ylellä olisi ensisijainen vastuu ja mahdollisuus osallistaa venäjänkieliset ja saada heidän äänensä kuuluviin. Ylen venäjänkieliset uutiset ovat jo nyt sinänsä arvostettuja ja seurattuja, joskin käännöstekstien heikko laatu koetaan ongelmaksi.

”Usein ne myös koetaan ylhäältä päin tuleviksi ja ei-osallistaviksi. Koukuttava sisältö puuttuu”, Davydova-Minguet sanoo.

Outi Salovaara



4 2021
Arkisto

Merja Ylä-Anttila pitää Yle-lain uudistusta tarpeettomana, mutta välttelee kommentoimasta sitä julkisesti

Merja Ylä-Anttila tuli Ylen toimitusjohtajaksi vuonna 2018. Hän on sen jälkeen ehtinyt uudistaa Ylen organisaation, jättää kädenjälkensä Ylen strategiaan ja tutustua hieman uusiin kollegoihinsa kahvittelemalla noin neljänsadan yleläisen kanssa.

Median ammattilaisen on tiedettävä, kenen ideologiaa edistää

Tiedotusvälineen pitää saada itse valita, mitä sanoja ja käsitteitä käyttää. On kuitenkin tiedettävä, mistä käsitteet ovat peräisin ja kenen ideologiaa ne pönkittävät, kirjoittaa päätoimittaja Maria Pettersson.

Väkivalta varjostaa ja mustasukkaisuus piinaa – miksi otsikoissa raiskaukset vain tapahtuvat, kysyy toimittaja Sara Harju

Sukupuolittuneessa ja seksuaalisessa väkivallassa tekijä usein ohitetaan käyttämällä passiivia ikään kuin väkivalta olisi hallitsematon voima, jota vastaan ei voi pyristellä.

Toimittajana saat kätevästi näkyvyyttä sometilillesi ja laukkumallistollesi, Jenni Alexandrova

Radiotoimittaja Jenni Alexandrova kirjoittaa blogissaan viineistä ja ihmettelee, miksi Alko ei ole lähettänyt hänelle lahjaviinejä.

Liian pitkälle menevä tasa-arvo on hyvä tarina, mutta harvoin totta

Tällaisessa ilmapiirissä ei ole suuri ihme, että maan suurin sanomalehti alkaa nähdä kaiken paitsi luonnontieteellisen tutkimuksen luisuvan tieteellisyydestä kohti silkkaa ”intersektionaalista ideologiaa”, kirjoittaa Janne Zareff.

Näin Journalistiliitto toimii

Satavuotiaalla Journalistiliitolla on toimisto Helsingin Hakaniemessä, mutta jäseniä ympäri maan. Mitä tekevät liiton toimitusosastot, paikallisyhdistykset, valtuusto, hallitus ja toimisto?

Kuusi vuotta sitten freelancerit petettiin. Nyt lainsäätäjät voivat turvata luovan työn tekijöiden elannon.

Luovan työn tekijöiden kohtuulliset korvaukset voitaisiin varmistaa, kun EU-pykäliä tuodaan kotimaiseen tekijänoikeuslainsäädäntöön, kirjoittaa Sanna Nikula.

Uudet puolueet eivät sopeutuneet kirjoitusohjeeseen

”Moni uusi puolueennimi oli rakenteeltaan erilainen kuin vanhat, joten niiden erisnimisyyden häivyttäminen alkukirjaintempulla tuntui oudolta robotiikalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Den ensidiga bevakningen av rikspolitiken

Att den åländska riksdagsledamoten är den mest frekvent intervjuade rikspolitikern i de åländska medierna är varken konstigt eller fel, det är avsaknaden av andra röster som är det, skriver Felicia Bredenberg.

Kun hätä on suurin, on kollega lähellä

Juuri kun Radio Novan uutiset olivat alkamassa, ankkuri Jussi Karhunen tunsi muljahduksen mahassaan.

Totuuden tyyni tulkki on poissa

Toimittaja Jorma Lehto 2. 3. 1947 Seinäjoki – 25. 3. 2021 Mustasaari

”Alla finlandssvenska medier är dåliga på något sätt”

Vårens näst sista Mediespråkswebbinarium kräver självironi och god humor. Den 23 april ger sig komikern Alfred Backa nämligen på den finlandssvenska journalistiken i en roast där alla får sig kring öronen.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta