Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Kuntavaalikoneissa toistuvat talous, koulutus, terveys ja ympäristö

Journalisti pyysi nähtäväksi viiden vaalikoneen kaikille kunnille yhteiset väitteet ja teemat. Yle, Helsingin Sanomat ja Kaleva antoivat väitelistansa ja Turun Sanomat antoi väitteiden teemoja. Keskisuomalainen kieltäytyi antamasta väitteitä tai teemoja.

Väitteiden julkaisuun antoivat luvan Yle ja Helsingin Sanomat. Ylellä on kuntakohtaisia väitteitä kaikille Manner-Suomen kunnille, Helsingin Sanomilla Uudenmaan kunnille ja maakuntakeskuksille. Maakuntalehdillä on kuntakohtaisia väitteitä alueensa kunnille.

Kaikkien vaalikoneiden väitteissä toistuvia teemoja olivat talous ja etenkin verotus, koulutus, sosiaali- ja terveyspalvelut sekä ilmasto ja ympäristö. Erojakin oli. Esimerkiksi Helsingin Sanomien väitelistassa oli neljä kaavoitukseen ja liikenteeseen liittyvää väitettä, Ylen listassa ei yhtään. Ylen listassa taas oli neljä hallintoon liittyvää väitettä, Helsingin Sanomien listassa ei yhtäkään.

Helsingin Sanomilla on vaalikohtaisten väitteiden lisäksi erillinen lista arvoihin liittyviä väitteitä, joita on toistettu sen vaalikoneissa vuodesta 2012.

Ylen tuottaman vaalikoneen julkaisee 11 muutakin tiedotusvälinettä tai mediataloa. Helsingin Sanomat tekee vaalikoneyhteistyötä Ilta-Sanomien, Aamulehden ja Satakunnan Kansan kanssa, Kaleva Lännen Median ja erikseen myös samaan konserniin kuuluvan Lapin Kansan kanssa, Turun Sanomat Lännen Median ja TS-yhtymään kuuluvien lehtien, kuten Salon Seudun Sanomien kanssa ja Keskisuomalainen Keskisuomalainen-konsernin ja Uutissuomalaisen kanssa.

JOURNALISTI
11.3.2021

Nina Erho, teksti
Klaus Welp, kuvitus

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Karvian pitäisi siirtyä Satakunnasta osaksi Etelä-Pohjanmaan maakuntaa. Kiuruveden kaikki nykyiset koulut on säilytettävä. Kruunupyyn pitää ottaa vastaan lisää kiintiöpakolaisia.

Ylen kuntavaalikoneen piti aueta torstaina 18. maaliskuuta.

Tasan viisi viikkoa ennen h-hetkeä uutis- ja ajankohtaistoiminnan sisältöpäällikkö Ville Seuri esittelee Teams-haastattelussa 73-sivuista dokumenttia.

Se sisältää Ylen vaalikoneen paikalliset väitteet kaikkiin Manner-Suomen 293 kuntaan, yhdestä kolmeen väitettä per kunta, osan sekä suomeksi että ruotsiksi.

Kronoby ska ta emot fler kvotflyktingar.

Niiden lisäksi tarjolla on parikymmentä valtakunnallista kysymystä. Vaalikoneen sisällöstä vastaa Seuri, tekniikasta Jarkko Ryynänen.

”Minä olen editoinut ja kategorisoinut jokaisen väitteen. Svenska yleläiset ovat kääntäneet niitä. Jarkko syöttää ja koodaa niitä koneeseen. Käsin, joka päivä”, Seuri sanoo.

”Huippuunsa viritettyä teknistä ja journalistista tuotetta” on rakennettu syksystä saakka. Vaalikone avautui ehdokkaille 18. helmikuuta. Edellisissä kuntavaaleissa kone hajosi, kun tuhannet ehdokkaat ryhtyivät syöttämään vastauksiaan. Liian pitkään samanlaisena palvellut ”vanha hoppa” on nyt koodattu uudestaan, ja lisää laskentakapasiteettia saadaan tarvittaessa pilvipalveluiden avulla.

Valtakunnallisten väitteiden laatimiseen on Ville Seurin lisäksi osallistunut tiiviisti kolme politiikan toimittajaa ja kolme datajournalistia Ylestä ja Svenska Ylestä sekä toimittaja Marjo Pirilä Yle Lahdesta. Paikallisia väitteitä on tehnyt toistakymmentä aluetoimitusten työntekijää. Moni muukin yleläinen on antanut panoksensa, Seuri sanoo.

Vaalikone julkaistaan suomeksi, ruotsiksi, venäjäksi, englanniksi ja pohjoissaameksi. Valtakunnalliset väitteet käännetään kaikille kielille. Yle Svenska, Yle News, Yle Novosti ja Yle Sápmi päättävät, minkä kuntien väitteet käännetään.

Ennen kuntavaaleja Ylen tuottaman vaalikoneen julkaisee yksitoista muutakin tiedotusvälinettä ja mediataloa, muun muassa MTV, Apu, MustRead, Maaseudun Tulevaisuus, Kuntalehti, KSF Media, joka kustantaa muun muassa Hufvudstadsbladetia sekä SLP Media, joka kustantaa muun muassa Kainuun Sanomia. Vaalikoneen ohjelmoi Webscale-niminen yritys, jonka kanssa Yle on tehnyt yhteistyötä alkaen eduskuntavaaleista 2019.

Vuodenvaihteessa kuntavaalikoneesta oli valmiina teknisesti julkaisukelpoinen versio, jota on sen jälkeen testattu ja hiottu. Nykyään vaalikoneprojektit alkavat Ylessä viimeistään puoli vuotta ennen vaaleja, jotta kehitystyölle jää tarpeeksi aikaa.

Vuodenvaihteen jälkeen koneelle tehtiin käyttäjätestejä.

”Aina se yllättää, että omasta mielestä hyvin selkeä käyttöliittymä ei sitten ollutkaan kenenkään muun mielestä selkeä”, Ryynänen sanoo.

Projektin loppusuoralla odottaa kuitenkin yllätys, johon tekijät eivät voi vaikuttaa.

 

Äänioikeuden ikäraja kuntavaaleissa pitäisi laskea 16 vuoteen.

Eduskuntavaaleissa 2019 Ylen vaalikoneessa vierailtiin noin 1,8 miljoonaa kertaa. Helsingin Sanomien vaalikoneessa oli vaalipäivän aamuun mennessä käynyt yli 1,1 miljoonaa suomalaista.

Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, vaalikoneita käytetään ahkerasti myös ennen kuntavaaleja. Vaalit oli määrä järjestää 18. huhtikuuta.

Suomi on vaalikoneiden käytön kärkimaita maailmassa. 25 vuoden aikana niistä on tullut vaalien tärkeä tietolähde lähes kaikissa äänioikeutettujen ikäryhmissä. Nuorimmille äänestäjille vaalikoneet ovat jo merkittävin äänestyspäätösten tietolähde.

Vaalikoneet vaikuttavat vaalien tulokseen. Niitä Tampereen yliopistossa tutkineiden Kari Koljosen ja Sami Borgin mukaan koneet eivät vaikuta kovinkaan paljon useimpien valitsijoiden äänestyspäätöksiin, mutta kuva muuttuu huomattavasti, kun tarkastelu rajataan nuoriin.

Esimerkiksi vuoden 2019 eduskuntavaaleissa lähes puolet alle 30-vuotiaista äänestäjistä sanoi vaalikoneiden vaikuttaneen puoluevalintaansa ratkaisevasti tai melko paljon. Peräti 69 prosenttia katsoi, että vaalikoneista saaduilla tiedoilla oli ollut hyvin tai melko tärkeä merkitys siihen, kuka ehdokkaista äänen sai.

Ylen vaalikoneen laatijoiden tavoitteena on Ryynäsen sanoin ”entistä hienompi, toimivampi ja tehokkaampi väline erityisesti nuorille löytää tietoa ja saada ihmiset äänestämään”.

Silti vaalikone on muutakin kuin hieno yhteiskunnallinen palvelu. Se on vaikuttaja, alusta, jolla kansalaiset – etenkin nuoret – pyörittelevät ihan oikeita poliittisia valintojaan.

Vaalikoneilla on valtaa, joten käyttäjän pitäisi ymmärtää, miten ne toimivat ja millaisia journalistisia valintoja niiden taustalla on.

Läpinäkyvyyden ja sitä kautta luotettavuuden nimissä journalistit olisivat voineet pohtia vaalikoneiden asemaa ja toimivuutta perusteellisemminkin, Koljonen ja Borg kirjoittavat viime vuonna ilmestyneessä Käyttöliittymä vaaleihin -kirjassaan.

Seurin mukaan valta ja vastuu tiedostetaan Ylessä.

”Vaalikone ei ole lelu tai viihdettä. Keskustelemme väitteiden rakentamisesta paljon. Yritämme nostaa esiin asioita, jotka ovat nuorille äänestäjille tärkeitä. Luemme väitteitämme kuin piru Raamattua ja pyydämme niihin kommentteja asiantuntijoilta ja yleisöltä.”

 

Kuntani pärjäisi hyvin ilman maahanmuuttoa. Kuntani pitää järjestää liputus Pride-tapahtuman kunniaksi.

Vaalikoneilla on paljon hyviä puolia. Toisin kuin muussa politiikan journalismissa, vaalikoneessa kaikki ehdokkaat saavat tasapuolisesti tilaa ja mahdollisuuden perustella kantansa, Kari Koljonen sanoo.

Kansalaisen on helppo tarttua vaalikoneeseen, vaikka hän ei muutoin seuraisi yhteiskunnallisia asioita tarkkaan. Koneet ovat selkeitä kokonaisuuksia ja mediassa näkyvästi esillä.

Vaalikoneet kertovat, millaisia ehdokkaita poliittisiin tehtäviin on tarjolla ja mikä ehdokkaat ja puolueet erottaa toisistaan.

Etenkin kuntavaaleissa vertailu olisi ilman vaalikoneita työlästä. Viime kerralla ehdokkaita oli Tilastokeskuksen mukaan koko maassa yhteensä 33 618, Helsingissä 1 084, Jyväskylässä 581, Rovaniemellä 308 ja Suomen pienimmässä kaupungissa Kaskisissakin 51.

 

Koulun on pidettävä yllä kristillisiä perinteitä.

Kriitikoiden mielestä vaalikoneet sisältävät liikaa kysymyksiä aiheista, jotka eivät liity käsillä oleviin vaaleihin, ja aiheesta on keskusteltu näidenkin vaalien yhteydessä. Helsingin Sanomien kuntavaalikoneen väitettä ”homo- ja lesboparien” avioliitto- ja adoptio-oikeudesta pidettiin jopa loukkaavana, koska se koskee jo olemassa olevia ihmisoikeuksia.

Vaalikoneita on kritisoitu myös siitä, että niiden väitteet ja teemat suosivat joitakin puolueita toisten kustannuksella ja oheismateriaalit ohjailevat käyttäjää. Väitteissä on nähty niitä laativien journalistien omia näkemyksiä. Koska vaalikoneet toimivat kuin peli, käyttäjät eivät ymmärrä ottaa niitä tarpeeksi tosissaan.

Algoritmit eivät välttämättä tunnista luotettavasti, mistä asioista ehdokas ja vaalikoneen käyttäjä todella ovat yhtä mieltä. Tästä on myös todisteita.

Eduskuntavaaleissa 2019 sekä Helsingin Sanomat että Yle saivat vaalikoneidensa algoritmeista lunta tupaan. Vihreiden Jyrki Kasvi ja perussuomalaisten Matias Turkkila ihmettelivät, miksi Helsingin Sanomien vaalikone ei suositellut heille heitä itseään, vaikka he vastasivat täsmälleen samoin ehdokkaana ja käyttäjänä.

Silloinen Seuran toimittaja Mikael Vehkaoja kopioi Ylen vaalikoneeseen perussuomalaisten Jussi Halla-ahon vastaukset, mutta vaalikoneen mukaan Halla-aho oli itselleen vasta kolmanneksi sopivin ehdokas.

Hesarin kaksiosainen, sekä puolueen että ehdokkaan huomioiva algoritmi oli ollut samanlainen jo edellisissä eduskuntavaaleissa. Ongelma siinä paljastui kuitenkin vasta, kun uuden feministisen puolueen johto oli ohjeistanut ehdokkaitaan vastaamaan puoluetovereidensa kanssa yhdenmukaisesti Hesarin ja Ylen vaalikoneissa. Kritiikin jälkeen Hesari korjasi algoritmiaan niin, että puolueen koolla ja ehdokkaiden vastausten yhtenäisyydellä ei ollut koneen suosituksiin enää yhtä suurta merkitystä kuin aiemmin.

Ylen vaalikoneen ongelmaksi osoittautui välimuisti. Se oli luotu auttamaan käyttäjää, joka täyttää vaalikoneen osissa. Jos käyttäjä selasi konetta taaksepäin ja muutti vastauksiaan, koneen tulossivun laskenta ei pysynyt muutoksissa mukana.

”Kone ei toiminut niin kuin pitää, mutta se ei ollut sellainen helposti havaittava vika, että meillähän on konepelti rutussa”, Jarkko Ryynänen sanoo.

Seuran toimittajasta oli paljon apua. Yleensä vikojen metsästyksessä on viheliäistä se, että ihmiset eivät ole kauhean hyviä miettimään takaperin askeliaan.”

Ylen algoritmi on yksinkertainen: se laskee käyttäjän ja ehdokkaan valintojen etäisyyttä toisistaan viisiportaisella asteikolla. Aluksi jokainen ehdokas on käyttäjälle yhtä sopiva, mutta etääntyy tästä sen mukaan, montako pykälää vastaukset eroavat toisistaan.

Mallin huono puoli on se, että matemaattisesti ehdokkaan kannattaisi valita aina keskivaihtoehto, joka on lähellä sekä käyttäjän ykköstä että viitosta. Keskivalinta kuitenkin poistettiin ehdokkaiden käytöstä sen jälkeen, kun vuoden 2018 presidentinvaalien ennakkosuosikki Sauli Niinistö päätyi olemaan ottamatta vahvaa kantaa juuri mihinkään.

Yleläiset pitävät selkeitä mielipiteitä poliitikon velvollisuutena. Tutkija Koljosta mietityttää, äityvätkö ehdokkaat pelaamaan vaalikoneissa myös niillä. Jos poikkeuksellisen voimakkaita näkemyksiä esittävän ehdokkaan kannattajat intoutuvat tekemään vaalikonetta, ja ”tulos” uutisoidaan kritiikittömästi, kokonaiskuva kansalaisten näkemyksistä hämärtyy. Näin saattoi käydä presidentinvaaleissa 2018, kun perussuomalaisten Laura Huhtasaaren suosio Iltalehden, MTV Uutisten ja Uutissuomalaisen vaalikoneissa sai näkyvyyttä.

Huhtasaari oli muita ehdokkaita suositellumpi vaalikoneissa, mutta itse vaalissa hänen osuutensa äänistä oli vajaat seitsemän prosenttia.

 

Eduskuntavaaleissa 2019 Yleä kritisoitiin sen nuorille ja varsinkin ensi kertaa äänestäville suunnatusta vaalibotista, jonka kysymysten seassa oli taustoittavaa tekstiä ja videoita. Niitä pidettiin yksipuolisina ja johdattelevina. Ylen vaalikonekysymyksiä arvosteltiin vihreitä ja vasemmistolaisia ehdokkaita suosiviksi. Vaalibotin chat-muotoa ja puhekielisyyttä pidettiin outoina.

Kritiikin perusteella Yle lisäsi vaalibotin kysymysten pohjustukseen näkökulmia ja selkiytti taustoittavien tekstien ilmaisua.

”Taustoituksissa pitää olla tosi tarkkana, koska pienetkin vihjeet saattavat vaikuttaa johonkin vastaajaan”, Ville Seuri sanoo.

Ihmiset, jotka eivät juuri seuraa yhteiskunnallista keskustelua, tarvitsisivat vaalikonekysymysten ymmärtämiseen eniten apua ja lisätietoa. He kuitenkin viettävät koneen parissa kaikkein vähiten aikaa, joten lisätieto pitäisi tarjota erittäin tiiviissä muodossa. Rankkoja tiivistyksiä on kuitenkin vaikea kirjoittaa ilman johdattelevuuden riskiä, Seuri selittää.

Seuri ja Ryynänen eivät sulata kritiikkiä vaalikoneiden kysymysten aiheista. Seurin mukaan sitä tulee paitsi ilmasto- ja ympäristökysymysten mutta myös maahanmuuttokysymysten liiallisesta määrästä.

”Nähdäkseni on puolueiden ongelma, jos ne eivät painota nuorille äänestäjille tärkeitä kysymyksiä”, Seuri sanoo.

”Jos journalismi käsittelisi kaikki aiheet, olisiko se enää journalismia ja haluaisiko joku kuluttaa sellaista? Journalismin ydin on poimia asioita, jotka kiinnostavat isoa tai pientä joukkoa ihmisiä”, Ryynänen sanoo.

Tutkija Koljonen on samaa mieltä.

”Onko päätös olla painottamatta mitään aiheita neutraalimpi kuin päätös, että tämä on meidän mielestämme tärkeää ja tästä tulee kymmenen väitettä? Vaalikoneissa journalisteilla on mahdollisuus määrittää, mistä kysymyksistä olisi syytä keskustella. Jos vaalikoneissa olisi keskenään erilaisia painotuksia, voisi syntyä moniarvoisempaa mediaa.”

Toisaalta Koljonen tietää, ettei teemoilla irrottelu ole välttämättä yksinkertaista. Osa teemoista, kuten talous, tuntuu uskottavuuden nimissä ”pakollisilta”. Väitteiltä vie terää se, että niiden on kestettävä relevantteina tekohetkestä vaalipäivään riippumatta siitä, mihin suuntaan keskustelu kurvailee vaalikampanjan aikana.

Kuntavaalikonetta tehdessä on oltu tarkkana, Seuri vakuuttaa. Vaikka käyttäjätesteissä huomattiin, että testihenkilöt miettivät luonnostaan valintojaan puolesta- ja vastaan -argumenttien pohjalta, sellaisia ei ole kuntavaalikoneeseen tulossa.

 

Ympäristö- ja luontoarvoista voidaan joustaa, jos siten voidaan luoda työpaikkoja. Kouluissa pitää olla vähintään kerran viikossa kasvisruokapäivä.

Ylen kuntavaalikoneen helmikuun version valtakunnallisista väitteistä viisi käsittelee rahaa, neljä hallintoa, neljä terveyttä, kolme perhettä ja koulutusta, kaksi ilmastoa ja ympäristöä, kaksi maahanmuuttoa, kaksi vapaa-aikaa ja yksi vähemmistöjä.

Saattaa olla, ettei ympäristö- ja ilmastopainotuksesta tule tällä kertaa moitteita.

Seurin mukaan teemojen valinnassa on yritetty yhdistää kaksi asiaa: journalistinen harkinta siitä, mitkä asiat ovat vaaleissa tärkeimpiä, ja se, mitkä asiat vaalikoneen käyttäjiä – etenkin nuoria – tutkimusten mukaan kiinnostavat. Lisäksi tekijät ovat miettineet, millaisilla väitteillä esiin saataisiin nimenomaan suomalaiselle puoluekentälle tyypillisiä arvoeroja.

Vaalikoneen lopulliset väitteet selviävät ehdokkaiden vastattua. Jos lähes kaikki vastaavat johonkin väitteeseen samalla tavalla, väite saa lähteä. Koneen tehtävä on tuoda esiin ehdokkaiden eroja.

Kroonisesti ongelmallisia ovat esimerkiksi väitteet vanhustenhoidosta. Kunnissa siitä säästetään, mutta moni ei halua julkisesti kannattaa säästöjä. Tällä kertaa kokeillaan tätä: Kaikille vanhuksille on taattava oikeus palvelukotipaikkaan.

Sisällön lisäksi hiotaan muotoa. Ei kahta väittämää samaan virkkeeseen. Ei enemmän, vähemmän, paremmin -tyyppisiä tulkinnanvaraisia määreitä. Ei kielteisiä väitteitä, koska osa ihmisistä ei huomaa ei-sanaa. Ei vaikeita termejä, Seuri tiivistää.

Ylen vaalikoneessa kuntavaalit yritetään pitää kuntavaaleina panostamalla paikallisiin väitteisiin. Silti myös haukuttuja mielipide- tai arvoväittämiä tarvitaan, Seuri sanoo.

”Emme voi tietää, mitä poliittisia kysymyksiä kunnanvaltuutettu kohtaa neljän seuraavan vuoden aikana, joten meidän on yritettävä haarukoida hänen poliittista profiiliaan tai arvojaan, jotka voivat ennustaa valintojen suuntaa.”

Yleläiset ovat pyytäneet väitteiden laatimiseen sekä tutkijoiden että kansalaisten apua. Seurin mielestä journalistisen riippumattomuuden säilyttäminen ei ole vaalikonetyössä sen kummempaa kuin muussakaan journalistisessa tiedonhankinnassa. Kun esimerkiksi tutkija on ilmaissut kantansa, journalistit päättävät, millaisen painoarvon se saa.

”Mielestäni on hyvä, että Suomessa vaalikoneita tekevät nimenomaan toimittajat. Asiantuntijat tuntevat asiat. Journalistit ovat yleisön ja asiantuntijatiedon välissä seisomisen eksperttejä.”

Viime eduskuntavaalien alla Talouselämä kertoi Ylen kansanedustajista koostuvan hallintoneuvoston keskustelleen vaalikoneesta. Koska kokouksessa oli ollut paikalla myös Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen johtoa, vaalikoneen journalistinen riippumattomuus vaarantui. Tuolloin Seuri kertoi Twitterissä olleensa tietämätön hallintoneuvoston keskusteluista ennen Talouselämän jutun julkaisua. Juuri niin homman pitää toimia.

”Kaupallisessa mediassa päätoimittaja kuuntelee paikallisen K-kauppiaan näkemykset. Meillä vastaava päätoimittaja mitä ilmeisimmin kuuntelee hallintoneuvoston näkemykset. Kumpikin jättää kertomatta ne toimitukselle. Mielestäni suomalaiset päätoimittajat ovat tosi hyviä tässä”, Seuri sanoo.

Mitä tulee yleisön houkutteluun, Yle ei Seurin mukaan kikkaile viivyttääkseen käyttäjiä vaalikoneessa, vaan yrittää tarjota heidän tarvitsemansa tiedon mahdollisimman lyhyessä ajassa. Yle tavoittelee silti mahdollisimman paljon käyttäjiä.

Seurin ja Ryynäsen mielestä vaalikoneen pelillisyys ja vakava sisältö eivät ole ristiriidassa keskenään.

”Peli ei ole sama asia kuin lelu. Vaalikoneessa käyttäjä voi esimerkiksi testailla erilaisia valintoja. Palkinto on tässä pelissä sitä informaatiota”, Ryynänen sanoo.

 

Koronan kaventaessa ehdokkaiden ja äänestäjien mahdollisuuksia kohdata kasvokkain vaalikoneet saattavat vaikuttaa entistä enemmän myös vanhempien äänestäjien valintoihin.

Seurin mukaan tätä ei ole erikseen ennakoitu kuntavaalikoneen sisällössä, koska vanhemmille ikäryhmille suunnattuja vaalisisältöjä on paljon tarjolla esimerkiksi televisiossa. Sen sijaan siitä, että koneen käyttöliittymä on hiottu mahdollisimman helppokäyttöiseksi, on kaikille käyttäjäryhmille hyötyä.

Vaalikoneen väitteitä laadittaessa ei painotettu koronaa, koska silloin oli mahdotonta tietää, mikä aiheessa puhuttaisi vaalikoneen käytön aikaan.

Vajaata kahta viikkoa ennen vaalikoneen h-hetkeä ja Ylen vaalikauden avauspäivää korona kuitenkin panee suunnitelmat uusiksi.

Lauantaina 6. maaliskuuta oikeusministeriö tiedotti, että kuntavaalit siirtyvät huhtikuun 18. päivältä kesäkuun 13. päivälle. Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin (r.) koolle kutsumassa tapaamisessa kahdeksan puolueen puoluesihteerit kannattivat vaalien siirtämistä, perussuomalaiset vastusti. Lopullisen päätöksen tekee eduskunta.

Maanantaiaamuna 8. maaliskuuta Ville Seuri vähän hämmentyy miltä nyt tuntuu -kysymyksestä.

”Ei kai tässä... Olosuhteisiin sopeudutaan aina. Onhan tässä säätöä, ja kustannuksia syntyy, mutta sille ei nyt voi mitään.”

Vaikka asiasta ei ole vielä päätetty, vaikuttaa selvältä, että Ylen vaalikoneen ja muiden vaalisisältöjen julkaisua lykätään. Koneeseen on ehtinyt vastata noin 3 000 ehdokasta.

”Vaikein kysymys on, miten heidät kaikki tavoitetaan, jos väitteitä on muokattava”, Seuri sanoo.

Vaalikone tehtiin koronavaaleihin. Koneen piti osaltaan ruokkia äänestysintoa tilanteessa, jossa koronaväsymys ja äänestäjien pelot vetävät vastakkaiseen suuntaan.

Kun vaalit siirretään, vaalikoneiden tekijöiden vastuu kasvaa Seurin mielestä entisestään.

”Etenkin nuorten kiinnostusta on pystyttävä ruokkimaan ajatellen myös ennakkoäänestystä. Kesällä ei välttämättä olla äänestyspaikkakunnalla.”

Koronaväsymyksen, vaalien siirron ja äänestäjien pelkojen uhatessa äänestysaktiivisuutta vaalikoneilla ja journalismilla on hyvin tärkeä rooli.

”Meidän pitää painaa kaasua enemmän. Meidän pitää saada rakennettua ilmiö näistä vaaleista.” 

Kuntavaalikoneissa toistuvat talous, koulutus, terveys ja ympäristö

Journalisti pyysi nähtäväksi viiden vaalikoneen kaikille kunnille yhteiset väitteet ja teemat. Yle, Helsingin Sanomat ja Kaleva antoivat väitelistansa ja Turun Sanomat antoi väitteiden teemoja. Keskisuomalainen kieltäytyi antamasta väitteitä tai teemoja.

Väitteiden julkaisuun antoivat luvan Yle ja Helsingin Sanomat. Ylellä on kuntakohtaisia väitteitä kaikille Manner-Suomen kunnille, Helsingin Sanomilla Uudenmaan kunnille ja maakuntakeskuksille. Maakuntalehdillä on kuntakohtaisia väitteitä alueensa kunnille.

Kaikkien vaalikoneiden väitteissä toistuvia teemoja olivat talous ja etenkin verotus, koulutus, sosiaali- ja terveyspalvelut sekä ilmasto ja ympäristö. Erojakin oli. Esimerkiksi Helsingin Sanomien väitelistassa oli neljä kaavoitukseen ja liikenteeseen liittyvää väitettä, Ylen listassa ei yhtään. Ylen listassa taas oli neljä hallintoon liittyvää väitettä, Helsingin Sanomien listassa ei yhtäkään.

Helsingin Sanomilla on vaalikohtaisten väitteiden lisäksi erillinen lista arvoihin liittyviä väitteitä, joita on toistettu sen vaalikoneissa vuodesta 2012.

Ylen tuottaman vaalikoneen julkaisee 11 muutakin tiedotusvälinettä tai mediataloa. Helsingin Sanomat tekee vaalikoneyhteistyötä Ilta-Sanomien, Aamulehden ja Satakunnan Kansan kanssa, Kaleva Lännen Median ja erikseen myös samaan konserniin kuuluvan Lapin Kansan kanssa, Turun Sanomat Lännen Median ja TS-yhtymään kuuluvien lehtien, kuten Salon Seudun Sanomien kanssa ja Keskisuomalainen Keskisuomalainen-konsernin ja Uutissuomalaisen kanssa.

Sama ohjelmistoyritys tuottaa Ylen, Alma Median ja Keskisuomalaisen vaalikoneet

Ylen vaalikoneesta paljastui eduskuntavaalien 2019 alla vika: Seuran toimittaja syötti koneeseen Jussi Halla-ahon (ps.) vastaukset, mutta koneen mielestä Halla-aho oli itselleen vasta kolmanneksi sopivin ehdokas. Syyksi paljastui koneen välimuisti. Vika ilmeni tietyllä tavalla toimittaessa tietyllä selaimella. Se korjattiin samana päivänä.

”Sen jälkeen testaukset laajennettiin kattamaan myös erilaisia harvinaisempia käyttötapauksia”, sanoo vaalikoneen ohjelmoijan Webscalen toimitusjohtaja Tero Kauhanen.

Algoritmin moitteeton toiminta on yksi vaalikoneen teknisen toimittajan isoista vastuista. Eniten tasapuolisuuteen liittyviä sudenkuoppia on kuitenkin koneen käytettävyydessä, Kauhanen sanoo.

Vaalikoneen pitää olla saavutettava monen ikäisille käyttäjille monilla eri laitteilla. Ehdokkaiden pitää pystyä tallentamaan vastauksensa koneeseen riippumatta siitä, kuinka hyvin he hallitsevat tietotekniikkaa.

”Vaalikoneen uskottavuuteen vaikuttaa se, kuinka moni ehdokas sen täyttää.”

Ehdokkaat saavat Webscalesta tarvittaessa teknistä tukea. Tulevaisuudessa ehdokkaiden urakkaa saatetaan pystyä keventämään niin, että usean eri viestimen vaalikoneeseen pääsee vastaamaan yhdellä rekisteröitymisellä. Vaalikoneen tietoturvaa on varmistaa, ettei kuka tahansa voi vastata ehdokkaan nimissä. Käyttäjän kannalta on tärkeää, että häntä ei pystytä yksilöimään.

Kaikenlaista vaalikoneella kikkailua pyritään ehkäisemään ennalta, mutta usein mahdollisuudet siihen ilmenevät vasta koneen laajemmassa käytössä, Kauhanen sanoo. Webscale on tehnyt vaalikoneita mediataloille vuodesta 2014. Sen asiakkaita ovat Ylen lisäksi muun muassa Alma Media ja Keskisuomalainen, myös kuntavaaleissa.

Eduskuntavaaleissa 2019 Ylen uudenlaista, chat-muotoista vaalibottia arvosteltiin. Kauhasen mielestä sen pyrkimys tavoittaa nuoria äänestäjiä oli hyvä. Botti ei ole Webscalen tuote. Kauhanen kuitenkin uskoo, että vaalikoneiden vuorovaikutteisuus tulee lisääntymään.

Journalistien tarpeita ajatellen vaalikoneita yritetään kehittää niin, että niihin kertyvä data olisi helpommin hyödynnettävissä. Käyttäjien syöttämän datan käytössä kannattaa olla tarkkana.

”Vaalikoneen käyttäjät testailevat erilaisia valintoja. Siksi data ei ole vertailukelpoista todellisen vaalidatan kanssa.”

Nina Erho

Toimitukset tuntevat vastuunsa vaalikoneista, mutta avoimuus jakaa mielipiteitä

Miten tietoisuus vaalikoneen vaikutusvallasta näkyy toimitusten työssä? Mitä toimitukset kertovat lukijoille vaalikoneen tekemisestä ja siihen liittyvistä journalistisista valinnoista?

Toimitusten mukaan väitteitä työstetään perusteellisesti. Helsingin Sanomat on vaalikoneen tuottajan Juho Salmisen mukaan kuullut väitteitä laatiessaan niin toimituksen, asiantuntijoiden kuin yleisönkin näkemyksiä. Väitteitä on testattu yleisöllä useita kertoja syksyn ja alkuvuoden aikana.

Maakuntamediassa ei välttämättä olla ihan näin ajoissa – esimerkiksi Kalevan päätoimittaja Sanna Keskinen viestitti 1. maaliskuuta, että vaalikoneväitteet ”tulivat juuri uunista ulos”.

Keskisuomalaisen uutispäällikkö Keijo Lehto sanoo toimituksen kuulleen puolueiden Keski-Suomen piirin sekä paikallisjärjestöjen edustajia paikallisista vaaliteemoista. Lukijoille tärkeitä teemoja on seulottu esimerkiksi tarkastelemalla lehden mielipidesivuja.

Jos lukijat vaalikoneen valmistuttua kokevat, että jokin tärkeä teema puuttuu, teemasta tehdään juttu.

”Yksikään vaalikone ei ole täydellinen, ja se on vaalikoneen rakentajien terveellistä tunnistaa”, Lehto sanoo.

Maakuntalehdille on erityisen tärkeää, että vaalikoneiden väitteet palvelevat paikallisia lukijoita. Kalevan Keskinen ja Turun Sanomia kustantavan TS-yhtymän verkkotuottaja Johanna Käkönen korostavat väitteiden käsittelevän aiheita, joihin kuntapäättäjät voivat vaikuttaa. Keskinen sanoo, että väitteiden laatimisessa huomioidaan eri-ikäisten ihmisten näkökulmat ja väitteiden ote on ”rakentava ja tulevaisuuteen katsova”. Helsingin Sanomat tavoittelee ”kiinnostavia, vaalien kannalta olennaisia ja poliittisen ajattelun eroja esiin tuovia väitteitä”.

Toimitusten mukaan vaalikoneet tehdään samoin periaattein ja laatuvaatein kuin jutut. Vaalikone on osa median vaaleja käsittelevää journalistista kokonaisuutta.

”Olemme muistutelleet toimituksen johdon Nimellä-kirjoituksissa ja pääkirjoituksissa siitä, että vaalikone on vain yksi apuvälineistä, joiden perusteella äänestyspäätös tehdään”, Keskisuomalaisen Lehto sanoo.

Toimituksissa ollaan eri mieltä siitä, onko vaalikoneen journalistisia valintoja ja tekemistä tarpeen selittää yleisölle.

”Vaalikoneen väittämät ovat tarkkaan harkittuja ajankohtaisia ja paikallisesti tärkeitä aiheita. Journalistinen valinta ja taustalla oleva prosessi aukeavat varmasti sitä kautta vaalikoneen tekijälle. Tietysti myös median oma brändi kertoo, miltä pohjalta työ on tehty”, TS-yhtymän Käkönen sanoo.

”Vaalikoneen julkaisun yhteydessä teemme luonnollisesti jutun aiheesta ja siinä perustelemme kysymysten asettelua”, Kalevan Keskinen sanoo.

Helsingin Sanomat sai viime eduskuntavaaleissa kritiikkiä vaalikoneensa algoritmista. Silloin lehti julkaisi vaalikoneessaan käytetyn algoritmin avoimesti kaikkien nähtäville.

Nina Erho

Ylen vaalikoneella on kymmeniä tekijöitä

He tekivät Ylen kuntavaalikoneen väitteet

Ylen sisältöpäällikkö Ville Seuri, 40 
Vaalikoneprojekteja alkaen eduskuntavaaleista 2019. 

Yle Lahden toimittaja Marjo Pirilä, 47 
Vaalikoneiden alueellisia sisältöjä myös kuntavaaleissa 2012, 2017. 

Ylen politiikan toimittaja Pekka Kinnunen, 60 
Vaalikoneprojekteja alkaen eduskuntavaaleista 2007. 

Ylen politiikan toimittaja Hannu Tikkala, 36 
Vaalikoneprojekteja alkaen kuntavaaleista 2017. 

Ylen tuotepäällikkö, suunnitteleva toimittaja Teemu Kiviniemi, 32
Vaalikoneprojekteja alkaen eduskuntavaaleista 2019.  

Svenska Ylen politiikan toimittaja Ingemo Lindroos, 44
Ensimmäinen vaalikoneprojekti.

Svenska Yle Datan tiiminvetäjä Malin Ekholm, 41 
Vaalikoneprojekteja alkaen eduskuntavaaleista 2015. 

Svenska Ylen toimittaja Linus Lång, 42 
Vaalikoneprojekteja alkaen eduskuntavaaleista 2015. 

Sekä toistakymmentä Ylen aluetoimitusten toimittajaa.

 
He toteuttivat Ylen kuntavaalikoneen teknisesti

Ylen projektipäällikkö Jarkko Ryynänen, 44  
Vaalikoneprojekteja alkaen kuntavaaleista 2012.  

Ylen UX-suunnittelija Heikki Sarkkinen, 40 
Ensimmäinen vaalikoneprojekti. 

Teemu Kiviniemi 
 
Webscalen seniorikonsultti, kehittäjä, scrum master Kim Martesuo, 27 
Vaalikoneprojekteja alkaen eduskuntavaaleista 2019. Kehittämässä Webscalen vaalikonepalvelua 2020 – 2021. Ensimmäinen Ylen vaalikoneprojekti. 

Webscalen seniorikonsultti, pilviarkkitehti, IT-arkkitehti Hannu-Pekka Hakamäki, 38 
Vaalikoneprojekteja alkaen eurovaaleista 2014. Ylen vaalikoneprojekteja alkaen eduskuntavaaleista 2019. 
 
Webscalen konsultti, ohjelmistokehittäjä Jarno Räsänen, 30 
Kehittämässä Webscalen vaalikonepalvelua 2020–2021. Ensimmäinen Ylen vaalikoneprojekti. 

Webscalen konsultti, ohjelmistokehittäjä Kaisu Karvonen, 27 
Vaalikoneprojekteja alkaen eduskuntavaaleista 2019. Ensimmäinen Ylen vaalikoneprojekti.

Webscalen konsultti, ohjelmistokehittäjä Jarmo Hakkarainen, 27 
Kehittämässä Webscalen vaalikonepalvelua 2020–2021. Ensimmäinen Ylen vaalikoneprojekti. 


He tekivät Ylen kuntavaalikoneen grafiikan

Ylen graafikko Eetu Pietarinen, 44 
Ensimmäinen vaalikoneprojekti. 
 
sekä Teemu Kiviniemi, Heikki Sarkkinen 



4 2021
Arkisto

Merja Ylä-Anttila pitää Yle-lain uudistusta tarpeettomana, mutta välttelee kommentoimasta sitä julkisesti

Merja Ylä-Anttila tuli Ylen toimitusjohtajaksi vuonna 2018. Hän on sen jälkeen ehtinyt uudistaa Ylen organisaation, jättää kädenjälkensä Ylen strategiaan ja tutustua hieman uusiin kollegoihinsa kahvittelemalla noin neljänsadan yleläisen kanssa.

Median ammattilaisen on tiedettävä, kenen ideologiaa edistää

Tiedotusvälineen pitää saada itse valita, mitä sanoja ja käsitteitä käyttää. On kuitenkin tiedettävä, mistä käsitteet ovat peräisin ja kenen ideologiaa ne pönkittävät, kirjoittaa päätoimittaja Maria Pettersson.

Väkivalta varjostaa ja mustasukkaisuus piinaa – miksi otsikoissa raiskaukset vain tapahtuvat, kysyy toimittaja Sara Harju

Sukupuolittuneessa ja seksuaalisessa väkivallassa tekijä usein ohitetaan käyttämällä passiivia ikään kuin väkivalta olisi hallitsematon voima, jota vastaan ei voi pyristellä.

Toimittajana saat kätevästi näkyvyyttä sometilillesi ja laukkumallistollesi, Jenni Alexandrova

Radiotoimittaja Jenni Alexandrova kirjoittaa blogissaan viineistä ja ihmettelee, miksi Alko ei ole lähettänyt hänelle lahjaviinejä.

Liian pitkälle menevä tasa-arvo on hyvä tarina, mutta harvoin totta

Tällaisessa ilmapiirissä ei ole suuri ihme, että maan suurin sanomalehti alkaa nähdä kaiken paitsi luonnontieteellisen tutkimuksen luisuvan tieteellisyydestä kohti silkkaa ”intersektionaalista ideologiaa”, kirjoittaa Janne Zareff.

Näin Journalistiliitto toimii

Satavuotiaalla Journalistiliitolla on toimisto Helsingin Hakaniemessä, mutta jäseniä ympäri maan. Mitä tekevät liiton toimitusosastot, paikallisyhdistykset, valtuusto, hallitus ja toimisto?

Kuusi vuotta sitten freelancerit petettiin. Nyt lainsäätäjät voivat turvata luovan työn tekijöiden elannon.

Luovan työn tekijöiden kohtuulliset korvaukset voitaisiin varmistaa, kun EU-pykäliä tuodaan kotimaiseen tekijänoikeuslainsäädäntöön, kirjoittaa Sanna Nikula.

Uudet puolueet eivät sopeutuneet kirjoitusohjeeseen

”Moni uusi puolueennimi oli rakenteeltaan erilainen kuin vanhat, joten niiden erisnimisyyden häivyttäminen alkukirjaintempulla tuntui oudolta robotiikalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Den ensidiga bevakningen av rikspolitiken

Att den åländska riksdagsledamoten är den mest frekvent intervjuade rikspolitikern i de åländska medierna är varken konstigt eller fel, det är avsaknaden av andra röster som är det, skriver Felicia Bredenberg.

Kun hätä on suurin, on kollega lähellä

Juuri kun Radio Novan uutiset olivat alkamassa, ankkuri Jussi Karhunen tunsi muljahduksen mahassaan.

Totuuden tyyni tulkki on poissa

Toimittaja Jorma Lehto 2. 3. 1947 Seinäjoki – 25. 3. 2021 Mustasaari

”Alla finlandssvenska medier är dåliga på något sätt”

Vårens näst sista Mediespråkswebbinarium kräver självironi och god humor. Den 23 april ger sig komikern Alfred Backa nämligen på den finlandssvenska journalistiken i en roast där alla får sig kring öronen.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta