Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

JOURNALISTI
11.3.2021

Maria Pettersson
Twitter: @mariapetterss0n
maria.pettersson@journalistiliitto.fi

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Journalistiliitto täyttää 28. maaliskuuta sata vuotta. Koko historiansa ajan se on ajanut mahdottomia asioita.

Ensimmäinen mahdoton asia oli ammattiyhdistyksen perustaminen. Tsaari ei ikinä hyväksyisi, että vapaa lehdistö järjestäytyisi! Sanomalehtimiesyhdistys – Publicistföreningen olisi halunnut koota yhteen kaikki sanomalehdistössä työskentelevät (paitsi naiset), mutta tsaari kielsi hankkeen kahdesti. Ei onnistu!

Luulo oli väärä. Sata vuotta sitten mahdot-tomasta tuli mahdollista.

 

Nuori, sisällissodasta toipuva maa haki paikkaansa. Journalisteilla piti kiirettä. Töitä oli kuusi päivää viikossa, keskimäärin kymmenen tuntia päivässä, toimitussihteereillä enemmän. Ylityökorvauksia tai ilta- ja viikonloppulisiä ei ollut. Ajatuskin oli mahdoton. Työnantajat eivät ikinä suostuisi vähentämään työaikaa, sillä muuten työt jäisivät tekemättä.

Tilanne oli samankaltainen muillakin aloilla. Sitten työntekijät ja heitä tukevat poliitikot ympäri maata ja maailmaa alkoivat vaatia mahdottomia. Lyhyempiä työpäiviä. Sairasvakuutusta. Lomia. Viisipäiväistä työviikkoa. Ylityökorvauksia. Eläkettä kaikille. Minimipalkkaa. Työehtosopimuksia. Kaikki täysin mahdottomia ajatuksia. Yritykset romahtaisivat, taloudesta ei jäisi jäljelle mitään, kukaan ei enää tekisi töitä, ihmiset vetelehtisivät ja alkoholisoituisivat.

Journalistiliitossa yksi pisimmistä taisteluista käytiin työehtosopimuksesta. Vuosikymmenten ponnistelujen jälkeen sellainen solmittiin, ja työntekijöiden oikeuksista saatiin mustaa valkoiselle. Mahdoton oli taas toteutunut. Nykyään kaikki sadan vuoden takaiset mahdottomat tavoitteet on saavutettu joko lainsäädännöllä tai työehtosopimuksilla.

 

Myös sisäisiä mahdottomuuksia on selätetty. Journalistiliiton, silloisen Suomen Sanomalehtimiesten Liiton, perustivat porvarilliset toimittajat. Vasemmistolaisia ei kutsuttu. Yhteistyö heidän kanssaan oli sula mahdottomuus, sisällissodan haavat olivat liian tuoreita.

Ei mennyt kuin neljä vuotta, ja mahdottomasta tuli mahdollista. Ymmärrettiin, että toimittajalle tärkein -ismi on journalismi.

Myöskään naisia ei huolittu mukaan – eihän naisten paikka ollut journalistin vaativassa ja vaikutusvaltaisessa työssä, hyvänen aika! Naiset ja heitä tukevat miehet kumosivat tämänkin mahdottomuuden. Nykyään jäsenistä noin 60 prosenttia on naisia.

Olemme muuttaneet itsemme 77 herran kerhosta 14 000 media-alan ammattilaisen yhteisöksi, jossa muun muassa journalistit, kustannustoimittajat, av-kääntäjät, viestijät ja tuotannon työntekijät pitävät yhdessä huolta oikeuksistaan.

 

Journalistiliitto on edelleen mahdottomien tehtävien edessä. Yksi niistä on freelancereiden tulotason kasvattaminen.

Mutta kun sille ei mahda mitään! Pieni freelancer on tuomittu ikuisesti raatamaan isojen mediatalojen sanelemilla ehdoilla!

Paitsi että mahtaapas, ja eipäs ole. Kollektiivisesta neuvotteluoikeudesta väännetään parhaillaan. Koko liiton satavuotinen historia on täynnä toteutuneita mahdottomuuksia. Mahdoton muuttuu mahdolliseksi, kun riittävä määrä ihmisiä vaatii muutosta. Siksi liiton – siis meidän kaikkien – täytyy tehdä töitä itsemme ja kollegoidemme oikeuksien puolesta. Kyllä, juuri sinun. Tämä on joukkuelaji.

Ei kuitenkaan riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja. Meidän on asetettava uusia täysin utopistia tavoitteita. Haluammeko kuuden tunnin työpäivän? Kolmanneksen lisää palkkaa? Tuplalomat?

Kuten aina ennenkin, ajatus tuntuu täysin mahdottomalta. Mutta meillä on sadan vuoden kokemus siitä, miten mahdottomasta tehdään totta.



3 2021
Arkisto

Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Ilahduit, kun viisi alaistasi lähti kilpailevaan lehteen, Arno Ahosniemi

Kauppalehden vastaava päätoimittaja esittää olevansa ikäistään vanhempi mies, joka odottaa turhaan työtarjousta Etelärannasta.

Koskelan surman uutisoinnissa jäi kertomatta, kuka leikkasi lapsilta

”Helsingistä piirtyy uutisten kautta omituinen kuva kaupunkina, jossa jokin mystinen luonnonvoima kasvattaa luokkakokoja ja näkymätön käsi silppuaa erityisopetuksen kelvottomaan kuntoon”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Historian ensimmäinen toimittajien työehtosopimus on ­allekirjoitettu! Edessä työnantajan Åke Heiniö ja Arvi V. Mäkinen sekä työntekijöitä edustanut Jyrki Juuti, takana Pauli Strandén ja Esko Muinonen vuonna 1967. Kuva: Uuskuva. SJL. KA.

Satavuotias Journalistiliitto aloitti pienenä herrakerhona ja kasvoi vahvaksi ammattiliitoksi

Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan - työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.

Konflikten tar kontextens plats

”Nyhetsmedier kan inte bortförklara sitt ansvar för förvirringen genom att peka finger mot myndigheter och politiker”, skriver Dan Lolax.

Auttaisiko työvälinepooli, jos etätyö jää pysyväksi?

Ergonomisen työskentelyn järjestäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla – ei työpaikalla eikä kotona työskennellessä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tuomas Aalto.

Virus muuntuu, mutta sitä ei muunneta

”Joskus kieleen vakiintuu yhdyssanoja, jotka tarkoittavat keskenään samaa, vaikka niiden osat ovat eri järjestyksessä ja toinen on muutenkin saattanut vaikuttaa toista epäloogisemmalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Pikkukengillä potku omaan takapuoleen

Kiitos siististä sisätyöstä, ajatteli Heikki Kuutti hyisenä pakkaspäivänä. Sitten uutispäällikkö sai juttuidean.

Journalistien työttömyyskassa Finka sulautuu osaksi uutta jättikassaa

Uudesta kassasta tulee Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Kolmen kassan yhdistyminen tuo liitolle säästöjä ja lisää kassan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Näin tekijänoikeusrahat kiertävät

Tekijänoikeusjärjestö Kopioston kautta kulkee vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, jotka se jakaa eteenpäin tekijänoikeuksien haltijoille.

Nitrodiskotaiteilija on poissa

Taittaja-graafikko Hannu Marttinen 12. 9. 1945 Helsinki – 10. 2. 2021 Hämeenlinna

Pienestä naisesta jäi iso jälki

Toimittaja Leena Seretin 11. 11. 1959 Kemi – 28. 1. 2021 Sipoo

Päätoimittaja puolusti koskiluontoa ja periaatteitaan

Päätoimittaja Seppo Vento 13. 6. 1930 Vesanto – 9. 2. 2021 Joensuu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta