Savon Sanomien visuaalisen toimituksen esihenkilö Tuire Punkki hyödyntää usein automatkat ja juttelee työntekijöiden kanssa ajaessaan keikalle.

Hyvä esihenkilö järjestää aikaa keskustelulle ja luottaa alaistensa asiantuntemukseen

Muista pomona ainakin nämä

Luota työntekijän asiantuntemukseen ja anna hänen loistaa.

Viesti työntekijälle selkeästi, mitä häneltä odotetaan.

Kuuntele, mitä työntekijällä on sanottavanaan.

JOURNALISTI
11.3.2021

Anna-Sofia Nieminen, teksti
Matias Honkamaa, kuvat

Kun Tuire Punkki aloitti vuonna 2012 Savon Sanomien kuvatoimituksen esihenkilönä, hänestä tuntui, ettei hän tee mitään konkreettista.

Aiemmin kuvaajana työskennellessään Punkki oli tottunut siihen, että omia kuvia menee julki jatkuvasti ja niistä saa palautetta. Yhtäkkiä työ olikin ihan erilaista, eikä palautetta juuri tullut.

”Siihen kasvaminen vei tietyn ajan”, Punkki kertoo.

Nykyään Punkki kuvaa taas noin puolet työajasta, koska pienentyneessä toimituksessa on vähemmän esihenkilötyötä. Tällä hetkellä hänen johtamassaan visuaalisessa toimituksessa on kaksi kuvaajaa, graafikko ja kaksi osa-aikaista arkistonhoitajaa.

Punkki on todennut, että to do -listat toimivat hyvänä apuna kiireisinä päivinä, sillä muuten asioita unohtuu. Hän pyrkii käyttämään ajan tehokkaasti hyödyksi: esimerkiksi keikalle ajaessa voi keskustella työntekijöiden kanssa puhelimessa.

Esihenkilönä työskenteleminen on Punkin mielestä pitkälti vuorovaikutusta, kuten työtehtävien ja suuntaviivojen kommunikoimista ja perustelemista työntekijöille ja heidän näkemystensä kuuntelemista. Hänestä on tärkeää järjestää aikaa kahdenkeskisille keskusteluille ja myös kysellä, miten työt sujuvat.

”Juttelemme monesti myös henkilökohtaisesta elämästä. Se vaikuttaa niin suuresti työkykyyn”, Punkki sanoo.

Punkki ja graafikko Mikko Pitkänen näyttävät Savon Sanomissa harjoittelussa olevalle valokuvaajaopiskelijalle Minna Lyytiselle, miten kuvia syvätään.

Vastaava tuottaja Laura Vehkaoja kertoo tuntevansa jatkuvasti, että olisi voinut tehdä paremmin: infota enemmän, varata lisää aikaa keskustelulle, lähettää vielä yhden sähköpostin. Hän työskentelee Ylellä toimituksessa, joka tuottaa dokumentteja ja kulttuurisisältöjä.

”Riittämättömyyden tunne on läsnä aina”, Vehkaoja toteaa.

Hänen on ollut pakko opetella pitämään huolta omista rajoistaan ja jaksamisestaan. Vehkaoja on oppinut havaitsemaan merkkejä liiasta kuormituksesta. Niitä ovat esimerkiksi kyyniset tunteet ja vaikeus asettaa asioita perspektiiviin.

”Jos huomaa, että suusta alkaa tulla negatiivisia kommentteja tai valitusta, on syytä pysähtyä. Miten voi motivoida ihmisiä, jos itse suhtautuu asioihin negatiivisesti?” Vehkaoja sanoo.

Kun Vehkaoja aloitti nykyisessä työssään seitsemän vuotta sitten, toimituksen kaikki noin 50 tuottajaa ja toimittajaa olivat hänen suoria alaisiaan. Hän havaitsi, että päivittäisten asioiden hoitaminen työllisti liikaa, eikä hänelle jäänyt tarpeeksi aikaa kehitystyölle. Ratkaisu oli delegoiminen: osa tuottajista ryhtyi tiiminvetäjiksi.

Vehkaoja on opetellut esihenkilönä myös omien tunteidensa pitämistä loitolla. Kun tekee töitä sydämellä, esimerkiksi jonkun tuotannon lopettaminen voi tuntua kivuliaalta, mutta ottamalla etäisyyttä voi nähdä kokonaiskuvan – kenties tilalle tulee uusia, vielä parempia tuotantoja.

Senkin Vehkaoja on oppinut, että esihenkilökin voi todeta olleensa väärässä.

”Pomon arvovalta ei rapise siitä, jos uusia hyviä perusteluja kuultuaan päättääkin vaihtaa mielipidettä”, Vehkaoja sanoo.

 

Kaksi vuotta Etelä-Saimaan päivätuottajana työskennellyt Aino Heikkonen pyrki pomona selkeään viestintään.

Hän toteaa, että jos työntekijälle ei kommunikoi selkeästi, mitä jutulta odottaa – esimerkiksi sisältöä, laajuutta ja aikataulua – ei todennäköisesti saa sitä, mitä toivoo.

”Voin suositella rautalankaviestintää kaikille, jotka tekevät tuottajan töitä”, Heikkonen sanoo. Hänet palkittiin keskiviikkona 10. maaliskuuta Suurella journalistipalkinnolla 2020 Vuoden journalistinen pomo -kategoriassa.

Aviisin päätoimittajana ja Tunne & Mielen tuottajana hän oli oppinut, että kun freelancereilta tilaa juttuja, toimeksiannon pitää olla selkeä.

Päivätuottajan pestin lopulla Heikkonen vastasi uutistoimituksen sisällöntuotannosta ja toimi esihenkilönä 12 työntekijälle uutistoimituksessa, urheilussa ja kuvaamossa. Aiemmin vastuita ja alaisia oli enemmän, mutta niitä jaettiin eri tuottajien kesken uudistuksessa loppuvuonna 2020.

Maaliskuun alussa Heikkonen aloitti työkierrossa Sunnuntaisuomalaisen toimittajana. Hän pitää vaihtelua toimittajan ja esihenkilön työn välillä hyvänä asiana, koska silloin ei pääse etääntymään käytännön työstä ja sen realiteeteista.

Heikkonen muistuttaa kuitenkin, että työntekijä on oman tehtävänsä paras asiantuntija, ja esihenkilön on syytä luottaa siihen eikä mikromanageroida.

Muistilaput pitävät kiireisen päivän järjestyksessä. Punkki on opetellut pysymään tiukoissa tilanteissa rauhallisena ja pysähtyy miettimään ennen kuin alkaa ratkoa tilannetta. ”Ei ole pahitteeksi opetella syvähengitystaitoja.”

Välillä esihenkilönä tulee vastaan tilanteita, joita on vaikea kohdata.

Heikkosen mielestä hektisessä uutistyössä vaikeita ovat yllätykset, kuten työntekijöiden sairastumiset. Esihenkilönä hän pyrki ensin kohtaamaan työntekijän rauhassa ja vakuuttamaan, että tämä voi sairastaa huoletta. Vasta sen jälkeen hän alkoi ratkoa, miten työt hoituvat.

Ylen Vehkaojan mielestä työyhteisön riidat ja pahimmillaan työpaikkakiusaaminen vaativat pomolta paljon. Silloin hän pyrkii juttelemaan kaikkien osallisten kanssa, jotta pääsee kunnolla kärryille tilanteesta. Tarvittaessa hän hakee tukea muualta.

”Esihenkilötyössä vaikkapa hyvin toimiva HR on äärimmäisen arvokas. Ei tarvitse olla yksin”, Vehkaoja sanoo.

Savon Sanomien Punkin mielestä vaikeimpia ovat olleet yt-prosessit. Hän ei ole itse joutunut hoitamaan niihin liittyviä käytännön asioita, mutta esihenkilönä hänen on täytynyt huolehtia, että työt sujuvat koko prosessin ajan.

”Oman työkyvyn säilyttäminen on todella olennaista. Siten pystyy olemaan läsnä kaikille myös yt-prosessin aikana”, Punkki toteaa.

Muista pomona ainakin nämä

Luota työntekijän asiantuntemukseen ja anna hänen loistaa.

Viesti työntekijälle selkeästi, mitä häneltä odotetaan.

Kuuntele, mitä työntekijällä on sanottavanaan.



3 2021
Arkisto

Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Ilahduit, kun viisi alaistasi lähti kilpailevaan lehteen, Arno Ahosniemi

Kauppalehden vastaava päätoimittaja esittää olevansa ikäistään vanhempi mies, joka odottaa turhaan työtarjousta Etelärannasta.

Koskelan surman uutisoinnissa jäi kertomatta, kuka leikkasi lapsilta

”Helsingistä piirtyy uutisten kautta omituinen kuva kaupunkina, jossa jokin mystinen luonnonvoima kasvattaa luokkakokoja ja näkymätön käsi silppuaa erityisopetuksen kelvottomaan kuntoon”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Historian ensimmäinen toimittajien työehtosopimus on ­allekirjoitettu! Edessä työnantajan Åke Heiniö ja Arvi V. Mäkinen sekä työntekijöitä edustanut Jyrki Juuti, takana Pauli Strandén ja Esko Muinonen vuonna 1967. Kuva: Uuskuva. SJL. KA.

Satavuotias Journalistiliitto aloitti pienenä herrakerhona ja kasvoi vahvaksi ammattiliitoksi

Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan - työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.

Konflikten tar kontextens plats

”Nyhetsmedier kan inte bortförklara sitt ansvar för förvirringen genom att peka finger mot myndigheter och politiker”, skriver Dan Lolax.

Auttaisiko työvälinepooli, jos etätyö jää pysyväksi?

Ergonomisen työskentelyn järjestäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla – ei työpaikalla eikä kotona työskennellessä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tuomas Aalto.

Virus muuntuu, mutta sitä ei muunneta

”Joskus kieleen vakiintuu yhdyssanoja, jotka tarkoittavat keskenään samaa, vaikka niiden osat ovat eri järjestyksessä ja toinen on muutenkin saattanut vaikuttaa toista epäloogisemmalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Pikkukengillä potku omaan takapuoleen

Kiitos siististä sisätyöstä, ajatteli Heikki Kuutti hyisenä pakkaspäivänä. Sitten uutispäällikkö sai juttuidean.

Journalistien työttömyyskassa Finka sulautuu osaksi uutta jättikassaa

Uudesta kassasta tulee Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Kolmen kassan yhdistyminen tuo liitolle säästöjä ja lisää kassan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Näin tekijänoikeusrahat kiertävät

Tekijänoikeusjärjestö Kopioston kautta kulkee vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, jotka se jakaa eteenpäin tekijänoikeuksien haltijoille.

Nitrodiskotaiteilija on poissa

Taittaja-graafikko Hannu Marttinen 12. 9. 1945 Helsinki – 10. 2. 2021 Hämeenlinna

Pienestä naisesta jäi iso jälki

Toimittaja Leena Seretin 11. 11. 1959 Kemi – 28. 1. 2021 Sipoo

Päätoimittaja puolusti koskiluontoa ja periaatteitaan

Päätoimittaja Seppo Vento 13. 6. 1930 Vesanto – 9. 2. 2021 Joensuu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta