Vanhempien työntekijöiden irtisanominen on yleistä media-alalla. Ikäsyrjinnän huomaa vasta, kun se osuus kohdalle, sanoo viestintäalan konkari.

Näin juttu tehtiin

Sirpa Pääkkönen haastatteli viime vuonna ilmestyneeseen kirjaansa ”Pätkiä & potkuja – Naisten kokema ikäsyrjintä työelämässä” muun muassa media-alan ammattilaisia.

Lisäksi Journalisti etsi juttuun haastateltavia lehti-ilmoituksella ja verkostojen kautta. Pyyntö julkaistiin myös Naistoimittajat ry:n jäsenkirjeessä.

Juttuun valikoitui lopulta neljä haastateltavaa. Monet kieltäytyivät haastattelusta, koska pelkäsivät, että esiintyminen jutussa voisi vaikeuttaa työntekoa.

JOURNALISTI
11.2.2021

Sirpa Pääkkönen, teksti
Tuomas Kärkkäinen, kuvitus

Hilkka Hyrkkö, 62, tietää miltä tuntuu, kun työpaikka toisensa jälkeen menee nuoremmille hakijoille. Runsaat neljäkymmentä vuotta journalismin ja viestinnän parissa työskennellyt ammattilainen on parin viime vuoden aikana hakenut kymmeniä työpaikkoja, tuloksetta.

”Ikäsyrjintä on näkymätöntä. Se ilmenee vain meille, jotka tulemme syrjityiksi. Yksikään työnantaja ei tunnusta syrjivänsä työnhakijaa. Itse voin tulkita kokeneeni ikäsyrjintää, jos en pitkällä kokemuksellani pääse edes haastatteluun”, Hyrkkö sanoo.

Hyrkkö on työskennellyt viestintätehtävissä sekä Suomessa että ulkomailla ja journalismin parissa sähköisissä viestimissä ja printtimediassa. Hänen pätkätyöläisyytensä alkoi kaksitoista vuotta sitten. Puolet tuosta ajasta hän on ollut työttömänä työnhakijana.

Muutama vuosi sitten Hyrkkö haki viestintäpäällikön paikkaa alalta, josta hänellä oli asiantuntemusta ja työkokemusta. Paikan sai Hyrkköä kaksikymmentä vuotta nuorempi mies.

”Ikäsyrjinnästä on vaikea valittaa, mutta otin yhteyttä tasa-arvovaltuutetun toimistoon ja valitin sukupuolisyrjinnästä. Prosessi oli pitkä ja hävisin sen. Toimiston kokenut virkailija sanoi, että työntekijät eivät juuri koskaan voita näitä tapauksia. Työnantajalla on aina joku pykälä, johon vedota. Tapauksessani työnantaja ilmoitti, että nuoremmalla miehellä oli osaamista, joka minulta puuttui.”

Hyrkön mukaan työnhakija jää syrjintää epäillessään yksin arvailemaan päätöksen syitä.

”Toki työnantajalla on oikeus olla perustelematta, kenet hän palkkaa. Irtisanomistilanteen voi riitauttaa ja jotkut voittavatkin oikeudessa, mutta työnhaussa hakijan keinot ovat vähissä.”

 

Moni media-alalla pitkään työskennellyt kokee, että ikäsyrjintä on yleistä. Kun mediatalo ilmoittaa yt-neuvotteluista, ikääntyneet osaavat jo odottaa irtisanomista.

Asiantuntija-ammateissa kokemusta on tavattu arvostaa, koska se tuo laatua, varmuutta ja nopeutta. Kokeneella ihmisellä on yleensä hyvät verkostot.

Enää tämä ei välttämättä päde, kun työnantajat palkkaavat nuoria digiosaajia työehtosopimukseen kirjatulla peruspalkalla. Näin iän lisäksi syrjintään vaikuttaa palkka – nuori työntekijä tulee kokenutta halvemmaksi.

Tämän on kokenut muiden muassa keskisuuressa maakuntakaupungissa työskentelevä 54-vuotias toimittaja. Hänen kokemuksensa mukaan ikäsyrjintä kohdistuu eniten yli 50-vuotiaisiin naisiin, joilla on kokemusta ja jotka uskaltavat kyseenalaistaa pomojen pompottelut ja suosikkijärjestelmät.

”Olen ollut viisikymppinen kesätoimittaja, joka on istunut aamupalavereissa alle 30-vuotiaiden kollegoiden kanssa. Olin ainoa, jolla oli omia aiheita. Minua ei tarvinnut paimentaa”, hän kertoo.

Hän työskenteli viisi vuotta lehdessä, jonne palkattiin nuori kesätoimittaja. Toimittaja perehdytti uuden työntekijän.

”Hän oli hyvä toimittaja. Viiden kuukauden talossa olon jälkeen hän sai paikan, joka olisi kuulunut minulle. Lähdin pois talosta, mutta niin lähti myös tämä nuori mies.”

Moni tähän juttuun haastatelluista kertoo journalismin olevan kutsumusammatti.

”Työn menettäminen ja ammatillisesta identiteetistä luopuminen on kokeneelle toimittajalle sokki”, kuvailee alalla neljä vuosikymmentä työskennellyt toimittaja.

Journalistin identiteetti ei synny tyhjästä, vaan kasvaa työyhteisössä pitkän ajan kuluessa. Alalla on paljon eettisiä kysymyksiä ja tietoa, jota nuori toimittaja oppii kuunnellessaan kokeneita ammattilaisia.  Mestari-kisällisuhde on hyvä kouluttaja.

”Vanhemman toimittajan tuki antaa turvallisuutta nuorelle. Oppiminen työyhteisössä on kuin toinen korkeakoulu. Maisterin paperit eivät korvaa sitä. Parhaissa työyhteisöissä on kaikenikäisiä ja erilaisia ihmisiä. Ne ovat tuottavia ja niissä uuvutaan vähemmän. Tämä on tärkeää media-alalla”, toimittaja sanoo.

Pitkän palkkatyöuran jälkeen toimittaja aloittaa freemarkkinoilla tavallaan tyhjästä. Suuri ja nimekäs työpaikka ei ole kaikille meriitti työnhaussa tai freejuttuja tarjotessa.

Freelancer ideoi ja lähettää juttutarjouksia, mutta sähköposteihin ei usein edes vastata. Sinnikäs toimittaja voi kuitenkin onnistua luomaan uran freelancerina. Kun asiakkaita löytyy, freelancerit ovat Journalistiliiton jäsenkyselyn mukaan tyytyväisiä työhönsä.

Joskus työnhaussa syntyy hupaisia tilanteita. Lähes kolmekymmentä vuotta sähköisessä mediassa ja monissa eri lehdissä työskennellyt toimittaja haki isohkoon lehteen kesätoimittajaksi. Hänelle vastattiin, että kiitos hakemuksestasi, tällä kertaa sinua ei onnistanut, mutta hae uudelleen sitten, kun olet hankkinut lisää kokemusta ja koulutusta.

Irtisanotut toimittajat hakevat myös kesätoimittajien paikkoja, mutta työnantajat olettavat, että hakijat ovat nuoria. Kielteinen vastaus lähtee kesätyötä hakeneille toimittajille samalla kaavalla.

”Tämä antaa hölmön kuvan työnantajasta, vaikka ymmärränkin sen, että vastauskaavakkeet ovat valmiina”, suurimman osan työurastaan freelancerina työskennellyt kuusikymppinen toimittaja sanoo.

Kohtelu saattaa olla tökeröä. Eräälle toimittajalle ilmoitettiin haastattelun jälkeen, että häntä ei oteta, koska hänen ”persoonassaan oli piirteitä”, joiden vuoksi hän ”ei sopinut työtehtävään”.

 

Hilkka Hyrkön mielestä ikäsyrjintä näkyy koko suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomalaisilla työpaikoilla ikääntyviä pidetään jarruna ja hidasteina, kun taas nuorten valtteja ovat näppäryys ja notkeus.

Hyrkkö uskoo, että hyvät esihenkilöt voisivat vaikuttaa paljon työpaikan asenteisiin. Työt voitaisiin organisoida niin, että eri-ikäisillä olisi sopivia tehtäviä.

”Yhteiskunnallisilla keinoilla eriarvoisuutta voitaisiin kitkeä esimerkiksi Ruotsin mallin mukaan niin, että työnantajat saavat palkkatukea palkatessaan yli 55-vuotiaan. Porkkana on tehokkaampi kuin keppi.”

Hyrkön mielestä ikäsyrjinnän poistamiseksi tarvitaan asenteiden päivittämistä ja suunnanmuutosta. Jonkin verran liikehdintää on jo, mutta keskusteluun pitäisi saada mukaan myös työnantajia ja vaikutusvaltaisia ihmisiä.

Ikäsyrjintää ovat pitäneet esillä muiden muassa toimittajat Auli Leskinen Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa ja Asta Leppä, joka on kirjoittanut aiheesta muun muassa Ylen verkkosivuille ja Annaan.

Hilkka Hyrkkö jakaa syrjintäkokemuksen monien ikätovereidensa kanssa.

”Meitä noin kuusikymppisiä ikäsyrjintää kokeneita ihmisiä on paljon. Hieno cv ja tunnettu nimi eivät takaa työn saantia. Media-alalla toimittajia sanotaan irti, mutta työt eivät vähene. Välillä käy niinkin, että kun irtisanottu jää freelanceriksi, häneltä ostetaan hänen työpanoksensa halvemmalla hinnalla. Eräs ikäiseni irtisanottu tuttavani tekee freelancerina sähköiselle medialle kaksitoistatuntisia työpäiviä. Hänen on vaikea kieltäytyä työtarjouksista. Uhkana on, että uusia tilauksia ei tule.”

Näin juttu tehtiin

Sirpa Pääkkönen haastatteli viime vuonna ilmestyneeseen kirjaansa ”Pätkiä & potkuja – Naisten kokema ikäsyrjintä työelämässä” muun muassa media-alan ammattilaisia.

Lisäksi Journalisti etsi juttuun haastateltavia lehti-ilmoituksella ja verkostojen kautta. Pyyntö julkaistiin myös Naistoimittajat ry:n jäsenkirjeessä.

Juttuun valikoitui lopulta neljä haastateltavaa. Monet kieltäytyivät haastattelusta, koska pelkäsivät, että esiintyminen jutussa voisi vaikeuttaa työntekoa.

Irtisanomiset päätyvät oikeuteen vain harvoin

Suomessa ei ole pisimpään työssä olleita suojaavaa irtisanomislakia, toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa. Journalistiliiton ja Medialiiton väliseen lehdistön työehtosopimukseen on kuitenkin kirjattu irtisanomislauseke. Sen mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä. Lisäksi huo-miota kiinnitetään työsuhteen pituuteen ja työntekijän huoltovelvollisuuksien määrään.

Pitkän työuran pitäisi siis suojata työntekijää. Työuran pituuden ohi ajaa kuitenkin määritelmä ”työnantajalle tärkeät työntekijät”. Tähän vedoten työnantaja voi asettaa työntekijät haluamaansa järjestykseen. Monia palkankorotuksia saanut iäkäs työntekijä voidaan korvata halvemmalla työntekijällä, jolla on vielä pitkä aika eläkeikään.

Oikeudessa journalistien irtisanomisia käsitellään harvoin. Oikeudenkäynti on raskas prosessi, eikä yksittäisellä journalistilla ole takeita, että lopputulos olisi hänelle edullinen.

Journalistiliiton edunvalvontajohtaja Petri Savolainen muistaa räikeimpänä tapauksena Kauppalehden vuoden 2007 irtisanomiset, jotka Journalistiliitto riitautti.

”Taustalla oli työnantajan julkisesti kertoma tavoite irtisanoa yli 55-vuotiaita työntekijöitä. Irtisanomisia riitautettiin, koska niihin ei katsottu olevan asiallisia ja painavia perusteita, jos irtisanottavaksi valikoitumisen perusteena oli vain ikä”, Savolainen kertoo.

Kauppalehti tuomittiin Helsingin käräjäoikeudessa korvaamaan viidessä tapauksessa perusteettomasta irtisanomisesta 12 – 16 kuukauden palkka ja kantajien oikeudenkäyntikulut. Lisäksi irtisanotuille tuomittiin hyvitystä 5 000 euroa.

Toinen lähivuosien tapaus olivat MTV:n yt-neuvottelut vuonna 2015. Journalistiliitto riitautti irtisanomisjärjestyksen työtuomioistuimessa. Savolaisen mukaan tapauksessa ei ollut kyse vain iästä, koska irtisanotut olivat eri-ikäisiä. Työnantajan epäiltiin kohdistaneen irtisanomisia myös ammattiyhdistysliikkeessä toimineisiin.

Savolaisen mukaan työsuhteita päätetään yhä useammin erosopimuksella.

”Kun tehdään sopimus, ei ole selvitettävää eikä riitautettavaa. Sopimuksen korvaustasoon vaikuttaa työsuhteen kesto ja sitä kautta myös ikä.”

Jos joukkoirtisanomissa irtisanotaan eri-ikäisiä työntekijöitä, joilla on eripituisia työsuhteita, vähentämisjärjestykseen on hankala vedota.

”Irtisanomisjärjestysriidoissa on pohjimmiltaan kyse vain tes-määräysten rikkomisesta ja rangaistuksena on muutaman tuhannen euron korvaus.”

Petri Savolaisen mukaan yhteiskunnallinen ilmapiiri vaikuttaa syrjintäkokemuksiin ja mahdollisuuksiin ehkäistä syrjintää.

”Suomessa keskustellaan irtisanomisjärjestyksen kirjaamisesta lakiin Ruotsin mallin mukaan. Tämä vaikuttaisi siihen, että vanhempia työntekijöitä ei sanottaisi irti yhtä helposti kuin nykyään.”

Savolainen huomauttaa myös, että ikäsyrjinnän vieminen oikeuteen jarruttaa syrjintää.

”Työnantajat seurasivat tarkkaan Kauppalehden tapausta, eikä myöhemmissä yt-neuvotteluissa toimittu samalla tavalla kuin siellä.”

Erosopimusta tehdessään kukin joutuu miettimään, onko sopimus itselle mieluisa.

Sirpa Pääkkönen



2 2021
Arkisto

Lauri Nurmi hankki vuoden kovimman politiikan uutisen. Miksi Lännen Media halusi estää sen julkaisemisen?

Iltalehti ja Aamulehti julkaisivat vuoden 2017 mieleenpainuvimman uutisen: pääministeri Juha Sipilä oli käynyt perussuomalaisten kanssa salaisia neuvotteluja, joista valtiosihteeri oli kuljetettu pois auton takaluukkuun piilotettuna. Uutisen oli hankkinut Lännen Median toimittaja Lauri Nurmi. Kiitosten sijaan häneltä pyydettiin kirjallista selvitystä.

Median tulee varmistaa, ettei kulkutauti nitistä kansanvaltaa

Kuntavaaleissa meillä on hyvä mahdollisuus osoittaa, että toimiva media tukee kansanvaltaa ja ansaitsee tukea, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Olet jo käynyt metsällä Reenpäiden kanssa, Matti Kalliokoski

Suomen Kuvalehden päätoimittaja hoksasi vasta jälkeenpäin tulleensa pyydetyksi ehdolle eduskuntaan.

Mitä vastuullisuus on mediabisneksessä?

Onko nyt sellainen aika, että median pitäisi luopua näennäisestä objektiivisuudesta ja tunnustaa rohkeasti väriä, kysyvät Elina Yrjölä ja Annukka Oksanen.

Pikaopas kielipulmiin

Kirjoitetaanko sana yhteen vai erikseen, isolla vai pienellä? Unohtuuko pilkun paikka? Kokeneen kielenhuoltajan muistilista toimittajien tyypillisiin kielipulmiin.

Den svenska webbtidningen Realtid, tidningens chefredaktör och två reportrar har stämts för förtal i en domstol i London. Camilla Jonsson, chefredaktör, säger att det just nu pågår en skriftväxling mellan parternas advokater. Först ska frågan om ärendet ens får drivas i London avgöras. ”Om domstolen bestämmer att det blir en full förtalsprocess så blir det en kostsam affär. Ägarna och styrelsen backar oss fullt ut, men Realtid är en liten aktör, så det är klart att detta rent ekonomiskt är en utmaning”, säger Jonsson.

Uppmärksammat förtalsåtal i Sverige väcker frågor också hos oss

Juridiska metoder missbrukas för att hota och skrämma journalisterna till tystnad. Vad ska man göra om en utländsk advokatbyrå skickar ett hotfullt brev?

Kuvallinenkaan kieli ei ole mielivaltaista

Millaista tilastodataa saadaan madoilta? Tämä kysymys herää, kun numeerista tietoa kutsutaan madonluvuiksi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vad kom först – journalisten eller storyn?

Att rapportera om Bobi Wine var en säkerhetsrisk för journalister och det visste Bobi Wine själv också, skriver Liselott Lindström.

Turun Sanomat tietää lukijoistaan kaiken

Harri Ahola soitti kiihdytysajajalle, mutta haastateltava ei ollutkaan ihan samalla radalla.

Etäily toi koulutukseen enemmän osallistujia ja uusia teemoja

Journalistiliiton tavoitteena on palvella jäseniä tasapuolisesti, asuinpaikasta riippumatta. Tässä verkkokoulutus on osoittanut voimansa, kirjoittaa koulutuspäällikkö Nina Porra.

Sanomalehtimiesliiton aluepäiviä käsiteltiin Sanomalehtimiehen numerossa 2/1970. Jutun otsikko oli ”Purnaa, toivoo, pelkää, vaatii”.

Huolena laatu, juttuvaihto ja värikuvat

Sanomalehtimiesliiton jäsenten toiveet ja pelot vuodelta 1969 kuulostavat tutuilta.

Tyyneyden majakka myrskyjen keskellä

Professori Raimo Seppälä 27. 3. 1934 Ulvila – 24. 1. 2021 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta