Vanhempien työntekijöiden irtisanominen on yleistä media-alalla. Ikäsyrjinnän huomaa vasta, kun se osuus kohdalle, sanoo viestintäalan konkari.

Näin juttu tehtiin

Sirpa Pääkkönen haastatteli viime vuonna ilmestyneeseen kirjaansa ”Pätkiä & potkuja – Naisten kokema ikäsyrjintä työelämässä” muun muassa media-alan ammattilaisia.

Lisäksi Journalisti etsi juttuun haastateltavia lehti-ilmoituksella ja verkostojen kautta. Pyyntö julkaistiin myös Naistoimittajat ry:n jäsenkirjeessä.

Juttuun valikoitui lopulta neljä haastateltavaa. Monet kieltäytyivät haastattelusta, koska pelkäsivät, että esiintyminen jutussa voisi vaikeuttaa työntekoa.

JOURNALISTI
11.2.2021

Sirpa Pääkkönen, teksti
Tuomas Kärkkäinen, kuvitus

Hilkka Hyrkkö, 62, tietää miltä tuntuu, kun työpaikka toisensa jälkeen menee nuoremmille hakijoille. Runsaat neljäkymmentä vuotta journalismin ja viestinnän parissa työskennellyt ammattilainen on parin viime vuoden aikana hakenut kymmeniä työpaikkoja, tuloksetta.

”Ikäsyrjintä on näkymätöntä. Se ilmenee vain meille, jotka tulemme syrjityiksi. Yksikään työnantaja ei tunnusta syrjivänsä työnhakijaa. Itse voin tulkita kokeneeni ikäsyrjintää, jos en pitkällä kokemuksellani pääse edes haastatteluun”, Hyrkkö sanoo.

Hyrkkö on työskennellyt viestintätehtävissä sekä Suomessa että ulkomailla ja journalismin parissa sähköisissä viestimissä ja printtimediassa. Hänen pätkätyöläisyytensä alkoi kaksitoista vuotta sitten. Puolet tuosta ajasta hän on ollut työttömänä työnhakijana.

Muutama vuosi sitten Hyrkkö haki viestintäpäällikön paikkaa alalta, josta hänellä oli asiantuntemusta ja työkokemusta. Paikan sai Hyrkköä kaksikymmentä vuotta nuorempi mies.

”Ikäsyrjinnästä on vaikea valittaa, mutta otin yhteyttä tasa-arvovaltuutetun toimistoon ja valitin sukupuolisyrjinnästä. Prosessi oli pitkä ja hävisin sen. Toimiston kokenut virkailija sanoi, että työntekijät eivät juuri koskaan voita näitä tapauksia. Työnantajalla on aina joku pykälä, johon vedota. Tapauksessani työnantaja ilmoitti, että nuoremmalla miehellä oli osaamista, joka minulta puuttui.”

Hyrkön mukaan työnhakija jää syrjintää epäillessään yksin arvailemaan päätöksen syitä.

”Toki työnantajalla on oikeus olla perustelematta, kenet hän palkkaa. Irtisanomistilanteen voi riitauttaa ja jotkut voittavatkin oikeudessa, mutta työnhaussa hakijan keinot ovat vähissä.”

 

Moni media-alalla pitkään työskennellyt kokee, että ikäsyrjintä on yleistä. Kun mediatalo ilmoittaa yt-neuvotteluista, ikääntyneet osaavat jo odottaa irtisanomista.

Asiantuntija-ammateissa kokemusta on tavattu arvostaa, koska se tuo laatua, varmuutta ja nopeutta. Kokeneella ihmisellä on yleensä hyvät verkostot.

Enää tämä ei välttämättä päde, kun työnantajat palkkaavat nuoria digiosaajia työehtosopimukseen kirjatulla peruspalkalla. Näin iän lisäksi syrjintään vaikuttaa palkka – nuori työntekijä tulee kokenutta halvemmaksi.

Tämän on kokenut muiden muassa keskisuuressa maakuntakaupungissa työskentelevä 54-vuotias toimittaja. Hänen kokemuksensa mukaan ikäsyrjintä kohdistuu eniten yli 50-vuotiaisiin naisiin, joilla on kokemusta ja jotka uskaltavat kyseenalaistaa pomojen pompottelut ja suosikkijärjestelmät.

”Olen ollut viisikymppinen kesätoimittaja, joka on istunut aamupalavereissa alle 30-vuotiaiden kollegoiden kanssa. Olin ainoa, jolla oli omia aiheita. Minua ei tarvinnut paimentaa”, hän kertoo.

Hän työskenteli viisi vuotta lehdessä, jonne palkattiin nuori kesätoimittaja. Toimittaja perehdytti uuden työntekijän.

”Hän oli hyvä toimittaja. Viiden kuukauden talossa olon jälkeen hän sai paikan, joka olisi kuulunut minulle. Lähdin pois talosta, mutta niin lähti myös tämä nuori mies.”

Moni tähän juttuun haastatelluista kertoo journalismin olevan kutsumusammatti.

”Työn menettäminen ja ammatillisesta identiteetistä luopuminen on kokeneelle toimittajalle sokki”, kuvailee alalla neljä vuosikymmentä työskennellyt toimittaja.

Journalistin identiteetti ei synny tyhjästä, vaan kasvaa työyhteisössä pitkän ajan kuluessa. Alalla on paljon eettisiä kysymyksiä ja tietoa, jota nuori toimittaja oppii kuunnellessaan kokeneita ammattilaisia.  Mestari-kisällisuhde on hyvä kouluttaja.

”Vanhemman toimittajan tuki antaa turvallisuutta nuorelle. Oppiminen työyhteisössä on kuin toinen korkeakoulu. Maisterin paperit eivät korvaa sitä. Parhaissa työyhteisöissä on kaikenikäisiä ja erilaisia ihmisiä. Ne ovat tuottavia ja niissä uuvutaan vähemmän. Tämä on tärkeää media-alalla”, toimittaja sanoo.

Pitkän palkkatyöuran jälkeen toimittaja aloittaa freemarkkinoilla tavallaan tyhjästä. Suuri ja nimekäs työpaikka ei ole kaikille meriitti työnhaussa tai freejuttuja tarjotessa.

Freelancer ideoi ja lähettää juttutarjouksia, mutta sähköposteihin ei usein edes vastata. Sinnikäs toimittaja voi kuitenkin onnistua luomaan uran freelancerina. Kun asiakkaita löytyy, freelancerit ovat Journalistiliiton jäsenkyselyn mukaan tyytyväisiä työhönsä.

Joskus työnhaussa syntyy hupaisia tilanteita. Lähes kolmekymmentä vuotta sähköisessä mediassa ja monissa eri lehdissä työskennellyt toimittaja haki isohkoon lehteen kesätoimittajaksi. Hänelle vastattiin, että kiitos hakemuksestasi, tällä kertaa sinua ei onnistanut, mutta hae uudelleen sitten, kun olet hankkinut lisää kokemusta ja koulutusta.

Irtisanotut toimittajat hakevat myös kesätoimittajien paikkoja, mutta työnantajat olettavat, että hakijat ovat nuoria. Kielteinen vastaus lähtee kesätyötä hakeneille toimittajille samalla kaavalla.

”Tämä antaa hölmön kuvan työnantajasta, vaikka ymmärränkin sen, että vastauskaavakkeet ovat valmiina”, suurimman osan työurastaan freelancerina työskennellyt kuusikymppinen toimittaja sanoo.

Kohtelu saattaa olla tökeröä. Eräälle toimittajalle ilmoitettiin haastattelun jälkeen, että häntä ei oteta, koska hänen ”persoonassaan oli piirteitä”, joiden vuoksi hän ”ei sopinut työtehtävään”.

 

Hilkka Hyrkön mielestä ikäsyrjintä näkyy koko suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomalaisilla työpaikoilla ikääntyviä pidetään jarruna ja hidasteina, kun taas nuorten valtteja ovat näppäryys ja notkeus.

Hyrkkö uskoo, että hyvät esihenkilöt voisivat vaikuttaa paljon työpaikan asenteisiin. Työt voitaisiin organisoida niin, että eri-ikäisillä olisi sopivia tehtäviä.

”Yhteiskunnallisilla keinoilla eriarvoisuutta voitaisiin kitkeä esimerkiksi Ruotsin mallin mukaan niin, että työnantajat saavat palkkatukea palkatessaan yli 55-vuotiaan. Porkkana on tehokkaampi kuin keppi.”

Hyrkön mielestä ikäsyrjinnän poistamiseksi tarvitaan asenteiden päivittämistä ja suunnanmuutosta. Jonkin verran liikehdintää on jo, mutta keskusteluun pitäisi saada mukaan myös työnantajia ja vaikutusvaltaisia ihmisiä.

Ikäsyrjintää ovat pitäneet esillä muiden muassa toimittajat Auli Leskinen Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa ja Asta Leppä, joka on kirjoittanut aiheesta muun muassa Ylen verkkosivuille ja Annaan.

Hilkka Hyrkkö jakaa syrjintäkokemuksen monien ikätovereidensa kanssa.

”Meitä noin kuusikymppisiä ikäsyrjintää kokeneita ihmisiä on paljon. Hieno cv ja tunnettu nimi eivät takaa työn saantia. Media-alalla toimittajia sanotaan irti, mutta työt eivät vähene. Välillä käy niinkin, että kun irtisanottu jää freelanceriksi, häneltä ostetaan hänen työpanoksensa halvemmalla hinnalla. Eräs ikäiseni irtisanottu tuttavani tekee freelancerina sähköiselle medialle kaksitoistatuntisia työpäiviä. Hänen on vaikea kieltäytyä työtarjouksista. Uhkana on, että uusia tilauksia ei tule.”

Näin juttu tehtiin

Sirpa Pääkkönen haastatteli viime vuonna ilmestyneeseen kirjaansa ”Pätkiä & potkuja – Naisten kokema ikäsyrjintä työelämässä” muun muassa media-alan ammattilaisia.

Lisäksi Journalisti etsi juttuun haastateltavia lehti-ilmoituksella ja verkostojen kautta. Pyyntö julkaistiin myös Naistoimittajat ry:n jäsenkirjeessä.

Juttuun valikoitui lopulta neljä haastateltavaa. Monet kieltäytyivät haastattelusta, koska pelkäsivät, että esiintyminen jutussa voisi vaikeuttaa työntekoa.

Irtisanomiset päätyvät oikeuteen vain harvoin

Suomessa ei ole pisimpään työssä olleita suojaavaa irtisanomislakia, toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa. Journalistiliiton ja Medialiiton väliseen lehdistön työehtosopimukseen on kuitenkin kirjattu irtisanomislauseke. Sen mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä. Lisäksi huo-miota kiinnitetään työsuhteen pituuteen ja työntekijän huoltovelvollisuuksien määrään.

Pitkän työuran pitäisi siis suojata työntekijää. Työuran pituuden ohi ajaa kuitenkin määritelmä ”työnantajalle tärkeät työntekijät”. Tähän vedoten työnantaja voi asettaa työntekijät haluamaansa järjestykseen. Monia palkankorotuksia saanut iäkäs työntekijä voidaan korvata halvemmalla työntekijällä, jolla on vielä pitkä aika eläkeikään.

Oikeudessa journalistien irtisanomisia käsitellään harvoin. Oikeudenkäynti on raskas prosessi, eikä yksittäisellä journalistilla ole takeita, että lopputulos olisi hänelle edullinen.

Journalistiliiton edunvalvontajohtaja Petri Savolainen muistaa räikeimpänä tapauksena Kauppalehden vuoden 2007 irtisanomiset, jotka Journalistiliitto riitautti.

”Taustalla oli työnantajan julkisesti kertoma tavoite irtisanoa yli 55-vuotiaita työntekijöitä. Irtisanomisia riitautettiin, koska niihin ei katsottu olevan asiallisia ja painavia perusteita, jos irtisanottavaksi valikoitumisen perusteena oli vain ikä”, Savolainen kertoo.

Kauppalehti tuomittiin Helsingin käräjäoikeudessa korvaamaan viidessä tapauksessa perusteettomasta irtisanomisesta 12 – 16 kuukauden palkka ja kantajien oikeudenkäyntikulut. Lisäksi irtisanotuille tuomittiin hyvitystä 5 000 euroa.

Toinen lähivuosien tapaus olivat MTV:n yt-neuvottelut vuonna 2015. Journalistiliitto riitautti irtisanomisjärjestyksen työtuomioistuimessa. Savolaisen mukaan tapauksessa ei ollut kyse vain iästä, koska irtisanotut olivat eri-ikäisiä. Työnantajan epäiltiin kohdistaneen irtisanomisia myös ammattiyhdistysliikkeessä toimineisiin.

Savolaisen mukaan työsuhteita päätetään yhä useammin erosopimuksella.

”Kun tehdään sopimus, ei ole selvitettävää eikä riitautettavaa. Sopimuksen korvaustasoon vaikuttaa työsuhteen kesto ja sitä kautta myös ikä.”

Jos joukkoirtisanomissa irtisanotaan eri-ikäisiä työntekijöitä, joilla on eripituisia työsuhteita, vähentämisjärjestykseen on hankala vedota.

”Irtisanomisjärjestysriidoissa on pohjimmiltaan kyse vain tes-määräysten rikkomisesta ja rangaistuksena on muutaman tuhannen euron korvaus.”

Petri Savolaisen mukaan yhteiskunnallinen ilmapiiri vaikuttaa syrjintäkokemuksiin ja mahdollisuuksiin ehkäistä syrjintää.

”Suomessa keskustellaan irtisanomisjärjestyksen kirjaamisesta lakiin Ruotsin mallin mukaan. Tämä vaikuttaisi siihen, että vanhempia työntekijöitä ei sanottaisi irti yhtä helposti kuin nykyään.”

Savolainen huomauttaa myös, että ikäsyrjinnän vieminen oikeuteen jarruttaa syrjintää.

”Työnantajat seurasivat tarkkaan Kauppalehden tapausta, eikä myöhemmissä yt-neuvotteluissa toimittu samalla tavalla kuin siellä.”

Erosopimusta tehdessään kukin joutuu miettimään, onko sopimus itselle mieluisa.

Sirpa Pääkkönen



3 2021
Arkisto

Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Ilahduit, kun viisi alaistasi lähti kilpailevaan lehteen, Arno Ahosniemi

Kauppalehden vastaava päätoimittaja esittää olevansa ikäistään vanhempi mies, joka odottaa turhaan työtarjousta Etelärannasta.

Koskelan surman uutisoinnissa jäi kertomatta, kuka leikkasi lapsilta

”Helsingistä piirtyy uutisten kautta omituinen kuva kaupunkina, jossa jokin mystinen luonnonvoima kasvattaa luokkakokoja ja näkymätön käsi silppuaa erityisopetuksen kelvottomaan kuntoon”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Historian ensimmäinen toimittajien työehtosopimus on ­allekirjoitettu! Edessä työnantajan Åke Heiniö ja Arvi V. Mäkinen sekä työntekijöitä edustanut Jyrki Juuti, takana Pauli Strandén ja Esko Muinonen vuonna 1967. Kuva: Uuskuva. SJL. KA.

Satavuotias Journalistiliitto aloitti pienenä herrakerhona ja kasvoi vahvaksi ammattiliitoksi

Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan - työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.

Konflikten tar kontextens plats

”Nyhetsmedier kan inte bortförklara sitt ansvar för förvirringen genom att peka finger mot myndigheter och politiker”, skriver Dan Lolax.

Auttaisiko työvälinepooli, jos etätyö jää pysyväksi?

Ergonomisen työskentelyn järjestäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla – ei työpaikalla eikä kotona työskennellessä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tuomas Aalto.

Virus muuntuu, mutta sitä ei muunneta

”Joskus kieleen vakiintuu yhdyssanoja, jotka tarkoittavat keskenään samaa, vaikka niiden osat ovat eri järjestyksessä ja toinen on muutenkin saattanut vaikuttaa toista epäloogisemmalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Pikkukengillä potku omaan takapuoleen

Kiitos siististä sisätyöstä, ajatteli Heikki Kuutti hyisenä pakkaspäivänä. Sitten uutispäällikkö sai juttuidean.

Journalistien työttömyyskassa Finka sulautuu osaksi uutta jättikassaa

Uudesta kassasta tulee Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Kolmen kassan yhdistyminen tuo liitolle säästöjä ja lisää kassan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Näin tekijänoikeusrahat kiertävät

Tekijänoikeusjärjestö Kopioston kautta kulkee vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, jotka se jakaa eteenpäin tekijänoikeuksien haltijoille.

Nitrodiskotaiteilija on poissa

Taittaja-graafikko Hannu Marttinen 12. 9. 1945 Helsinki – 10. 2. 2021 Hämeenlinna

Pienestä naisesta jäi iso jälki

Toimittaja Leena Seretin 11. 11. 1959 Kemi – 28. 1. 2021 Sipoo

Päätoimittaja puolusti koskiluontoa ja periaatteitaan

Päätoimittaja Seppo Vento 13. 6. 1930 Vesanto – 9. 2. 2021 Joensuu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta