Mitä vastuullisuus on mediabisneksessä?

JOURNALISTI
11.2.2021

Twitter: @AnnukkaOksanen ja @EYrjola

Annukka Oksanen on Kööpenhaminassa asuva talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.
Elina Yrjölä on nykyinen konsulttiyrittäjä ja entinen mediapomo ja journalisti.

Onko nyt sellainen aika, että median pitäisi luopua näennäisestä objektiivisuudesta ja tunnustaa rohkeasti väriä, kysyvät Elina Yrjölä ja Annukka Oksanen.

Annukka: Kuule, yritysmaailma kohkaa ESG:stä.

Environment, Social, Governance eli ympäristö, sosiaalinen vastuu ja hallinto. ”Vastuullisuus” ei ole enää mitään itu- ja lesesegmenttien puuhailua, vaan ihan täyttä valtavirtaa. Pitää olla ESG kunnossa, muuten sijoittajat hylkää.

Elina: Onko sulla jotain leseitä vastaan? Hei, mitä sun mielestä mediayhtiön vastuullisuus voisi olla?

A: Ainakin ennen se oli sitä, että ympäristöasiat olivat kunnossa, tyyliin ympäristöystävällinen paperintuotanto tai toimistotalon vähäenergisyys. Kerrottiin, että noudatamme lakeja tai eettisiä ohjeita. Aika vanhanaikaista ja kapeaa.

Vastuullisuushan on sitä, että yritys tsekkailee vaikutuksia ympäristöönsä eli yhteiskuntaan laajasti ja nimenomaan liiketoimintansa ytimen näkökulmasta. Se ei ole sitä, että vähennetäänpä tulostamista.

Rakastan muuten leseitä!

E: Median suurin vaikutus yhteiskuntaan tulee tietenkin sisällön kautta. Tämä on vaikea asia journalismin näkökulmasta. Ajatellaan, että journalismin ei pitäisi ajaa mitään agendaa vaan raportoida maailmasta. Mutta niin se vain on, että lehden paperilaadulla on paljon pienempi vaikutus ympäristöön kuin sillä, miten jutut vaikuttavat yleisön käyttäytymiseen.

Tähän kai viitataan kun sanotaan, että matkailusta kirjoitettaessa pitäisi ottaa aina huomioon ympäristövaikutukset. Tai että ei ole eettisesti kestävää julkaista pihvinpaisto-ohjetta, koska yleisö menee sitten kauppaan ostamaan pihviä ja paistelemaan sitä, vaikka lihantuotannossa on korkeat hiilidioksidipäästöt ja tarjolla olisi vähäpäästöisempiäkin proteiinivaihtoehtoja.

A: Eiväthän sijoittajatkaan enää katso pelkkää voittokerrointa tai tulosta viivan alla, se on ihan mennyttä. Nykyanalyyseissa kiinnitetään paljon aiempaa enemmän huomiota siihen, miten se tulos on syntynyt. Jos se on syntynyt sikailemalla, sijoittaja ei sijoita, koska riski on liian suuri.

Kokonaisvaltaisimman vastuullisuuden mukaan ei riitä, että mainonta on läpinäkyvää tai että journalismi noudattaa eettisiä sääntöjä, kuten Journalistin ohjeita. Myös sisällön pitäisi pyrkiä kohti parempaa maailmaa. Liiketoiminnassakin pitää ajatella asioita kuten demokratia, faktojen merkitys ja journalismin sisällön vaikutus maailmaan ylipäätään. Miten median toiminta on vaikuttanut esimerkiksi koronakriisin hoitoon? Millaisia paineita median tapa valita ja korostaa näkökulmia on tuottanut tietynlaiseen toimintaan tietyllä hetkellä?

E: Niin. Onko nyt sellainen aika, että median pitäisi luopua näennäisestä objektiivisuudesta ja tunnustaa rohkeasti väriä? Tyyliin edistämme länsimaista ihmisoikeuskäsitystä, emme hyväksy fasismia ja muuta.

Mutta missä määrin se olisi mahdollista vaikkapa Ylelle, se on toinen juttu. Voiko julkisen palvelun yhtiö valita, mitä arvoja se edistää, ja hylätä sellaiset arvot, joita kuitenkin iso kansanosa kannattaa? Hiton vaikea kysymys. Vastuullisuusnäkökulmasta pitäisi ottaa kantaa, mutta onko kuitenkaan kestävä linja työntää jotkut marginaaliin?

A: Joka tapauksessa yrityksillä pitää olla purpose eli toiminnalla jokin muu tarkoitus kuin rahan tahkoaminen. Raha sitten seuraa purposea, näinhän nyt ajatellaan. Vastuullisuuden pitäisi olla ihan liiketoiminnan ytimessä. Ja median liiketoiminnan ydin on sisältö.



3 2021
Arkisto

Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Ilahduit, kun viisi alaistasi lähti kilpailevaan lehteen, Arno Ahosniemi

Kauppalehden vastaava päätoimittaja esittää olevansa ikäistään vanhempi mies, joka odottaa turhaan työtarjousta Etelärannasta.

Koskelan surman uutisoinnissa jäi kertomatta, kuka leikkasi lapsilta

”Helsingistä piirtyy uutisten kautta omituinen kuva kaupunkina, jossa jokin mystinen luonnonvoima kasvattaa luokkakokoja ja näkymätön käsi silppuaa erityisopetuksen kelvottomaan kuntoon”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Historian ensimmäinen toimittajien työehtosopimus on ­allekirjoitettu! Edessä työnantajan Åke Heiniö ja Arvi V. Mäkinen sekä työntekijöitä edustanut Jyrki Juuti, takana Pauli Strandén ja Esko Muinonen vuonna 1967. Kuva: Uuskuva. SJL. KA.

Satavuotias Journalistiliitto aloitti pienenä herrakerhona ja kasvoi vahvaksi ammattiliitoksi

Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan - työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.

Konflikten tar kontextens plats

”Nyhetsmedier kan inte bortförklara sitt ansvar för förvirringen genom att peka finger mot myndigheter och politiker”, skriver Dan Lolax.

Auttaisiko työvälinepooli, jos etätyö jää pysyväksi?

Ergonomisen työskentelyn järjestäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla – ei työpaikalla eikä kotona työskennellessä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tuomas Aalto.

Virus muuntuu, mutta sitä ei muunneta

”Joskus kieleen vakiintuu yhdyssanoja, jotka tarkoittavat keskenään samaa, vaikka niiden osat ovat eri järjestyksessä ja toinen on muutenkin saattanut vaikuttaa toista epäloogisemmalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Pikkukengillä potku omaan takapuoleen

Kiitos siististä sisätyöstä, ajatteli Heikki Kuutti hyisenä pakkaspäivänä. Sitten uutispäällikkö sai juttuidean.

Journalistien työttömyyskassa Finka sulautuu osaksi uutta jättikassaa

Uudesta kassasta tulee Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Kolmen kassan yhdistyminen tuo liitolle säästöjä ja lisää kassan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Näin tekijänoikeusrahat kiertävät

Tekijänoikeusjärjestö Kopioston kautta kulkee vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, jotka se jakaa eteenpäin tekijänoikeuksien haltijoille.

Nitrodiskotaiteilija on poissa

Taittaja-graafikko Hannu Marttinen 12. 9. 1945 Helsinki – 10. 2. 2021 Hämeenlinna

Pienestä naisesta jäi iso jälki

Toimittaja Leena Seretin 11. 11. 1959 Kemi – 28. 1. 2021 Sipoo

Päätoimittaja puolusti koskiluontoa ja periaatteitaan

Päätoimittaja Seppo Vento 13. 6. 1930 Vesanto – 9. 2. 2021 Joensuu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta