Mitä vastuullisuus on mediabisneksessä?

JOURNALISTI
11.2.2021

Twitter: @AnnukkaOksanen ja @EYrjola

Annukka Oksanen on Kööpenhaminassa asuva talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.
Elina Yrjölä on nykyinen konsulttiyrittäjä ja entinen mediapomo ja journalisti.

Onko nyt sellainen aika, että median pitäisi luopua näennäisestä objektiivisuudesta ja tunnustaa rohkeasti väriä, kysyvät Elina Yrjölä ja Annukka Oksanen.

Annukka: Kuule, yritysmaailma kohkaa ESG:stä.

Environment, Social, Governance eli ympäristö, sosiaalinen vastuu ja hallinto. ”Vastuullisuus” ei ole enää mitään itu- ja lesesegmenttien puuhailua, vaan ihan täyttä valtavirtaa. Pitää olla ESG kunnossa, muuten sijoittajat hylkää.

Elina: Onko sulla jotain leseitä vastaan? Hei, mitä sun mielestä mediayhtiön vastuullisuus voisi olla?

A: Ainakin ennen se oli sitä, että ympäristöasiat olivat kunnossa, tyyliin ympäristöystävällinen paperintuotanto tai toimistotalon vähäenergisyys. Kerrottiin, että noudatamme lakeja tai eettisiä ohjeita. Aika vanhanaikaista ja kapeaa.

Vastuullisuushan on sitä, että yritys tsekkailee vaikutuksia ympäristöönsä eli yhteiskuntaan laajasti ja nimenomaan liiketoimintansa ytimen näkökulmasta. Se ei ole sitä, että vähennetäänpä tulostamista.

Rakastan muuten leseitä!

E: Median suurin vaikutus yhteiskuntaan tulee tietenkin sisällön kautta. Tämä on vaikea asia journalismin näkökulmasta. Ajatellaan, että journalismin ei pitäisi ajaa mitään agendaa vaan raportoida maailmasta. Mutta niin se vain on, että lehden paperilaadulla on paljon pienempi vaikutus ympäristöön kuin sillä, miten jutut vaikuttavat yleisön käyttäytymiseen.

Tähän kai viitataan kun sanotaan, että matkailusta kirjoitettaessa pitäisi ottaa aina huomioon ympäristövaikutukset. Tai että ei ole eettisesti kestävää julkaista pihvinpaisto-ohjetta, koska yleisö menee sitten kauppaan ostamaan pihviä ja paistelemaan sitä, vaikka lihantuotannossa on korkeat hiilidioksidipäästöt ja tarjolla olisi vähäpäästöisempiäkin proteiinivaihtoehtoja.

A: Eiväthän sijoittajatkaan enää katso pelkkää voittokerrointa tai tulosta viivan alla, se on ihan mennyttä. Nykyanalyyseissa kiinnitetään paljon aiempaa enemmän huomiota siihen, miten se tulos on syntynyt. Jos se on syntynyt sikailemalla, sijoittaja ei sijoita, koska riski on liian suuri.

Kokonaisvaltaisimman vastuullisuuden mukaan ei riitä, että mainonta on läpinäkyvää tai että journalismi noudattaa eettisiä sääntöjä, kuten Journalistin ohjeita. Myös sisällön pitäisi pyrkiä kohti parempaa maailmaa. Liiketoiminnassakin pitää ajatella asioita kuten demokratia, faktojen merkitys ja journalismin sisällön vaikutus maailmaan ylipäätään. Miten median toiminta on vaikuttanut esimerkiksi koronakriisin hoitoon? Millaisia paineita median tapa valita ja korostaa näkökulmia on tuottanut tietynlaiseen toimintaan tietyllä hetkellä?

E: Niin. Onko nyt sellainen aika, että median pitäisi luopua näennäisestä objektiivisuudesta ja tunnustaa rohkeasti väriä? Tyyliin edistämme länsimaista ihmisoikeuskäsitystä, emme hyväksy fasismia ja muuta.

Mutta missä määrin se olisi mahdollista vaikkapa Ylelle, se on toinen juttu. Voiko julkisen palvelun yhtiö valita, mitä arvoja se edistää, ja hylätä sellaiset arvot, joita kuitenkin iso kansanosa kannattaa? Hiton vaikea kysymys. Vastuullisuusnäkökulmasta pitäisi ottaa kantaa, mutta onko kuitenkaan kestävä linja työntää jotkut marginaaliin?

A: Joka tapauksessa yrityksillä pitää olla purpose eli toiminnalla jokin muu tarkoitus kuin rahan tahkoaminen. Raha sitten seuraa purposea, näinhän nyt ajatellaan. Vastuullisuuden pitäisi olla ihan liiketoiminnan ytimessä. Ja median liiketoiminnan ydin on sisältö.



2 2021
Arkisto

Lauri Nurmi hankki vuoden kovimman politiikan uutisen. Miksi Lännen Media halusi estää sen julkaisemisen?

Iltalehti ja Aamulehti julkaisivat vuoden 2017 mieleenpainuvimman uutisen: pääministeri Juha Sipilä oli käynyt perussuomalaisten kanssa salaisia neuvotteluja, joista valtiosihteeri oli kuljetettu pois auton takaluukkuun piilotettuna. Uutisen oli hankkinut Lännen Median toimittaja Lauri Nurmi. Kiitosten sijaan häneltä pyydettiin kirjallista selvitystä.

Median tulee varmistaa, ettei kulkutauti nitistä kansanvaltaa

Kuntavaaleissa meillä on hyvä mahdollisuus osoittaa, että toimiva media tukee kansanvaltaa ja ansaitsee tukea, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Olet jo käynyt metsällä Reenpäiden kanssa, Matti Kalliokoski

Suomen Kuvalehden päätoimittaja hoksasi vasta jälkeenpäin tulleensa pyydetyksi ehdolle eduskuntaan.

Mitä vastuullisuus on mediabisneksessä?

Onko nyt sellainen aika, että median pitäisi luopua näennäisestä objektiivisuudesta ja tunnustaa rohkeasti väriä, kysyvät Elina Yrjölä ja Annukka Oksanen.

Pikaopas kielipulmiin

Kirjoitetaanko sana yhteen vai erikseen, isolla vai pienellä? Unohtuuko pilkun paikka? Kokeneen kielenhuoltajan muistilista toimittajien tyypillisiin kielipulmiin.

Den svenska webbtidningen Realtid, tidningens chefredaktör och två reportrar har stämts för förtal i en domstol i London. Camilla Jonsson, chefredaktör, säger att det just nu pågår en skriftväxling mellan parternas advokater. Först ska frågan om ärendet ens får drivas i London avgöras. ”Om domstolen bestämmer att det blir en full förtalsprocess så blir det en kostsam affär. Ägarna och styrelsen backar oss fullt ut, men Realtid är en liten aktör, så det är klart att detta rent ekonomiskt är en utmaning”, säger Jonsson.

Uppmärksammat förtalsåtal i Sverige väcker frågor också hos oss

Juridiska metoder missbrukas för att hota och skrämma journalisterna till tystnad. Vad ska man göra om en utländsk advokatbyrå skickar ett hotfullt brev?

Kuvallinenkaan kieli ei ole mielivaltaista

Millaista tilastodataa saadaan madoilta? Tämä kysymys herää, kun numeerista tietoa kutsutaan madonluvuiksi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vad kom först – journalisten eller storyn?

Att rapportera om Bobi Wine var en säkerhetsrisk för journalister och det visste Bobi Wine själv också, skriver Liselott Lindström.

Turun Sanomat tietää lukijoistaan kaiken

Harri Ahola soitti kiihdytysajajalle, mutta haastateltava ei ollutkaan ihan samalla radalla.

Etäily toi koulutukseen enemmän osallistujia ja uusia teemoja

Journalistiliiton tavoitteena on palvella jäseniä tasapuolisesti, asuinpaikasta riippumatta. Tässä verkkokoulutus on osoittanut voimansa, kirjoittaa koulutuspäällikkö Nina Porra.

Sanomalehtimiesliiton aluepäiviä käsiteltiin Sanomalehtimiehen numerossa 2/1970. Jutun otsikko oli ”Purnaa, toivoo, pelkää, vaatii”.

Huolena laatu, juttuvaihto ja värikuvat

Sanomalehtimiesliiton jäsenten toiveet ja pelot vuodelta 1969 kuulostavat tutuilta.

Tyyneyden majakka myrskyjen keskellä

Professori Raimo Seppälä 27. 3. 1934 Ulvila – 24. 1. 2021 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta