Ylen Eurooppa-kirjeenvaihtaja Suvi Turtiainen Berliinin valtiopäivätalon edustalla. Elokuussa koronamielenosoittajat yrittivät tunkeutua valtiopäivätaloon. Kuvauspäivänä sen edessä oli meneillään viikoittainen, ilmastoaiheinen Fridays For Future -mielenosoitus. Kuva: Elis Hannikainen

Mielenosoittajien viha saattaa vaaraan kirjeenvaihtajat – turvana kevyt kalusto, pressitunnusten piilottaminen ja kollegat

JOURNALISTI
11.2.2021

Nina Erho, teksti
Elis Hannikainen ja Alessandro Ricci, kuvat

Kun Capitol-kukkulan valtaajat tammikuussa riepottelivat journalisteja ja rikkoivat kuvauskalustoa Yhdysvalloissa, Ylen Eurooppa-kirjeenvaihtaja Suvi Turtiainen tunnisti tilanteen. Toimittajat ovat olleet vaarassa myös Saksassa, hän twiittasi 10. tammikuuta.

Kuvausryhmien kimppuun käyty useasti myös Saksan koronatoimia vastustavissa mielenosoituksissa. Liikkeessä mm. salaliittoteoreetikoita ja äärioikeistoa. Nykyään niissä voi kuvata vain turvamiehet mukana. Suorat tehtävä sivussa ja ilman Yle-tunnuksia.

Ensimmäisen kerran Turtiainen raportoi koronamielenosoituksesta keväällä 2020 Stuttgartista. Silloin moni osallistuja piti koronatoimia liioiteltuina. Sittemmin mukaan on tullut lisää äärioikeistoa ja salaliittoteoreetikoita. Turtiaisen mukaan oikeistopopulistinen AfD-puolue tukee mielenosoituksia ja haastaa siten Angela Merkelin hallitusta.

Stuttgartissa Turtiaisen maski sai aikaan kiukkuista huutelua. Kesän mittaan hyökkäykset toimittajia ja kuvausryhmiä vastaan yleistyivät koronamielenosoituksissa. Silloin Turtiaisen usein käyttämä saksalainen freelancekuvaaja sanoi, että kaksikko ei enää lähde kuvaamaan isolla tv-kalustolla ilman turvamiehiä. Kuvaajan saksalaisia kollegoja oli lyöty ja heiltä oli revitty kamerat käsistä.

Sittemmin Turtiainen on tehnyt koronamielenosoituksista suoria raportteja esimerkiksi tv-uutisiin vain kännykällä, ilman Ylen mikrofonia. Tv-kuvaa mielenosoituksista Yle hankkii kuvatoimistoilta ja kansainvälisestä kuvavaihdosta. Haastatteluja olisi joka tapauksessa vaikea kuvata.

”Mielenosoittajat puhuvat kameralle nihkeästi. He ajattelevat, että media vääristelee eikä kerro sitä ’totuutta’, johon he uskovat”, Turtiainen sanoo.

Myös toimittajan nappimikki, kännykän kolmijalka ja valo vetävät helposti puoleensa häiritsijöitä. Paikka on valittava niin, ettei ihmisiä pääse tulemaan joka suunnasta.

Kollegat tuovat turvaa.

”Pidämme tiiviisti yhteyttä ja vaihdamme tietoja siitä, onko ollut huutelua tai tönimistä. Kun kukin tekee tv-suoran kotimaahansa vähän eri aikaan, voimme vahtia vuorotellen toistemme selustaa.”

 

Jo ennen korona-aikaa journalisteilla oli Saksassa turvallisuushuolia äärioikeiston ja äärivasemmiston mielenosoituksissa. Äärivasemmisto on julkaissut nimilistoja toimittajista, joita pitää vihollisinaan.

Median joutuminen koronamielenosoitusten silmätikuksi huolettaa Suvi Turtiaista erityisesti, koska koronamielenosoituksissa mukana on myös tavallisia kansalaisia.

”Viha on levinnyt ääriryhmistä maltillisempiin koronavuoden aikana.”

Ylen Eurooppa-kirjeenvaihtajana Turtiainen on raportoinut myös esimerkiksi Valko-Venäjältä. Siellä ja Venäjällä toimittajia eivät uhkaa mielenosoittajat vaan viranomaiset. Elokuussa Turtiainen työskenteli Valko-Venäjällä vielä koronamielenosoituksiakin kevyemmällä kalustolla.

Tammikuun lopussa mellakkapoliisi riuhtoi ja iski pampulla Ylen Venäjän-kirjeenvaihtajaa Erkka Mikkosta Moskovassa. Mikkosella oli Ylen mikrofoni ja pressiliivi.

Ylen ulkomaantoimituksen päällikkö Krista Taubert kertoo, että turvallisuutta ja riskejä pohditaan koko ajan enemmän myös muualla kuin sota- ja konfliktialueilla.

”Ulkomaantoimittajia on koulutettu ja henkilökohtaisia suojavarusteita on päivitetty. Seuraamme median turvallisuustilannetta maailmalla tiiviisti erilaisten verkostojen kautta.”

 

Capitolin mellakasta raportoivat muun muassa Ilta-Sanomien kirjeenvaihtaja Mikko Marttinen ja Helsingin Sanomien kirjeenvaihtaja Anna-Sofia Berner.

Myös he työskentelivät mielenosoittajien joukossa pääosin ilman näkyviä pressitunnuksia, vaikka lehtitoimittajan onkin tarvittaessa helpompi piilottaa työvälineensä kuin tv-toimittajan tai kuvaajan.

Marttinen otti kesän kokemuksistaan viisastuneena mukaansa luotiliivin ja kaasunaamarin. Hän sai kesäkuussa Minneapolisissa rotusyrjinnän ja poliisiväkivallan vastaisessa mielenosoituksessa kyynelkaasupatruunasta osuman silmälaseihinsa.

Anna-Sofia Berner oli kesän mielenosoitusten aikaan Suomessa, mutta myös hän hankki niiden jälkeen turvavarusteita.

”Silloin ajatuksena oli enemmän kyynelkaasu poliisin taholta tai se, että joutuisin keskelle poliisin ja mielenosoittajien välistä yhteenottoa”, Berner sanoo.

Capitolilla Marttinen koki kaksi uhkatilannetta. Kuljettuaan väkijoukon mukana kukkulalle hän vetäytyi sivummalle tekemään haastatteluita. Hän arvioi, että jos poliisi käyttäisi kyynelkaasua, ihmisiä tallautuisi kuoliaaksi ruuhkassa.

Palatessaan kukkulalle illemmalla hän pukeutui luotiliiviin mediatunnuksilla. Kun se herätti aggressiivista huutelua, hän poisti tunnukset, mutta palautti ne, kun poliisi alkoi ajaa väkeä pois Capitolilta. Silloin hän myös hakeutui samaan paikkaan pohjoismaisten kollegojensa kanssa.

”Toimittajan tehtävä on olla siellä, missä tapahtuu. Samaan aikaan pitää arvioida, mikä on järkevää. Suomesta on vaikea antaa tänne yksityiskohtaisia ohjeita.”

Marttinen tekee Ilta-Sanomille myös kännykkäraportteja, mutta mielenosoituksiin hän ei ota kolmijalkaa edes mukaan.

Anna-Sofia Berner kysyi ennen Capitolin haastattelujen aloittamista kotitoimituksesta arviota tilanteen turvallisuudesta. Haastattelut sujuivat rauhallisesti, vaikka sivusta seuranneet mielenosoittajat kommentoivat hänen työtään ikävästi.

Berner näki ja kuuli jälkikäteen, mitä kollegoille oli tapahtunut Capitolilla. Se tuntui hurjalta.

”Ennen pressiliivit suojasivat toimittajaa, nyt tunnukset pitää ennemmin piilottaa. Nykyään median tunnuksia käyttää myös väki, joka ei ole mediaa.”

 

Vaikka mielenosoittajien viha vaikuttaa työtapoihin, asioita ei ole jäänyt sen vuoksi kertomatta, Ylen Suvi Turtiainen sanoo. Jos jotain jää kuvaamatta, sen voi kertoa verkossa ja radiossa.

Välillä hän on miettinyt, saavatko mielenosoitukset liikaa mediatilaa. Kun mielenosoittajat yrittivät elokuussa tunkeutua valtiopäivätaloon Berliinissä, tapaus sai Saksassa valtavasti huomiota.

”Teko oli symbolisesti iso, mutta myös ’vain temppu’, toisin kuin Yhdysvalloissa, jossa pyrittiin estämään vaalituloksen vahvistaminen. Täällä oli lauantai, eikä istuntoa ollut käynnissä.”

”Samaan aikaan parlamentissa istuu AfD, jonka yksi laita on Saksan tiedustelupalvelun tarkkailussa, koska sitä pidetään demokratiaa uhkaavana. Mielenosoitukset näkyvät ja kiinnostavat, mutta journalistien on huolehdittava kokonaiskuvasta ja liikehdinnän taustojen avaamisesta.”



3 2021
Arkisto

Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Ilahduit, kun viisi alaistasi lähti kilpailevaan lehteen, Arno Ahosniemi

Kauppalehden vastaava päätoimittaja esittää olevansa ikäistään vanhempi mies, joka odottaa turhaan työtarjousta Etelärannasta.

Koskelan surman uutisoinnissa jäi kertomatta, kuka leikkasi lapsilta

”Helsingistä piirtyy uutisten kautta omituinen kuva kaupunkina, jossa jokin mystinen luonnonvoima kasvattaa luokkakokoja ja näkymätön käsi silppuaa erityisopetuksen kelvottomaan kuntoon”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Historian ensimmäinen toimittajien työehtosopimus on ­allekirjoitettu! Edessä työnantajan Åke Heiniö ja Arvi V. Mäkinen sekä työntekijöitä edustanut Jyrki Juuti, takana Pauli Strandén ja Esko Muinonen vuonna 1967. Kuva: Uuskuva. SJL. KA.

Satavuotias Journalistiliitto aloitti pienenä herrakerhona ja kasvoi vahvaksi ammattiliitoksi

Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan - työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.

Konflikten tar kontextens plats

”Nyhetsmedier kan inte bortförklara sitt ansvar för förvirringen genom att peka finger mot myndigheter och politiker”, skriver Dan Lolax.

Auttaisiko työvälinepooli, jos etätyö jää pysyväksi?

Ergonomisen työskentelyn järjestäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla – ei työpaikalla eikä kotona työskennellessä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tuomas Aalto.

Virus muuntuu, mutta sitä ei muunneta

”Joskus kieleen vakiintuu yhdyssanoja, jotka tarkoittavat keskenään samaa, vaikka niiden osat ovat eri järjestyksessä ja toinen on muutenkin saattanut vaikuttaa toista epäloogisemmalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Pikkukengillä potku omaan takapuoleen

Kiitos siististä sisätyöstä, ajatteli Heikki Kuutti hyisenä pakkaspäivänä. Sitten uutispäällikkö sai juttuidean.

Journalistien työttömyyskassa Finka sulautuu osaksi uutta jättikassaa

Uudesta kassasta tulee Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Kolmen kassan yhdistyminen tuo liitolle säästöjä ja lisää kassan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Näin tekijänoikeusrahat kiertävät

Tekijänoikeusjärjestö Kopioston kautta kulkee vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, jotka se jakaa eteenpäin tekijänoikeuksien haltijoille.

Nitrodiskotaiteilija on poissa

Taittaja-graafikko Hannu Marttinen 12. 9. 1945 Helsinki – 10. 2. 2021 Hämeenlinna

Pienestä naisesta jäi iso jälki

Toimittaja Leena Seretin 11. 11. 1959 Kemi – 28. 1. 2021 Sipoo

Päätoimittaja puolusti koskiluontoa ja periaatteitaan

Päätoimittaja Seppo Vento 13. 6. 1930 Vesanto – 9. 2. 2021 Joensuu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta