Journalismi flirttailee huuhaan kanssa seurauksia miettimättä, kirjoittaa tiedetoimittaja Ulla Järvi

Ulla Järvi

58-vuotias Salossa asuva Suomen tiedetoimittajain liiton pääsihteeri ja Tiedetoimittaja-lehden päätoimittaja. 

Työskennellyt toimittajana muun muassa Korpilahti-lehdessä ja Lapin lehdissä, Salon Seudun Sanomissa ja Lääkärilehdessä. 

Toimittajatutkinto Tampereen yliopis-tosta, maisterin ja tohtorin tutkinnot Jyväskylän yliopistosta. Tutkii terveysviestintää.

Kirjoittanut ja toimittanut useita tietokirjoja. Ahkera kolumnisti. 

Kirjoittaa parhaillaan kirjaa työotsikolla ”Armoton media”.

JOURNALISTI
11.2.2021

Ulla Järvi, teksti
Aapo Huhta, kuva

”Näin pääset irti sokerikoukusta.”

”Tällainen on DASH-ruokavalio, joka alentaa verenpainetta ja kolesterolia.”

”Syötätkö lapsellesi marjasoseita? Diabetesvaara piilee.”

Oheisista otsikoista ei välttämättä arvaisi, että ravitsemus on haastava tieteenala. Se on tulvillaan kemiaa, lääketiedettä, matematiikkaa, psykologiaakin. Meille taviksille se tarjoillaan silti viitenä vinkkinä ja kuutena kuolemanvaarana.

Etenkin verkkojournalismin rakastamat vinkkilistat eivät välttämättä sisällä epätosia väittämiä, mutta ylenmääräinen yksinkertaistus sotii tieteen olemusta vastaan. Näennäistieteellisestä juttutulvasta on mahdotonta erottaa, mikä on aidosti uutta ja merkityksellistä tietoa.

Sokerikoukku ei ole tieteellinen käsite, vaan suutuntuma on yksilöllinen kokemus, jopa kulttuurinen mieltymys ruoan rakenteeseen ja makuihin.

DASH-ruokavalion taustalla on iso yhdysvaltalaistutkimus, mutta käytännössä se vastaa suomalaista ruokakolmiota. Tämä tylsän virallinen ravitsemussuositus pohjaa satoihin, myös Suomen oloissa tehtyihin, jopa vuosikymmenten mittaisiin tutkimuksiin.

Vauvojen äidit puolestaan saa järkyttymään uutisella marjasoseista. Hiirivauvojen äidit eivät tosin lue  Savon Sanomia, joka julkaisi tuon hiirikokeisiin perustuvan uutisen. 

 

Myös aidot ja keksityt tiedekiistat kiinnostavat klikkaajia. Kumpi on vaarallisempaa, liika sokeri vai liika suola? Jos ette tunne oliiviöljyn, palmuöljyn ja rypsiöljyn välisiä kiistoja, pankaapa googlaten!

Vastakkainasettelujen rakentaminen hinnalla millä hyvänsä on tutkijoille erityisen kiusallista. Itsekin olen istunut tutkijan kanssa tv-keskustelussa, jonne toimittajan mukaan ”ihan viime hetkellä tupsahti” myös homeopaatti väittelemään oikeasta ja väärästä terveystiedosta. Jälkeenpäin homeopaattia puolustanut porukka ryhtyi tutkijaa vastaan niin laajamittaiseen somehyökkäykseen, että lopulta siihen puuttui poliisikin. 

Aivan liian usein kuulen tutkijoilta, että heidät on asemoitu juttuun vastakkain toisen tutkijan kanssa – kertomatta asetelmaa etukäteen.

”Siinäpä sitten muka kiistelet aamun lehdessä proffan kanssa, joka istuu apurahalautakunnassa käsissään sinun urasi jatko”, eräs tutkija kertoi.

Myös lääkärien hyväksikäyttö ärsyttää.

”Saatan toimittajan mieliksi puolentoista tunnin haastattelun aikana kerran myöntää, että seksi voi auttaa migreeniin. Seksin nostaminen otsikkoon vähättelee kuitenkin sekä minua että ennen kaikkea kärsiviä potilaita”, harmitteli tuttu lääkäri. 

 

Vuosi 2021 on tutkitun tiedon teemavuosi. Suomalaiset luottavat tutkimusten mukaan niin tieteeseen kuin tiedotusvälineisiinsä. Miten säilyttää luottamus? Voiko itseään vastuulliseksi mainostava journalismi flirttailla huuhaan kanssa ilman seurauksia? Minä väitän, että ei voi.

Journalismi menettää uskottavuuttaan, jos se kalastelee helppoja voittoja tieteen pintakuohuista. Yleisön silmissä faktat ja mielipiteet puuroutuvat, kun vahvistamattomat teoriat ja yksinkertaistukset päätyvät myös JSN:n jäsenlehtien palstoille. 

Yhteistyö tieteentekijöiden ja tutkimuslaitosten kanssa ei tarkoita kritiikitöntä tutkimustiedotteiden toistamista tai väärinkäytösten piilottelua. Tutkimusten sekä tutkijoiden osaamisen väärinkäyttö asettaa kuitenkin kyseenalaiseksi sekä tutkijoiden että toimittajien ammattitaidon.

Ulla Järvi

58-vuotias Salossa asuva Suomen tiedetoimittajain liiton pääsihteeri ja Tiedetoimittaja-lehden päätoimittaja. 

Työskennellyt toimittajana muun muassa Korpilahti-lehdessä ja Lapin lehdissä, Salon Seudun Sanomissa ja Lääkärilehdessä. 

Toimittajatutkinto Tampereen yliopis-tosta, maisterin ja tohtorin tutkinnot Jyväskylän yliopistosta. Tutkii terveysviestintää.

Kirjoittanut ja toimittanut useita tietokirjoja. Ahkera kolumnisti. 

Kirjoittaa parhaillaan kirjaa työotsikolla ”Armoton media”.



3 2021
Arkisto

Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Ilahduit, kun viisi alaistasi lähti kilpailevaan lehteen, Arno Ahosniemi

Kauppalehden vastaava päätoimittaja esittää olevansa ikäistään vanhempi mies, joka odottaa turhaan työtarjousta Etelärannasta.

Koskelan surman uutisoinnissa jäi kertomatta, kuka leikkasi lapsilta

”Helsingistä piirtyy uutisten kautta omituinen kuva kaupunkina, jossa jokin mystinen luonnonvoima kasvattaa luokkakokoja ja näkymätön käsi silppuaa erityisopetuksen kelvottomaan kuntoon”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Historian ensimmäinen toimittajien työehtosopimus on ­allekirjoitettu! Edessä työnantajan Åke Heiniö ja Arvi V. Mäkinen sekä työntekijöitä edustanut Jyrki Juuti, takana Pauli Strandén ja Esko Muinonen vuonna 1967. Kuva: Uuskuva. SJL. KA.

Satavuotias Journalistiliitto aloitti pienenä herrakerhona ja kasvoi vahvaksi ammattiliitoksi

Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan - työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.

Konflikten tar kontextens plats

”Nyhetsmedier kan inte bortförklara sitt ansvar för förvirringen genom att peka finger mot myndigheter och politiker”, skriver Dan Lolax.

Auttaisiko työvälinepooli, jos etätyö jää pysyväksi?

Ergonomisen työskentelyn järjestäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla – ei työpaikalla eikä kotona työskennellessä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tuomas Aalto.

Virus muuntuu, mutta sitä ei muunneta

”Joskus kieleen vakiintuu yhdyssanoja, jotka tarkoittavat keskenään samaa, vaikka niiden osat ovat eri järjestyksessä ja toinen on muutenkin saattanut vaikuttaa toista epäloogisemmalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Pikkukengillä potku omaan takapuoleen

Kiitos siististä sisätyöstä, ajatteli Heikki Kuutti hyisenä pakkaspäivänä. Sitten uutispäällikkö sai juttuidean.

Journalistien työttömyyskassa Finka sulautuu osaksi uutta jättikassaa

Uudesta kassasta tulee Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Kolmen kassan yhdistyminen tuo liitolle säästöjä ja lisää kassan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Näin tekijänoikeusrahat kiertävät

Tekijänoikeusjärjestö Kopioston kautta kulkee vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, jotka se jakaa eteenpäin tekijänoikeuksien haltijoille.

Nitrodiskotaiteilija on poissa

Taittaja-graafikko Hannu Marttinen 12. 9. 1945 Helsinki – 10. 2. 2021 Hämeenlinna

Pienestä naisesta jäi iso jälki

Toimittaja Leena Seretin 11. 11. 1959 Kemi – 28. 1. 2021 Sipoo

Päätoimittaja puolusti koskiluontoa ja periaatteitaan

Päätoimittaja Seppo Vento 13. 6. 1930 Vesanto – 9. 2. 2021 Joensuu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta