Toimittajat, persuuntuneita vai vihervasemmistoa?

JOURNALISTI
7.1.2021

Janne Zareff
Twitter: @JanneZareff
Kirjoittaja on Yleisradion toimittaja.

”Suomessa perussuomalaisten pelikirjasta tuttu ikävän journalismin esittäminen puoluepolitiikkana vaikuttaa hiljalleen saavan suosiota useamman poliittisen liikkeen piirissä”, kirjoittaa Janne Zareff.

Vähän yli vuosi sitten Ilta-Sanomat kertoi, että ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) oli yllättäen siirtämässä ministeriönsä korkean viranhaltijan tehtävistään. Heille oli tullut merkittäviä erimielisyyksiä tehtävien hoitamisesta. Tapauksesta alkanut julkisuudenhallinta oli kuin suoraan huonosta poliittisesta satiirista.

Ensin ulkoministeri antoi yhdessä muiden puolueensa poliitikkojen kanssa voimallisesti ymmärtää, ettei ministeriössä olisi meneillään siirtoa. Monet tiedotusvälineet kuitenkin saivat nopeasti vahvistettua, että yllättävä siirtopäätös todella oli tehty.

Ministeri ja muut poliitikot ryhtyivät nyt kiistämään sen, että siirrossa olisi ollut mitään väärää – enintään kyseessä oli väärinkäsitys. Kun perustuslakivaliokunta vuoden lopussa lausui kantanaan, että itse asiassa ministerin toiminta todennäköisesti rikkoi lakia, alettiin vihreiden viestinnässä kiistää asian tärkeys. Mitä ihmeen merkitystä nyt sellaisilla rikoksilla on, joiden takia ei edes valtakunnanoikeutta kutsuta koolle?

Julkisuudenhallinta on ehkä ollut kornia, mutta varsin ilmeisesti se on ollut tehokasta. Ainakin sosiaalista mediaa seuraamalla päätyy väistämättä huomaamaan, että hyvin monet ihmiset pitävät toimittajien toimintaa asian käsittelyssä puoluepolitikointina ja uutisointia pahantahtoisena ajojahtina. Fraasi ”persuuntuneet toimittajat” toistuu erilaisina variaatioina taajaan. Uutiset, joiden myötä ministerin todennäköinen rikos tuli julkisuuteen, eivät todista toimittajien hyvästä työstä, vaan pahasta tahdosta.

On tietenkin ymmärrettävää, että aihe saa ihmiset hermostumaan. Itsellänikin on täysi työ yrittää ottaa tunnepitoiseen asiaan etäisyyttä. Ministerin ja viranhaltijan erimielisyys koski Syyrian Al-Holin leirin suomalaisten, etenkin lasten, auttamista pois leirin epäinhimillisistä oloista. On houkuttelevaa ajatella, että kritiikki Haaviston toimintaa kohtaan on lasten auttamisen kritisoimista. Kun on valittava hyvän ja pahan väliltä, ei voi pysähtyä miettimään menettelytapoja.

 

Samanlainen puhetapa on tietenkin tuttu toisen puolueen suunnalta. ”Persuuntuneet toimittajat” on ilmeinen vastakappale perussuomalaisten viestinnässään viljelemälle ”punavihreät toimittajat” -fraasille variaatioineen. Fraasien tavoite on sama: itselle epämieluisat uutiset halutaan leimata osaksi halpamaista puoluepolitiikkaa, jotta ne voidaan ohittaa merkityksettöminä. Uutinen ei ole tällaisessa ajattelussa toimittajan kuvaus siitä, mitä politiikassa on tapahtunut. Se on toimittajan halpamainen yritys heittää epäilyksen varjo poliitikon päälle, koska toimittaja kannattaa kilpailevaa poliitikkoa.

Tietyssä määrin toimittajat saavat varmaankin syyttää itseään puoluepukarin takista, jota heidän ylleen sovitellaan nyt useammalta suunnalta. Journalistien analyyseissä politiikka on nähty jo pitkään ensisijaisesti pelinä. Poliitikkojen toimet on nähty lähinnä kannattajien kosiskeluna, oman vallan pönkittämisenä tai muina peliliikkeinä, ei niinkään tekoina, jotka tehdään ihan vaan yhteiskunnan parantamiseksi. Poliitikot eivät tee työtään, vaan ajavat kulissien takana omia etujaan.

Ei olekaan ihme, että merkittävä osa suuresta yleisöstä näkee politiikan pelinä, jossa asioita tehdään kätkettyjen päämäärien vuoksi. Nyt käsitys politiikasta pelinä alkaa valitettavasti ulottua myös politiikasta kirjoittavien toimittajien työhön. Jos kaikki politiikassa ajavat piilotettuja päämääriä, miksi politiikan parissa työtään tekevät toimittajat olisivat erilaisia?

Yhdysvalloissa olemme viime vuosina ja erityisesti viime aikoina nähneet, mihin pahimmillaan joudutaan, kun liian moni uskoo kaikkien vain pelaavan poliittisia pelejä. Osa kansasta ei enää ota tietoa politiikasta vastaan keneltäkään muulta kuin vaalit hävinneeltä presidentiltä. Kaikki tieto, joka on ristiriidassa hänen sanomansa kanssa, on poliittisesti motivoitua valetta.

Jonkin verran huolestuttavaa on, että myös Suomessa perussuomalaisten pelikirjasta tuttu ikävän journalismin esittäminen puoluepolitiikkana vaikuttaa hiljalleen saavan suosiota useamman poliittisen liikkeen piirissä.



5 2021
Arkisto

Ensin ne hakivat journalistit. Silloin me sanoimme, että tämä ei käy.

Meidän suomalaisten pitää auttaa kollegoja muissa maissa. Se on oikein, mutta samalla autamme myös itseämme, kirjoittaa päätoimittaja Maria Pettersson.

Teit paikallisesta varuskunnasta 46-sivuisen erikoisliitteen, koska fanitat armeijaa, Pasi Koivumaa

Karjalaisen päätoimittaja on toimituksessa pidetty hahmo, mutta epäilee Stalinin ja Hitlerin ajatelleen itsestään samoin.

Näin saat kesätyöstäsi kaiken irti

Kokeneet toimittajat jakavat vinkit kesätyöntekijöille. Näillä pääset paremmin alkuun kesätöissä ja kenties koko urallasi.

Mitä journalistin pitää ymmärtää työnantajansa taloudesta?

Iso osinko voi olla hälytysmerkki – tai törkeilyä, jos yrityksessä on samaan aikaan menossa rankka säästöohjelma, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Journalisternas och hjälporganisationernas relation är problematisk

För några år sedan jobbade jag som frivillig informatör för en finsk organisation i Uganda. Det var en upplevelse jag aldrig skulle vilja ha ogjord – men inte heller göra om, skriver Liselott Lindström.

En onnistunut pilaamaan suomen kielen sääntöjä

Kun minut pyydettiin median edustajaksi suomen kielen lautakuntaan, eräs Helsingin Sanomien lukija ei vaikuttanut vilpittömän ilahtuneelta, kirjoittaa Ville Eloranta.

Kyselytunnilla valtuutetut kysyivät hallitukselta ja toimistolta liiton toimintaan ja linjauksiin liittyviä kysymyksiä. Puheenjohtaja Hanne Aho vastaa etäyhteyksin osallistuneille valtuutetuille.

Journalistiliiton kevätvaltuusto toivoi joustoa työhön

Valtuutetut toivoivat liiton edistävän etätyömahdollisuuksia myös korona-ajan jälkeen.

Media keskittyi – pitäisikö myös Journalistiliiton jäsenyhdistysten yhdistää voimansa?

Median ja työn muutokset vähentävät sijainnin merkitystä toiminnan järjestämisessä, kirjoittaa Tapio Räihä.

Kova kiire tarkastajan juttusille

Kun poliisi pysäytti toimittajan ja kuvaajan nopeusratsiaan, Mika Heikkilä turvautui pieneen valkoiseen valheeseen.

Luja ja luotettava pohjalainen

Toimittaja Päivi Leppilahti 23. 6. 1960 Teuva – 21. 3. 2021 Kankaanpää

Lehtikuvauksen uranuurtaja

Kuolleita: Kuvapäällikkö Antti Suominen 16. 9. 1938 Pori – 9. 4. 2021 Ulvila

Laajasti urheilusta ja liikunnasta

Kuolleita: Urheilutoimittaja Erkki Poutanen 19. 11. 1950 Jyväskylä – 4. 4. 2021 Tuusula

Monen lajin mestari

Kuolleita: Toimittaja Matti Korhonen 28. 11. 1928 Liminka – 1. 3. 2021 Oulu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta