Toimittajan tasapuolisuus ei auta, jos luottamus on menetetty

JOURNALISTI
7.1.2021

Maria Pettersson
Twitter: mariapetterss0n
maria.pettersson@journalistiliitto.fi

Yksikään ihminen ei tee työtään arvotyhjiössä. Onneksi juuri kukaan journalisti ei kuvittele olevansa täydellisen objektiivinen yli-ihminen, johon arvot tai elämäntilanne eivät vaikuta, kirjoittaa Maria Pettersson.

Toimittajia epäillään milloin minkäkin poliitikon faniksi tai viholliseksi sekä syytetään puolueiden tukemisesta tai niiden asiattomasta lyttäämisestä. Jos politiikantoimittaja paljastaa poliitikon tehneen väärin, häntä ei välttämättä kiitetä hyvästä työstä. Sen sijaan häntä saatetaan sättiä: miksi inhoat poliitikkoa ja hänen puoluettaan, miksi kaivelet tämän puolueen virheitä etkä tuon toisen, eikö toimittajan pitäisi olla objektiivinen?

Yksikään ihminen ei tee työtään arvotyhjiössä. Onneksi juuri kukaan journalisti ei kuvittele olevansa täydellisen objektiivinen yli-ihminen, johon arvot tai elämäntilanne eivät vaikuta. Useimmat ymmärtävät, että omat arvot ja niistä nousevat mieltymykset pitää tuntea, jotta ne eivät vahingossa heijastu journalismiin. Mutta riittääkö se? Miten vahvistaa kansalaisten luottamusta politiikan toimittamiseen?

 

Mielipiteelliset jutut vaikuttavat lukijan käsitykseen journalistin tasapuolisuudesta ja luotettavuudesta. Journalisteille juttutyyppien erot ovat kristallinkirkkaat: on uutisjuttuja ja mielipiteellisiä tekstejä. Uutisjutussa jutun laatijan arvojen ei pitäisi näkyä. Kolumnissa, kommentissa tai muussa mielipiteellisessä tekstissä kirjoittajan mielipide ja arvot – joita joskus erehdytään luulemaan puoluekannaksi – näkyvät.

Lukijan ei kuitenkaan voi olettaa osaavan erotella uutisia ja mielipiteellisiä juttuja yhtä selvästi.

Jos toimittaja vuodesta toiseen haukkuu kolumneissaan vaikkapa vain oikeistopuolueet ja -poliitikot, on aivan ymmärrettävää, että lukijassa herää epäilys toimittajan tasapuolisuudesta. Tai jos journalisti nälvii ja solvaa sosiaalisessa mediassa vasemmistopoliitikkoja monta kertaa viikossa, ei ole mikään ihme, jos häntä ei sen jälkeen pidetä luotettavana ja tasapuolisena uutistoimittajana.

Kyse ei ole siitä, pystyykö toimittaja todellisuudessa kirjoittamaan luotettavia ja tasapuolisia uutisjuttuja. Kyse on siitä, uskovatko lukijat uutisjuttujen olevan luotettavia ja tasapuolisia. Vaikka toimittaja olisi uutisjutuissaan erinomaisen tasapuolinen, se ei auta, jos yleisön luottamus on menetetty.

 

Uutisjutun ja kommentin eroa pitää edelleen selventää.

Monessa maassa, kuten Yhdysvalloissa tai Britanniassa, politiikan uutistoimittajina ja kommentaattoreina työskentelevät usein eri ihmiset. Noissa maissa uutistoimittajat varovat visusti ottamasta julkisesti kantaa politiikkaan. Kommentaattorit antavat palaa, eikä heidän tarvitse kantaa huolta siitä, pidetäänkö heitä puolueettomina. Toimisiko tällainen jako Suomessa?

Joskus ratkaisuksi esitetään, että journalistien tulisi ilmoittaa puoluekantansa. Moni journalistikin on kuitenkin liikkuva äänestäjä eikä puoluekantaa välttämättä ole. Toisekseen käytäntö saattaisi johtaa siihen, että toimituksiin alettaisiin palkata ihmisiä puoluekannan mukaan. ”Puoluekirjatoimittajien” ajan muistavat kollegat harvoin kaipaavat sitä takaisin.

Vuoden ensimmäinen Journalisti käsittelee politiikkajournalismia suuressa selvityksessä ja Janne Zareffin kolumnissa. Selvityksessä tarkastellaan kuuden politiikantoimittajan mielipiteellisiä tekstejä. Siitä käy ilmi muun muassa, että politiikantoimittajat antavat poikkeuksellisen paljon satikutia Antti Rinteelle (sd.) ja suitsutusta Sauli Niinistölle sekä kirjoittavat mielellään keskustasta, mutta merkillisen vähän perussuomalaisista.



1 2021
Arkisto

Journalismin seuraavat sata vuotta

Journalistiliitto täyttää maaliskuussa 100 vuotta. Vuosisadan aikana on tapahtunut paljon: olemme saaneet esimerkiksi radion, television, internetin ja sosiaalisen median, mutta myös journalismin ansaintamallien kriisin. On aika kuvitella, miltä tulevat vuosikymmenet voisivat näyttää. Journalisti pyysi ennusteita kymmeneltä ajattelijalta.

Mitä puoluetta politiikantoimittajat ryöpyttävät eniten? Miten he suhtautuvat eri pääministereihin? Entä työmarkkinajärjestöihin?

Journalisti analysoi kuuden tunnetun politiikan toimittajan kolumnit, näkökulma-artikkelit ja muut mielipiteelliset tekstit.

Tähtäät isona kansanedustajaksi, Hanne Aho

Sata vuotta täyttävän Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho haluaa tulla tasapainoiseksi ihmiseksi ja haaveilee tes-neuvotteluiden aikana paluusta Suomen Kuvalehden graafikoksi.

Toimittajat, persuuntuneita vai vihervasemmistoa?

”Suomessa perussuomalaisten pelikirjasta tuttu ikävän journalismin esittäminen puoluepolitiikkana vaikuttaa hiljalleen saavan suosiota useamman poliittisen liikkeen piirissä”, kirjoittaa Janne Zareff.

Toimittajan tasapuolisuus ei auta, jos luottamus on menetetty

Yksikään ihminen ei tee työtään arvotyhjiössä. Onneksi juuri kukaan journalisti ei kuvittele olevansa täydellisen objektiivinen yli-ihminen, johon arvot tai elämäntilanne eivät vaikuta, kirjoittaa Maria Pettersson.

Lisää aikaa eropakettia harkitsevalle

”Ensimmäiset päivät irtisanomisen jälkeen voivat mennä täysin sumussa. Pitäisi pystyä soittamaan monta puhelua, kysyä oikeita kysymyksiä, omaksua vastauksia ja tehdä niiden perusteella päätös, jonka vaikutukset tulevaisuuteen ovat joka tapauksessa epävarmoja”, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Sanna Nikula.

Korona sävytti median vuotta 2020

Korona muutti työtavat ja kiihdytti media-alan murrosta ja Yhdysvalloissa käytiin vaalit. Tapahtuiko media-alalla muutakin? Kokosimme yhteen vuoden 2020 keskeiset journalismiuutiset.

Päivi Lehtomurto vaihtoi nuorten median työterveysaiheisiin

Päivi Lehtomurto aloitti joulukuussa Työterveyslaitoksella mediaviestinnän erityisasiantuntijana. Sitä ennen hän työskenteli kymmenen vuotta Demissä.

Etusivu uusiksi

Kun Susanna Luikku sai Suomen olympiajoukkueen tiedottajalta viestin, ja sitten tuli kiire.

Journalistiliiton uuden ilmeen suunnitteli Tuija Tarkiainen ja uuden logon piirsi Camilla Pentti. ”Perinteinen leijona haluttiin säilyttää, mutta uusi leijona on modernimpi ja vähemmän kulmikas”, Tarkiainen kertoo.

Journalistiliitto saa uuden ilmeen

Tunnusvärit ja -fontit vaihtuvat, viestintämateriaalit muuttuvat ja logo päivitetään.

Ole korrekti, älä hyperkorrekti

”Tietoisuus siitä, että puhuttu ja kirjoitettu kieli eroavat toisistaan, voi johtaa ylenpalttiseen virallisuuden tai esimerkiksi kansainvälisyyden tavoitteluun”, kirjoittaa Ville Eloranta.

De nya journalisterna är influencers

Högermedierna satsar mindre på att producera den bästa journalistiken och mer på att främst bekräfta det tittarna redan tror, skriver Jeanette Öhman.

Sanomalehtimiehen näytenumero huhtikuussa 1924.

Lehti harrastuksen avuksi

Suomen Sanomalehtimiesten Liitto tarvitsi oman lehden, koska sisäinen tiedotus hoitui ”helpoimmin painokoneen kautta”.

Avarakatseinen humanisti

Toimittaja Jussi Kentala 24. 7. 1946 Veteli – 23. 11. 2020 Kauhava

Taitava taittaja - käytännössä ja teoriassa

Ulkoasupäällikkö Hannu Pulkkinen 8.11.1951 Pyhäjärvi – 6.12.2020 Helsinki 

Henkilökuvauksen lordi ja velho 

Valokuvaaja Kari Kaipainen 28. 9. 1952 Mikkeli – 2. 11. 2020 Espoo

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta