Seksi ja parisuhteet kiinnostavat yleisöä. Niin myös toimittaja Riikka Suomista. Hän turhautui konservatiivisiin ja hampaattomiin juttuihin ja laati toivelistansa moderniin suhdejournalismiin.

JOURNALISTI
7.1.2021

Riikka Suominen, teksti
Hanna Lahti, kuvitus

”Mitkä asiat yhdistävät onnellisia pareja?”

”Kiltteys voi tuhota parisuhteen.”

”Näin puolison uskottomuus paljastui.”

Tällaisiin otsikoihin törmää mediassa yhä useammin. Vielä 1990-luvulla ihmissuhteita ja seksiä käsiteltiin lähinnä lifestyle- ja nuortenlehdissä. Nykyään sisältöä on runsaasti myös vakavassa uutismediassa. Esimerkiksi amerikkalainen The New York Times lanseerasi syksyllä 2019 viikoittaisen ihmissuhdeaiheita käsittelevän uutiskirjeen Love Letterin.

Juttuja on paljon, koska ne vetävät yleisöä. Kansainvälisten tutkimusten perusteella ihmisten seksitiedot perustuvat yhä enemmän mediaan. Suomalaisissa päivälehdissä parisuhdejutut ovat tiukasti maksumuurin takana.

Minä kuulun niihin kiinnostuneisiin, jotka ahmivat seksistä ja parisuhteista kaiken mitä eteen osuu. Mutta kun aihetta on seurannut pidempään, alkaa tulla murmelimainen olo. Sama kaava toistuu jutussa jutun perään. Kuten parisuhdepuhetta tutkinut sosiologi Jaana Maksimainen sanoo: jutut voisivat olla generaattorin tekemiä.

Maksimainen ottaa esimerkiksi eropuheen, jossa asiantuntijat kertovat kerta toisensa perään, ettei lapsia saa ottaa riitelyn välikappaleeksi.

”Onko jossain se taho, joka on sitä mieltä, että lapset pitää ottaa riitelyn välikappaleeksi vai miksi itsestäänselvyyttä hoetaan?”

Oma turhautumiseni löperöön parisuhdepuheeseen kasvoi sellaisiin mittoihin, että kirjoitin kiukun voimalla kokonaisen romaanin. Siinä pääsin rienaamaan median rakastamia hokemia parisuhdetyöstä, pettämisen turmiosta ja seksistä parisuhteen liimana.

Mutta millaista ihmissuhdejournalismia sitten kaipaan, jos nykyinen ei kelpaa?

Toivon, että seksi-, suhde- ja eroaiheisiin suhtauduttaisiin vakavammin. Nykyisellään niitä käsitellään kuin leivontareseptejä ja unohdetaan, että parisuhdenormit ovat aina olleet tapa hallita yksilöitä. 1900-luvun alussa parisuhteiden self help -kirjat olivat rodunjalostusta kannattavien kampanjaa valkoisen ylivallan puolesta. Aihetta tutkinut amerikkalainen Jane Ward kirjoittaa, että oppaiden tavoite oli innostaa valkoinen keskiluokka lisääntymään ja hillitä köyhien ja värillisten lastenhankintaa.

Vaikka rodunjalostus on jäänyt taakse, vielä 2000-luvulla on julkaistu lukemattomia naistenlehtien seksivinkkejä, joissa naisten pitää jalostua: muuttaa vartaloitaan, seksitapojaan ja jopa psyykettään, jotta heistä tulisi parempia sängyssä.

 

Suomalainen parisuhdeneuvonta kumpuaa kirkon avioliittoneuvonnasta. Se kuuluu edelleen, kun asiantuntijat varoittavat syrjähypyistä ja jakavat kymmenen käskyä ihmissuhteisiin.

Toivon, että media lopettaisi parisuhteen pitämisen itseisarvona. Parisuhteen tärkeys perustellaan nyt sillä, että se tuottaa hyvinvointia, mutta Suomessa on 1,2 miljoonaa yksinasuvaa, kuten Anna-Sofia Nieminen Journalistissa marraskuussa kirjoitti. Moni heistä saa hyvinvointia muista asioista kuten ystävistä, lapsista, harrastuksista ja itsensä kehittämisestä.

”Jos kyseenalaistaa parisuhteen, se on kuin asettuisi vastustamaan itse elämää”, sosiologi Maksimainen sanoo.

Parisuhde-sana pitäisi korvata sanalla suhde. Kumppani on hyvä sana. Sitä voi käyttää myös monikossa, koska noin viisi prosenttia suomalaisista pitää ihanteenaan useampaa yhtäaikaista kumppania.

Toissavuonna ilmestyneessä kirjassa Mediated Intimacy vahvistetaan tutkimukseen nojaten samat asiat, joihin minä turhauduin. Parisuhdejutut puhuttelevat vain heteropareja ja kaikkien ajatellaan olevan yksiavioisia. Jutuissa keskitytään miehen nautintoon, pidetään yhdyntää synonyyminä seksille ja orgasmia kuittauksena seksin onnistumisesta.

Kirja nostaa esiin vinkkilistat seksin piristykseen. Vinkit pitävät yllä käsitystä, että suhteissa on pakko olla seksiä, ja että fetissi- tai pornoelementtejä voi käyttää vain perinteisen seksin piristeenä. Mediassa soisi joskus näkyvän, että moni toteuttaa seksuaalisuuttaan pääosin tällaisilla tavoilla. Seksikäsityksen pitäisi muutenkin laajentua. Nykyinen esileikki-sanan käyttäminen käsi- ja suuseksistä pönkittää yhdyntäkeskeisyyttä. Yhdyntäkeskeisyyden vuoksi naiset saavat vähemmän orgasmeja kuin miehet.

 

Haluan juttuihin monipuolisempia haastateltavia. Joka kerta ei ole pakko soittaa Väestöliittoon. Pelkästään järjestön johtavaa asiantuntijaa Heli Vaarasta oli haastateltu Helsingin Sanomiin viime vuoden lokakuun loppuun mennessä kymmenen kertaa. Se on enemmän kuin ilmastopaneelin puheenjohtajaa Markku Ollikaista.

Asiantuntijoilta pitää vaatia väitteille tieteellistä näyttöä tai tuoda juttuun toisen haastateltavan täydentävä näkemys. Nykyisellään parisuhteista haastatellaan lähinnä terapeutteja. He myyvät yrittäjinä palveluja samoihin uhkiin, joita he jutuissa maalailevat.

Toivottavasti jatkossa useampiin toimituksiin palkataan seksi- ja ihmisuhdetoimittajia, joilla on mahdollisuus perehtyä aiheita koskevaan tutkimukseen. Iltalehti on näin jo tehnyt.

Ilman erikoistumistakin seksiä ja suhteita voi käsitellä modernisti, jos asenne on sellainen kuin ruotsinkielisen Ylen ohjelmissa Relationspodden ja Naket. Meidän Perhe -lehti on tarttunut erilaisiin suhdemuotoihin lukijoiden kokemuksia joukkoistamalla.

Tosielämässä huomaa jatkuvasti, miten luovasti ihmiset seksiä ja rakkautta lähestyvät. Haluaisin näitä tarinoita myös mediaan. Suhdejuttuissa pitäisi näkyä myös ympäröivä maailma eikä jäädä pelkkään terapiapuheeseen.

Nykyisellään perhesivut ylläpitävät seksillä maustettua kultahääpäivä-ideaalia. Suhteiden rakenteelliset ongelmat on eristetty uutissivuille. Siellä raportoidaan perhesurmista, puolisoiden harjoittamasta digitaalisesta vainosta, perhevapaiden jakautumisesta ja yksinhuoltajien köyhyydestä. Myös parisuhdejutuissa voisi tuoda esiin suostumuksellisuutta, suhteiden taloudellista valtaa ja alastonkuvien tai niin sanotun kostopornon levittämistä koskevaa lainsäädäntöä.

Suostumuksellisuus tarkoittaa sitä, että kaikki osapuolet varmasti haluavat seksiä. Aihe on melko uusi ja media voisi auttaa suomalaisia seksinharrastajia sen kanssa. Eritoten, kun raiskauslakia ollaan uusimassa suostumukseen perustuvaksi. Muutenkin aihe on keskeinen #metoo:n jälkeisessä seksissä.

Pahimmillaan köykäiset self help -jutut ovat haitallisia, kuten neuvo harrastaa seksiä omasta haluttomuudesta huolimatta tai rauhoittaa mustasukkainen puoliso sillä ”ettei epävarmuudelle anna ravintoa mistään suunnasta”. Uskottomuutta käsittelevässä jutussa voidaan kuitata, että ”puolison viestien lukemisesta voi olla montaa mieltä”. Ei voi. Toisen viestien lukeminen on laitonta.

Ihmissuhteet ovat loputtoman kiinnostava aihepiiri, jossa tutkimustieto täydentyy ja arvot ja lainsäädäntö muuttuvat. Se ansaitsisi journalistista käsittelytapaa, jotta kiinnostava suhdesisältö ei jäisi vain blogien ja Instagramin varaan. 

Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja ja ilmastoaktivisti, jonka esikoisromaani käsitteli parisuhdenormeja.



3 2021
Arkisto

Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Ilahduit, kun viisi alaistasi lähti kilpailevaan lehteen, Arno Ahosniemi

Kauppalehden vastaava päätoimittaja esittää olevansa ikäistään vanhempi mies, joka odottaa turhaan työtarjousta Etelärannasta.

Koskelan surman uutisoinnissa jäi kertomatta, kuka leikkasi lapsilta

”Helsingistä piirtyy uutisten kautta omituinen kuva kaupunkina, jossa jokin mystinen luonnonvoima kasvattaa luokkakokoja ja näkymätön käsi silppuaa erityisopetuksen kelvottomaan kuntoon”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Historian ensimmäinen toimittajien työehtosopimus on ­allekirjoitettu! Edessä työnantajan Åke Heiniö ja Arvi V. Mäkinen sekä työntekijöitä edustanut Jyrki Juuti, takana Pauli Strandén ja Esko Muinonen vuonna 1967. Kuva: Uuskuva. SJL. KA.

Satavuotias Journalistiliitto aloitti pienenä herrakerhona ja kasvoi vahvaksi ammattiliitoksi

Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan - työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.

Konflikten tar kontextens plats

”Nyhetsmedier kan inte bortförklara sitt ansvar för förvirringen genom att peka finger mot myndigheter och politiker”, skriver Dan Lolax.

Auttaisiko työvälinepooli, jos etätyö jää pysyväksi?

Ergonomisen työskentelyn järjestäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla – ei työpaikalla eikä kotona työskennellessä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tuomas Aalto.

Virus muuntuu, mutta sitä ei muunneta

”Joskus kieleen vakiintuu yhdyssanoja, jotka tarkoittavat keskenään samaa, vaikka niiden osat ovat eri järjestyksessä ja toinen on muutenkin saattanut vaikuttaa toista epäloogisemmalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Pikkukengillä potku omaan takapuoleen

Kiitos siististä sisätyöstä, ajatteli Heikki Kuutti hyisenä pakkaspäivänä. Sitten uutispäällikkö sai juttuidean.

Journalistien työttömyyskassa Finka sulautuu osaksi uutta jättikassaa

Uudesta kassasta tulee Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Kolmen kassan yhdistyminen tuo liitolle säästöjä ja lisää kassan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Näin tekijänoikeusrahat kiertävät

Tekijänoikeusjärjestö Kopioston kautta kulkee vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, jotka se jakaa eteenpäin tekijänoikeuksien haltijoille.

Nitrodiskotaiteilija on poissa

Taittaja-graafikko Hannu Marttinen 12. 9. 1945 Helsinki – 10. 2. 2021 Hämeenlinna

Pienestä naisesta jäi iso jälki

Toimittaja Leena Seretin 11. 11. 1959 Kemi – 28. 1. 2021 Sipoo

Päätoimittaja puolusti koskiluontoa ja periaatteitaan

Päätoimittaja Seppo Vento 13. 6. 1930 Vesanto – 9. 2. 2021 Joensuu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta