Journalismi tunnistaa huonosti suomalaisen korruption, kirjoittaa toimittaja Salla Nazarenko

Salla Nazarenko

46-vuotias toimittaja, tietokirjailija ja mediatutkija.

Viimeistelee Tampereen yliopistossa väitöskirjaansa patriotismista Venäjän ja Georgian televisiossa.

Työskennellyt vuosia eri puolilla entistä Neuvostoliittoa sananvapausjärjestöissä.

Korruptionvastaisen Transparency Internationalin Suomen puheenjohtaja.

JOURNALISTI
7.1.2021

Salla Nazarenko, teksti
Aapo Huhta, kuva

Suomen kansainvälinen maine matalan korruption maana istuu sitkeässä. Kun korruptiota tutkiva Transparency International julkaisee vuosittaisen korruptioindeksinsä, ilmestyy Suomessa kymmeniä juttuja, joissa juhlitaan Suomen hyvää sijoittumista.

Tilastoissa Suomi onkin erinomainen maa: maailman onnellisin, eräs vähiten korruptoituneista, tasa-arvon taivas ja paljon muuta. Korruptiota kuitenkin esiintyy meilläkin ja se pitää myöntää, tunnistaa ja paljastaa. Nyt toimittajat usein ylläpitävät myyttiä korruptoitumattomasta maasta sen sijaan että tutkisivat kotimaista korruptiota.

 

Suomalaisen korruption luonteeseen kuuluu, että sitä on vaikea tutkia, osoittaa ja todentaa. Korruptio ilmenee Suomessa ennen muuta epäeettisinä verkostoina, joita kutsutaan myös hyvä veli -verkostoiksi. Suomalaiset ilmi tulleet korruptiotapaukset kertovat näistä verkostoista.

Vantaan entinen kaupunginjohtaja Jukka Peltomäki sai tuomion otettuaan vastaan taloudellisia etuja ystävältään, joka omisti arkkitehtitoimiston. Hovioikeudessa tuomio laimeni lahjusrikkomukseksi, mikä hämmensi lainoppineita.

Kittilän laki on viime vuosien tärkein suomalaista korruptiota kuvaava teos. Mediassa se on ollut häkellyttävän vähän esillä. Sen mukaan Kittilässä Palosaaren yrittäjäsisarusten ympärille on muodostunut verkosto, joka pitää heidän etujaan tärkeämpänä kuin hyvää hallintoa.

Gallupit ja kyselytutkimukset, uusimpana Kunnallis-alan kehittämissäätiön kysely tammikuulta 2020, paljastavat, että suurin osa suomalaisista ajattelee Suomessa olevan korruptiota. Eniten sitä ilmenee kansalaisten mielestä muun muassa vaaleja ja puolueita rahoitettaessa sekä esimerkiksi kaavoituksen ja maankäytön yhteydessä sekä julkisissa virkanimityksissä.

Eräs suomalaisen korruption muoto on pyöröovi-ilmiö, jossa ihmiset vaihtavat vaikkapa korkeasta julkisesta virasta yksityiselle puolelle lobbariksi hyvin lyhyen tai olemattoman karenssiajan jälkeen. Viimeisin skandaali liittyy Puolustusvoimien entisen komentajan Jarmo Lindbergin siirtymiseen konsultiksi hävittäjävalmistaja Lockheed Martinille tekemättä asiasta karenssisopimuksessa vaadittua ilmoitusta. Eräänlaisessa pyöröovessa pyörivät myös toimittajat siirtyessään töihin viestintätoimistoihin tai valtiolle.

 

Verkostoja on kaikilla. Epäeettisiksi ne muuttuvat silloin, kun niiden kautta jaetaan julkista rahaa tai etuja niin, etteivät verkoston ulkopuolelle jääneet saa tasavertaisia mahdollisuuksia.

Verkostojen muuttumista terveistä sairaiksi on hankala havaita. Journalistien käsistä ne lipeävät pitkälti siksi, että tutkivaan työhön on liian vähän resursseja. Esimerkiksi julkisten hankintojen järjestelmällinen tutkiminen sekä erilaisten ilmiantojen seuraaminen vie aikaa, jota journalisteilla ei usein ole.

Korruptio maksaa EU:n arvioiden mukaan unionin taloudelle 120 miljardia euroa vuodessa. Suomessa laskelmat koskevat talousrikoksia ja harmaata taloutta, jotka maksavat valtiolle miljardeja. Korruption ilmiöt, kuten kartellit ja epäselvyydet julkisissa hankinnoissa, tulevat meidän kaikkien maksettaviksi. Siksi olisikin perusteltua käyttää toimituksen resursseja korruption tutkimiseen.

Tänä päivänä käytännössä kaikki suuret suomalaiset korruptioskandaalit ovat löytyneet tutkivan journalismin tuloksena, mutta suomalaiseen korruptioon kajoavien toimittajien määrä on pieni. Suurin osa journalisteista ei edes tiedä, miten ilmiötä voisi ja tulisi tarkastella.

Myös kansainvälisiä verkostoja tarvitaan lisää. Korruptio on rajat ylittävää piilorikollisuutta ja sen lankojen tutkiminen vaatii yhteistyötä, kuten esimerkiksi Panama-vuoto osoitti.

Jatkossa voisimme siis laatia vähemmän juttuja, joissa juhlitaan Suomen sijoittumista korruptiolistalla, ja tutkia suomalaista korruptiota enemmän. Kaikki alkaa tunnustamalla, että Suomi ei ole korruptiosta vapaa maa.

Salla Nazarenko

46-vuotias toimittaja, tietokirjailija ja mediatutkija.

Viimeistelee Tampereen yliopistossa väitöskirjaansa patriotismista Venäjän ja Georgian televisiossa.

Työskennellyt vuosia eri puolilla entistä Neuvostoliittoa sananvapausjärjestöissä.

Korruptionvastaisen Transparency Internationalin Suomen puheenjohtaja.



3 2021
Arkisto

Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Ilahduit, kun viisi alaistasi lähti kilpailevaan lehteen, Arno Ahosniemi

Kauppalehden vastaava päätoimittaja esittää olevansa ikäistään vanhempi mies, joka odottaa turhaan työtarjousta Etelärannasta.

Koskelan surman uutisoinnissa jäi kertomatta, kuka leikkasi lapsilta

”Helsingistä piirtyy uutisten kautta omituinen kuva kaupunkina, jossa jokin mystinen luonnonvoima kasvattaa luokkakokoja ja näkymätön käsi silppuaa erityisopetuksen kelvottomaan kuntoon”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Historian ensimmäinen toimittajien työehtosopimus on ­allekirjoitettu! Edessä työnantajan Åke Heiniö ja Arvi V. Mäkinen sekä työntekijöitä edustanut Jyrki Juuti, takana Pauli Strandén ja Esko Muinonen vuonna 1967. Kuva: Uuskuva. SJL. KA.

Satavuotias Journalistiliitto aloitti pienenä herrakerhona ja kasvoi vahvaksi ammattiliitoksi

Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan - työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.

Konflikten tar kontextens plats

”Nyhetsmedier kan inte bortförklara sitt ansvar för förvirringen genom att peka finger mot myndigheter och politiker”, skriver Dan Lolax.

Auttaisiko työvälinepooli, jos etätyö jää pysyväksi?

Ergonomisen työskentelyn järjestäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla – ei työpaikalla eikä kotona työskennellessä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tuomas Aalto.

Virus muuntuu, mutta sitä ei muunneta

”Joskus kieleen vakiintuu yhdyssanoja, jotka tarkoittavat keskenään samaa, vaikka niiden osat ovat eri järjestyksessä ja toinen on muutenkin saattanut vaikuttaa toista epäloogisemmalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Pikkukengillä potku omaan takapuoleen

Kiitos siististä sisätyöstä, ajatteli Heikki Kuutti hyisenä pakkaspäivänä. Sitten uutispäällikkö sai juttuidean.

Journalistien työttömyyskassa Finka sulautuu osaksi uutta jättikassaa

Uudesta kassasta tulee Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Kolmen kassan yhdistyminen tuo liitolle säästöjä ja lisää kassan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Näin tekijänoikeusrahat kiertävät

Tekijänoikeusjärjestö Kopioston kautta kulkee vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, jotka se jakaa eteenpäin tekijänoikeuksien haltijoille.

Nitrodiskotaiteilija on poissa

Taittaja-graafikko Hannu Marttinen 12. 9. 1945 Helsinki – 10. 2. 2021 Hämeenlinna

Pienestä naisesta jäi iso jälki

Toimittaja Leena Seretin 11. 11. 1959 Kemi – 28. 1. 2021 Sipoo

Päätoimittaja puolusti koskiluontoa ja periaatteitaan

Päätoimittaja Seppo Vento 13. 6. 1930 Vesanto – 9. 2. 2021 Joensuu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta