Journalisti kuvauttaa haastateltavat melkein aina. Eeva Kolun kohdalla tehtiin poikkeus ja käytettiin aiemmin otettua kuvaa. Uupumuksesta kirjoittanut toimittaja ei halunnut kuvauksesta aiheutuvaa lisästressiä loppuvuoden kiireen keskelle. ”Välillä täytyy karsia kalenterista kaikki ylimääräinen”, Kolu sanoo.

Eeva Kolu kirjoitti kirjan uupumuksesta, joka palasi aina vaan

Eeva Kolu, 35

Freelancekirjoittaja, sisällöntuottaja ja yrittäjä.

Työskennellyt freelancetoimittajana vuodesta 2008, asiakkaita aikakauslehdet ja Helsingin Sanomien Torstai. Tekee nykyään sisältöä enimmäkseen muille kuin mediayrityksille.

Yksi Suomen ensimmäisiä ammattibloggaajia. Kirjoittaa nykyään Uusi Muusa -blogia ja aloittelee seuraavaa kirjaprojektia.

JOURNALISTI
7.1.2021

Nina Erho, teksti
Roope Permanto, kuva

”Kirjoitin pari vuotta sitten blogiini ja someen uupumuksestani ja siihen liittyvistä tunteista. Halusin näyttää, että vaikeista asioista voi puhua jo ennen kuin ne ovat takana. Sain poikkeuksellisen määrän palautetta, josta tuli tunne, että uupumuksesta on vielä tärkeitä asioita sanomatta. Aloin miettiä siitä kirjaa”, sanoo bloggaaja ja toimittaja Eeva Kolu.

Kolun esikoiskirja Korkeintaan vähän väsynyt (Gummerus) ilmestyi elokuussa. Se käsittelee uupumusta ilmiönä, uupumukseen johtavia syitä sekä Kolun omaa uupumusta, joka palasi aina uudelleen – viimeksi kirjaa kirjoittaessa.

”Uupumuksesta puhutaan paljon työuupumuksena. Se esti minua ymmärtämästä omaa tilannettani riittävän ajoissa, koska ajattelin, että eihän työni ole uuvuttavan raskasta. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä moninaisempia syitä uupumukselle tuntui löytyvän. Se on jotenkin tässä ajassa.

Samoihin aikoihin Gummerus kysyi, haluaisinko kirjoittaa heille uupumuksesta. Ajatuksena oli ensin perinteinen tietokirja, mutta teksti muotoutui henkilökohtaisen tietotekstin suuntaan. Sain vapaat kädet, mutta toisin kuin postauksille ja jutuille, kirjalle minulla ei ollut tuttua mallia, johon tähdätä.

Lähdin työstämään aihetta kirjoittamalla ja taas kirjoittamalla. Välillä ihmettelin, miten yksikään kirja on ikinä valmistunut. Toisaalta juuri projektin massiivisuus teki siitä kiinnostavan. Kirjoitin jaksamiseni mukaan. Osa teksteistä on parin vuoden takaa, osa viime keväältä ja alkukesästä.

Kirjan ääni on oma ääneni, jolla olen kirjoittanut kauan. Välillä mietin, pitäisikö kovien kansien välissä olla erilainen – vakavampi ja vakuuttavampi. Epäilin, oliko minulla ylipäätään oikeutta kirjoittaa uupumuksesta ilman virallista asiantuntemusta.

Projektin suurin anti oli uskaltautua luottamaan kokemukseeni ja siihen, että sen kertominen antaa lukijalle eri oivalluksia kuin tietokirjat. Silti esittelen kirjassa myös muiden ajatuksia ja pohdin kokemustani yhteiskunnallisessa kontekstissa. Luin tuhansia sivuja lähteitä. Mukaan valitsin ne, joista syntyi oivalluksia.

Uupumuksesta kirjoittaminen ei pelottanut, koska olin tehnyt sen jo aiemmin. Viime aikoina olen jaksanut välillä hyvin, välillä huonommin. Yritän hyväksyä ja olen ehkä hyväksynytkin, että tällaista elämä on, ainakin minun elämäni. Käsillä ei ole asia, josta pitäisi päästä yli ja selviytyä vaan elämä, tällaisenaan.”

Eeva Kolu, 35

Freelancekirjoittaja, sisällöntuottaja ja yrittäjä.

Työskennellyt freelancetoimittajana vuodesta 2008, asiakkaita aikakauslehdet ja Helsingin Sanomien Torstai. Tekee nykyään sisältöä enimmäkseen muille kuin mediayrityksille.

Yksi Suomen ensimmäisiä ammattibloggaajia. Kirjoittaa nykyään Uusi Muusa -blogia ja aloittelee seuraavaa kirjaprojektia.

Dokumentaristi Mari Karppisen valinta

”Itsekin vähän väsyneenä en ole aiemmin edes jaksanut ajatella väsymyksestä kertovan kirjan lukemista, mutta Kolun leikkisä kirjoitustyyli imaisi mukaansa. Kuinka joku onnistuu tekemään hauskan kirjan siitä, ettei tunne ketään kolmekymppistä, joka ei olisi uupunut? Korkeintaan vähän väsynyt -kirjaan on helppo samaistua pärjäämiskulttuurin keskellä kasvaneena suomalaisena. Kolu tekee nerokkaita arkisia oivalluksia, ja blogimaisesti kirjoitetulla teoksella on rauhoittavan terapeuttinen ote. Kolun avoimuus on harvinaista kilpailullisissa toimittajapiireissä, missä sometilejä päivitetään aktiivisesti, mutta haavoittuvuutta näytetään harvoin. Kirja on tärkeä muistutus meille kaikille elämän tärkeimmistä asioista.”



1 2021
Arkisto

Journalismin seuraavat sata vuotta

Journalistiliitto täyttää maaliskuussa 100 vuotta. Vuosisadan aikana on tapahtunut paljon: olemme saaneet esimerkiksi radion, television, internetin ja sosiaalisen median, mutta myös journalismin ansaintamallien kriisin. On aika kuvitella, miltä tulevat vuosikymmenet voisivat näyttää. Journalisti pyysi ennusteita kymmeneltä ajattelijalta.

Mitä puoluetta politiikantoimittajat ryöpyttävät eniten? Miten he suhtautuvat eri pääministereihin? Entä työmarkkinajärjestöihin?

Journalisti analysoi kuuden tunnetun politiikan toimittajan kolumnit, näkökulma-artikkelit ja muut mielipiteelliset tekstit.

Tähtäät isona kansanedustajaksi, Hanne Aho

Sata vuotta täyttävän Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho haluaa tulla tasapainoiseksi ihmiseksi ja haaveilee tes-neuvotteluiden aikana paluusta Suomen Kuvalehden graafikoksi.

Toimittajat, persuuntuneita vai vihervasemmistoa?

”Suomessa perussuomalaisten pelikirjasta tuttu ikävän journalismin esittäminen puoluepolitiikkana vaikuttaa hiljalleen saavan suosiota useamman poliittisen liikkeen piirissä”, kirjoittaa Janne Zareff.

Toimittajan tasapuolisuus ei auta, jos luottamus on menetetty

Yksikään ihminen ei tee työtään arvotyhjiössä. Onneksi juuri kukaan journalisti ei kuvittele olevansa täydellisen objektiivinen yli-ihminen, johon arvot tai elämäntilanne eivät vaikuta, kirjoittaa Maria Pettersson.

Lisää aikaa eropakettia harkitsevalle

”Ensimmäiset päivät irtisanomisen jälkeen voivat mennä täysin sumussa. Pitäisi pystyä soittamaan monta puhelua, kysyä oikeita kysymyksiä, omaksua vastauksia ja tehdä niiden perusteella päätös, jonka vaikutukset tulevaisuuteen ovat joka tapauksessa epävarmoja”, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Sanna Nikula.

Korona sävytti median vuotta 2020

Korona muutti työtavat ja kiihdytti media-alan murrosta ja Yhdysvalloissa käytiin vaalit. Tapahtuiko media-alalla muutakin? Kokosimme yhteen vuoden 2020 keskeiset journalismiuutiset.

Päivi Lehtomurto vaihtoi nuorten median työterveysaiheisiin

Päivi Lehtomurto aloitti joulukuussa Työterveyslaitoksella mediaviestinnän erityisasiantuntijana. Sitä ennen hän työskenteli kymmenen vuotta Demissä.

Etusivu uusiksi

Kun Susanna Luikku sai Suomen olympiajoukkueen tiedottajalta viestin, ja sitten tuli kiire.

Journalistiliiton uuden ilmeen suunnitteli Tuija Tarkiainen ja uuden logon piirsi Camilla Pentti. ”Perinteinen leijona haluttiin säilyttää, mutta uusi leijona on modernimpi ja vähemmän kulmikas”, Tarkiainen kertoo.

Journalistiliitto saa uuden ilmeen

Tunnusvärit ja -fontit vaihtuvat, viestintämateriaalit muuttuvat ja logo päivitetään.

Ole korrekti, älä hyperkorrekti

”Tietoisuus siitä, että puhuttu ja kirjoitettu kieli eroavat toisistaan, voi johtaa ylenpalttiseen virallisuuden tai esimerkiksi kansainvälisyyden tavoitteluun”, kirjoittaa Ville Eloranta.

De nya journalisterna är influencers

Högermedierna satsar mindre på att producera den bästa journalistiken och mer på att främst bekräfta det tittarna redan tror, skriver Jeanette Öhman.

Sanomalehtimiehen näytenumero huhtikuussa 1924.

Lehti harrastuksen avuksi

Suomen Sanomalehtimiesten Liitto tarvitsi oman lehden, koska sisäinen tiedotus hoitui ”helpoimmin painokoneen kautta”.

Avarakatseinen humanisti

Toimittaja Jussi Kentala 24. 7. 1946 Veteli – 23. 11. 2020 Kauhava

Taitava taittaja - käytännössä ja teoriassa

Ulkoasupäällikkö Hannu Pulkkinen 8.11.1951 Pyhäjärvi – 6.12.2020 Helsinki 

Henkilökuvauksen lordi ja velho 

Valokuvaaja Kari Kaipainen 28. 9. 1952 Mikkeli – 2. 11. 2020 Espoo

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta