Journalisti kuvauttaa haastateltavat melkein aina. Eeva Kolun kohdalla tehtiin poikkeus ja käytettiin aiemmin otettua kuvaa. Uupumuksesta kirjoittanut toimittaja ei halunnut kuvauksesta aiheutuvaa lisästressiä loppuvuoden kiireen keskelle. ”Välillä täytyy karsia kalenterista kaikki ylimääräinen”, Kolu sanoo.

Eeva Kolu kirjoitti kirjan uupumuksesta, joka palasi aina vaan

Eeva Kolu, 35

Freelancekirjoittaja, sisällöntuottaja ja yrittäjä.

Työskennellyt freelancetoimittajana vuodesta 2008, asiakkaita aikakauslehdet ja Helsingin Sanomien Torstai. Tekee nykyään sisältöä enimmäkseen muille kuin mediayrityksille.

Yksi Suomen ensimmäisiä ammattibloggaajia. Kirjoittaa nykyään Uusi Muusa -blogia ja aloittelee seuraavaa kirjaprojektia.

JOURNALISTI
7.1.2021

Nina Erho, teksti
Roope Permanto, kuva

”Kirjoitin pari vuotta sitten blogiini ja someen uupumuksestani ja siihen liittyvistä tunteista. Halusin näyttää, että vaikeista asioista voi puhua jo ennen kuin ne ovat takana. Sain poikkeuksellisen määrän palautetta, josta tuli tunne, että uupumuksesta on vielä tärkeitä asioita sanomatta. Aloin miettiä siitä kirjaa”, sanoo bloggaaja ja toimittaja Eeva Kolu.

Kolun esikoiskirja Korkeintaan vähän väsynyt (Gummerus) ilmestyi elokuussa. Se käsittelee uupumusta ilmiönä, uupumukseen johtavia syitä sekä Kolun omaa uupumusta, joka palasi aina uudelleen – viimeksi kirjaa kirjoittaessa.

”Uupumuksesta puhutaan paljon työuupumuksena. Se esti minua ymmärtämästä omaa tilannettani riittävän ajoissa, koska ajattelin, että eihän työni ole uuvuttavan raskasta. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä moninaisempia syitä uupumukselle tuntui löytyvän. Se on jotenkin tässä ajassa.

Samoihin aikoihin Gummerus kysyi, haluaisinko kirjoittaa heille uupumuksesta. Ajatuksena oli ensin perinteinen tietokirja, mutta teksti muotoutui henkilökohtaisen tietotekstin suuntaan. Sain vapaat kädet, mutta toisin kuin postauksille ja jutuille, kirjalle minulla ei ollut tuttua mallia, johon tähdätä.

Lähdin työstämään aihetta kirjoittamalla ja taas kirjoittamalla. Välillä ihmettelin, miten yksikään kirja on ikinä valmistunut. Toisaalta juuri projektin massiivisuus teki siitä kiinnostavan. Kirjoitin jaksamiseni mukaan. Osa teksteistä on parin vuoden takaa, osa viime keväältä ja alkukesästä.

Kirjan ääni on oma ääneni, jolla olen kirjoittanut kauan. Välillä mietin, pitäisikö kovien kansien välissä olla erilainen – vakavampi ja vakuuttavampi. Epäilin, oliko minulla ylipäätään oikeutta kirjoittaa uupumuksesta ilman virallista asiantuntemusta.

Projektin suurin anti oli uskaltautua luottamaan kokemukseeni ja siihen, että sen kertominen antaa lukijalle eri oivalluksia kuin tietokirjat. Silti esittelen kirjassa myös muiden ajatuksia ja pohdin kokemustani yhteiskunnallisessa kontekstissa. Luin tuhansia sivuja lähteitä. Mukaan valitsin ne, joista syntyi oivalluksia.

Uupumuksesta kirjoittaminen ei pelottanut, koska olin tehnyt sen jo aiemmin. Viime aikoina olen jaksanut välillä hyvin, välillä huonommin. Yritän hyväksyä ja olen ehkä hyväksynytkin, että tällaista elämä on, ainakin minun elämäni. Käsillä ei ole asia, josta pitäisi päästä yli ja selviytyä vaan elämä, tällaisenaan.”

Eeva Kolu, 35

Freelancekirjoittaja, sisällöntuottaja ja yrittäjä.

Työskennellyt freelancetoimittajana vuodesta 2008, asiakkaita aikakauslehdet ja Helsingin Sanomien Torstai. Tekee nykyään sisältöä enimmäkseen muille kuin mediayrityksille.

Yksi Suomen ensimmäisiä ammattibloggaajia. Kirjoittaa nykyään Uusi Muusa -blogia ja aloittelee seuraavaa kirjaprojektia.

Dokumentaristi Mari Karppisen valinta

”Itsekin vähän väsyneenä en ole aiemmin edes jaksanut ajatella väsymyksestä kertovan kirjan lukemista, mutta Kolun leikkisä kirjoitustyyli imaisi mukaansa. Kuinka joku onnistuu tekemään hauskan kirjan siitä, ettei tunne ketään kolmekymppistä, joka ei olisi uupunut? Korkeintaan vähän väsynyt -kirjaan on helppo samaistua pärjäämiskulttuurin keskellä kasvaneena suomalaisena. Kolu tekee nerokkaita arkisia oivalluksia, ja blogimaisesti kirjoitetulla teoksella on rauhoittavan terapeuttinen ote. Kolun avoimuus on harvinaista kilpailullisissa toimittajapiireissä, missä sometilejä päivitetään aktiivisesti, mutta haavoittuvuutta näytetään harvoin. Kirja on tärkeä muistutus meille kaikille elämän tärkeimmistä asioista.”



3 2021
Arkisto

Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Ilahduit, kun viisi alaistasi lähti kilpailevaan lehteen, Arno Ahosniemi

Kauppalehden vastaava päätoimittaja esittää olevansa ikäistään vanhempi mies, joka odottaa turhaan työtarjousta Etelärannasta.

Koskelan surman uutisoinnissa jäi kertomatta, kuka leikkasi lapsilta

”Helsingistä piirtyy uutisten kautta omituinen kuva kaupunkina, jossa jokin mystinen luonnonvoima kasvattaa luokkakokoja ja näkymätön käsi silppuaa erityisopetuksen kelvottomaan kuntoon”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Historian ensimmäinen toimittajien työehtosopimus on ­allekirjoitettu! Edessä työnantajan Åke Heiniö ja Arvi V. Mäkinen sekä työntekijöitä edustanut Jyrki Juuti, takana Pauli Strandén ja Esko Muinonen vuonna 1967. Kuva: Uuskuva. SJL. KA.

Satavuotias Journalistiliitto aloitti pienenä herrakerhona ja kasvoi vahvaksi ammattiliitoksi

Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan - työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.

Konflikten tar kontextens plats

”Nyhetsmedier kan inte bortförklara sitt ansvar för förvirringen genom att peka finger mot myndigheter och politiker”, skriver Dan Lolax.

Auttaisiko työvälinepooli, jos etätyö jää pysyväksi?

Ergonomisen työskentelyn järjestäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla – ei työpaikalla eikä kotona työskennellessä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tuomas Aalto.

Virus muuntuu, mutta sitä ei muunneta

”Joskus kieleen vakiintuu yhdyssanoja, jotka tarkoittavat keskenään samaa, vaikka niiden osat ovat eri järjestyksessä ja toinen on muutenkin saattanut vaikuttaa toista epäloogisemmalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Pikkukengillä potku omaan takapuoleen

Kiitos siististä sisätyöstä, ajatteli Heikki Kuutti hyisenä pakkaspäivänä. Sitten uutispäällikkö sai juttuidean.

Journalistien työttömyyskassa Finka sulautuu osaksi uutta jättikassaa

Uudesta kassasta tulee Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Kolmen kassan yhdistyminen tuo liitolle säästöjä ja lisää kassan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Näin tekijänoikeusrahat kiertävät

Tekijänoikeusjärjestö Kopioston kautta kulkee vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, jotka se jakaa eteenpäin tekijänoikeuksien haltijoille.

Nitrodiskotaiteilija on poissa

Taittaja-graafikko Hannu Marttinen 12. 9. 1945 Helsinki – 10. 2. 2021 Hämeenlinna

Pienestä naisesta jäi iso jälki

Toimittaja Leena Seretin 11. 11. 1959 Kemi – 28. 1. 2021 Sipoo

Päätoimittaja puolusti koskiluontoa ja periaatteitaan

Päätoimittaja Seppo Vento 13. 6. 1930 Vesanto – 9. 2. 2021 Joensuu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta