Henkilökuvauksen lordi ja velho 

JOURNALISTI
7.1.2021

Paavo Martikainen 

Kirjoittaja on Kari Kaipaisen kuvaajakollega A-lehdistä  

Valokuvaaja Kari Kaipainen 28. 9. 1952 Mikkeli – 2. 11. 2020 Espoo

Monipuolinen, aikaansa ja alaansa aktiivisesti seurannut valokuvaaja Kari ”Jesse” Kaipainen menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen kotonaan Espoossa 68-vuotiaana. 

Hän syntyi Mikkelissä, kirjoitti ylioppilaaksi Mikkelin lyseosta 1971. Yo- ja atk-merkonomin opintojen jälkeen Kari jatkoi matematiikan ja kansantalouden opintoja Joensuun korkeakoulussa. 

Valokuvaukseen hän sai kosketuksen lähisuvusta. Isänäiti opiskeli valokuvausta kirjekurssilla jo 1920-lvulla, Karin isä ikuisti hienoja henkilö- ja miljöökuvia Mikkelistä. 

Itseoppineena valokuvaajana Kari avusti Karjalan Maa -lehteä 1970-luvun lopulla Joensuussa opintojensa ohella, oli kesävalokuvaajana Savon Sanomissa, Mikkelissä 1978–79 ja Apu-lehdessä 1980. Tämän jälkeen A-lehdissä Jaana-lehden avustajana ennen Apuun vakinaiseksi valokuvaajaksi siirtymistään vuonna 1984. 

Mikkelin jazz piireissä hän sai lempinimen ”Kapa”. Hänen ideastaan versoi Mikkelin Jazz-klubi 1974 ollen sen perustajajäseniä. Intensiivisistä jazz-legendojen henkilökuvista syntyi työn ohessa 1980-luvulla valokuvanäyttelyt Mikkeliin ja Kuopioon. Kari oli suuri jazzin ja bluesin diggari, elokuva-asiantuntija, viinispesialisti, ranskalaisen ruoan konossööri ja ikiaikainen F1-ekspertti – syvällinen tietämys näistä kaikista näkyi hänen töissäänkin. 

Opiskeluinto jatkui kurssimuotoisesti niin New Yorkin kuin Pariisin Parsons School of Designessä 1990–91. 

Vuoden lehtikuvat -kilpailussa Kari voitti Vuoden lehtikuvapalkinnon 2006 ja seuraavana vuonna Aikakauslehtien liitto valitsi Karin Vuoden aikakauslehtikuvaajaksi. Tuomaristo perusteli näin: 

”Taitava kuvaaja, joka hallitsee pitkienkin kuvareportaasien tekemisen. Vangitsee todella hienolla tavalla ihmisen. Kuvaaja on henkilökuvauksen velho ja lordi. Täysin omassa luokassaan. Vaikuttavista juttujen avauskuvista ilmenee haastateltujen henkilöiden persoonan ydin ja heidän omin ympäristönsä. Erittäin puhuttelevia ja koskettavia töitä, jotka imevät lukijat haluamaan omakseen koko tarinan. Kokemus ja nöyryys saavat aikaan hyvää jälkeä. Aikakauslehtikuvaaja isolla K:lla.” 

Filmikameroiden vaihduttua digitaalisiin kuvatiedostojen käsittely korostui osana kuvaajien työkuvaa. Muiden syventäessä taitojaan photoshop-kursseilla Kari hakeutui jo opiskelemaan videoiden tekemistä. Hänen tunnetuimpia videotöitään olivat Echos ja Where we lived once. Samoin Mikkelissä esitetty lyhytfilmi Uurna oli suoraa jatkoa tälle ilmaisulle. Kaipaisen videokuvataidoista tuli keskeinen osa A-lehtien verkkonäkyvyyttä. Kari oli aina valmis auttamaan kollegoitaan videoiden editoinnissa, ei pantannut omia tietojaan ja taitojaan. 

Kun myös Apu-lehden kuvaajat siirtyivät toimituksesta A-lehtien kuvatoimitukseen 2010, työkuva laajeni käsittämään konsernin kaikkien lehtien kuvituksia. Jumppa- ja meikkausvideoiden tekemisestä tuli arkea, jonka Jesse hoiti glamour-tyylillään. Erityisesti Eeva-lehden henkilöhaastattelujen kuvat tekivät vaikutuksen lukijoihin. Hyvin erilaisten julkaisujen – kuten Kauneus- ja Terveys, Meidän Mökki, Tuulilasi, Voi Hyvin – kuvitukset tulivat tutuiksi ja tunnistettaviksi niin kollegoille kuin lukijoillekin. 

Karille ei ollut vierasta tenorisaksofonin soitto, ratsastaminen ja hevosen omistus, koirakumppanuus, ranskankielisen median seuraaminen.  Elokuvien tutkiskelu, niiden tekeminen ja videoilmaisu täyttivät vapaa-aikaa.  

Kari saattoi vielä ennen eläkkeelle pääsyään A-lehdistä vuonna 2017 päätökseen media-alan tv-dokumentin ammattitutkinnon Keudassa. Opinnot hän oli aloittanut jo töiden ohessa. 

Eläkepäivät kuluivat ensin Charlie-koiran, sitten uuden kamun Brownien kanssa ulkoillen ja kilpailuissa eri puolella Suomea. Korona-aika ja tiedot A-lehtien vuoden 2020 yt-neuvotteluista olivat Karille raskaita. Läheiset työtoverit tulivat siirretyiksi ulos työpaikoiltaan, eikä epidemian aikana kollegojen ja muiden ystävien tapaamiset enää luonnistuneet. 

Karia jäivät kaipaamaan äiti, sisko, veli, vanhat kaverit Mikkelissä sekä poikkeuksellisen laaja ystäväjoukko uran varrelta. 

 

 



1 2021
Arkisto

Journalismin seuraavat sata vuotta

Journalistiliitto täyttää maaliskuussa 100 vuotta. Vuosisadan aikana on tapahtunut paljon: olemme saaneet esimerkiksi radion, television, internetin ja sosiaalisen median, mutta myös journalismin ansaintamallien kriisin. On aika kuvitella, miltä tulevat vuosikymmenet voisivat näyttää. Journalisti pyysi ennusteita kymmeneltä ajattelijalta.

Mitä puoluetta politiikantoimittajat ryöpyttävät eniten? Miten he suhtautuvat eri pääministereihin? Entä työmarkkinajärjestöihin?

Journalisti analysoi kuuden tunnetun politiikan toimittajan kolumnit, näkökulma-artikkelit ja muut mielipiteelliset tekstit.

Tähtäät isona kansanedustajaksi, Hanne Aho

Sata vuotta täyttävän Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho haluaa tulla tasapainoiseksi ihmiseksi ja haaveilee tes-neuvotteluiden aikana paluusta Suomen Kuvalehden graafikoksi.

Toimittajat, persuuntuneita vai vihervasemmistoa?

”Suomessa perussuomalaisten pelikirjasta tuttu ikävän journalismin esittäminen puoluepolitiikkana vaikuttaa hiljalleen saavan suosiota useamman poliittisen liikkeen piirissä”, kirjoittaa Janne Zareff.

Toimittajan tasapuolisuus ei auta, jos luottamus on menetetty

Yksikään ihminen ei tee työtään arvotyhjiössä. Onneksi juuri kukaan journalisti ei kuvittele olevansa täydellisen objektiivinen yli-ihminen, johon arvot tai elämäntilanne eivät vaikuta, kirjoittaa Maria Pettersson.

Lisää aikaa eropakettia harkitsevalle

”Ensimmäiset päivät irtisanomisen jälkeen voivat mennä täysin sumussa. Pitäisi pystyä soittamaan monta puhelua, kysyä oikeita kysymyksiä, omaksua vastauksia ja tehdä niiden perusteella päätös, jonka vaikutukset tulevaisuuteen ovat joka tapauksessa epävarmoja”, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Sanna Nikula.

Korona sävytti median vuotta 2020

Korona muutti työtavat ja kiihdytti media-alan murrosta ja Yhdysvalloissa käytiin vaalit. Tapahtuiko media-alalla muutakin? Kokosimme yhteen vuoden 2020 keskeiset journalismiuutiset.

Päivi Lehtomurto vaihtoi nuorten median työterveysaiheisiin

Päivi Lehtomurto aloitti joulukuussa Työterveyslaitoksella mediaviestinnän erityisasiantuntijana. Sitä ennen hän työskenteli kymmenen vuotta Demissä.

Etusivu uusiksi

Kun Susanna Luikku sai Suomen olympiajoukkueen tiedottajalta viestin, ja sitten tuli kiire.

Journalistiliiton uuden ilmeen suunnitteli Tuija Tarkiainen ja uuden logon piirsi Camilla Pentti. ”Perinteinen leijona haluttiin säilyttää, mutta uusi leijona on modernimpi ja vähemmän kulmikas”, Tarkiainen kertoo.

Journalistiliitto saa uuden ilmeen

Tunnusvärit ja -fontit vaihtuvat, viestintämateriaalit muuttuvat ja logo päivitetään.

Ole korrekti, älä hyperkorrekti

”Tietoisuus siitä, että puhuttu ja kirjoitettu kieli eroavat toisistaan, voi johtaa ylenpalttiseen virallisuuden tai esimerkiksi kansainvälisyyden tavoitteluun”, kirjoittaa Ville Eloranta.

De nya journalisterna är influencers

Högermedierna satsar mindre på att producera den bästa journalistiken och mer på att främst bekräfta det tittarna redan tror, skriver Jeanette Öhman.

Sanomalehtimiehen näytenumero huhtikuussa 1924.

Lehti harrastuksen avuksi

Suomen Sanomalehtimiesten Liitto tarvitsi oman lehden, koska sisäinen tiedotus hoitui ”helpoimmin painokoneen kautta”.

Avarakatseinen humanisti

Toimittaja Jussi Kentala 24. 7. 1946 Veteli – 23. 11. 2020 Kauhava

Taitava taittaja - käytännössä ja teoriassa

Ulkoasupäällikkö Hannu Pulkkinen 8.11.1951 Pyhäjärvi – 6.12.2020 Helsinki 

Henkilökuvauksen lordi ja velho 

Valokuvaaja Kari Kaipainen 28. 9. 1952 Mikkeli – 2. 11. 2020 Espoo

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta