Suomalainen journalismi selittää, kun pitäisi näyttää, kirjoittaa freetoimittaja Janne Flinkkilä

Janne Flinkkilä

42-vuotias Helsingissä asuva mediatyöläinen.

Kirjoittanut freetoimittajana Veikkauksen asiakasmedia X:lle, Ylelle ja SPR:lle sekä lukuisiin lehtiin Helsingin Sanomista Hymyyn. Työskennellyt Rumban toimituspäällikkönä ja Ylioppilaslehden toimitussihteerinä.

Opiskellut mediatekniikkaa ja journalismia ammattikorkeakoulussa. Ei valmistunut.

Palkittu Aikakausmedian Edit-kilpailussa 2018 (vuoden juttu asiakasmediassa).

Perustanut Kulttuurituotanto Creat -osuuskunnan, joka muun muassa tekee visuaalista suunnittelua ja kuratoi taidenäyttelyjä.

JOURNALISTI
19.11.2020

Janne Flinkkilä, teksti
Aapo Huhta, kuva

Älä selitä vaan näytä. Tätä käskyä kirjoittajat opetetaan tottelemaan, ja se on myös editointivaiheen tärkeimpiä työkaluja. Kun kyse on kuvajournalismista, käsky kuitenkin unohtuu. Mitä enemmän yt-viikate niittää kuvatoimituksia, sitä enemmän tuotamme juttuja, joissa kuva ei liity tapaukseen. Otavamedian päätös antaa kenkää lähes kaikille kuvaajilleen on viimeisin esimerkki asioiden surkeasta tilasta.

Syyskuun 29. päivänä Iltalehti julkaisi verkossa jutun otsikolla Näin penis ikääntyy – ajan myötä tapahtuu neljä asiaa. Jutun kuvassa näkyivät rannalla aurinkolasit päässä suu raollaan seisovan miehen pää ja yläselkä. Kuvatoimistolle poseeratessaan hän tuskin tiesi päätyvänsä symboloimaan neljällä tavalla vanhenevaa penistä.

Journalismin periaate on, että yleisöllä on oikeus tietää, mitä maailmassa tapahtuu. Yleisön pitäisi saada myös nähdä, mitä tapahtuu. Niin ei käy, jos kuva ei liity tapaukseen. Tai jos kuvia läiskii jutturänniin kirjoittava toimittaja, joka on käsketty tekemään kuvatoimittajan työtä ilman visuaalista ammattitaitoa.

 

Elokuun lopussa Helsingin Sanomat kiersi kaupungilla kysymässä, miksi ihmiset käyttävät tai eivät käytä kasvomaskia. Katugallup kuvattiin suoralla salamalla, joka vääristi haastateltujen kasvot kalmankalpeiksi ja sai heidät muistuttamaan zombeja. En keksi ratkaisulle tiedonvälityksellistä perustelua.

Kyse ei ole vain kiireestä tai suuria juttumääriä tuottavista päivälehdistä. Se läpäisee koko alan. Ansioitunut kirjoittajajoukko perusti vuonna 2013 Long Playn, jonka tavoitteeksi päätoimittaja Johanna Vehkoo nimesi Hesarin haastattelussa suomalaisen laatujournalismin pelastamisen. Lehti lähti kuitenkin pelastamaan selittämistä eikä näyttämistä: tuottamaan featurejournalismia ilman kuvaa.

Lokakuun 2020 kirjoittajakoulun mainoksessa Long Playn toimitus lupasi ”paljastaa täydellisen jutun reseptin” eli ”parhaat vinkkinsä jutunteon kaikkiin vaiheisiin”. Aihelistan perusteella resepti ei sisältänyt tekstin ja kuvan vuorovaikutusta.

Kunnianhimoiset ammattilaisetkin siis näkevät journalismin kirjainten jonona, vaikka tuijottavat päivittäin kansainvälisten kilpailijoiden tuottamaa visuaalisesti tyrmäävää mediaa. Tilanne kertoo paitsi ammattikuntamme kollektiivisesta sokeudesta, myös tekstin ja kuvan eriytymisestä omiin maailmoihinsa. Ne eivät enää välitä samaa viestiä vaan pahimmillaan sotivat keskenään.

 

Tiedän, että arkeamme kurjistaa resurssipula. Tämä ei kuitenkaan ole resurssikysymys vaan prosessikysymys. Täytyy vain iskostaa mieliin, että teksti ja kuvat juttelevat tasavertaisina keskenään. Silloin prosessi alkaa ohjautua itsekseen selittämisestä näyttämiseen siitä alkaen, kun juttuidea on vasta pilke silmäkulmassa.

Jos tahdomme nousta selittämisen tasolta näyttämisen tasolle, prosessiin kuuluu jatkuva kyseenalaistaminen: Kannattaako editoida tekstiä tietämättä, mitä jutun kuvat näyttävät? Miksi teksti yrittää selittää luotaantyöntävää numero-oksennusta, jonka infografiikka näyttäisi helposti ja kauniisti? Miksi tämäkin teksti kuvitetaan naamallani eikä esimerkeillä, jotka todistaisivat väitteeni?

Näin sen pitäisi mennä: teksti palvelee kuvia ja kuvat palvelevat tekstiä. Silloin kokonaisuus palvelee välitettävää viestiä ja lopputuote yleisöä – mikä lopulta palvelee kustantajan ansaintalogiikkaa.

Prosessin korjaamisen voi aloittaa ottamalla mallia oman toimistokuution ulkopuolelta. Selittämisen jalostamista näyttämiseksi toteuttaa tehokkaasti kaikki muu media paitsi se, joka kutsuu itseään journalismiksi. Tämä on kilpailu, jota ei kannata hävitä. Eikä siinä pärjää selityksillä vaan näytöillä.

Janne Flinkkilä

42-vuotias Helsingissä asuva mediatyöläinen.

Kirjoittanut freetoimittajana Veikkauksen asiakasmedia X:lle, Ylelle ja SPR:lle sekä lukuisiin lehtiin Helsingin Sanomista Hymyyn. Työskennellyt Rumban toimituspäällikkönä ja Ylioppilaslehden toimitussihteerinä.

Opiskellut mediatekniikkaa ja journalismia ammattikorkeakoulussa. Ei valmistunut.

Palkittu Aikakausmedian Edit-kilpailussa 2018 (vuoden juttu asiakasmediassa).

Perustanut Kulttuurituotanto Creat -osuuskunnan, joka muun muassa tekee visuaalista suunnittelua ja kuratoi taidenäyttelyjä.



5 2021
Arkisto

Ensin ne hakivat journalistit. Silloin me sanoimme, että tämä ei käy.

Meidän suomalaisten pitää auttaa kollegoja muissa maissa. Se on oikein, mutta samalla autamme myös itseämme, kirjoittaa päätoimittaja Maria Pettersson.

Teit paikallisesta varuskunnasta 46-sivuisen erikoisliitteen, koska fanitat armeijaa, Pasi Koivumaa

Karjalaisen päätoimittaja on toimituksessa pidetty hahmo, mutta epäilee Stalinin ja Hitlerin ajatelleen itsestään samoin.

Näin saat kesätyöstäsi kaiken irti

Kokeneet toimittajat jakavat vinkit kesätyöntekijöille. Näillä pääset paremmin alkuun kesätöissä ja kenties koko urallasi.

Mitä journalistin pitää ymmärtää työnantajansa taloudesta?

Iso osinko voi olla hälytysmerkki – tai törkeilyä, jos yrityksessä on samaan aikaan menossa rankka säästöohjelma, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Journalisternas och hjälporganisationernas relation är problematisk

För några år sedan jobbade jag som frivillig informatör för en finsk organisation i Uganda. Det var en upplevelse jag aldrig skulle vilja ha ogjord – men inte heller göra om, skriver Liselott Lindström.

En onnistunut pilaamaan suomen kielen sääntöjä

Kun minut pyydettiin median edustajaksi suomen kielen lautakuntaan, eräs Helsingin Sanomien lukija ei vaikuttanut vilpittömän ilahtuneelta, kirjoittaa Ville Eloranta.

Kyselytunnilla valtuutetut kysyivät hallitukselta ja toimistolta liiton toimintaan ja linjauksiin liittyviä kysymyksiä. Puheenjohtaja Hanne Aho vastaa etäyhteyksin osallistuneille valtuutetuille.

Journalistiliiton kevätvaltuusto toivoi joustoa työhön

Valtuutetut toivoivat liiton edistävän etätyömahdollisuuksia myös korona-ajan jälkeen.

Media keskittyi – pitäisikö myös Journalistiliiton jäsenyhdistysten yhdistää voimansa?

Median ja työn muutokset vähentävät sijainnin merkitystä toiminnan järjestämisessä, kirjoittaa Tapio Räihä.

Kova kiire tarkastajan juttusille

Kun poliisi pysäytti toimittajan ja kuvaajan nopeusratsiaan, Mika Heikkilä turvautui pieneen valkoiseen valheeseen.

Luja ja luotettava pohjalainen

Toimittaja Päivi Leppilahti 23. 6. 1960 Teuva – 21. 3. 2021 Kankaanpää

Lehtikuvauksen uranuurtaja

Kuolleita: Kuvapäällikkö Antti Suominen 16. 9. 1938 Pori – 9. 4. 2021 Ulvila

Laajasti urheilusta ja liikunnasta

Kuolleita: Urheilutoimittaja Erkki Poutanen 19. 11. 1950 Jyväskylä – 4. 4. 2021 Tuusula

Monen lajin mestari

Kuolleita: Toimittaja Matti Korhonen 28. 11. 1928 Liminka – 1. 3. 2021 Oulu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta