Mainostajan keinoäly kaihtaa ikäviä aiheita ja suosii kevyitä sisältöjä – miten se vaikuttaa journalismiin?

JOURNALISTI
19.11.2020

Virpi Latva, teksti
Jukka Peltosaari, kuvitus

Englantilainen sanomalehti The Guardian houkuttelee verkkosivulleen mainostajia lupaamalla, että mainoksia ei myydä ikävien artikkelien yhteyteen. Apuna on keinoäly, joka lukee lehden läpi ja pitää huolta, ettei mainos satu huonon uutisen yhteyteen.

”Mainonnan optimointiohjelma käy läpi julkaisumme kaikki sivut ja luokittelee hakusanojen perusteella sisällöt kuuteen kategoriaan: aikuissisältö, alkoholi, huumeet, vihapuhe, laittomat lataukset internetistä ja loukkaava kielenkäyttö”, verkkosivulla todetaan.

Lehti lupaa ottaa huomioon mainostajien vaatimukset siitä, mitkä teemat tai hakusanat voivat olla tuotemerkin imagolle haitallisia.

Keinoäly voidaan ohjelmoida esimerkiksi välttämään sisältöjä, joissa mainitaan jokin ikäviä mielikuvia luova sana kuten ”sota” tai ”ase”. Toisaalta sitä voidaan käyttää myös rajaamaan mainonnan piiristä pois vaikkapa sukupuolivähemmistöihin liittyvä sisältö.

Tuotemerkkien omien kiellettyjen sanojen listalla saattaa olla yrityksestä riippuen jopa 1 500 sanaa. Yhdysvalloissa listan kärjestä löytyy muun muassa sana ”Trump”.

Asiaa käsitellään Baltimoren yliopiston professori Roberto Cabezosin tammikuussa julkaistussa tutkimusraportissa The Economic Cost of Keyword Blacklists for Further Online Publishers.

 

Alma Median digimainonnan palveluista ja kehityksestä vastaava Johanna Vartiainen kertoo, että toimituksellisen sisällön läpi käyminen mainostajan näkökulmasta on tuttu asia myös Suomessa.

”Kyseessä ei ole uusi ilmiö. Näin on toimittu jo aiemmin sanomalehdissä ja verkkosivustoilla, mutta toimenpide on ollut manuaalinen. Nykyään analysoimme sisällön koneoppimisen keinoin ja mainonta estetään automatisoidusti”, Vartiainen sanoo.

”Uutisoinnin sinällään pitää olla totuudenmukaista ja vaikeitakin aiheita tulee käsitellä, mutta lukiessaan erityisen järkyttävää uutisointia kuluttaja ei ole altis vastaanottamaan mainosviestiä.”

Vartiaisen mukaan esimerkiksi koulusurmia koskevan uutisoinnin yhteyteen ei lisätä mainoksia.

Hän korostaa, että sisällön analysointi on mainostajien palvelemista, eikä se vaikuta lehtien toimituksellisiin ratkaisuihin.

 

Yhdysvaltalaisen mainostoimiston Teads:n varatoimitusjohtaja Eric Shih varoittaa digitaalisten sisällöntuottajayritysten yhdistyksen (DCN) verkkosivulla liiallisen tuotemerkin suojelun kääntyvän lopulta itseään vastaan.

Teads välittää mainoksia 1,5 miljardille kuluttajalle 29 eri maassa. Laajalle, kulutuskykyiselle lukijakunnalle kirjoittavat uutislehdet jäävät Shih’n mukaan ilman mainosrahoja keinoälyn kiintyessä kevyisiin sisältöihin ja jopa valeuutisiin.

Baltimoren yliopiston tutkimuksen mukaan englannin- ja ranskankielisissä maissa on no-peasti huomattu, että lukijarobotti voi erehtyä. Keinoäly esimerkiksi tulkitsee sanan ”veitsi” liian väkivaltaiseksi ja jättää ruokalehden ilman mainontaa. Samoin käy, kun kolumnissa mainitaan Damokleen miekka.

Sussexin herttuaparin Harryn ja Meghanin haastattelussa taas särähtää Sussex-sanan loppuosa sex.

”Kyse on teknologiasta, joka ei ole aukotonta, mutta koneoppimisen keinoin algoritmeja pyritään kehittämään koko ajan”, Johanna Vartiainen sanoo.

Hän kertoo Alma Median lehdet läpi lukevan keinoälyn käyttävän semanttista analyysia, jossa yksittäisten sanojen sijaan otetaan huomioon koko konteksti.

Keinoäly voidaan myös ohjelmoida välttämään tuotemerkin imagolle haitallisia sanoja ja esimerkiksi rasismia ja vihapuhetta sisältäviä julkaisuja.

”Toivoisin, että mainostajat toimisivat vastuullisesti myös mainonnan ostamisessa ja miettisivät, millaista sisältöä haluavat mainonnallaan tukea”, Johanna Vartiainen sanoo.

Hän pelkää mainostajien hakevan ennen kaikkea edullista mainostilaa, jolloin he saattavat päätyä esimerkiksi paljon katsotulle vihapuhesivulle.

Myös lehtien on syytä pitää varansa. Tuotemerkkien markkinointiosastoilla väsätyistä kiellettyjen sanojen listoista on lyhyt matka itsesensuuriin. Miten lehdessä menetellään sinä päivänä, jona numerossa ei ole keinoälyn mielestä tarpeeksi mainostajaystävällistä materiaalia?



1 2021
Arkisto

Journalismin seuraavat sata vuotta

Journalistiliitto täyttää maaliskuussa 100 vuotta. Vuosisadan aikana on tapahtunut paljon: olemme saaneet esimerkiksi radion, television, internetin ja sosiaalisen median, mutta myös journalismin ansaintamallien kriisin. On aika kuvitella, miltä tulevat vuosikymmenet voisivat näyttää. Journalisti pyysi ennusteita kymmeneltä ajattelijalta.

Mitä puoluetta politiikantoimittajat ryöpyttävät eniten? Miten he suhtautuvat eri pääministereihin? Entä työmarkkinajärjestöihin?

Journalisti analysoi kuuden tunnetun politiikan toimittajan kolumnit, näkökulma-artikkelit ja muut mielipiteelliset tekstit.

Tähtäät isona kansanedustajaksi, Hanne Aho

Sata vuotta täyttävän Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho haluaa tulla tasapainoiseksi ihmiseksi ja haaveilee tes-neuvotteluiden aikana paluusta Suomen Kuvalehden graafikoksi.

Toimittajat, persuuntuneita vai vihervasemmistoa?

”Suomessa perussuomalaisten pelikirjasta tuttu ikävän journalismin esittäminen puoluepolitiikkana vaikuttaa hiljalleen saavan suosiota useamman poliittisen liikkeen piirissä”, kirjoittaa Janne Zareff.

Toimittajan tasapuolisuus ei auta, jos luottamus on menetetty

Yksikään ihminen ei tee työtään arvotyhjiössä. Onneksi juuri kukaan journalisti ei kuvittele olevansa täydellisen objektiivinen yli-ihminen, johon arvot tai elämäntilanne eivät vaikuta, kirjoittaa Maria Pettersson.

Lisää aikaa eropakettia harkitsevalle

”Ensimmäiset päivät irtisanomisen jälkeen voivat mennä täysin sumussa. Pitäisi pystyä soittamaan monta puhelua, kysyä oikeita kysymyksiä, omaksua vastauksia ja tehdä niiden perusteella päätös, jonka vaikutukset tulevaisuuteen ovat joka tapauksessa epävarmoja”, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Sanna Nikula.

Korona sävytti median vuotta 2020

Korona muutti työtavat ja kiihdytti media-alan murrosta ja Yhdysvalloissa käytiin vaalit. Tapahtuiko media-alalla muutakin? Kokosimme yhteen vuoden 2020 keskeiset journalismiuutiset.

Päivi Lehtomurto vaihtoi nuorten median työterveysaiheisiin

Päivi Lehtomurto aloitti joulukuussa Työterveyslaitoksella mediaviestinnän erityisasiantuntijana. Sitä ennen hän työskenteli kymmenen vuotta Demissä.

Etusivu uusiksi

Kun Susanna Luikku sai Suomen olympiajoukkueen tiedottajalta viestin, ja sitten tuli kiire.

Journalistiliiton uuden ilmeen suunnitteli Tuija Tarkiainen ja uuden logon piirsi Camilla Pentti. ”Perinteinen leijona haluttiin säilyttää, mutta uusi leijona on modernimpi ja vähemmän kulmikas”, Tarkiainen kertoo.

Journalistiliitto saa uuden ilmeen

Tunnusvärit ja -fontit vaihtuvat, viestintämateriaalit muuttuvat ja logo päivitetään.

Ole korrekti, älä hyperkorrekti

”Tietoisuus siitä, että puhuttu ja kirjoitettu kieli eroavat toisistaan, voi johtaa ylenpalttiseen virallisuuden tai esimerkiksi kansainvälisyyden tavoitteluun”, kirjoittaa Ville Eloranta.

De nya journalisterna är influencers

Högermedierna satsar mindre på att producera den bästa journalistiken och mer på att främst bekräfta det tittarna redan tror, skriver Jeanette Öhman.

Sanomalehtimiehen näytenumero huhtikuussa 1924.

Lehti harrastuksen avuksi

Suomen Sanomalehtimiesten Liitto tarvitsi oman lehden, koska sisäinen tiedotus hoitui ”helpoimmin painokoneen kautta”.

Avarakatseinen humanisti

Toimittaja Jussi Kentala 24. 7. 1946 Veteli – 23. 11. 2020 Kauhava

Taitava taittaja - käytännössä ja teoriassa

Ulkoasupäällikkö Hannu Pulkkinen 8.11.1951 Pyhäjärvi – 6.12.2020 Helsinki 

Henkilökuvauksen lordi ja velho 

Valokuvaaja Kari Kaipainen 28. 9. 1952 Mikkeli – 2. 11. 2020 Espoo

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta