Hanna Mahlamäen juttuaiheet vaihtelevat kevyistä raskaisiin. Marraskuun alussa suunnitelmat menivät kerralla uusiksi Wienin terrori-iskun myötä. ”Raskaat aiheet ovat toisaalta usein mielenkiintoisia ja tärkeitä, joten en valita.”

Hanna Mahlamäki tarkasteli tuutteja sekä toimittajana että vanhempana

Hanna Mahlamäki, 43

Helsingin Sanomien Berliinin-kirjeenvaihtaja.

Työskennellyt Helsingin Sanomissa eri tehtävissä vuodesta 2004. Toiminut kulttuuritoimituksen esihenkilönä, uutispäällikkönä, esihenkilönä politiikan toimituksessa sekä politiikan toimittajana.

A-studiossa politiikan toimittajana 2012 – 2013. Työskennellyt myös Aamulehdessä, Kymen Sanomissa, STT:ssa ja UP-uutispalvelussa.

JOURNALISTI
19.11.2020

Nina Erho, teksti
Tommi Aittala, kuva

”Jutun aihe on omakohtainen: lapseni aloitti koulun täällä elokuussa. Toki tiesin saksalaisen koulunaloitusperinteen ennestään. Olen asunut Saksassa nuorena vuoden, ja lapsuudessa perheelläni oli tuttuja täällä. Jo silloin ajattelin, että voi kun karkkituutit ovat ihania, miksi Suomessa ei saa sellaista”, sanoo Helsingin Sanomien Berliinin-kirjeenvaihtaja Hanna Mahlamäki.

Mahlamäen juttu Saksassa ekaluokkalaisen repusta maksetaan usein yli 300 euroa ja juhlia valmistellaan kuukausia julkaistiin Helsingin Sanomissa 13. elokuuta. Tärkeä osa koulunaloitusjuhlia on koulutuutti, Schultüte, jonka lapsi saa täytettynä koulutarvikkeilla, karkeilla ja muilla lahjoilla.

”Havahduin kesällä siihen, ettei meillä ole mitään valmiina koulunaloitukseen, ja liityin aiheen Facebook-ryhmään. Siellä lähestyin paria äitiä myös toimittajana. He suhtautuivat jutuntekoon myönteisesti, ehkä aiheen sympaattisuuden takia. Saksalaiset ovat tosi tarkkoja lastensa tietosuojasta ja kuvista. Haastattelin kahta äitiä puhelimitse ja vierailin yhden perheen luona.

Halusin tehdä juhlista jutun, koska myönteisistä aiheista on etenkin tänä synkkänä vuonna pulaa. Juhlat tuntuivat ihanalta tavalta osoittaa lapsille huomiota. Kulttuurihistorioitsija Christine Cantauw’ta haastatellessa opin, että ekaluokkalaisten näyttävä juhlistaminen kertoo etenkin koulun isosta merkityksestä saksalaisessa yhteiskunnassa.

Kirjeenvaihtajana haluan välittää lukijoille paikallista arkea, jota uutistoimistot eivät kuvaa. Haastateltavia olen löytänyt pitkään täällä asuneen valokuvaajan ja naapureiden kautta ja tietysti lähestymällä ihmisiä suoraan. Se jännittää, kun kukaan ei tunne Hesaria. Sitä palkitsevampaa on, kun ihmisten luottamuksen voittaa. Saksan kielen taito on tärkeä, koska moni osaa heikosti englantia.

Juttu sai paljon kiitosta juuri arkisuudestaan. Toki Hesarin keskustelupalstalla oli niitäkin, jotka pitivät juhlia turhana hapatuksena ja toivoivat, ettei moinen roskaaminen alkaisi Suomessa.

Juttua tehdessä ilmeni, että moni äiti valmistelee juhlaa ja tuuttia kuukausia – ja huono omatuntohan siitä tuli. Lopulta ostin tuutin kaupasta ja tuunasimme sitä yhdessä lapsen kanssa. Juhlamme olivat pienet mutta kivat. Illalla vierailimme lapsen koulukavereiden juhlissa.”

Hanna Mahlamäki, 43

Helsingin Sanomien Berliinin-kirjeenvaihtaja.

Työskennellyt Helsingin Sanomissa eri tehtävissä vuodesta 2004. Toiminut kulttuuritoimituksen esihenkilönä, uutispäällikkönä, esihenkilönä politiikan toimituksessa sekä politiikan toimittajana.

A-studiossa politiikan toimittajana 2012 – 2013. Työskennellyt myös Aamulehdessä, Kymen Sanomissa, STT:ssa ja UP-uutispalvelussa.

Toimittaja Petri Kivimäen valinta

”Euroopasta kantautuu pääasiassa ikäviä ja byrokraattisia uutisia. Siksi oli riemastuttava lukea Helsingin Sanomien Berliinin-kirjeenvaihtajan Hanna Mahlamäen valoisa ja värikäs juttu 5-vuotiaasta Lisa Badstübnerista, jolle on koittamassa elämän tärkein päivä. Hänestä tulee ekaluokkalainen, ja sen kunniaksi hän saa lahjoja ja hänelle järjestetään juhlat. Mahlamäki on löytänyt juttuunsa saksalaisen erikoisuuden, jonka hän tarjoilee meille sopivasti laventaen. Kaikille isojen juhlien järjestäminen ei ole itsestäänselvyys. On äärettömän tärkeää, että meille suomalaisille kerrotaan ulkomaiden ihmisten tavallisesta elämästä ja arjesta. Se auttaa ymmärtämään, että arkea on muuallakin kuin meillä.”



1 2021
Arkisto

Journalismin seuraavat sata vuotta

Journalistiliitto täyttää maaliskuussa 100 vuotta. Vuosisadan aikana on tapahtunut paljon: olemme saaneet esimerkiksi radion, television, internetin ja sosiaalisen median, mutta myös journalismin ansaintamallien kriisin. On aika kuvitella, miltä tulevat vuosikymmenet voisivat näyttää. Journalisti pyysi ennusteita kymmeneltä ajattelijalta.

Mitä puoluetta politiikantoimittajat ryöpyttävät eniten? Miten he suhtautuvat eri pääministereihin? Entä työmarkkinajärjestöihin?

Journalisti analysoi kuuden tunnetun politiikan toimittajan kolumnit, näkökulma-artikkelit ja muut mielipiteelliset tekstit.

Tähtäät isona kansanedustajaksi, Hanne Aho

Sata vuotta täyttävän Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho haluaa tulla tasapainoiseksi ihmiseksi ja haaveilee tes-neuvotteluiden aikana paluusta Suomen Kuvalehden graafikoksi.

Toimittajat, persuuntuneita vai vihervasemmistoa?

”Suomessa perussuomalaisten pelikirjasta tuttu ikävän journalismin esittäminen puoluepolitiikkana vaikuttaa hiljalleen saavan suosiota useamman poliittisen liikkeen piirissä”, kirjoittaa Janne Zareff.

Toimittajan tasapuolisuus ei auta, jos luottamus on menetetty

Yksikään ihminen ei tee työtään arvotyhjiössä. Onneksi juuri kukaan journalisti ei kuvittele olevansa täydellisen objektiivinen yli-ihminen, johon arvot tai elämäntilanne eivät vaikuta, kirjoittaa Maria Pettersson.

Lisää aikaa eropakettia harkitsevalle

”Ensimmäiset päivät irtisanomisen jälkeen voivat mennä täysin sumussa. Pitäisi pystyä soittamaan monta puhelua, kysyä oikeita kysymyksiä, omaksua vastauksia ja tehdä niiden perusteella päätös, jonka vaikutukset tulevaisuuteen ovat joka tapauksessa epävarmoja”, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Sanna Nikula.

Korona sävytti median vuotta 2020

Korona muutti työtavat ja kiihdytti media-alan murrosta ja Yhdysvalloissa käytiin vaalit. Tapahtuiko media-alalla muutakin? Kokosimme yhteen vuoden 2020 keskeiset journalismiuutiset.

Päivi Lehtomurto vaihtoi nuorten median työterveysaiheisiin

Päivi Lehtomurto aloitti joulukuussa Työterveyslaitoksella mediaviestinnän erityisasiantuntijana. Sitä ennen hän työskenteli kymmenen vuotta Demissä.

Etusivu uusiksi

Kun Susanna Luikku sai Suomen olympiajoukkueen tiedottajalta viestin, ja sitten tuli kiire.

Journalistiliiton uuden ilmeen suunnitteli Tuija Tarkiainen ja uuden logon piirsi Camilla Pentti. ”Perinteinen leijona haluttiin säilyttää, mutta uusi leijona on modernimpi ja vähemmän kulmikas”, Tarkiainen kertoo.

Journalistiliitto saa uuden ilmeen

Tunnusvärit ja -fontit vaihtuvat, viestintämateriaalit muuttuvat ja logo päivitetään.

Ole korrekti, älä hyperkorrekti

”Tietoisuus siitä, että puhuttu ja kirjoitettu kieli eroavat toisistaan, voi johtaa ylenpalttiseen virallisuuden tai esimerkiksi kansainvälisyyden tavoitteluun”, kirjoittaa Ville Eloranta.

De nya journalisterna är influencers

Högermedierna satsar mindre på att producera den bästa journalistiken och mer på att främst bekräfta det tittarna redan tror, skriver Jeanette Öhman.

Sanomalehtimiehen näytenumero huhtikuussa 1924.

Lehti harrastuksen avuksi

Suomen Sanomalehtimiesten Liitto tarvitsi oman lehden, koska sisäinen tiedotus hoitui ”helpoimmin painokoneen kautta”.

Avarakatseinen humanisti

Toimittaja Jussi Kentala 24. 7. 1946 Veteli – 23. 11. 2020 Kauhava

Taitava taittaja - käytännössä ja teoriassa

Ulkoasupäällikkö Hannu Pulkkinen 8.11.1951 Pyhäjärvi – 6.12.2020 Helsinki 

Henkilökuvauksen lordi ja velho 

Valokuvaaja Kari Kaipainen 28. 9. 1952 Mikkeli – 2. 11. 2020 Espoo

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta