Ackrediteringsbusinessen blomstrar i Afrika

JOURNALISTI
19.11.2020

Liselott Lindström
Skribenten är Afrikastringer för Yle och SVT, bosatt i Nairobi

Det här betyder delvis att det är få frilansar som har råd och möjlighet att rapportera från Afrika. Samtidigt är det bra att komma ihåg att det här är verkligheten för största delen av de afrikanska journalisterna, skriver Liselott Lindström.

Ackreditering: 1 000 dollar. Visum: 200. Mutor: vill helst inte prata om det.

För att kunna jobba som utländsk journalist i Demokratiska republiken Kongo får man lov att punga ut med en rejäl bunt dollar. Även om man har sin ackreditering är det ingen garanti: för att jobba på gruvområdet i Katanga krävdes dessutom fem olika stämplar från myndigheter, muntligt lov från guvernören (vilket man förstås inte fick) och diverse betalningar till olika poliser för att de inte skulle störa en när man jobbar. Trots att man har alla papper i skick.

Över huvud taget är Afrika en byråkratidjungel när det gäller journalistvisum –- och det är ofta väldigt dyrt att åka med rätta dokument i fickan. Kongos ackreditering kostade förr 250 dollar, men de höjde summan till 1 000 för ett år sedan. Tanzania gjorde samma sak för ett par år sedan. Nu inför valet där i slutet av oktober satt flera kolleger och väntade förgäves på att få pressackrediteringen godkänd. Några som åkte för att rapportera blev gripna när de gjorde sitt jobb.

Det är inte många länder i Afrika jag skulle våga åka till utan pressackreditering. Att filma för TV utan rätta dokument är bara dumt, och man kan råka riktigt illa ut. Många fall väntar man veckor eller månader på att få sin ackreditering, i andra fall får man den aldrig.

Nyligen slutade Etiopien att bevilja pressvisum vid ambassaden i Nairobi. Det skedde som av en händelse precis efter att det kommit rapporter om extremt spänt läge i Tigray-regionen i landet. Budet var att man nu ska göra det online och ansöka om ackrediteringen från utrikesministeriet – i klarspråk: gör er icke besvär.

Det här betyder delvis att det är få frilansar som har råd och möjlighet att rapportera från Afrika, åtminstone om man vill göra någon vinst på sin resa. Samtidigt är det bra att komma ihåg att det här är verkligheten för största delen av de afrikanska journalisterna . Det är ofta lättare att få visum som västerlänning inom Afrika än för afrikanska journalister. För att inte tala om hur svårt det är för dem att få visum till USA eller Europa. Många har frågat mig hur rapporteringen i afrikanska medier ser ut när det gäller det amerikanska valet. Den är rätt så tunn. Delvis för att det inte finns ett lika besatt intresse som hos oss i Norden, men det finns också en annan förklaring: få medier har möjlighet att skicka ens en reporter på plats.



1 2021
Arkisto

Journalismin seuraavat sata vuotta

Journalistiliitto täyttää maaliskuussa 100 vuotta. Vuosisadan aikana on tapahtunut paljon: olemme saaneet esimerkiksi radion, television, internetin ja sosiaalisen median, mutta myös journalismin ansaintamallien kriisin. On aika kuvitella, miltä tulevat vuosikymmenet voisivat näyttää. Journalisti pyysi ennusteita kymmeneltä ajattelijalta.

Mitä puoluetta politiikantoimittajat ryöpyttävät eniten? Miten he suhtautuvat eri pääministereihin? Entä työmarkkinajärjestöihin?

Journalisti analysoi kuuden tunnetun politiikan toimittajan kolumnit, näkökulma-artikkelit ja muut mielipiteelliset tekstit.

Tähtäät isona kansanedustajaksi, Hanne Aho

Sata vuotta täyttävän Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho haluaa tulla tasapainoiseksi ihmiseksi ja haaveilee tes-neuvotteluiden aikana paluusta Suomen Kuvalehden graafikoksi.

Toimittajat, persuuntuneita vai vihervasemmistoa?

”Suomessa perussuomalaisten pelikirjasta tuttu ikävän journalismin esittäminen puoluepolitiikkana vaikuttaa hiljalleen saavan suosiota useamman poliittisen liikkeen piirissä”, kirjoittaa Janne Zareff.

Toimittajan tasapuolisuus ei auta, jos luottamus on menetetty

Yksikään ihminen ei tee työtään arvotyhjiössä. Onneksi juuri kukaan journalisti ei kuvittele olevansa täydellisen objektiivinen yli-ihminen, johon arvot tai elämäntilanne eivät vaikuta, kirjoittaa Maria Pettersson.

Lisää aikaa eropakettia harkitsevalle

”Ensimmäiset päivät irtisanomisen jälkeen voivat mennä täysin sumussa. Pitäisi pystyä soittamaan monta puhelua, kysyä oikeita kysymyksiä, omaksua vastauksia ja tehdä niiden perusteella päätös, jonka vaikutukset tulevaisuuteen ovat joka tapauksessa epävarmoja”, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Sanna Nikula.

Korona sävytti median vuotta 2020

Korona muutti työtavat ja kiihdytti media-alan murrosta ja Yhdysvalloissa käytiin vaalit. Tapahtuiko media-alalla muutakin? Kokosimme yhteen vuoden 2020 keskeiset journalismiuutiset.

Päivi Lehtomurto vaihtoi nuorten median työterveysaiheisiin

Päivi Lehtomurto aloitti joulukuussa Työterveyslaitoksella mediaviestinnän erityisasiantuntijana. Sitä ennen hän työskenteli kymmenen vuotta Demissä.

Etusivu uusiksi

Kun Susanna Luikku sai Suomen olympiajoukkueen tiedottajalta viestin, ja sitten tuli kiire.

Journalistiliiton uuden ilmeen suunnitteli Tuija Tarkiainen ja uuden logon piirsi Camilla Pentti. ”Perinteinen leijona haluttiin säilyttää, mutta uusi leijona on modernimpi ja vähemmän kulmikas”, Tarkiainen kertoo.

Journalistiliitto saa uuden ilmeen

Tunnusvärit ja -fontit vaihtuvat, viestintämateriaalit muuttuvat ja logo päivitetään.

Ole korrekti, älä hyperkorrekti

”Tietoisuus siitä, että puhuttu ja kirjoitettu kieli eroavat toisistaan, voi johtaa ylenpalttiseen virallisuuden tai esimerkiksi kansainvälisyyden tavoitteluun”, kirjoittaa Ville Eloranta.

De nya journalisterna är influencers

Högermedierna satsar mindre på att producera den bästa journalistiken och mer på att främst bekräfta det tittarna redan tror, skriver Jeanette Öhman.

Sanomalehtimiehen näytenumero huhtikuussa 1924.

Lehti harrastuksen avuksi

Suomen Sanomalehtimiesten Liitto tarvitsi oman lehden, koska sisäinen tiedotus hoitui ”helpoimmin painokoneen kautta”.

Avarakatseinen humanisti

Toimittaja Jussi Kentala 24. 7. 1946 Veteli – 23. 11. 2020 Kauhava

Taitava taittaja - käytännössä ja teoriassa

Ulkoasupäällikkö Hannu Pulkkinen 8.11.1951 Pyhäjärvi – 6.12.2020 Helsinki 

Henkilökuvauksen lordi ja velho 

Valokuvaaja Kari Kaipainen 28. 9. 1952 Mikkeli – 2. 11. 2020 Espoo

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta