”Häirintää ja kiusaamista ei saa vähätellä”, asianajaja Martina Kronström sanoo. Hän on useasti edustanut toimittajia oikeudenkäynneissä, joissa on pohdittu sanojen merkitystä. Kuva: Miikka Pirinen

Martina Kronström edustaa oikeudessa häirittyjä toimittajia. Samalla hän asettuu itse alttiiksi solvauksille

Martina Kronström

Martina Kronström on Helsingissä asuva asianajaja ja asianajotoimisto Sotamaa Oy:n toimitusjohtaja.

Puolustaa eri oikeusasteissa muun muassa Jessikka Aroa ja Johanna Vehkoota.

Syksy 2018 Johan Bäckman, Ilja Janitskin ja kolmas henkilö saivat käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa tuomioita muun muassa törkeistä Jessikka Aroon kohdistuneista kunnianloukkauksista ja yllytyksestä törkeään kunnianloukkaukseen sekä monista muista rikoksista. Janitskin kuoli kesken oikeusprosessin. Korkein oikeus myönsi viime viikolla Arolle valitusluvan.

Kevät 2019 – syksy 2020 Johanna Vehkoo tuomittiin käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa kaupunginvaltuutettu Junes Lokan kunnian loukkaamisesta. Journalistiliitto pitää tuomioita kohtuuttomina. Vehkoo harkitsee valittavansa korkeimpaan oikeuteen.

Talvi 2019 Jessikka Aro haki lähestymiskieltoa häntä häiriköineille Panu Huuhtaselle ja Tiina Keskimäelle. Oikeus katsoi vastaajien toiminnan olleen ”vakavasti häiritsevää” ja aiheuttaneen ”pelkoa ja ahdistusta”, mutta ei määrännyt lähestymiskieltoa. Asiasta on valitettu hovioikeuteen.

Syksy 2020 Juha Molari tuomittiin Jessikka Aron ja toisen henkilön törkeästä kunnianloukkauksesta. Tuomio ei ole lainvoimainen.

JOURNALISTI
22.10.2020

Tommy Pohjola, teksti
Miikka Pirinen ja Tommy Pohjola, kuvat

Asianajaja Martina Kronström on pettynyt.

On kulunut kaksi vuorokautta sitä, kun Oulussa kokoontunut Rovaniemen hovioikeus päätti pitää voimassa toimittaja Johanna Vehkoolle tuomitut sakot kaupunginvaltuutettu Junes Lokan kunnian loukkaamisesta.

”Esitimme hovioikeudessa kaikki ne todisteet, jotka oli mahdollista esittää. Päämieheni kertoi tapahtumista itse. Lisäksi oli videoita ja kirjoituksia. Oikeuskäsittely oli reilu. Olen silti sitä mieltä, että hovioikeus ei ymmärtänyt, mitä häirintä on.”

Mädättäjä. Verorahoilla toimiva kallispalkkainen juristi. Huono ihminen. Luuseri.

Päivästä toiseen, kuukausia ja jopa vuosia.

Aikaisemmin syytettyihin ja uhreihin kohdistunut ja henkilöön menevä arvostelu osuu nykyään myös juristeihin, tuomareihin ja syyttäjiin.

Johanna Vehkoota ja Jessikka Aroa edustava Martina Kronström ei voi osallistua sosiaalisen median keskusteluihin, sillä kaikkea Kronströmin sanomaa voitaisiin käyttää häntä ja hänen asiakkaitaan vastaan.

Samasta syystä tuomarit ja syyttäjät eivät juurikaan kuulu tai näy Twitterissä eivätkä Facebookissa, vaikka osalla siellä tili onkin.

Jos asianosaisista tulisi jäävejä, oikeusprosesseja saatettaisiin joutua uusimaan.

”Tiedän aika hyvin, mitä minusta kirjoitetaan. Sattuuhan se, mutta minun on annettava sen kaiken olla. On oltava teflonia. Eikä mikään muuttuisi sillä, että minut kammettaisiin näistä töistä sivuun. Tilalle tulisi varmasti joku muu”, Martina Kronström sanoo.

 

2000-luvun alussa nauvolainen abiturientti Martina Kronström mietti, mitä tekisi isona. Tuttu ehdotti juristin opintoja Turussa. Kronströmiä kiinnosti prosessioikeus, joka sääntelee oikeudenkäyntimenettelyä tuomioistuimissa ja muita keinoja, joilla kansalaiset voivat oikeusvaltiossa saada oikeussuojaa. Myös ympäristöasiat ja konkurssilainsäädäntö tuntuivat mielenkiintoisilta.

”Näin jo varhain, että haluan nimenomaan puolustamaan ihmisiä ja yrityksiä. Olen aina ajatellut, että lopulta oikeus voittaa.”

Kronström puhuu kutsumuksesta. Hän valitsi asianajajan uran. Tarjolla oli myös tuomarin ja yleisen syyttäjän osa.

”Arvostan todella paljon heidän työtään. Ja sitä työtä riittää. Kiire ja paine suorittaa ovat todella kovia, luultavasti kovempia kuin minulla.”

Lopulta oikeus voittaa. Voittiko Oulussa?

”Vaikka välillä tuntuu, että asioita on vatvottu kauan ja oikeudessa käsitellään vuosien takaisia tapahtumia, on muistettava, että toimittajien häirinnässä on kyse melko tuoreesta ilmiöstä.”

Kronströmin käsitys on, että oikeuslaitokset eri puolilla maata ovat vasta nyt heräämässä häirintään, jonka kohteeksi esimerkiksi toimittajat Jessikka Aro ja Johanna Vehkoo ovat joutuneet. Linja on haussa.

”Käsiteltäviä tapauksia on paljon. Oikeuslaitoksessa on paineita tehdä päätöksiä. Luonnollisesti se vaikuttaa myös tuomareihin, kun apuna ei ole aikaisempia päätöksiä, joista hakea tukea omaan juttuun.”

 

Vehkoon oikeudenkäyntiä edeltävällä viikolla Kronström ajaa Helsingin käräjäoikeudessa toista juttua. Syyskuun 23. päivänä salissa 209 on aiheena sananvapaus.

Asianomistajina ovat toimittaja Jessikka Aro ja Puolustusvoimissa työskentelevä tutkija.

Vastaaja, entinen kirkkoherra Juha Molari, on erotettu heistä mustalla sermillä. Osapuolten välillä ei ole näköyhteyttä.

Martina Kronström ja asianosaiset saapuvat oikeussaliin heille varatusta sisäänkäynnistä. Oven läpi kuljetaan erilliseen taukotilaan. Yleensä kaikki asianosaiset kulkevat saliin samasta pääsisäänkäynnistä. Poikkeuksellinen järjestely johtuu siitä, että aikaisemmissa oikeuskäsittelyissä on koettu vakavia häiriöitä.

Kun Helsingin hovioikeus käsitteli aiemmin tänä vuonna MV-lehden julkaisemia juttuja ja lehden taustahenkilöiden muissa kanavissa julkaisemia kirjoituksia, nähtiin odotustiloissa melkoinen show. Asianomistajia oli useita, yksi heistä Jessikka Aro. Syytettyjen tukijoukot laativat sekavia raportteja nettiin kaikista ja kaikesta iskemällä kameran ja mikrofonin lähes kiinni muun muassa työtään tekevien ammattitoimittajien kasvoihin.

Oikeussalissa osa yleisöä hihitteli kovaäänisesti herjaamissyytteille.

Tänään käräjäoikeuden odotustilassa, salissa ja yleisöparvella on rauhallista. Sali on yksi oikeustalon suurimpia. Yleisöä on vähän, ehkä 15 ihmistä. Heidät komennetaan salin yläosan parvelle. Sieltä näkee ja kuulee kaiken, mutta paksun lasin takaa. Syynä järjestelyyn on koronaviruksen aiheuttama varovaisuus sekä se, että oikeuden tuomari ei halua saliin minkäänlaisia häiriöitä.

Monesti oikeudenkäynti alkaa sillä, että kasvoille lyödään kamera ja mikrofoni. Ei ole väliä vastaako kysymyksiin. ”Pilkkavideo on joka tapauksessa pian verkossa”, Martina Kronström sanoo. Kuva: Tommy Pohjola

Helsingin käräjäoikeus käsittelee vuosittain yli 75 000 asiaa, eniten koko Suomessa. Yhä useammin kiistellään muun muassa siitä, mitä saa sanoa, miten saa sanoa ja missä yhteydessä ja tarkoituksessa sanotaan.

Molarin mukaan alkamassa ovat vainokäräjät.

Vainoamisesta on tosiaan kyse myös syyttäjän mukaan, mutta uhreja ovat Aro ja Puolustusvoimain tutkija. Kierroksia lisää se, että tällä kertaa syyttämisestä on päättänyt valtakunnansyyttäjä. Vastaaja ei ole syyllistynyt mihinkään – omasta mielestään. Perusteluihin sisältyy otteita Raamatusta. Asianajajaa ei ole, vaan vastaaja edustaa itseään. Samoin ovat tehneet monet muutkin toimittajien häirinnästä syytetyt.

Normaalisti yleisö ja toimittajat seuraavat oikeudenkäyntiä salissa. Näin toimitaan avoimessa yhteiskunnassa.

”Päämieheni kertovat oikeudessa kiusaajalle, miksi he tuntevat, niin kuin tuntevat. Se ei ole helppoa. Eikä se auta yhtään, kun tietää, minkälaisia väheksyviä ja henkilöön käyviä live-twiittejä takarivissä julkaistaan kesken oikeudenkäynnin”, Martina Kronström sanoo.

Kronströmin mukaan vaarana on se, että uhri sulkeutuu eikä halua kertoa kokemastaan häirinnästä.

”Tilanne ei missään tapauksessa saa johtaa itsesensuuriin, siihen että taivumme ulkopuolisen painostuksen edessä. Että kerromme vähemmän. Tai siihen, että vakavaa asiaa vähäteltäisiin. Oikeuden on tehtävä selväksi, että kiusaamisella on seuraamuksia.”

Myös hallitus on havahtunut tilanteeseen ja sanavapauden uusiin uhkiin.

Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin (rkp) mukaan Suomessa on lisääntynyt toiminta, jossa työtään tai luottamustointaan hoitavia ihmisiä häiritään ja uhkaillaan eri tavoin.

Oikeusministeriössä on valmistunut luonnos hallituksen esitykseksi laittoman uhkauksen säätämisestä virallisen syytteen alaiseksi. Laiton uhkaus olisi virallisen syytteen alainen, jos se kohdistuu henkilöön hänen työtehtävänsä tai julkisen luottamustehtävänsä vuoksi.

Hallituksen esitys asiassa on tarkoitus antaa loppusyksystä.

Helsingissä käräjillä tulee päätös. Entinen kirkkoherra tuomitaan vainoamisesta ja törkeästä kunnianloukkauksesta viideksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen. Maksettavaa tulee yhteensä lähes 100 000 euroa.

”Kova tuomio. Kannattaa miettiä, lähteäkö julkisuuteen mustamaalaamaan ihmisiä. Siitä voi seurata vankeutta ja ulosottokierre.”

OIKAISU: 22.10. Jutun alkuperäisessä versiossa käytettiin virheellisesti verbiä "puolustaa". Todellisuudessa asianajaja Martina Kronstrom edustaa toimittajia.


Lue lisää:

Hovioikeus piti voimassa toimittaja Johanna Vehkoon tuomion. Journalistiliiton puheenjohtaja: ”Tuomio monesta syystä kohtuuton.” (Journalisti 30.9.2020)

Uusi syyte toimittaja Jessikka Aron vainoamisesta – syytemääräys valtakunnansyyttäjältä (Journalisti 1.6.2020)

Hovioikeus pohtii Janitskinin kuoleman vaikutusta tuomioon (Journalisti 3/2020)

Jessikka Aro valittaa hovioikeuteen (Journalisti 30.1.2020)

Laiton uhkaus yleisen syytteen alaiseksi - ministeriö käynnisti lakiuudistuksen (Journalisti 17.1.2020)

Nyt loppuu suora lähetys - Jessikka Aro hakee lähestymiskieltoa tunnetuille "vihastriimaajille" (Journalisti 12.12.2019)

Maalittaminen halutaan kriminalisoida, mutta asia etenee hitaasti (Journalisti 14.11.2019)

Kommentti: MV-oikeudenkäynnistä tuli erikoinen show (Journalisti 23.10.2019)

Johanna Vehkoon kunnianloukkaustuomio hoviin – häirittyjen journalistien tueksi uusiakin keinoja (Journalisti 7/2019)

Kiusattu murtui, kiusaaja palkittiin – Mitä Johanna Vehkoon tuomiosta seuraa journalismille? (Journalisti 12.4.2019)

Johanna Vehkoo Journalistin haastattelussa: Kunnianloukkausoikeudenkäynti voi vahingoittaa journalismia ja yhteiskunnallista keskustelua (Journalisti 20.3.2019)

Oikeus osoitti ymmärtävänsä nettihäiriköinnin muotoja ja seurauksia (Journalisti 19.10.2018)

Kommentti: Toimittajien häirintä on totta – ja se on saatava loppumaan (Journalisti 20.6.2018) 

Maalitus on koko yhteiskunnan asia (Journalisti 8/2018)

 

Martina Kronström

Martina Kronström on Helsingissä asuva asianajaja ja asianajotoimisto Sotamaa Oy:n toimitusjohtaja.

Puolustaa eri oikeusasteissa muun muassa Jessikka Aroa ja Johanna Vehkoota.

Syksy 2018 Johan Bäckman, Ilja Janitskin ja kolmas henkilö saivat käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa tuomioita muun muassa törkeistä Jessikka Aroon kohdistuneista kunnianloukkauksista ja yllytyksestä törkeään kunnianloukkaukseen sekä monista muista rikoksista. Janitskin kuoli kesken oikeusprosessin. Korkein oikeus myönsi viime viikolla Arolle valitusluvan.

Kevät 2019 – syksy 2020 Johanna Vehkoo tuomittiin käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa kaupunginvaltuutettu Junes Lokan kunnian loukkaamisesta. Journalistiliitto pitää tuomioita kohtuuttomina. Vehkoo harkitsee valittavansa korkeimpaan oikeuteen.

Talvi 2019 Jessikka Aro haki lähestymiskieltoa häntä häiriköineille Panu Huuhtaselle ja Tiina Keskimäelle. Oikeus katsoi vastaajien toiminnan olleen ”vakavasti häiritsevää” ja aiheuttaneen ”pelkoa ja ahdistusta”, mutta ei määrännyt lähestymiskieltoa. Asiasta on valitettu hovioikeuteen.

Syksy 2020 Juha Molari tuomittiin Jessikka Aron ja toisen henkilön törkeästä kunnianloukkauksesta. Tuomio ei ole lainvoimainen.

Tästä häirinnässä on kyse

Suomalaisten journalistien työhön pyritään puuttumaan monenlaisella vaikuttamisella ja painostuksella. Journalistien keskuudessa erityinen huoli kohdistuu yleisön suunnasta tulevan painostuksen ja uhan kasvuun, kertoo Tampereen yliopiston tutkijan Ilmari Hiltusen tuore tutkimusartikkeli Ulkoinen vaikuttaminen ja sen vastakeinot suomalaisessa journalismissa.

”Sosiaalisen median yleistymisen ja yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristymisen seurauksena vihapuhe, uhkailu ja mustamaalaaminen koskettavat yhä suurempaa osaa journalisteista. Pahimmillaan häirintä johtaa itsesensuuriin ja voi jopa ajaa toimittajia pois alalta”, Hiltunen sanoo COMET-tutkimuskeskuksen tiedotteessa.

Tutkimuksessa tunnistettiin kuusi tapaa, joilla toimittajiin yritetään vaikuttaa ulkopuolelta. Niitä ovat esimerkiksi tiedonhankintaan kohdistuva, psykologinen, fyysinen ja taloudellinen uhkailu ja painostus. Journalismiin ovat vanhastaan pyrkineet vaikuttamaan muun muassa poliitikot, yritykset ja viranomaiset. Uudentyyppisenä ilmiönä journalistit puolestaan nimesivät yleisön harjoittaman laajamittaisen ja henkilöön menevän häirinnän.

Tommy Pohjola

Lue lisää: Vihamieliset yleisöreaktiot uhkaavat sananvapautta (Journalisti 8/2020)



3 2021
Arkisto

Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Ilahduit, kun viisi alaistasi lähti kilpailevaan lehteen, Arno Ahosniemi

Kauppalehden vastaava päätoimittaja esittää olevansa ikäistään vanhempi mies, joka odottaa turhaan työtarjousta Etelärannasta.

Koskelan surman uutisoinnissa jäi kertomatta, kuka leikkasi lapsilta

”Helsingistä piirtyy uutisten kautta omituinen kuva kaupunkina, jossa jokin mystinen luonnonvoima kasvattaa luokkakokoja ja näkymätön käsi silppuaa erityisopetuksen kelvottomaan kuntoon”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Historian ensimmäinen toimittajien työehtosopimus on ­allekirjoitettu! Edessä työnantajan Åke Heiniö ja Arvi V. Mäkinen sekä työntekijöitä edustanut Jyrki Juuti, takana Pauli Strandén ja Esko Muinonen vuonna 1967. Kuva: Uuskuva. SJL. KA.

Satavuotias Journalistiliitto aloitti pienenä herrakerhona ja kasvoi vahvaksi ammattiliitoksi

Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan - työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.

Konflikten tar kontextens plats

”Nyhetsmedier kan inte bortförklara sitt ansvar för förvirringen genom att peka finger mot myndigheter och politiker”, skriver Dan Lolax.

Auttaisiko työvälinepooli, jos etätyö jää pysyväksi?

Ergonomisen työskentelyn järjestäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla – ei työpaikalla eikä kotona työskennellessä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tuomas Aalto.

Virus muuntuu, mutta sitä ei muunneta

”Joskus kieleen vakiintuu yhdyssanoja, jotka tarkoittavat keskenään samaa, vaikka niiden osat ovat eri järjestyksessä ja toinen on muutenkin saattanut vaikuttaa toista epäloogisemmalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Pikkukengillä potku omaan takapuoleen

Kiitos siististä sisätyöstä, ajatteli Heikki Kuutti hyisenä pakkaspäivänä. Sitten uutispäällikkö sai juttuidean.

Journalistien työttömyyskassa Finka sulautuu osaksi uutta jättikassaa

Uudesta kassasta tulee Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Kolmen kassan yhdistyminen tuo liitolle säästöjä ja lisää kassan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Näin tekijänoikeusrahat kiertävät

Tekijänoikeusjärjestö Kopioston kautta kulkee vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, jotka se jakaa eteenpäin tekijänoikeuksien haltijoille.

Nitrodiskotaiteilija on poissa

Taittaja-graafikko Hannu Marttinen 12. 9. 1945 Helsinki – 10. 2. 2021 Hämeenlinna

Pienestä naisesta jäi iso jälki

Toimittaja Leena Seretin 11. 11. 1959 Kemi – 28. 1. 2021 Sipoo

Päätoimittaja puolusti koskiluontoa ja periaatteitaan

Päätoimittaja Seppo Vento 13. 6. 1930 Vesanto – 9. 2. 2021 Joensuu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta