”Häirintää ja kiusaamista ei saa vähätellä”, asianajaja Martina Kronström sanoo. Hän on useasti edustanut toimittajia oikeudenkäynneissä, joissa on pohdittu sanojen merkitystä. Kuva: Miikka Pirinen

Martina Kronström edustaa oikeudessa häirittyjä toimittajia. Samalla hän asettuu itse alttiiksi solvauksille

Martina Kronström

Martina Kronström on Helsingissä asuva asianajaja ja asianajotoimisto Sotamaa Oy:n toimitusjohtaja.

Puolustaa eri oikeusasteissa muun muassa Jessikka Aroa ja Johanna Vehkoota.

Syksy 2018 Johan Bäckman, Ilja Janitskin ja kolmas henkilö saivat käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa tuomioita muun muassa törkeistä Jessikka Aroon kohdistuneista kunnianloukkauksista ja yllytyksestä törkeään kunnianloukkaukseen sekä monista muista rikoksista. Janitskin kuoli kesken oikeusprosessin. Korkein oikeus myönsi viime viikolla Arolle valitusluvan.

Kevät 2019 – syksy 2020 Johanna Vehkoo tuomittiin käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa kaupunginvaltuutettu Junes Lokan kunnian loukkaamisesta. Journalistiliitto pitää tuomioita kohtuuttomina. Vehkoo harkitsee valittavansa korkeimpaan oikeuteen.

Talvi 2019 Jessikka Aro haki lähestymiskieltoa häntä häiriköineille Panu Huuhtaselle ja Tiina Keskimäelle. Oikeus katsoi vastaajien toiminnan olleen ”vakavasti häiritsevää” ja aiheuttaneen ”pelkoa ja ahdistusta”, mutta ei määrännyt lähestymiskieltoa. Asiasta on valitettu hovioikeuteen.

Syksy 2020 Juha Molari tuomittiin Jessikka Aron ja toisen henkilön törkeästä kunnianloukkauksesta. Tuomio ei ole lainvoimainen.

JOURNALISTI
22.10.2020

Tommy Pohjola, teksti
Miikka Pirinen ja Tommy Pohjola, kuvat

Asianajaja Martina Kronström on pettynyt.

On kulunut kaksi vuorokautta sitä, kun Oulussa kokoontunut Rovaniemen hovioikeus päätti pitää voimassa toimittaja Johanna Vehkoolle tuomitut sakot kaupunginvaltuutettu Junes Lokan kunnian loukkaamisesta.

”Esitimme hovioikeudessa kaikki ne todisteet, jotka oli mahdollista esittää. Päämieheni kertoi tapahtumista itse. Lisäksi oli videoita ja kirjoituksia. Oikeuskäsittely oli reilu. Olen silti sitä mieltä, että hovioikeus ei ymmärtänyt, mitä häirintä on.”

Mädättäjä. Verorahoilla toimiva kallispalkkainen juristi. Huono ihminen. Luuseri.

Päivästä toiseen, kuukausia ja jopa vuosia.

Aikaisemmin syytettyihin ja uhreihin kohdistunut ja henkilöön menevä arvostelu osuu nykyään myös juristeihin, tuomareihin ja syyttäjiin.

Johanna Vehkoota ja Jessikka Aroa edustava Martina Kronström ei voi osallistua sosiaalisen median keskusteluihin, sillä kaikkea Kronströmin sanomaa voitaisiin käyttää häntä ja hänen asiakkaitaan vastaan.

Samasta syystä tuomarit ja syyttäjät eivät juurikaan kuulu tai näy Twitterissä eivätkä Facebookissa, vaikka osalla siellä tili onkin.

Jos asianosaisista tulisi jäävejä, oikeusprosesseja saatettaisiin joutua uusimaan.

”Tiedän aika hyvin, mitä minusta kirjoitetaan. Sattuuhan se, mutta minun on annettava sen kaiken olla. On oltava teflonia. Eikä mikään muuttuisi sillä, että minut kammettaisiin näistä töistä sivuun. Tilalle tulisi varmasti joku muu”, Martina Kronström sanoo.

 

2000-luvun alussa nauvolainen abiturientti Martina Kronström mietti, mitä tekisi isona. Tuttu ehdotti juristin opintoja Turussa. Kronströmiä kiinnosti prosessioikeus, joka sääntelee oikeudenkäyntimenettelyä tuomioistuimissa ja muita keinoja, joilla kansalaiset voivat oikeusvaltiossa saada oikeussuojaa. Myös ympäristöasiat ja konkurssilainsäädäntö tuntuivat mielenkiintoisilta.

”Näin jo varhain, että haluan nimenomaan puolustamaan ihmisiä ja yrityksiä. Olen aina ajatellut, että lopulta oikeus voittaa.”

Kronström puhuu kutsumuksesta. Hän valitsi asianajajan uran. Tarjolla oli myös tuomarin ja yleisen syyttäjän osa.

”Arvostan todella paljon heidän työtään. Ja sitä työtä riittää. Kiire ja paine suorittaa ovat todella kovia, luultavasti kovempia kuin minulla.”

Lopulta oikeus voittaa. Voittiko Oulussa?

”Vaikka välillä tuntuu, että asioita on vatvottu kauan ja oikeudessa käsitellään vuosien takaisia tapahtumia, on muistettava, että toimittajien häirinnässä on kyse melko tuoreesta ilmiöstä.”

Kronströmin käsitys on, että oikeuslaitokset eri puolilla maata ovat vasta nyt heräämässä häirintään, jonka kohteeksi esimerkiksi toimittajat Jessikka Aro ja Johanna Vehkoo ovat joutuneet. Linja on haussa.

”Käsiteltäviä tapauksia on paljon. Oikeuslaitoksessa on paineita tehdä päätöksiä. Luonnollisesti se vaikuttaa myös tuomareihin, kun apuna ei ole aikaisempia päätöksiä, joista hakea tukea omaan juttuun.”

 

Vehkoon oikeudenkäyntiä edeltävällä viikolla Kronström ajaa Helsingin käräjäoikeudessa toista juttua. Syyskuun 23. päivänä salissa 209 on aiheena sananvapaus.

Asianomistajina ovat toimittaja Jessikka Aro ja Puolustusvoimissa työskentelevä tutkija.

Vastaaja, entinen kirkkoherra Juha Molari, on erotettu heistä mustalla sermillä. Osapuolten välillä ei ole näköyhteyttä.

Martina Kronström ja asianosaiset saapuvat oikeussaliin heille varatusta sisäänkäynnistä. Oven läpi kuljetaan erilliseen taukotilaan. Yleensä kaikki asianosaiset kulkevat saliin samasta pääsisäänkäynnistä. Poikkeuksellinen järjestely johtuu siitä, että aikaisemmissa oikeuskäsittelyissä on koettu vakavia häiriöitä.

Kun Helsingin hovioikeus käsitteli aiemmin tänä vuonna MV-lehden julkaisemia juttuja ja lehden taustahenkilöiden muissa kanavissa julkaisemia kirjoituksia, nähtiin odotustiloissa melkoinen show. Asianomistajia oli useita, yksi heistä Jessikka Aro. Syytettyjen tukijoukot laativat sekavia raportteja nettiin kaikista ja kaikesta iskemällä kameran ja mikrofonin lähes kiinni muun muassa työtään tekevien ammattitoimittajien kasvoihin.

Oikeussalissa osa yleisöä hihitteli kovaäänisesti herjaamissyytteille.

Tänään käräjäoikeuden odotustilassa, salissa ja yleisöparvella on rauhallista. Sali on yksi oikeustalon suurimpia. Yleisöä on vähän, ehkä 15 ihmistä. Heidät komennetaan salin yläosan parvelle. Sieltä näkee ja kuulee kaiken, mutta paksun lasin takaa. Syynä järjestelyyn on koronaviruksen aiheuttama varovaisuus sekä se, että oikeuden tuomari ei halua saliin minkäänlaisia häiriöitä.

Monesti oikeudenkäynti alkaa sillä, että kasvoille lyödään kamera ja mikrofoni. Ei ole väliä vastaako kysymyksiin. ”Pilkkavideo on joka tapauksessa pian verkossa”, Martina Kronström sanoo. Kuva: Tommy Pohjola

Helsingin käräjäoikeus käsittelee vuosittain yli 75 000 asiaa, eniten koko Suomessa. Yhä useammin kiistellään muun muassa siitä, mitä saa sanoa, miten saa sanoa ja missä yhteydessä ja tarkoituksessa sanotaan.

Molarin mukaan alkamassa ovat vainokäräjät.

Vainoamisesta on tosiaan kyse myös syyttäjän mukaan, mutta uhreja ovat Aro ja Puolustusvoimain tutkija. Kierroksia lisää se, että tällä kertaa syyttämisestä on päättänyt valtakunnansyyttäjä. Vastaaja ei ole syyllistynyt mihinkään – omasta mielestään. Perusteluihin sisältyy otteita Raamatusta. Asianajajaa ei ole, vaan vastaaja edustaa itseään. Samoin ovat tehneet monet muutkin toimittajien häirinnästä syytetyt.

Normaalisti yleisö ja toimittajat seuraavat oikeudenkäyntiä salissa. Näin toimitaan avoimessa yhteiskunnassa.

”Päämieheni kertovat oikeudessa kiusaajalle, miksi he tuntevat, niin kuin tuntevat. Se ei ole helppoa. Eikä se auta yhtään, kun tietää, minkälaisia väheksyviä ja henkilöön käyviä live-twiittejä takarivissä julkaistaan kesken oikeudenkäynnin”, Martina Kronström sanoo.

Kronströmin mukaan vaarana on se, että uhri sulkeutuu eikä halua kertoa kokemastaan häirinnästä.

”Tilanne ei missään tapauksessa saa johtaa itsesensuuriin, siihen että taivumme ulkopuolisen painostuksen edessä. Että kerromme vähemmän. Tai siihen, että vakavaa asiaa vähäteltäisiin. Oikeuden on tehtävä selväksi, että kiusaamisella on seuraamuksia.”

Myös hallitus on havahtunut tilanteeseen ja sanavapauden uusiin uhkiin.

Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin (rkp) mukaan Suomessa on lisääntynyt toiminta, jossa työtään tai luottamustointaan hoitavia ihmisiä häiritään ja uhkaillaan eri tavoin.

Oikeusministeriössä on valmistunut luonnos hallituksen esitykseksi laittoman uhkauksen säätämisestä virallisen syytteen alaiseksi. Laiton uhkaus olisi virallisen syytteen alainen, jos se kohdistuu henkilöön hänen työtehtävänsä tai julkisen luottamustehtävänsä vuoksi.

Hallituksen esitys asiassa on tarkoitus antaa loppusyksystä.

Helsingissä käräjillä tulee päätös. Entinen kirkkoherra tuomitaan vainoamisesta ja törkeästä kunnianloukkauksesta viideksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen. Maksettavaa tulee yhteensä lähes 100 000 euroa.

”Kova tuomio. Kannattaa miettiä, lähteäkö julkisuuteen mustamaalaamaan ihmisiä. Siitä voi seurata vankeutta ja ulosottokierre.”

OIKAISU: 22.10. Jutun alkuperäisessä versiossa käytettiin virheellisesti verbiä "puolustaa". Todellisuudessa asianajaja Martina Kronstrom edustaa toimittajia.


Lue lisää:

Hovioikeus piti voimassa toimittaja Johanna Vehkoon tuomion. Journalistiliiton puheenjohtaja: ”Tuomio monesta syystä kohtuuton.” (Journalisti 30.9.2020)

Uusi syyte toimittaja Jessikka Aron vainoamisesta – syytemääräys valtakunnansyyttäjältä (Journalisti 1.6.2020)

Hovioikeus pohtii Janitskinin kuoleman vaikutusta tuomioon (Journalisti 3/2020)

Jessikka Aro valittaa hovioikeuteen (Journalisti 30.1.2020)

Laiton uhkaus yleisen syytteen alaiseksi - ministeriö käynnisti lakiuudistuksen (Journalisti 17.1.2020)

Nyt loppuu suora lähetys - Jessikka Aro hakee lähestymiskieltoa tunnetuille "vihastriimaajille" (Journalisti 12.12.2019)

Maalittaminen halutaan kriminalisoida, mutta asia etenee hitaasti (Journalisti 14.11.2019)

Kommentti: MV-oikeudenkäynnistä tuli erikoinen show (Journalisti 23.10.2019)

Johanna Vehkoon kunnianloukkaustuomio hoviin – häirittyjen journalistien tueksi uusiakin keinoja (Journalisti 7/2019)

Kiusattu murtui, kiusaaja palkittiin – Mitä Johanna Vehkoon tuomiosta seuraa journalismille? (Journalisti 12.4.2019)

Johanna Vehkoo Journalistin haastattelussa: Kunnianloukkausoikeudenkäynti voi vahingoittaa journalismia ja yhteiskunnallista keskustelua (Journalisti 20.3.2019)

Oikeus osoitti ymmärtävänsä nettihäiriköinnin muotoja ja seurauksia (Journalisti 19.10.2018)

Kommentti: Toimittajien häirintä on totta – ja se on saatava loppumaan (Journalisti 20.6.2018) 

Maalitus on koko yhteiskunnan asia (Journalisti 8/2018)

 

Martina Kronström

Martina Kronström on Helsingissä asuva asianajaja ja asianajotoimisto Sotamaa Oy:n toimitusjohtaja.

Puolustaa eri oikeusasteissa muun muassa Jessikka Aroa ja Johanna Vehkoota.

Syksy 2018 Johan Bäckman, Ilja Janitskin ja kolmas henkilö saivat käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa tuomioita muun muassa törkeistä Jessikka Aroon kohdistuneista kunnianloukkauksista ja yllytyksestä törkeään kunnianloukkaukseen sekä monista muista rikoksista. Janitskin kuoli kesken oikeusprosessin. Korkein oikeus myönsi viime viikolla Arolle valitusluvan.

Kevät 2019 – syksy 2020 Johanna Vehkoo tuomittiin käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa kaupunginvaltuutettu Junes Lokan kunnian loukkaamisesta. Journalistiliitto pitää tuomioita kohtuuttomina. Vehkoo harkitsee valittavansa korkeimpaan oikeuteen.

Talvi 2019 Jessikka Aro haki lähestymiskieltoa häntä häiriköineille Panu Huuhtaselle ja Tiina Keskimäelle. Oikeus katsoi vastaajien toiminnan olleen ”vakavasti häiritsevää” ja aiheuttaneen ”pelkoa ja ahdistusta”, mutta ei määrännyt lähestymiskieltoa. Asiasta on valitettu hovioikeuteen.

Syksy 2020 Juha Molari tuomittiin Jessikka Aron ja toisen henkilön törkeästä kunnianloukkauksesta. Tuomio ei ole lainvoimainen.

Tästä häirinnässä on kyse

Suomalaisten journalistien työhön pyritään puuttumaan monenlaisella vaikuttamisella ja painostuksella. Journalistien keskuudessa erityinen huoli kohdistuu yleisön suunnasta tulevan painostuksen ja uhan kasvuun, kertoo Tampereen yliopiston tutkijan Ilmari Hiltusen tuore tutkimusartikkeli Ulkoinen vaikuttaminen ja sen vastakeinot suomalaisessa journalismissa.

”Sosiaalisen median yleistymisen ja yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristymisen seurauksena vihapuhe, uhkailu ja mustamaalaaminen koskettavat yhä suurempaa osaa journalisteista. Pahimmillaan häirintä johtaa itsesensuuriin ja voi jopa ajaa toimittajia pois alalta”, Hiltunen sanoo COMET-tutkimuskeskuksen tiedotteessa.

Tutkimuksessa tunnistettiin kuusi tapaa, joilla toimittajiin yritetään vaikuttaa ulkopuolelta. Niitä ovat esimerkiksi tiedonhankintaan kohdistuva, psykologinen, fyysinen ja taloudellinen uhkailu ja painostus. Journalismiin ovat vanhastaan pyrkineet vaikuttamaan muun muassa poliitikot, yritykset ja viranomaiset. Uudentyyppisenä ilmiönä journalistit puolestaan nimesivät yleisön harjoittaman laajamittaisen ja henkilöön menevän häirinnän.

Tommy Pohjola

Lue lisää: Vihamieliset yleisöreaktiot uhkaavat sananvapautta (Journalisti 8/2020)



9 2020
Arkisto

Rikkaiden omaisuudesta pitäisi julkaista tietoja paljon avoimemmin

Median tulee pystyä perustelemaan kirkkaasti, miksi ihmisten verotietoja on tärkeää julkaista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Sinua masentaa, että Iltalehden lukijoita kiinnostaa tosi-tv eikä EU, Erja Yläjärvi

Iltalehden vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi viihtyy hyvin pomona eikä muista itsekään, mistä aiheista teki toimittajana juttuja.

Onko media oppinut virheistään, kun taloustuhon siivoaminen alkaa?

”Kun talous viimeksi horjui, suomalainen media epäonnistui tehtävässään. Se johtui siitä, että tiedotusvälineissä luotettiin järkähtämättä korkeisiin herroihin, joille oli suotu virat”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Biden ja Trump suomeksi pikavauhdilla

Yleisradion pikatoiminnan tiimi kääntää vaaliväittelyt ja Oscar-gaalat suomeksi muutamassa tunnissa. Esimerkiksi Trumpin ja Bidenin toinen väittely alkoi Suomen aikaa 23. lokakuuta kello 04 ja tekstitetty lähetys TV:ssä kello 12.40.

”Suomeen tarvitaan ehdottomasti pysyvä mediatukijärjestelmä muiden Pohjoismaiden tapaan”, Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho sanoo.

Koronatukea haettiin ainakin 271 tiedotusvälineelle

Suurin osa hakijoista on pieniä sanomalehtitaloja. Viestintäministeriön asettama työryhmä pohtii myös pysyvää mediatukea.

Työlainsäädäntö suojaa myös poikkeusoloissa

”Alan uusiin työsopimuksiin on keväästä alkaen ilmestynyt erilaisia covid-19-pykäliä. Kirjaukset ovat kuitenkin pääosin lain ja työehtosopimusten vastaisia ja siksi mitättömiä”, kirjoittaa juristi Mari Marttila.

Kuusi tapaa miellyttää johtolauseneurootikkoa

”Älä ole asenteellinen. Ainakaan neutraaliksi tarkoitettu uutisproosa ei tarvitse sellaisia verbejä kuin jyrähtää”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Ackrediteringsbusinessen blomstrar i Afrika

Det här betyder delvis att det är få frilansar som har råd och möjlighet att rapportera från Afrika. Samtidigt är det bra att komma ihåg att det här är verkligheten för största delen av de afrikanska journalisterna, skriver Liselott Lindström.

Voimistelunopettajasta tuli toimittaja

Toimittaja Esko Kähkönen 20. 4. 1927 Rovaniemi – 28. 9. 2020 Rovaniemi

”Imatran aluepäällikkö” ja ay-vaikuttaja on poissa

Toimittaja Heikki Luukkanen 25. 11. 1946 Ruokolahti – 27. 9. 2020 Helsinki

Yksin ei tarvitse selviytyä

Jokaisessa neuvottelussa ei voi voittaa, mutta mitään ei saa, jos ei uskalla pyytää, kirjoittaa Mediakunnan Johanna Sillanpää.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta