Kielenhuollon päämaja ei ole käymässä turhaksi

JOURNALISTI
22.10.2020

Ville Eloranta
Twitter: @ville_eloranta
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien kielenhuollosta vastaava toimittaja ja suomen kielen lautakunnan jäsen.

”On viisainta, ettei yleiskielessä sooloilu karkaa käsistä. Tämä aika ei varsinaisesti kaipaa lisää ymmärryksen puutetta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Teemme itsemme vähitellen tarpeettomiksi, sanoi Kotimaisten kielten keskuksen erityisasiantuntija Sari Maamies lokakuun alussa Kielitoimiston 75-vuotisjuhlaseminaarissa. Väite oli osa Maamiehen esitystä Kielitoimiston neuvontapalveluista. Tarpeettomuus viittasi siihen, että yhä useampi kieliohje on nykyisin saatavilla kätevästi Kielitoimiston maksuttomista internetpalveluista.

Maamiehen arvio oli tulkittavissa huumoriksi, koska ei Kielitoimiston tarve ole mihinkään katoamassa – ei ainakaan kieltä huoltavan toimittajan näkökulmasta. Suomen kieli ei nimittäin osoita mitään pysähtymisen merkkejä. Siksi Kielitoimiston sanakirjasta tulee nykyisin uusi sähköinen versio noin kerran vuodessa ja Kielitoimiston ohjepankki on jatkuvasti päivitettävä palvelu.

Suomessa oli ohjailtu yleiskieltä jo ennen vuotta 1945, mutta Kielitoimiston tarkoitus oli tuoda ohjailun tulokset eli ohjeet aiempaa paremmin virastojen, viestinten ja kansan saataville.

Miksi Kielitoimisto sitten on merkittävä suomalaiselle journalismille? Vastausta etsiessään voi kurkistaa englannin kielen todellisuuteen: jättikieleltä puuttuu keskitetty suosituksia antava organisaatio.

Suurten englanninkielisten lehtien tai uutistoimistojen, kuten The New York Timesin ja AP:n, linjaukset saattavat olla täysin ristiriidassa keskenään. Merkittävien englannin sanakirjojen toimitukset taas ovat vuosi vuodelta haluttomampia antamaan kielestä suosituksia. Toisaalta englanti on kovin eri kielimuoto Yhdysvalloissa kuin vaikkapa Intiassa.

Suomen kokoinen maa ja kielialue ei ehkä kestäisi vastaavaa tilannetta. Toki tiedotusvälineillä voi olla omia linjauksiaan myös täällä, mutta julkisen viestinnän kannalta on viisainta, ettei yleiskielessä sooloilu ainakaan karkaa käsistä. Tämä aika ei varsinaisesti kaipaa lisää ymmärryksen puutetta.


Korjaus 23.10.2020 klo 12.45
"Erityistutkija" korjattu "erityisasiantuntijaksi"



9 2020
Arkisto

Rikkaiden omaisuudesta pitäisi julkaista tietoja paljon avoimemmin

Median tulee pystyä perustelemaan kirkkaasti, miksi ihmisten verotietoja on tärkeää julkaista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Sinua masentaa, että Iltalehden lukijoita kiinnostaa tosi-tv eikä EU, Erja Yläjärvi

Iltalehden vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi viihtyy hyvin pomona eikä muista itsekään, mistä aiheista teki toimittajana juttuja.

Onko media oppinut virheistään, kun taloustuhon siivoaminen alkaa?

”Kun talous viimeksi horjui, suomalainen media epäonnistui tehtävässään. Se johtui siitä, että tiedotusvälineissä luotettiin järkähtämättä korkeisiin herroihin, joille oli suotu virat”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Biden ja Trump suomeksi pikavauhdilla

Yleisradion pikatoiminnan tiimi kääntää vaaliväittelyt ja Oscar-gaalat suomeksi muutamassa tunnissa. Esimerkiksi Trumpin ja Bidenin toinen väittely alkoi Suomen aikaa 23. lokakuuta kello 04 ja tekstitetty lähetys TV:ssä kello 12.40.

”Suomeen tarvitaan ehdottomasti pysyvä mediatukijärjestelmä muiden Pohjoismaiden tapaan”, Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho sanoo.

Koronatukea haettiin ainakin 271 tiedotusvälineelle

Suurin osa hakijoista on pieniä sanomalehtitaloja. Viestintäministeriön asettama työryhmä pohtii myös pysyvää mediatukea.

Työlainsäädäntö suojaa myös poikkeusoloissa

”Alan uusiin työsopimuksiin on keväästä alkaen ilmestynyt erilaisia covid-19-pykäliä. Kirjaukset ovat kuitenkin pääosin lain ja työehtosopimusten vastaisia ja siksi mitättömiä”, kirjoittaa juristi Mari Marttila.

Kuusi tapaa miellyttää johtolauseneurootikkoa

”Älä ole asenteellinen. Ainakaan neutraaliksi tarkoitettu uutisproosa ei tarvitse sellaisia verbejä kuin jyrähtää”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Ackrediteringsbusinessen blomstrar i Afrika

Det här betyder delvis att det är få frilansar som har råd och möjlighet att rapportera från Afrika. Samtidigt är det bra att komma ihåg att det här är verkligheten för största delen av de afrikanska journalisterna, skriver Liselott Lindström.

Voimistelunopettajasta tuli toimittaja

Toimittaja Esko Kähkönen 20. 4. 1927 Rovaniemi – 28. 9. 2020 Rovaniemi

”Imatran aluepäällikkö” ja ay-vaikuttaja on poissa

Toimittaja Heikki Luukkanen 25. 11. 1946 Ruokolahti – 27. 9. 2020 Helsinki

Yksin ei tarvitse selviytyä

Jokaisessa neuvottelussa ei voi voittaa, mutta mitään ei saa, jos ei uskalla pyytää, kirjoittaa Mediakunnan Johanna Sillanpää.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta