Journalisteja pitäisi kohdella kuin huippukoodareita, kirjoittaa entinen toimittaja Verna Vuoripuro

Verna Vuoripuro

26-vuotias helsinkiläinen viestinnän ja median ammattilainen.

Työskentelee viestintäpäällikkönä strategia-, design- ja teknologiayhtiö Reaktorissa.

Helsingin Sanomissa kuusi vuotta muun muassa ulkomaantoimittajana, toimitussihteerinä, uutispäällikkönä ja sosiaalisen median tuottajana.

Kauppatieteiden maisteri Aalto-yliopistosta. Tutki gradussaan terroristijärjestö Isisin brändiviestintää.

JOURNALISTI
22.10.2020

Verna Vuoripuro, teksti
Aapo Huhta, kuva

Miksi journalismin ammattilainen siirtyy viestintään?

Keskustelu alanvaihtajista käy jälleen kuumana. Kutsumusammattinsa jättäneiden perustelut lähdölle vaihtelevat, mutta yksi perustelu toistuu: työnantajat kohtelevat toimittajia yksilöiden ­sijaan monistuvana resurssimassana.

Vaihdoin hiljattain journalismin viestintätyöhön teknologia-alalla, ja loikka konsulttitaloon avasi silmäni. Kun yrityksen liikevaihto perustuu suoraan huipputekijöiden työn ja taitojen myymiseen, parhaista osaajista on pidettävä kiinni ja heitä on löydettävä lisää. Ihmisen arvo on erityisen helppo nähdä, kun hänen työllään on konkreettinen tuntihinta.

Mediataloissa sen sijaan ajatellaan usein, että bisnes perustuu juttujen tai journalismin myyntiin. Todellisuudessa nekin kauppaavat yksilöiden osaamista. Juttu on usein juuri niin hyvä kuin sen kirjoittanut ja editoinut toimittaja.

Miten teknologia-ala sitten takertuu parhaisiin tekijöihin? Helppo ja media-alan näkökulmasta hyvin epäreilu vastaus olisi raha.

Kilpailukykyinen palkka, arkea sujuvoittavat työsuhde-edut ja toimivat työvälineet kiinnostavat varmasti toimittajiakin. Todellinen valtti on kuitenkin jotain paljon saavutettavampaa: oikeanlainen suhtautuminen.

Kun henkilöstövetoisessa yrityksessä tehdään päätöksiä, tärkein kysymys on usein se, olisivatko työntekijät tyytyväisiä päätökseen. Ja kun rekrytoidaan, rekrytoidaan tosissaan ja taktisesti. Kilpailijoiden kanssa kilpaillaan asiakkuuksien lisäksi ihmisistä.

Haluaisin nähdä saman journalismissa: sen sijaan, ­että kisataan pelkästään skuupeista, olisi tärkeää suhtautua yhtä omistushaluisesti alan parhaisiin osaajiin. Eikä ­ainoastaan yksittäisiin tähtitoimittajiin vaan uutistyön arjen sankareihin, jotka pitävät koneiston pyörimässä ja tason korkealla.

Oma loikkani liittyi lähinnä oppimisenhaluun, mutta vaihdon tehtyäni havahduin siihen, miten iso merkitys työnantajan suhtautumisella ihmisiin on.

Minua kohtaan on oltu useimmiten mediatöissäkin reiluja. Alalla kuulee kuitenkin lukuisista tapauksista, joissa näin ei ole ollut.

Journalismia on perinteisesti pidetty alana, jossa työn imu hyvittää ammatin lieveilmiöt. Journalistiin ja Suomen Lehdistöön haastatellut alanvaihtajat kertovat kuitenkin, että merkityksellistä ja opettavaista työtä voi nykyään tehdä myös monessa muussa paikassa.

Siksi median murroksessa tarpovien olisi nyt viimeistään syytä havahtua inhimillisen pääoman tärkeyteen. Käänsihän esimerkiksi äärimmäisen numero-orientoitunut Jeff Bezoskin The Washington Postin kurssin investoimalla prosessien ja teknologian lisäksi ihmisiin.

Opetusministeriön ja -hallituksen ennakoinnin asiantuntijaelimen, Osaamisen ennakointifoorumin, tuoreessa raportissa arvioidaan, että viestintä- ja kustannusalalle tarvitaan seuraavan 15 vuoden aikana 20 000 uutta työntekijää. Toimittajien aivovuoto viestintään ja muillekin aloille jatkuu, jos ongelmaan ei havahduta.

Jos tuudittaudutaan esimerkiksi siihen, että kesätyöhakemuksia tulee yhä yhtä paljon kuin ennenkin, saattaa ohi mennä jotain olennaista.

Hakemusten määrä on puutteellinen mittari, jos arvioidaan, saadaanko parhaat voimat töihin.

Verna Vuoripuro

26-vuotias helsinkiläinen viestinnän ja median ammattilainen.

Työskentelee viestintäpäällikkönä strategia-, design- ja teknologiayhtiö Reaktorissa.

Helsingin Sanomissa kuusi vuotta muun muassa ulkomaantoimittajana, toimitussihteerinä, uutispäällikkönä ja sosiaalisen median tuottajana.

Kauppatieteiden maisteri Aalto-yliopistosta. Tutki gradussaan terroristijärjestö Isisin brändiviestintää.



3 2021
Arkisto

Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Ilahduit, kun viisi alaistasi lähti kilpailevaan lehteen, Arno Ahosniemi

Kauppalehden vastaava päätoimittaja esittää olevansa ikäistään vanhempi mies, joka odottaa turhaan työtarjousta Etelärannasta.

Koskelan surman uutisoinnissa jäi kertomatta, kuka leikkasi lapsilta

”Helsingistä piirtyy uutisten kautta omituinen kuva kaupunkina, jossa jokin mystinen luonnonvoima kasvattaa luokkakokoja ja näkymätön käsi silppuaa erityisopetuksen kelvottomaan kuntoon”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Historian ensimmäinen toimittajien työehtosopimus on ­allekirjoitettu! Edessä työnantajan Åke Heiniö ja Arvi V. Mäkinen sekä työntekijöitä edustanut Jyrki Juuti, takana Pauli Strandén ja Esko Muinonen vuonna 1967. Kuva: Uuskuva. SJL. KA.

Satavuotias Journalistiliitto aloitti pienenä herrakerhona ja kasvoi vahvaksi ammattiliitoksi

Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan - työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.

Konflikten tar kontextens plats

”Nyhetsmedier kan inte bortförklara sitt ansvar för förvirringen genom att peka finger mot myndigheter och politiker”, skriver Dan Lolax.

Auttaisiko työvälinepooli, jos etätyö jää pysyväksi?

Ergonomisen työskentelyn järjestäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla – ei työpaikalla eikä kotona työskennellessä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tuomas Aalto.

Virus muuntuu, mutta sitä ei muunneta

”Joskus kieleen vakiintuu yhdyssanoja, jotka tarkoittavat keskenään samaa, vaikka niiden osat ovat eri järjestyksessä ja toinen on muutenkin saattanut vaikuttaa toista epäloogisemmalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Pikkukengillä potku omaan takapuoleen

Kiitos siististä sisätyöstä, ajatteli Heikki Kuutti hyisenä pakkaspäivänä. Sitten uutispäällikkö sai juttuidean.

Journalistien työttömyyskassa Finka sulautuu osaksi uutta jättikassaa

Uudesta kassasta tulee Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Kolmen kassan yhdistyminen tuo liitolle säästöjä ja lisää kassan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Näin tekijänoikeusrahat kiertävät

Tekijänoikeusjärjestö Kopioston kautta kulkee vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, jotka se jakaa eteenpäin tekijänoikeuksien haltijoille.

Nitrodiskotaiteilija on poissa

Taittaja-graafikko Hannu Marttinen 12. 9. 1945 Helsinki – 10. 2. 2021 Hämeenlinna

Pienestä naisesta jäi iso jälki

Toimittaja Leena Seretin 11. 11. 1959 Kemi – 28. 1. 2021 Sipoo

Päätoimittaja puolusti koskiluontoa ja periaatteitaan

Päätoimittaja Seppo Vento 13. 6. 1930 Vesanto – 9. 2. 2021 Joensuu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta