Tiekartta johtaa turhan usein umpikujaan

JOURNALISTI
24.9.2020

Ville Eloranta

Twitter: @ville_eloranta

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien kielenhuollosta vastaava toimittaja ja suomen kielen lautakunnan jäsen.

Joukkoviestimet saisivat herkeämättä pohtia, mitä jargonia ne omaksuvat, kirjoittaa Ville Eloranta.

Kaikki alkoi yksinkertaisesta kysymyksestä. ”Moi Aino-Kaisa. Osaisitko sanoa miten apteekkiuudistus etenee?” tiedusteli Compensate-ilmastosäätiön johtaja, entinen poliitikko Antero Vartia sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekoselta Twitterissä.

Ja Pekonenhan osasi: ”Lääkehuoltoa kehitetään pitkäjänteisesti lääkehuollon tiekartan suuntaviivojen mukaan kohti rationaalisempaa lääkehoitoa. Tiekartan toimeenpanon rahoitus on linjattu kevään kehysriihessä ja työ lääkehuollon kehittämiseksi on jo käynnistynyt.”

Valtioneuvoston verkkosivuilla kerrotaan, että nykyhallituksen viestinnän arvoja ovat muun muassa avoimuus, selkeys ja vuorovaikutteisuus. No, oli Pekosella ainakin vuorovaikutteisuutta, kaiketi myös avoimuutta. Samalla moni kielenhuoltaja olisi päässyt kirkkaaseen johtoon kuvitteellisessa pelissä, joka tunnetaan nimellä hevonpaskabingo.

On eräänlaista kohtalon ivaa, että pari päivää aiemmin Kotimaisten kielten keskus oli julkaissut internetissä erityisasiantuntijansa Matti Räsäsen kriittisen kirjoituksen juuri tiekartasta, erityisesti hallintokielessä kummittelevasta käännöskukkasesta (road map), jonka uutuudenviehätyskin kaikkosi jo 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.

”Kielikuvien käyttöä pitäisi harkita tarkoin viranomaisviestinnässä. Esimerkiksi selkokielen tarvitsijoille tiekartan ilmaisema kuvakieli ei avaudu”, Räsänen kirjoittaa. Lopuksi hän esittää toiveen: kun nyt ei ainakaan ”koronatiekarttaan” päädyttäisi.

Toive on helppo allekirjoittaa. Samalla joukkoviestimet saisivat herkeämättä pohtia, mitä jargonia ne omaksuvat. Tehtävään tarvitaan valppautta: esimerkiksi hallitusohjelmassa mainitaan tiekartta kuusitoista kertaa. Edellisen hallituksen lapselliset loikat, kuten tuottavuusloikka, tuntuvat sentään unohtuneen – toivon mukaan pysyvästi.



8 2020
Arkisto

Harva meistä on korvaamaton superneuvottelija

Työehtosopimukset ovat siitä käteviä, että niiden ansiosta tavan ihmisen ei juuri koskaan tarvitse huolehtia lomista, työajasta, vähimmäispalkasta tai siitä, maksetaanko sairauden ajalta palkkaa, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Onneksi minä en joudu jakamaan mediatukia

”Mediatukea olisi rehdimpää perustella työpaikkojen säilymisellä kuin demokratialla”, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Vapaapäivien pitäminen on sinulle lähinnä uuvuttavaa, Minna Holopainen

STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen tekee töitä melkein koko ajan ja on mahdollisesti itsekin tekoäly.

Näin syntyy Trendin syysmuotijuttu

Trendi tilasi stylisti ja valokuvaaja -työparilta helmikuussa syysmuotijutun. Kesällä kuvaaja ja malli vaihtuivat koronan takia. Juttu kuvattiin elokuussa kotieläintilalla.

Kielenhuollon päämaja ei ole käymässä turhaksi

”On viisainta, ettei yleiskielessä sooloilu karkaa käsistä. Tämä aika ei varsinaisesti kaipaa lisää ymmärryksen puutetta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vi måste respektera – och kredda varandra

”Vi måste respektera varandras arbete och kredda den som kreddas bör”, skriver Felicia Bredenberg.

Koronasta vauhtia muutoksiin

”Voisiko pandemiakurjuuden keskeltä löytyä jotain hyvääkin? Voidaanko esimerkiksi itsensä työllistäjille saada vihdoin pandemian vauhdittamana turvatumpi asema”, kysyy Suomen freelance-journalistien uusi puheenjohtaja Maria Markus.

Munkit ja possut

Kesätoimittaja Ilkka Vänttisen kuvissa näkyi sikoja juuri niin kuin pitikin – ja lisäksi jotain aivan muuta.

Uutistoimistotuki ehkä osaksi median koronatukea – tuen haku on alkanut

Median koronatukea voi saada journalistisen työn kustannuksiin. Myöntämisen ehtona on mainosmyynnin lasku. Erillistä uutistoimintaan suunnattua tukea on saanut aiemmin muun muassa STT.

Etävaltuusto nosti hien otsalle

Kuuluuko? Näkyykö? Journalistiliiton historian ensimmäisessä valtuuston hybridikokouksessa teknisiä pulmia ratkottiin lennosta, kirjoittaa Kira Närhi.

Herrasmies on poissa

Kuolleita: Toimittaja Matti Vainio 20. 6. 1935 Sortavala – 5. 9. 2020 Hämeenlinna

Arvostettu monitoiminainen

Kuolleita: Toimittaja Liisa Laine Oulu 25. 3. 1936 – 8. 8. 2020 Helsinki

Hjärtat klappade för nyheter och rättvisa

Döda: Journalisten Ia Henriksson 5. 1. 1974 Helsingfors – 11. 7. 2020 Helsingfors

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta