Ylen heikentäminen ei ratkaise kaupallisen median ongelmia

JOURNALISTI
27.8.2020

Maria Pettersson

Twitter: mariapetterss0n

maria.pettersson@journalistiliitto.fi

Kaupallista mediaa ei tueta toiveilla euroista vaan ihan oikeilla euroilla, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Listataan aluksi asiat, joista media-alalla ollaan samaa mieltä. Kaupallista mediaa pitää tukea. Paikallismedia on tärkeää. Moniäänisyys on tärkeää. Koronakriisi on osoittanut, että toimiva tiedonvälitys on kirjaimellisesti elintärkeää.

Miten kaupallista mediaa sitten pitäisi tukea? Tästä tullaan alalla riitelemään koko syksy. Tarjolla on nimittäin kaksi ehdotusta. Hyvä ehdotus perustuu kaupallisen median tukemiseen. Huono perustuu Yleisradion heikentämiseen.

Viestintäministeri Timo Harakka (sd.) järjesti kaupalliselle medialle viisi miljoonaa euroa koronatukea. Ajatus on, että kertaluonteista koronatukea voisi seurata muiden Pohjoismaiden mallin mukainen pysyvä mediatuki. Ruotsi, Tanska ja Norja tukevat tiedonvälitystä vuosittain 50 – 80 miljoonalla eurolla ja perivät siitä matalampia veroja kuin Suomessa. Työntekijöiden Journalistiliitto ja työnantajien Medialiitto kannattavat tiedonvälityksen tukemista. Tämä onkin järkevää. Kuten Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho toteaa, kaupallista mediaa tuetaan tukemalla kaupallista mediaa.

 

Toinen esillä ollut ehdotus on Ylen kurjistaminen. Yle-lakia halutaan muuttaa siten, että Yle ei enää saisi julkaista tekstisisältöä, johon ei liity ääntä tai liikkuvaa kuvaa. Ehdotus on parhaillaan lausuntokierroksella. Muutosehdotuksen syy on Medialiiton komissiolle tekemä kantelu.

Mediatutkijat ovat pitäneet ajatusta huonona monestakin syystä. Yksi niistä on sananvapaus ja vapaus vastaanottaa tietoa. Marko Ala-Fossi Tampereen yliopistosta totesi Helsingin Sanomissa, ettei pidä Medialiiton tekemää valitusta ”kunniakkaana vaiheena sen historiassa”.

”Journalismin vapautta vaaliva organisaatio on tällaisella asialla, että pyritään rajoittamaan tiedotusvälineiden toimintaa Suomessa. Haetaan siihen EU apuun. En tiedä, onko kauhean uskottavaa esittäytyä vapaan journalismin puolestapuhujana, jos haetaan tukea journalismin rajoittamiseen.”

Puolitoista kuukautta myöhemmin yhdeksän maakuntalehtien päätoimittajaa julkaisi kannanoton, jossa asia oli spinnattu toisin: heidän mukaansa vahva Yle itse asiassa heikentää sananvapautta.

 

Ei ole olemassa tieteellisiä näyttöjä siitä, että yleisradion kurjistaminen johtaisi kaupallisen median menestykseen.

Tutkija Minna Koivula Jyväskylän yliopistosta huomauttaa Journalistissa, että tutkimuksen mukaan ”sekä julkinen että kaupallinen media voivat toimia samoilla markkinoilla menestyksekkäästi” ja että ”on yksioikoista olettaa, että kaupallisen median menestys olisi kiinni Yleisradion tekstimuotoisista verkkojutuista. Tosiasiassa verkkojournalismin ansaintamallin ongelmat juontavat juurensa pitkälle media-alan digitalisaatiokehitykseen, eikä niitä voi ratkaista rajoittamalla yhden toimijan sisällöntuotantoa.”

Jopa lakiesityksen perusteluissa todetaan, että Pohjoismaissa kaupallisen median tavoittavuus ja tilaajamaksut ovat korkealla tasolla, vaikka julkinen palvelu on vahvaa. Yleisradion verkkouutisia seuraavat maksavatkin muita todennäköisemmin verkkouutisista. Perusteluissa arvioidaan, ettei esityksellä ole suuria välittömiä vaikutuksia kaupallisen median sisällön tavoittavuuteen tai sen liikevaihtoon.

Medialiiton vastaus kritiikkiin on ollut köykäinen.

”Meille se markkinavaikutus on selvää ja komissiollekin se on ollut selvää. Siitä tämä kaikki lähtee. Miten se tieteellisesti todistetaan, se on sitten eri juttu”, Medialiiton toimitusjohtaja Jukka Holmberg sanoi Journalistin haastattelussa kesäkuussa.

Samalla linjalla ovat olleet monet päätoimittajat – tutkimusnäyttöä ei ole, mutta kyllä sen arkijärjen mukaan pitäisi näin mennä, ehkä.

 

Jos mediapomoja on kuuleminen, Yle ei siis saisi julkaista pitkiä juttuja.  

”Lakimuutos poistaisi käytännössä Ylen nettisivuillaan julkaisemat pitkät aikakauslehtimäiset feature- ja henkilöjutut”, kertoo liikenne- ja viestintäministeriön viestintäneuvos Kreetta Simola Helsingin Sanomissa.  

Toisaalta mediapomot eivät halua Ylelle myöskään lyhyitä STT:n juttuja.

”Ei ole perusteltua, että lakiesitys pitää sisällään Suomen tietotoimiston STT:n välittämien uutisten julkaisemisen”, kirjoittavat maakuntalehden päätoimittajat.  

Myöskään analysoida ei saisi, eikä taustoittaa.

”Tarjontaa voisi rajoittaa pitkissä analyyseissa ja uutistaustoissa”, sanoo Etelä-Suomen Sanomien päätoimittaja Markus Pirttijoki Suomen Lehdistössä.

Itse asiassa myös sosiaalisesta mediasta olisi parempi luopua.  

”Liikenne- ja viestintäministeriön sekä maan hallituksen pitäisi myös kiinnittää huomiota Ylen toimintaan sosiaalisessa mediassa. Myös isot sosiaalisen median toimijat kilpailevat suomalaisen yksityisen median kanssa samoista mainostuloista. On hyvin kyseenalaista, jos Yle verovaroin pönkittää isoja kansainvälisiä toimijoita”, kirjoittaa Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lausunnossaan ministeriölle.

Vaikuttaakin siltä, etteivät mediapomot ole edes keskenään samaa mieltä siitä, miten Yleä pitäisi kurittaa ja mikä ehkä hyödyttäisi heidän lehtiään. Pääasia, että kuritetaan ja toivotaan, että ihmiset alkavat sankoin joukoin maksaa digitilauksista ilman, että lehden tarvitsee panna tikkua ristiin.

Nurinkurista on sekin, että jotkut kaupallisen median päätoimittajat ovat ulostuloissaan vastustaneet mediatukia tai ilmoittaneet, että ne ovat turhia. Samaan aikaan he ovat tukeneet Yle-lain muutosehdotusta.

 

Kaupallinen media tarvitsee ehdottomasti tukea. Se on välttämätön demokratian, sananvapauden ja tiedonvälityksen kannalta. Sitä ei kuitenkaan tueta kurittamalla Yleä ja toivomalla, että kuritus muuttuu euroiksi. Kaupallista mediaa ei tueta toiveilla euroista vaan ihan oikeilla euroilla.



3 2021
Arkisto

Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Ilahduit, kun viisi alaistasi lähti kilpailevaan lehteen, Arno Ahosniemi

Kauppalehden vastaava päätoimittaja esittää olevansa ikäistään vanhempi mies, joka odottaa turhaan työtarjousta Etelärannasta.

Koskelan surman uutisoinnissa jäi kertomatta, kuka leikkasi lapsilta

”Helsingistä piirtyy uutisten kautta omituinen kuva kaupunkina, jossa jokin mystinen luonnonvoima kasvattaa luokkakokoja ja näkymätön käsi silppuaa erityisopetuksen kelvottomaan kuntoon”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Historian ensimmäinen toimittajien työehtosopimus on ­allekirjoitettu! Edessä työnantajan Åke Heiniö ja Arvi V. Mäkinen sekä työntekijöitä edustanut Jyrki Juuti, takana Pauli Strandén ja Esko Muinonen vuonna 1967. Kuva: Uuskuva. SJL. KA.

Satavuotias Journalistiliitto aloitti pienenä herrakerhona ja kasvoi vahvaksi ammattiliitoksi

Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan - työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.

Konflikten tar kontextens plats

”Nyhetsmedier kan inte bortförklara sitt ansvar för förvirringen genom att peka finger mot myndigheter och politiker”, skriver Dan Lolax.

Auttaisiko työvälinepooli, jos etätyö jää pysyväksi?

Ergonomisen työskentelyn järjestäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla – ei työpaikalla eikä kotona työskennellessä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tuomas Aalto.

Virus muuntuu, mutta sitä ei muunneta

”Joskus kieleen vakiintuu yhdyssanoja, jotka tarkoittavat keskenään samaa, vaikka niiden osat ovat eri järjestyksessä ja toinen on muutenkin saattanut vaikuttaa toista epäloogisemmalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Pikkukengillä potku omaan takapuoleen

Kiitos siististä sisätyöstä, ajatteli Heikki Kuutti hyisenä pakkaspäivänä. Sitten uutispäällikkö sai juttuidean.

Journalistien työttömyyskassa Finka sulautuu osaksi uutta jättikassaa

Uudesta kassasta tulee Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Kolmen kassan yhdistyminen tuo liitolle säästöjä ja lisää kassan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Näin tekijänoikeusrahat kiertävät

Tekijänoikeusjärjestö Kopioston kautta kulkee vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, jotka se jakaa eteenpäin tekijänoikeuksien haltijoille.

Nitrodiskotaiteilija on poissa

Taittaja-graafikko Hannu Marttinen 12. 9. 1945 Helsinki – 10. 2. 2021 Hämeenlinna

Pienestä naisesta jäi iso jälki

Toimittaja Leena Seretin 11. 11. 1959 Kemi – 28. 1. 2021 Sipoo

Päätoimittaja puolusti koskiluontoa ja periaatteitaan

Päätoimittaja Seppo Vento 13. 6. 1930 Vesanto – 9. 2. 2021 Joensuu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta