Matkailujournalismin on aika muuttua kriittiseksi, kirjoittaa entinen matkailutoimittaja Liisa Vähäkylä

Liisa Vähäkylä

55-vuotias Turussa asuva Finnanimation ry:n toiminnanjohtaja.

Valmistunut vuonna 1993 Jyväskylän yliopistosta pääaineena taidekasvatus, sivulaudatur journalismista.

Työskennellyt freetoimittajana muun muassa maakuntalehdille, Radio Mafialle, Helsingin Sanomille ja Voimalle.

Työskennellyt vuosina 1997 – 2008 mainosalalla, jossa luonut muun muassa Loma-lentolehden Finnmatkoille ja matkasuunnittelutyökalun Silja Linelle.

Kymmenen viime vuotta vienyt suomalaista animaatiota maailmalle.

JOURNALISTI
27.8.2020

Liisa Vähäkylä, teksti
Aapo Huhta, kuva

Matkailumarkkinoinnin ja matkailujournalismin välinen raja on aina ollut häilyvä. Räikeimmillään matkailujournalisti kirjoittaa ylistäviä sepustuksia mitäänsanomattomista kohteista, joissa tehdään turismin varjolla ympäristö- ja ihmisoikeusrikoksia. Toimittaja sulkee niiltä silmänsä ja puolustelee ratkaisuaan sillä, että lukijat haluavat ihania elämyksiä ja unelmien nojatuolimatkoja – eivät todenmukaisia kuvauksia kohteiden köyhyydestä, saasteista tai turistien huijaamisesta.

Pahimmassa tapauksessa artikkelin aiheeksi on valittu suurimpien ilmoittajien talven uutuuskohteita ja kohteisiin on matkattu sekä matkanjärjestäjien kutsusta että kustannuksella.

 

Matkailutoimittajat luovat trendejä siitä, mihin ja millä keinoin matkustamme. On vastuullista matkailua ja maata pitkin matkustamista. Journalistit kyllä ymmärtävät, kuinka vakavasta asiasta ilmastonmuutoksessa on kyse, mutta suuri osa lukijoista haluaa nopeaa faktaa kohteista, joihin pääsee mahdollisimman helposti, siis lentäen. Kun yritetään huomioida sekä lukijan mielihalut että ympäristö, päädytään tilanteeseen, jossa lehdessä esitellään yksi kotimaankohde per numero sekä jaetaan alkeellisia vinkkejä siitä, miten luonto säästyy, kun kantaa mukana omaa vesipulloa ja käyttää samaa hotellipyyhettä useamman päivän.

 

Korona mullistaa matkailua, antaa haavoittuvimpien turistikohteiden kuten Venetsian ja Machu Picchun levätä hetkisen, puhdistaa ilmaa ja vesiä sekä panee matkailutoimittajat ylistämään kotimaankohteita vuolaammin ja uusilla näkökulmilla. Korona lienee kuitenkin väliaikaista. Massaturismia varten on luotu vankka infrastruktuuri, joka saadaan pystytettyä nopeasti niin tsunamien, tuhkapilvien kuin epidemiankin jälkeen. Turismista riippuvaisia yrityksiä menee konkurssiin ympäri maailmaa, mutta kun korona helpottaa, matkailu alkaa siitä huolimatta uudelleen. Mutta millaisena? Matkailualan ja matkailujournalismin on päätettävä, palaavatko ne entiseen malliinsa, jossa itsepetos on itsekritiikkiä yleisempää, vai muuttavatko ne suuntaa.

 

Matkailujutut voisivat nimittäin sekä palvella lukijaa että olla hyvää, kriittistä journalismia.

Ne voisivat tarjota totuudenmukaisen kuvan matkustamisesta – journalistinhan pitäisi pyrkiä totuuteen. Reissua suunnitteleva matkailija ei saa täyttymystä unelmilleen, jos kohteessa on yllättäen tarjolla homeisia hotellibunkkereita ja hengenvaarallista liikennettä.

Entä jos mennään vielä pidemmälle? Matkailujournalismi voisi kokea uuden tulemisen, ellei peräti matkakertomusten uuden kultakauden. Ihmisten tarve lomailla ulkomailla syntyy osin siitä, että lomaa on rajallisesti ja normaali arki on joko liian monotonista tai stressaavaa. Loman alettua on kiire päästä irti arkisista huolista ja paineista. Voisiko matkailujournalismi auttaa? Menneinä vuosikymmeninä ihmiset tutustuivat kaukomaihin matkakertomuksien avulla. Niissä kuvailtiin kohteiden upeutta, mutta myös matkailusta aiheutuvia kipuja ja kompurointeja. Lukijat nauttivat, mutta tarinat eivät herättäneet välitöntä halua sännätä maapallon toiselle puolelle.

Jospa matkajournalistit jatkossa kärsisivät meidän puolestamme, kuvaisivat eksoottisten vaarojen ohella tungeksimista rumilla lentokentillä ja pahvinmakuisesta hampurilaisesta saatua ruokamyrkytystä? Me muut jäisimme mukavuudenhalussamme kotiin ja lukisimme tenhoavia tarinoita oudosta ja ihmeellisestä maailmasta.

Liisa Vähäkylä

55-vuotias Turussa asuva Finnanimation ry:n toiminnanjohtaja.

Valmistunut vuonna 1993 Jyväskylän yliopistosta pääaineena taidekasvatus, sivulaudatur journalismista.

Työskennellyt freetoimittajana muun muassa maakuntalehdille, Radio Mafialle, Helsingin Sanomille ja Voimalle.

Työskennellyt vuosina 1997 – 2008 mainosalalla, jossa luonut muun muassa Loma-lentolehden Finnmatkoille ja matkasuunnittelutyökalun Silja Linelle.

Kymmenen viime vuotta vienyt suomalaista animaatiota maailmalle.



9 2020
Arkisto

Rikkaiden omaisuudesta pitäisi julkaista tietoja paljon avoimemmin

Median tulee pystyä perustelemaan kirkkaasti, miksi ihmisten verotietoja on tärkeää julkaista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Sinua masentaa, että Iltalehden lukijoita kiinnostaa tosi-tv eikä EU, Erja Yläjärvi

Iltalehden vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi viihtyy hyvin pomona eikä muista itsekään, mistä aiheista teki toimittajana juttuja.

Onko media oppinut virheistään, kun taloustuhon siivoaminen alkaa?

”Kun talous viimeksi horjui, suomalainen media epäonnistui tehtävässään. Se johtui siitä, että tiedotusvälineissä luotettiin järkähtämättä korkeisiin herroihin, joille oli suotu virat”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Biden ja Trump suomeksi pikavauhdilla

Yleisradion pikatoiminnan tiimi kääntää vaaliväittelyt ja Oscar-gaalat suomeksi muutamassa tunnissa. Esimerkiksi Trumpin ja Bidenin toinen väittely alkoi Suomen aikaa 23. lokakuuta kello 04 ja tekstitetty lähetys TV:ssä kello 12.40.

”Suomeen tarvitaan ehdottomasti pysyvä mediatukijärjestelmä muiden Pohjoismaiden tapaan”, Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho sanoo.

Koronatukea haettiin ainakin 271 tiedotusvälineelle

Suurin osa hakijoista on pieniä sanomalehtitaloja. Viestintäministeriön asettama työryhmä pohtii myös pysyvää mediatukea.

Työlainsäädäntö suojaa myös poikkeusoloissa

”Alan uusiin työsopimuksiin on keväästä alkaen ilmestynyt erilaisia covid-19-pykäliä. Kirjaukset ovat kuitenkin pääosin lain ja työehtosopimusten vastaisia ja siksi mitättömiä”, kirjoittaa juristi Mari Marttila.

Kuusi tapaa miellyttää johtolauseneurootikkoa

”Älä ole asenteellinen. Ainakaan neutraaliksi tarkoitettu uutisproosa ei tarvitse sellaisia verbejä kuin jyrähtää”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Ackrediteringsbusinessen blomstrar i Afrika

Det här betyder delvis att det är få frilansar som har råd och möjlighet att rapportera från Afrika. Samtidigt är det bra att komma ihåg att det här är verkligheten för största delen av de afrikanska journalisterna, skriver Liselott Lindström.

Voimistelunopettajasta tuli toimittaja

Toimittaja Esko Kähkönen 20. 4. 1927 Rovaniemi – 28. 9. 2020 Rovaniemi

”Imatran aluepäällikkö” ja ay-vaikuttaja on poissa

Toimittaja Heikki Luukkanen 25. 11. 1946 Ruokolahti – 27. 9. 2020 Helsinki

Yksin ei tarvitse selviytyä

Jokaisessa neuvottelussa ei voi voittaa, mutta mitään ei saa, jos ei uskalla pyytää, kirjoittaa Mediakunnan Johanna Sillanpää.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta