Black isolla B:llä

JOURNALISTI
27.8.2020

Juha Rekola, teksti

Kirjoittaja on Journalistiliiton kansainvälinen asiamies.

”Keskustelu epätasa-arvosta ja rasismista on kuumentunut monissa amerikkalaistoimituksissa”, kirjoittaa Juha Rekola.

Georg Floydin murhasta laajentunut Black Lives Matter -liike sai ison joukon toimituksia tekemään pienen mutta merkittävän muutoksen ja kirjoittamaan sanan ”black” B-kirjaimen isolla.

Kesäkuun puolivälissä muutoksen tekivät USA Today ja sen 260 paikallislehteä, Los Angeles Times, NBC News, MSNBC ja BuzzFeed. Heti perään uutistoimisto Associated Press (AP) ilmoitti tyylikirjassaan, että ”vastedes AP kirjoittaa sanat Black ja Indigenous (alkuperäinen) isolla kirjaimella viitatessaan rodulliseen, etniseen ja kulttuuriseen identiteettiin.” The New York Times liittyi rintamaan heinäkuussa.

 

Isolla B:llä on pitkä historia. Sosiologi ja kansalaisoikeusaktivisti W.E.B. Du Bois vaati 1920-luvulla kustantajia käyttämään isoa kirjainta sanassa ”negro”. Kirjeessään Encyclopedia Britannicalle hän piti ”pienen kirjaimen käyttöä kahdestatoista miljoonasta amerikkalaisesta ja kahdesta sadasta miljoonasta muusta ihmisestä henkilökohtaisena loukkauksena”.

”Sana ’black’ isolla kirjoitettuna viittaa afrikkalaiseen alkuperään. Pienellä kirjoitettuna se on pelkkä väri,” kirjoitti journalismin professori Lori Tharps The New York Timesissa vuonna 2014. Nyt hän toistaa Du Boisin lähes sata vuotta sitten tekemän vaatimuksen. ”Me olemme ihmisyhteisö, joka ansaitsee viittauksen isolla kirjaimella. Me emme puhu ihmisten ihonväristä, me puhumme kulttuurista.”

Entä sitten valkoiset? On vähintäänkin kyseenalaista, muodostaako valkoinen valtaväestö Yhdysvalloissa yhtä etnistä tai kulttuurista ryhmää. Koska valkoinen ylivalta perustuu vain ihonväriin, se kirjoitetaan edelleen pienellä kirjaimella. Iso W vai pieni w tuntuu juuri nyt olevan melkoisen spekuloinnin kohde.

Samalla keskustelu epätasa-arvosta ja rasismista on kuumentunut monissa toimituksissa. Los Angeles Timesissa puhuttiin jo toimituksen sisäisestä kapinasta, kun mielenosoitusten uutisointi keskittyi joidenkin toimittajien mielestä liiaksi mellakoihin ja ryöstelyyn. ”Me emme voi jatkuvasti syöttää pääosin valkoiselle lukijakunnallemme uutisia, jotka vain vahvistavat heidän ennakkoluulojaan”, kirjoitti lehden elokuvakriitikko Sonaiya Kelley.

 

Toimitusten kapinassa on ollut kyse osittain vähemmistöihin kuuluvien työntekijöiden, erityisesti päälliköiden vähäisestä määrästä. Kyse on myös siitä, miten etnisiä vähemmistöjä käsitellään mediassa ja kuka jutut pääsee tekemään.

Los Angeles Timesin 90 hengen kaupunkitoimituksessa on yksi musta reportteri, editori ja kolumnisti. ”Jos numeroita katsoo, olemme tietääkseni yhtä edustava toimitus kuin muutkin suuret mediayhtiöt USA:ssa,” sanoi lehden päätoimittaja National Public Radion mukaan. ”Mutta mitä tulee edustavuuteen suhteessa Los Angelesin väestöön, olemme kaukana siitä missä meidän pitäisi olla.”

Washington Postin journalisteista yhdeksän prosenttia on mustia tai afrikkalais-amerikkalaisia. Lehden ammattiosaston mukaan naiset ja ei-valkoiset saavat keskimäärin huonompaa palkkaa kuin miehet ja valkoiset. Värilliset naiset saavat toimituksessa keskimäärin 35 prosenttia eli 30 000 dollaria vähemmän vuosipalkkaa kuin valkoiset miehet.



5 2021
Arkisto

Ensin ne hakivat journalistit. Silloin me sanoimme, että tämä ei käy.

Meidän suomalaisten pitää auttaa kollegoja muissa maissa. Se on oikein, mutta samalla autamme myös itseämme, kirjoittaa päätoimittaja Maria Pettersson.

Teit paikallisesta varuskunnasta 46-sivuisen erikoisliitteen, koska fanitat armeijaa, Pasi Koivumaa

Karjalaisen päätoimittaja on toimituksessa pidetty hahmo, mutta epäilee Stalinin ja Hitlerin ajatelleen itsestään samoin.

Näin saat kesätyöstäsi kaiken irti

Kokeneet toimittajat jakavat vinkit kesätyöntekijöille. Näillä pääset paremmin alkuun kesätöissä ja kenties koko urallasi.

Mitä journalistin pitää ymmärtää työnantajansa taloudesta?

Iso osinko voi olla hälytysmerkki – tai törkeilyä, jos yrityksessä on samaan aikaan menossa rankka säästöohjelma, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Journalisternas och hjälporganisationernas relation är problematisk

För några år sedan jobbade jag som frivillig informatör för en finsk organisation i Uganda. Det var en upplevelse jag aldrig skulle vilja ha ogjord – men inte heller göra om, skriver Liselott Lindström.

En onnistunut pilaamaan suomen kielen sääntöjä

Kun minut pyydettiin median edustajaksi suomen kielen lautakuntaan, eräs Helsingin Sanomien lukija ei vaikuttanut vilpittömän ilahtuneelta, kirjoittaa Ville Eloranta.

Kyselytunnilla valtuutetut kysyivät hallitukselta ja toimistolta liiton toimintaan ja linjauksiin liittyviä kysymyksiä. Puheenjohtaja Hanne Aho vastaa etäyhteyksin osallistuneille valtuutetuille.

Journalistiliiton kevätvaltuusto toivoi joustoa työhön

Valtuutetut toivoivat liiton edistävän etätyömahdollisuuksia myös korona-ajan jälkeen.

Media keskittyi – pitäisikö myös Journalistiliiton jäsenyhdistysten yhdistää voimansa?

Median ja työn muutokset vähentävät sijainnin merkitystä toiminnan järjestämisessä, kirjoittaa Tapio Räihä.

Kova kiire tarkastajan juttusille

Kun poliisi pysäytti toimittajan ja kuvaajan nopeusratsiaan, Mika Heikkilä turvautui pieneen valkoiseen valheeseen.

Luja ja luotettava pohjalainen

Toimittaja Päivi Leppilahti 23. 6. 1960 Teuva – 21. 3. 2021 Kankaanpää

Lehtikuvauksen uranuurtaja

Kuolleita: Kuvapäällikkö Antti Suominen 16. 9. 1938 Pori – 9. 4. 2021 Ulvila

Laajasti urheilusta ja liikunnasta

Kuolleita: Urheilutoimittaja Erkki Poutanen 19. 11. 1950 Jyväskylä – 4. 4. 2021 Tuusula

Monen lajin mestari

Kuolleita: Toimittaja Matti Korhonen 28. 11. 1928 Liminka – 1. 3. 2021 Oulu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta