Kirkkopolitiikkaa Horisontissa käsitellyt toimittaja Samuli Suonpää toivoo, että Horisonttia tehtäisiin kirkon sijaan Ylellä. ”Olen ylpeä joka jaksosta minkä olen tehnyt, mutta monta hyvää juttua jäi tekemättä. Ehkä ne tärkeimmät.”

Palkittua uskontojournalismiohjelmaa on tehty vuosia kirkon viestinnässä. Entisten tekijöiden mukaan järjestely ei toimi, ja seurauksena on riippumattomuusongelmia.

JOURNALISTI
28.5.2020

Tuukka Tuomasjukka, teksti
Susanna Kekkonen, kuvat

Ylen uskontojournalismiohjelma Horisontti on yksi Suomen harvoista uskontojen ajankohtaisohjelmista. Lähes kolmekymmenvuotiaan radio-ohjelman entiset toimittajat kertovat ongelmista ohjelman journalistisessa riippumattomuudessa. Journalistin saamien tietojen mukaan Horisontissa olisi muun muassa kielletty toimittajaa käsittelemästä Helsingin piispa Teemu Laajasalon taloussotkuja. Lisäksi ohjelma syntyy osin kirkon rahoilla.

Yle Radio 1:ssä sunnuntaisin kuultavaa, ”yhteiskunnallisia teemoja uskontojen ja etiikan kautta tarkastelevaa” Horisonttia tekee kaksi toimittajaa. He työskentelevät Kirkon viestinnässä, josta Yle ostaa ohjelman.

Horisontti on viime vuosina palkittu useasti: vuonna 2016 se sai Kunnioittavasti köyhyydestä -palkinnon, vuonna 2017 Kotimaa-säätiön uskontojournalismipalkinnon ja vuonna 2019 Yleisradion ja MTV:n koulutusrahaston sivistystekopalkinnon.

Horisontin kerrotaan olevan ”uskontojournalismin erikoisohjelma”. Osalle tekijöistä on kuitenkin epäselvää, onko ohjelma journalistisesti riippumaton ja miten journalistinen vastuu jakautuu.

Horisontin toimittajien lähiesimies on kirkon ohjelmapäällikkö Kimmo Saares, minkä lisäksi he ovat joskus yhteydessä kirkon viestinnän esimieheen Tuomo Pesoseen.

Päätoimittajavastuuta sen sijaan kannetaan Yleisradion puolella, jossa ohjelman vastaava toimittaja on Julkaisut-yksikön päällikkö Ismo Silvo. Häneen tekijät eivät ole yhteydessä.

 

Tammikuussa 2018 hiippakunnanvaltuuston puheenjohtaja, toimittaja Johanna Korhonen pyysi piispa Teemu Laajasalolta laajaa selvitystä tämän yritystoiminnasta ja kirkon luottokortin käyttämisestä. Laajasalo sai sittemmin tuomion tuottamuksellisesta kirjanpitorikoksesta.

Horisontissa vuosina 2015 – 2019 työskennellyt freelance-toimittaja Samuli Suonpää kertoo tienneensä epäselvyyksistä jo kuukausia ennen Korhosen esittämiä kysymyksiä. Suonpään mukaan kirkon viestintäjohtaja Tuomo Pesonen olisi kuitenkin kieltänyt häntä käsittelemästä tapausta ohjelmassa tai omilla sosiaalisen median tileillään.

Suonpään mukaan Yleisradio luovutti tuolloin Laajasaloa koskevien asioiden käsittelemisessä journalistisen päätösvallan kirkkohallitukselle. Sittemmin aihetta käsiteltiin neljässä eri jaksossa, joista yhdessäkään ei haastateltu Laajasaloa.

Kun Korhosen esittämät kysymykset tulivat julkisiksi, Suonpää otti yhteyttä Yle Radio 1:n vastaavaan tuottajaan Anna Simojokeen. Journalistin näkemässä sähköpostissa Simojoki kirjoitti luottavansa, että Horisontissa tehdään Saareksen johdolla ”viisaita ratkaisuja”.

”On asioita, joiden kohdalla Horisontti on hankala toimija. Tismalleen sama ohjelma näyttäytyy toisille valkopesuyrityksenä, toisille omiin muroihin kusemisena”, Suonpään esihenkilö, kirkon viestinnässä työskentelevä Kimmo Saares kirjoitti Suonpäälle Journalistin näkemässä sähköpostissa.

Myös Horisonttia vuosina 2000 – 2017 tehnyt mediayrittäjä Ville Talola kyseenalaistaa ohjelman riippumattomuuden. Hän vertaa tilannetta siihen, jos Ylen Politiikkaradion tekijöillä olisi kytkös SDP:hen.

”Koin ainakin itse toimittajana tuon tuosta, että minä kannan henkilökohtaisesti vastuuta, joka journalistisessa työssä kuuluisi riippumattomalle toimitukselle.”

 

Talola ja Suonpää ovat Horisontista lähtemisensä jälkeen tehneet satunnaisesti erilaisia toimeksiantoja kirkon viestinnälle.

Toukokuussa ohjelmaan alettiin henkilöstövaihdosten takia rekrytoida toimittajaa jo kolmatta kertaa puolen vuoden sisään. Suonpää ehdotti tällöin Saarekselle, että kirkko voisi tilata ohjelman jatkossa häneltä Talolan tuotantoyhtiön kautta. Tarjouksessa toimittajat kertoivat olevansa edelleen hyvin sitoutuneita ohjelmaan. Suonpää kertoo tehneensä vastaavia tarjouksia aiemminkin, viimeksi tammikuussa, mutta tällöin ilman Talolaa. 

Suonpään mielestä ohjelmaa pitäisi tehdä Ylen sisällä ilman kirkkoa alihankkijana, mutta hän ei pitänyt sopivana ottaa yhteyttä suoraan Yleen. Yhteydenotot Horisontin säännöllisestä tekemisestä eivät ole johtaneet jatkoneuvotteluihin.

Kaksikon mukaan Yle olisi saanut ohjelman halvalla. Suonpään arvion mukaan kirkko subventoisi Horisonttia jopa kahdella kolmanneksella sen tuotantokustannuksista.

”Tätä ei ole koskaan sanottu ohjelmassa ääneen. Sitä tehdään osittain kirkon rahalla. Ajattelen, että tämän olisi pitänyt olla kuulijan tiedossa.”

Yle maksaa ohjelmasta Suonpään mukaan noin 900 euroa per jakso. Ohjelmia taas tehdään kahden kolmepäiväistä viikkoa tekevän toimittajan voimin. He tekevät lopun ajan viikosta viestinnän töitä.

Tämä tarkoittaa Horisontin nykyisellä esitystahdilla noin kolmea ohjelmapalkkiota kuussa eli reilua 2 000 euroa kattamaan laskennallisen 1,2 toimittajan kuukausipalkat sekä heidän sivukulunsa, arvioi Suonpää. Myös Talola vahvistaa arvion.

 

Kaikki entiset toimittajat eivät allekirjoita ongelmia. Noin neljä vuotta Horisonttia tehnyt toimittaja Anna Patronen kertoo saaneensa ohjelmassa työskennellessään kirkon viestinnältä muutaman varovaisen puhelinsoiton.

”Ymmärrän, että järjestely näyttää erikoiselta ulospäin, mutta minun mielestäni me olemme onnistuneet vähintään kohtuullisesti”, hän sanoo.

Patronen vaihtoi alkuvuodesta yli 20 vuoden toimittajanuran jälkeen viestintätehtäviin Malmin seurakuntaan.

Suonpään työt eivät useiden sijaisuuksien jälkeen enää jatkuneet. Haastatteluryhmä esitti häntä toimittajan tehtävään yksimielisesti, mutta Kirkkohallituksen johtoryhmä teki kielteisen päätöksen, jossa se piti Suonpäätä epäpätevänä.

Tätä ennen Suonpää oli saanut viestin eräältä piispalta, jolle oli maininnut hakevansa tehtävää.

”Kysymykseni liittyy sinun toimintaasi kirkon työntekijänä ja viestijänä. Mitä tarkoittaa lojaalisuus kirkolle sekä työnantajana että hengellisenä yhteisönä?” piispa kirjoitti Journalistin näkemässä sähköpostissa.

Viesti oli lähetetty kopiona kahdelle henkilölle, jotka olivat osa rekrytointipäätöksen tehnyttä johtoryhmää.


Juttu on julkaistu Journalistin 5/2020 printtilehdessä lyhyempänä versiona. Verkkojuttua on päivitetty tiedoilla siitä, että Talola ja Suonpää ovat tehneet lähtönsä jälkeen erilaisia toimeksiantoja kirkon viestinnälle ja ovat ehdottaneet sen tekemistä Talolan tuotantoyhtiön kautta.

”Ei se ole mitenkään polkuhinta”

Kolme neljästä Journalistin haastattelemasta kirkon ja Ylen esihenkilöstä kertoo, ettei ole ollut tietoinen Horisontin journalistiseen riippumattomuuteen liittyvistä väitteistä. He perustelevat luottamusta ohjelmaan muun muassa sen saamilla palkinnoilla.

Horisontin toimittajien esihenkilön, kirkon ohjelmapäällikkö Kimmo Saareksen mukaan ohjelma ei ole pyrkinyt välttelemään kirkon kipupisteitä. Hän kertoo saaneensa kritiikkiä tasa-arvoisen avioliittolain sekä seksuaalisuus- ja sukupuolikysymysten käsittelystä Horisontissa.

”On mahdollista, että on paikkoja, joissa ollaan epäonnistuttu”, Saares sanoo Journalistille.

Pääsääntöisesti ohjelma on hänen mukaansa onnistunut journalistisen laadun takaamisessa.

Toimittaja Samuli Suonpään mainitsemassa piispaa koskeneessa uutisoinnissa oli Saareksen mukaan kysymys näkökulman etsimisestä, joka löytyi kahta viikkoa myöhemmin.

Kirkon viestintäjohtaja Tuomo Pesonen ei kommentoi Journalistille Suonpään väitettä siitä, että hän olisi kieltänyt Teemu Laajasalon käsittelyn Horisontissa ja toimittajan sosiaalisen median tileillä.

”Kaikissa organisaation sisäisissä keskusteluissa on myös luottamuksellisia elementtejä, joita en ymmärrettävästi voi avata.”

Yle Radio 1:n vastaava tuottaja Anna Simojoki on Journalistin haastattelemista esihenkilöistä ainoa, joka kertoo kuulleensa Horisontin tekijöiden riippumattomuushuolesta.

Simojoki kiistää Suonpään syytteet journalistisen päätöksentekovallan luovuttamisesta eteenpäin. Hän huomauttaa, että Laajasaloa käsiteltiin Horisontissa jo seuraavalla viikolla siitä, kun Suonpää otti häneen yhteyttä.

”Mikäli Horisontissa ei olisi käsitelty asiaan ollenkaan, se olisi ollut kysymyksen paikka.”

Simojoki kertoo pitävänsä Horisonttia tekijöidensä huolista huolimatta riippumattomana. Hän korostaa, että journalistiset ratkaisut kuuluvat Horisontille ja tekijät ovat sitoutuneita Ylen eettisiin ohjeisiin.

Simojoki ei kommentoi Suonpään väitteitä siitä, että tätä olisi kirkon viestinnässä kielletty käsittelemästä aihetta.

”On vaikeaa ottaa kantaa työyhteisöön, johon ei itse kuulu.”

Kirkon viestintäjohtaja Pesonen myöntää, että Ylen palkkio ei riitä Horisontin tuotantokustannuksiin, ja että ohjelma syntyy osin kirkon rahalla.

”Isossa kuvassa se ei varmaan ihan kaikkia kuluja kata.”

Horisontin vastaava toimittaja ja Ylen Julkaisut-yksikön päällikkö Ismo Silvo puolustaa hintaa.

”Ei se mitenkään polkuhinta ole, se on ihan ookoo hinta.”

Voiko Ylen ainoaa uskontojournalistista ohjelmaa pitää riippumattomana, jos kirkko maksaa osan sen tuotannosta ja kieltää sen tekijöitä käsittelemästä tiettyjä aiheita? Silvo ei vastaa Journalistin kysymykseen.

”Toimitushan tekee näitä ratkaisuja. Ja onhan meillä tietysti uutistoimituskin, joka käsittelee näitä aiheita.”

Tuukka Tuomasjukka



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta