Kirkkopolitiikkaa Horisontissa käsitellyt toimittaja Samuli Suonpää toivoo, että Horisonttia tehtäisiin kirkon sijaan Ylellä. ”Olen ylpeä joka jaksosta minkä olen tehnyt, mutta monta hyvää juttua jäi tekemättä. Ehkä ne tärkeimmät.”

Palkittua uskontojournalismiohjelmaa on tehty vuosia kirkon viestinnässä. Entisten tekijöiden mukaan järjestely ei toimi, ja seurauksena on riippumattomuusongelmia.

JOURNALISTI
28.5.2020

Tuukka Tuomasjukka, teksti
Susanna Kekkonen, kuvat

Ylen uskontojournalismiohjelma Horisontti on yksi Suomen harvoista uskontojen ajankohtaisohjelmista. Lähes kolmekymmenvuotiaan radio-ohjelman entiset toimittajat kertovat ongelmista ohjelman journalistisessa riippumattomuudessa. Journalistin saamien tietojen mukaan Horisontissa olisi muun muassa kielletty toimittajaa käsittelemästä Helsingin piispa Teemu Laajasalon taloussotkuja. Lisäksi ohjelma syntyy osin kirkon rahoilla.

Yle Radio 1:ssä sunnuntaisin kuultavaa, ”yhteiskunnallisia teemoja uskontojen ja etiikan kautta tarkastelevaa” Horisonttia tekee kaksi toimittajaa. He työskentelevät Kirkon viestinnässä, josta Yle ostaa ohjelman.

Horisontti on viime vuosina palkittu useasti: vuonna 2016 se sai Kunnioittavasti köyhyydestä -palkinnon, vuonna 2017 Kotimaa-säätiön uskontojournalismipalkinnon ja vuonna 2019 Yleisradion ja MTV:n koulutusrahaston sivistystekopalkinnon.

Horisontin kerrotaan olevan ”uskontojournalismin erikoisohjelma”. Osalle tekijöistä on kuitenkin epäselvää, onko ohjelma journalistisesti riippumaton ja miten journalistinen vastuu jakautuu.

Horisontin toimittajien lähiesimies on kirkon ohjelmapäällikkö Kimmo Saares, minkä lisäksi he ovat joskus yhteydessä kirkon viestinnän esimieheen Tuomo Pesoseen.

Päätoimittajavastuuta sen sijaan kannetaan Yleisradion puolella, jossa ohjelman vastaava toimittaja on Julkaisut-yksikön päällikkö Ismo Silvo. Häneen tekijät eivät ole yhteydessä.

 

Tammikuussa 2018 hiippakunnanvaltuuston puheenjohtaja, toimittaja Johanna Korhonen pyysi piispa Teemu Laajasalolta laajaa selvitystä tämän yritystoiminnasta ja kirkon luottokortin käyttämisestä. Laajasalo sai sittemmin tuomion tuottamuksellisesta kirjanpitorikoksesta.

Horisontissa vuosina 2015 – 2019 työskennellyt freelance-toimittaja Samuli Suonpää kertoo tienneensä epäselvyyksistä jo kuukausia ennen Korhosen esittämiä kysymyksiä. Suonpään mukaan kirkon viestintäjohtaja Tuomo Pesonen olisi kuitenkin kieltänyt häntä käsittelemästä tapausta ohjelmassa tai omilla sosiaalisen median tileillään.

Suonpään mukaan Yleisradio luovutti tuolloin Laajasaloa koskevien asioiden käsittelemisessä journalistisen päätösvallan kirkkohallitukselle. Sittemmin aihetta käsiteltiin neljässä eri jaksossa, joista yhdessäkään ei haastateltu Laajasaloa.

Kun Korhosen esittämät kysymykset tulivat julkisiksi, Suonpää otti yhteyttä Yle Radio 1:n vastaavaan tuottajaan Anna Simojokeen. Journalistin näkemässä sähköpostissa Simojoki kirjoitti luottavansa, että Horisontissa tehdään Saareksen johdolla ”viisaita ratkaisuja”.

”On asioita, joiden kohdalla Horisontti on hankala toimija. Tismalleen sama ohjelma näyttäytyy toisille valkopesuyrityksenä, toisille omiin muroihin kusemisena”, Suonpään esihenkilö, kirkon viestinnässä työskentelevä Kimmo Saares kirjoitti Suonpäälle Journalistin näkemässä sähköpostissa.

Myös Horisonttia vuosina 2000 – 2017 tehnyt mediayrittäjä Ville Talola kyseenalaistaa ohjelman riippumattomuuden. Hän vertaa tilannetta siihen, jos Ylen Politiikkaradion tekijöillä olisi kytkös SDP:hen.

”Koin ainakin itse toimittajana tuon tuosta, että minä kannan henkilökohtaisesti vastuuta, joka journalistisessa työssä kuuluisi riippumattomalle toimitukselle.”

 

Talola ja Suonpää ovat Horisontista lähtemisensä jälkeen tehneet satunnaisesti erilaisia toimeksiantoja kirkon viestinnälle.

Toukokuussa ohjelmaan alettiin henkilöstövaihdosten takia rekrytoida toimittajaa jo kolmatta kertaa puolen vuoden sisään. Suonpää ehdotti tällöin Saarekselle, että kirkko voisi tilata ohjelman jatkossa häneltä Talolan tuotantoyhtiön kautta. Tarjouksessa toimittajat kertoivat olevansa edelleen hyvin sitoutuneita ohjelmaan. Suonpää kertoo tehneensä vastaavia tarjouksia aiemminkin, viimeksi tammikuussa, mutta tällöin ilman Talolaa. 

Suonpään mielestä ohjelmaa pitäisi tehdä Ylen sisällä ilman kirkkoa alihankkijana, mutta hän ei pitänyt sopivana ottaa yhteyttä suoraan Yleen. Yhteydenotot Horisontin säännöllisestä tekemisestä eivät ole johtaneet jatkoneuvotteluihin.

Kaksikon mukaan Yle olisi saanut ohjelman halvalla. Suonpään arvion mukaan kirkko subventoisi Horisonttia jopa kahdella kolmanneksella sen tuotantokustannuksista.

”Tätä ei ole koskaan sanottu ohjelmassa ääneen. Sitä tehdään osittain kirkon rahalla. Ajattelen, että tämän olisi pitänyt olla kuulijan tiedossa.”

Yle maksaa ohjelmasta Suonpään mukaan noin 900 euroa per jakso. Ohjelmia taas tehdään kahden kolmepäiväistä viikkoa tekevän toimittajan voimin. He tekevät lopun ajan viikosta viestinnän töitä.

Tämä tarkoittaa Horisontin nykyisellä esitystahdilla noin kolmea ohjelmapalkkiota kuussa eli reilua 2 000 euroa kattamaan laskennallisen 1,2 toimittajan kuukausipalkat sekä heidän sivukulunsa, arvioi Suonpää. Myös Talola vahvistaa arvion.

 

Kaikki entiset toimittajat eivät allekirjoita ongelmia. Noin neljä vuotta Horisonttia tehnyt toimittaja Anna Patronen kertoo saaneensa ohjelmassa työskennellessään kirkon viestinnältä muutaman varovaisen puhelinsoiton.

”Ymmärrän, että järjestely näyttää erikoiselta ulospäin, mutta minun mielestäni me olemme onnistuneet vähintään kohtuullisesti”, hän sanoo.

Patronen vaihtoi alkuvuodesta yli 20 vuoden toimittajanuran jälkeen viestintätehtäviin Malmin seurakuntaan.

Suonpään työt eivät useiden sijaisuuksien jälkeen enää jatkuneet. Haastatteluryhmä esitti häntä toimittajan tehtävään yksimielisesti, mutta Kirkkohallituksen johtoryhmä teki kielteisen päätöksen, jossa se piti Suonpäätä epäpätevänä.

Tätä ennen Suonpää oli saanut viestin eräältä piispalta, jolle oli maininnut hakevansa tehtävää.

”Kysymykseni liittyy sinun toimintaasi kirkon työntekijänä ja viestijänä. Mitä tarkoittaa lojaalisuus kirkolle sekä työnantajana että hengellisenä yhteisönä?” piispa kirjoitti Journalistin näkemässä sähköpostissa.

Viesti oli lähetetty kopiona kahdelle henkilölle, jotka olivat osa rekrytointipäätöksen tehnyttä johtoryhmää.


Juttu on julkaistu Journalistin 5/2020 printtilehdessä lyhyempänä versiona. Verkkojuttua on päivitetty tiedoilla siitä, että Talola ja Suonpää ovat tehneet lähtönsä jälkeen erilaisia toimeksiantoja kirkon viestinnälle ja ovat ehdottaneet sen tekemistä Talolan tuotantoyhtiön kautta.

”Ei se ole mitenkään polkuhinta”

Kolme neljästä Journalistin haastattelemasta kirkon ja Ylen esihenkilöstä kertoo, ettei ole ollut tietoinen Horisontin journalistiseen riippumattomuuteen liittyvistä väitteistä. He perustelevat luottamusta ohjelmaan muun muassa sen saamilla palkinnoilla.

Horisontin toimittajien esihenkilön, kirkon ohjelmapäällikkö Kimmo Saareksen mukaan ohjelma ei ole pyrkinyt välttelemään kirkon kipupisteitä. Hän kertoo saaneensa kritiikkiä tasa-arvoisen avioliittolain sekä seksuaalisuus- ja sukupuolikysymysten käsittelystä Horisontissa.

”On mahdollista, että on paikkoja, joissa ollaan epäonnistuttu”, Saares sanoo Journalistille.

Pääsääntöisesti ohjelma on hänen mukaansa onnistunut journalistisen laadun takaamisessa.

Toimittaja Samuli Suonpään mainitsemassa piispaa koskeneessa uutisoinnissa oli Saareksen mukaan kysymys näkökulman etsimisestä, joka löytyi kahta viikkoa myöhemmin.

Kirkon viestintäjohtaja Tuomo Pesonen ei kommentoi Journalistille Suonpään väitettä siitä, että hän olisi kieltänyt Teemu Laajasalon käsittelyn Horisontissa ja toimittajan sosiaalisen median tileillä.

”Kaikissa organisaation sisäisissä keskusteluissa on myös luottamuksellisia elementtejä, joita en ymmärrettävästi voi avata.”

Yle Radio 1:n vastaava tuottaja Anna Simojoki on Journalistin haastattelemista esihenkilöistä ainoa, joka kertoo kuulleensa Horisontin tekijöiden riippumattomuushuolesta.

Simojoki kiistää Suonpään syytteet journalistisen päätöksentekovallan luovuttamisesta eteenpäin. Hän huomauttaa, että Laajasaloa käsiteltiin Horisontissa jo seuraavalla viikolla siitä, kun Suonpää otti häneen yhteyttä.

”Mikäli Horisontissa ei olisi käsitelty asiaan ollenkaan, se olisi ollut kysymyksen paikka.”

Simojoki kertoo pitävänsä Horisonttia tekijöidensä huolista huolimatta riippumattomana. Hän korostaa, että journalistiset ratkaisut kuuluvat Horisontille ja tekijät ovat sitoutuneita Ylen eettisiin ohjeisiin.

Simojoki ei kommentoi Suonpään väitteitä siitä, että tätä olisi kirkon viestinnässä kielletty käsittelemästä aihetta.

”On vaikeaa ottaa kantaa työyhteisöön, johon ei itse kuulu.”

Kirkon viestintäjohtaja Pesonen myöntää, että Ylen palkkio ei riitä Horisontin tuotantokustannuksiin, ja että ohjelma syntyy osin kirkon rahalla.

”Isossa kuvassa se ei varmaan ihan kaikkia kuluja kata.”

Horisontin vastaava toimittaja ja Ylen Julkaisut-yksikön päällikkö Ismo Silvo puolustaa hintaa.

”Ei se mitenkään polkuhinta ole, se on ihan ookoo hinta.”

Voiko Ylen ainoaa uskontojournalistista ohjelmaa pitää riippumattomana, jos kirkko maksaa osan sen tuotannosta ja kieltää sen tekijöitä käsittelemästä tiettyjä aiheita? Silvo ei vastaa Journalistin kysymykseen.

”Toimitushan tekee näitä ratkaisuja. Ja onhan meillä tietysti uutistoimituskin, joka käsittelee näitä aiheita.”

Tuukka Tuomasjukka



4 2021
Arkisto

Merja Ylä-Anttila pitää Yle-lain uudistusta tarpeettomana, mutta välttelee kommentoimasta sitä julkisesti

Merja Ylä-Anttila tuli Ylen toimitusjohtajaksi vuonna 2018. Hän on sen jälkeen ehtinyt uudistaa Ylen organisaation, jättää kädenjälkensä Ylen strategiaan ja tutustua hieman uusiin kollegoihinsa kahvittelemalla noin neljänsadan yleläisen kanssa.

Median ammattilaisen on tiedettävä, kenen ideologiaa edistää

Tiedotusvälineen pitää saada itse valita, mitä sanoja ja käsitteitä käyttää. On kuitenkin tiedettävä, mistä käsitteet ovat peräisin ja kenen ideologiaa ne pönkittävät, kirjoittaa päätoimittaja Maria Pettersson.

Väkivalta varjostaa ja mustasukkaisuus piinaa – miksi otsikoissa raiskaukset vain tapahtuvat, kysyy toimittaja Sara Harju

Sukupuolittuneessa ja seksuaalisessa väkivallassa tekijä usein ohitetaan käyttämällä passiivia ikään kuin väkivalta olisi hallitsematon voima, jota vastaan ei voi pyristellä.

Toimittajana saat kätevästi näkyvyyttä sometilillesi ja laukkumallistollesi, Jenni Alexandrova

Radiotoimittaja Jenni Alexandrova kirjoittaa blogissaan viineistä ja ihmettelee, miksi Alko ei ole lähettänyt hänelle lahjaviinejä.

Liian pitkälle menevä tasa-arvo on hyvä tarina, mutta harvoin totta

Tällaisessa ilmapiirissä ei ole suuri ihme, että maan suurin sanomalehti alkaa nähdä kaiken paitsi luonnontieteellisen tutkimuksen luisuvan tieteellisyydestä kohti silkkaa ”intersektionaalista ideologiaa”, kirjoittaa Janne Zareff.

Näin Journalistiliitto toimii

Satavuotiaalla Journalistiliitolla on toimisto Helsingin Hakaniemessä, mutta jäseniä ympäri maan. Mitä tekevät liiton toimitusosastot, paikallisyhdistykset, valtuusto, hallitus ja toimisto?

Kuusi vuotta sitten freelancerit petettiin. Nyt lainsäätäjät voivat turvata luovan työn tekijöiden elannon.

Luovan työn tekijöiden kohtuulliset korvaukset voitaisiin varmistaa, kun EU-pykäliä tuodaan kotimaiseen tekijänoikeuslainsäädäntöön, kirjoittaa Sanna Nikula.

Uudet puolueet eivät sopeutuneet kirjoitusohjeeseen

”Moni uusi puolueennimi oli rakenteeltaan erilainen kuin vanhat, joten niiden erisnimisyyden häivyttäminen alkukirjaintempulla tuntui oudolta robotiikalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Den ensidiga bevakningen av rikspolitiken

Att den åländska riksdagsledamoten är den mest frekvent intervjuade rikspolitikern i de åländska medierna är varken konstigt eller fel, det är avsaknaden av andra röster som är det, skriver Felicia Bredenberg.

Kun hätä on suurin, on kollega lähellä

Juuri kun Radio Novan uutiset olivat alkamassa, ankkuri Jussi Karhunen tunsi muljahduksen mahassaan.

Totuuden tyyni tulkki on poissa

Toimittaja Jorma Lehto 2. 3. 1947 Seinäjoki – 25. 3. 2021 Mustasaari

”Alla finlandssvenska medier är dåliga på något sätt”

Vårens näst sista Mediespråkswebbinarium kräver självironi och god humor. Den 23 april ger sig komikern Alfred Backa nämligen på den finlandssvenska journalistiken i en roast där alla får sig kring öronen.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta