Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

JOURNALISTI
28.5.2020

Hanne Aho

Kirjoittaja on Journalistiliiton puheenjohtaja.

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Rauli Virtanen aloitti työnsä Etelä-Suomen Sanomien ulkomaantoimittajana vuonna 1969. Häntä pyydettiin erikoistumaan Latinalaiseen Amerikkaan. Seuraavana vuonna hän matkusti rahtilaivalla Rioon.

Maailma muuttui ja samoin media. Etlarin koko ulkomaantoimitus lopetettiin yli kymmenen vuotta sitten. Toimitus ei juuri matkusta enää Hollolaa pidemmälle.

 

Journalistien määrä on vähentynyt yli 30 prosenttia kymmenessä vuodessa. Aikaa työn tekemiseen kunnolla on harvoin ja rimaa pyydetään laskemaan. Freelancereilla on vähemmän töitä, ja niistä myös maksetaan vähemmän. Virheet leviävät, kun taustoja ei ehditä tsekata.

Onko se osakkeenomistajien ahneutta? Mainokset ahmivien Googlen ja Facebookin syytä?

Sitäkin, mutta Suomessa median toimiminen on vaikeaa myös valtion linjausten takia: Postin jakelukustannukset ovat nousseet yli 60 prosenttia kymmenessä vuodessa. Arvonlisäverot ovat korkeat ja mediatukia ei ole.

Tanskassa median tuet ovat arvoltaan suunnilleen 170 miljoonaa euroa suuremmat kuin Suomessa. Sillä palkkaisi Suomessa yli 2 500 journalistia lisää, kun kaupallisessa mediassa työskentelee vakituisesti noin 3 500 journalistia.

Koronatukea Tanska on antanut medialle normaalin tuen lisäksi jo 24 miljoonaa euroa, Ruotsi 54 miljoonaa, Norja 26 miljoonaa ja Suomi 0 euroa.

 

Rioon on turha haikailla, mutta tämän päivän median toimintaedellytyksistä on pidettävä huolta. Niistä päättäminen on ollut Suomessa aina vaikeaa. Miksi?

Yksi syistä on, että mediaa käsitellään Suomessa kuten mitä tahansa yritystoimintaa. Tukea ei pidetä demokratian ja tiedonvälityksen tukena kuten muissa Pohjoismaissa.

Median tehtävä on kuitenkin kertoa kansalaisille siitä, miten heidän rahojaan käytetään. Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen.

 

Vastikään päästiin vähän alkuun, kun viestintäministeri Timo Harakka (sd.) sanoi pohtivansa selvityshenkilö Elina Grundströmin ehdottamaa koronatukea medialle. Pieni osa siitä olisi harkinnanvaraista.

Alkoi heti arvostelu: Hallitus ostaa journalisteja! Hallitus haluaa päättää, mikä on oikeaa journalismia! Siitä esityksessä ei ollut kyse. Ja lykkyä tykö vain sille, joka yrittää muutamalla miljoonalla ostaa alan, jonka kokonaisliikevaihto on yli kolme miljardia.

Muissa Pohjoismaissa ei käydä ”Hallitus haluaa päättää, mikä on oikeaa journalismia”-keskustelua. Säännöt ovat selvät, tukia maksetaan ja valtio ei puutu sisältöihin. Suomessakin maksetaan jo nyt pientä tukea vähemmistökielten lehdille. Ei valtio niidenkään sisällöstä päätä.

Jos on huolissaan siitä, miten valtio tuki vaikuttaa journalismiin, eikö pitäisi olla yhtä lailla huolissaan siitä, haluavatko poliitikot vaientaa median, koska eivät halua sitä muiden Pohjoismaiden tapaan tukea?

Journalistiliitto ja Medialiitto ovat ehdottaneet, että mediatuki jaettaisiin palkkatukena journalistiseen sisällöntuotantoon. Sitä saisivat mainosmyynnissä koronakriisin takia eniten kärsineet tiedotusvälineet.

 

Median toimintaedellytyksistä pitää puhua, koska niillä on suora vaikutus kaikkiin alalla työskenteleviin.

Mietitäänpä, miten voisi olla: Aika riittää taas työn tekemiseen. Näkökulmia pohditaan ja faktat ehtii tarkistaa. Kollegoiden määrä kasvaa ja krooninen kiire helpottaa. Freelancer elää työllään. Lukija, kuulija ja katsoja huomaa, että sisältö kiinnostaa yhä monipuolisemmin ja aiheita käsitellään laajemmin.

Ja me saamme yhä useammin tehdä työmme kunnolla ja olla ylpeitä siitä.



9 2020
Arkisto

Rikkaiden omaisuudesta pitäisi julkaista tietoja paljon avoimemmin

Median tulee pystyä perustelemaan kirkkaasti, miksi ihmisten verotietoja on tärkeää julkaista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Sinua masentaa, että Iltalehden lukijoita kiinnostaa tosi-tv eikä EU, Erja Yläjärvi

Iltalehden vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi viihtyy hyvin pomona eikä muista itsekään, mistä aiheista teki toimittajana juttuja.

Onko media oppinut virheistään, kun taloustuhon siivoaminen alkaa?

”Kun talous viimeksi horjui, suomalainen media epäonnistui tehtävässään. Se johtui siitä, että tiedotusvälineissä luotettiin järkähtämättä korkeisiin herroihin, joille oli suotu virat”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Biden ja Trump suomeksi pikavauhdilla

Yleisradion pikatoiminnan tiimi kääntää vaaliväittelyt ja Oscar-gaalat suomeksi muutamassa tunnissa. Esimerkiksi Trumpin ja Bidenin toinen väittely alkoi Suomen aikaa 23. lokakuuta kello 04 ja tekstitetty lähetys TV:ssä kello 12.40.

”Suomeen tarvitaan ehdottomasti pysyvä mediatukijärjestelmä muiden Pohjoismaiden tapaan”, Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho sanoo.

Koronatukea haettiin ainakin 271 tiedotusvälineelle

Suurin osa hakijoista on pieniä sanomalehtitaloja. Viestintäministeriön asettama työryhmä pohtii myös pysyvää mediatukea.

Työlainsäädäntö suojaa myös poikkeusoloissa

”Alan uusiin työsopimuksiin on keväästä alkaen ilmestynyt erilaisia covid-19-pykäliä. Kirjaukset ovat kuitenkin pääosin lain ja työehtosopimusten vastaisia ja siksi mitättömiä”, kirjoittaa juristi Mari Marttila.

Kuusi tapaa miellyttää johtolauseneurootikkoa

”Älä ole asenteellinen. Ainakaan neutraaliksi tarkoitettu uutisproosa ei tarvitse sellaisia verbejä kuin jyrähtää”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Ackrediteringsbusinessen blomstrar i Afrika

Det här betyder delvis att det är få frilansar som har råd och möjlighet att rapportera från Afrika. Samtidigt är det bra att komma ihåg att det här är verkligheten för största delen av de afrikanska journalisterna, skriver Liselott Lindström.

Voimistelunopettajasta tuli toimittaja

Toimittaja Esko Kähkönen 20. 4. 1927 Rovaniemi – 28. 9. 2020 Rovaniemi

”Imatran aluepäällikkö” ja ay-vaikuttaja on poissa

Toimittaja Heikki Luukkanen 25. 11. 1946 Ruokolahti – 27. 9. 2020 Helsinki

Yksin ei tarvitse selviytyä

Jokaisessa neuvottelussa ei voi voittaa, mutta mitään ei saa, jos ei uskalla pyytää, kirjoittaa Mediakunnan Johanna Sillanpää.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta