Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

JOURNALISTI
28.5.2020

Hanne Aho

Kirjoittaja on Journalistiliiton puheenjohtaja.

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Rauli Virtanen aloitti työnsä Etelä-Suomen Sanomien ulkomaantoimittajana vuonna 1969. Häntä pyydettiin erikoistumaan Latinalaiseen Amerikkaan. Seuraavana vuonna hän matkusti rahtilaivalla Rioon.

Maailma muuttui ja samoin media. Etlarin koko ulkomaantoimitus lopetettiin yli kymmenen vuotta sitten. Toimitus ei juuri matkusta enää Hollolaa pidemmälle.

 

Journalistien määrä on vähentynyt yli 30 prosenttia kymmenessä vuodessa. Aikaa työn tekemiseen kunnolla on harvoin ja rimaa pyydetään laskemaan. Freelancereilla on vähemmän töitä, ja niistä myös maksetaan vähemmän. Virheet leviävät, kun taustoja ei ehditä tsekata.

Onko se osakkeenomistajien ahneutta? Mainokset ahmivien Googlen ja Facebookin syytä?

Sitäkin, mutta Suomessa median toimiminen on vaikeaa myös valtion linjausten takia: Postin jakelukustannukset ovat nousseet yli 60 prosenttia kymmenessä vuodessa. Arvonlisäverot ovat korkeat ja mediatukia ei ole.

Tanskassa median tuet ovat arvoltaan suunnilleen 170 miljoonaa euroa suuremmat kuin Suomessa. Sillä palkkaisi Suomessa yli 2 500 journalistia lisää, kun kaupallisessa mediassa työskentelee vakituisesti noin 3 500 journalistia.

Koronatukea Tanska on antanut medialle normaalin tuen lisäksi jo 24 miljoonaa euroa, Ruotsi 54 miljoonaa, Norja 26 miljoonaa ja Suomi 0 euroa.

 

Rioon on turha haikailla, mutta tämän päivän median toimintaedellytyksistä on pidettävä huolta. Niistä päättäminen on ollut Suomessa aina vaikeaa. Miksi?

Yksi syistä on, että mediaa käsitellään Suomessa kuten mitä tahansa yritystoimintaa. Tukea ei pidetä demokratian ja tiedonvälityksen tukena kuten muissa Pohjoismaissa.

Median tehtävä on kuitenkin kertoa kansalaisille siitä, miten heidän rahojaan käytetään. Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen.

 

Vastikään päästiin vähän alkuun, kun viestintäministeri Timo Harakka (sd.) sanoi pohtivansa selvityshenkilö Elina Grundströmin ehdottamaa koronatukea medialle. Pieni osa siitä olisi harkinnanvaraista.

Alkoi heti arvostelu: Hallitus ostaa journalisteja! Hallitus haluaa päättää, mikä on oikeaa journalismia! Siitä esityksessä ei ollut kyse. Ja lykkyä tykö vain sille, joka yrittää muutamalla miljoonalla ostaa alan, jonka kokonaisliikevaihto on yli kolme miljardia.

Muissa Pohjoismaissa ei käydä ”Hallitus haluaa päättää, mikä on oikeaa journalismia”-keskustelua. Säännöt ovat selvät, tukia maksetaan ja valtio ei puutu sisältöihin. Suomessakin maksetaan jo nyt pientä tukea vähemmistökielten lehdille. Ei valtio niidenkään sisällöstä päätä.

Jos on huolissaan siitä, miten valtio tuki vaikuttaa journalismiin, eikö pitäisi olla yhtä lailla huolissaan siitä, haluavatko poliitikot vaientaa median, koska eivät halua sitä muiden Pohjoismaiden tapaan tukea?

Journalistiliitto ja Medialiitto ovat ehdottaneet, että mediatuki jaettaisiin palkkatukena journalistiseen sisällöntuotantoon. Sitä saisivat mainosmyynnissä koronakriisin takia eniten kärsineet tiedotusvälineet.

 

Median toimintaedellytyksistä pitää puhua, koska niillä on suora vaikutus kaikkiin alalla työskenteleviin.

Mietitäänpä, miten voisi olla: Aika riittää taas työn tekemiseen. Näkökulmia pohditaan ja faktat ehtii tarkistaa. Kollegoiden määrä kasvaa ja krooninen kiire helpottaa. Freelancer elää työllään. Lukija, kuulija ja katsoja huomaa, että sisältö kiinnostaa yhä monipuolisemmin ja aiheita käsitellään laajemmin.

Ja me saamme yhä useammin tehdä työmme kunnolla ja olla ylpeitä siitä.



6 2020
Arkisto

Ylen heikentäminen ei ratkaise kaupallisen median ongelmia

Kaupallista mediaa ei tueta toiveilla euroista vaan ihan oikeilla euroilla, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Kun kyse on elämästä ja kuolemasta, päättäjille ei voi antaa työrauhaa

”Kotona pelkäävälle ihmiselle toimittajasta tulee kirjaimellisesti elintärkeä. Tappavan pandemian aikana kysymykset ovat perimmäisiä”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Suunnittelet kolumnin kirjoittamista, Tomi Einonen

MTV Uutisten vastaava päätoimittaja keskustelee alaistensa kanssa, kun haluaa saada yhteiskunnalliset näkemyksensä esille.

Verkosta tuli suomalaisten tärkein uutislähde

Sanomalehtien verkkosivut ohittivat televisiolähetykset suomalaisten ykkösuutislähteenä. Verkkouutiset luetaan aiempaa useammin älypuhelimella, kertoo kansainvälinen tutkimus.

Oletko käynyt Terveydenvoinnin laitoksella?

”Yhdysrakenteet vaikuttavat joskus leviävän paikkoihin, joissa alkaa tuntua, ettei kirjoittaja enää lainkaan tiedä sääntöjen perusteita”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vad väljer just du bort från historien?

”Låt den där ena reportern göra en lite större grej på sin idé, trots att det inte direkt har att göra med pandemin. Historien tackar”, skriver Liselott Lindström.

Black isolla B:llä

”Keskustelu epätasa-arvosta ja rasismista on kuumentunut monissa amerikkalaistoimituksissa”, kirjoittaa Juha Rekola.

Syksyllä voi taas keskittyä työnhaun sijaan opiskeluun

Journalistiliiton suositus kesätyöntekijöiden rekrytoinnin aikataulusta on saamassa jatkoa, kirjoittaa Laura Forsén.

Uutismies ja kupletisti

Kuolleita: Toimittaja Janne Linnovaara 15. 6. 1970 Jämsänkoski – 28. 5. 2020 Helsinki

Porilainen monilla mausteilla

Kuolleita: Toimittaja Juha-Pekka Lammi 28. 8. 1953 Pori – 13. 4. 2020 Tampere

Asiantunteva toimittaja tallensi piano- ja urkumusiikkia

Kuolleita: Musiikkitoimittaja Leena Santalahti 21. 2. 1943 Heinola – 23. 5. 2020 Espoo

Energinen kirjallisuuden kääntäjä

Kuolleita: Suomentaja Tarja Roinila 27. 1. 1964 Jyväskylä – 19. 5. 2020 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta