Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

JOURNALISTI
28.5.2020

Hanne Aho

Kirjoittaja on Journalistiliiton puheenjohtaja.

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Rauli Virtanen aloitti työnsä Etelä-Suomen Sanomien ulkomaantoimittajana vuonna 1969. Häntä pyydettiin erikoistumaan Latinalaiseen Amerikkaan. Seuraavana vuonna hän matkusti rahtilaivalla Rioon.

Maailma muuttui ja samoin media. Etlarin koko ulkomaantoimitus lopetettiin yli kymmenen vuotta sitten. Toimitus ei juuri matkusta enää Hollolaa pidemmälle.

 

Journalistien määrä on vähentynyt yli 30 prosenttia kymmenessä vuodessa. Aikaa työn tekemiseen kunnolla on harvoin ja rimaa pyydetään laskemaan. Freelancereilla on vähemmän töitä, ja niistä myös maksetaan vähemmän. Virheet leviävät, kun taustoja ei ehditä tsekata.

Onko se osakkeenomistajien ahneutta? Mainokset ahmivien Googlen ja Facebookin syytä?

Sitäkin, mutta Suomessa median toimiminen on vaikeaa myös valtion linjausten takia: Postin jakelukustannukset ovat nousseet yli 60 prosenttia kymmenessä vuodessa. Arvonlisäverot ovat korkeat ja mediatukia ei ole.

Tanskassa median tuet ovat arvoltaan suunnilleen 170 miljoonaa euroa suuremmat kuin Suomessa. Sillä palkkaisi Suomessa yli 2 500 journalistia lisää, kun kaupallisessa mediassa työskentelee vakituisesti noin 3 500 journalistia.

Koronatukea Tanska on antanut medialle normaalin tuen lisäksi jo 24 miljoonaa euroa, Ruotsi 54 miljoonaa, Norja 26 miljoonaa ja Suomi 0 euroa.

 

Rioon on turha haikailla, mutta tämän päivän median toimintaedellytyksistä on pidettävä huolta. Niistä päättäminen on ollut Suomessa aina vaikeaa. Miksi?

Yksi syistä on, että mediaa käsitellään Suomessa kuten mitä tahansa yritystoimintaa. Tukea ei pidetä demokratian ja tiedonvälityksen tukena kuten muissa Pohjoismaissa.

Median tehtävä on kuitenkin kertoa kansalaisille siitä, miten heidän rahojaan käytetään. Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen.

 

Vastikään päästiin vähän alkuun, kun viestintäministeri Timo Harakka (sd.) sanoi pohtivansa selvityshenkilö Elina Grundströmin ehdottamaa koronatukea medialle. Pieni osa siitä olisi harkinnanvaraista.

Alkoi heti arvostelu: Hallitus ostaa journalisteja! Hallitus haluaa päättää, mikä on oikeaa journalismia! Siitä esityksessä ei ollut kyse. Ja lykkyä tykö vain sille, joka yrittää muutamalla miljoonalla ostaa alan, jonka kokonaisliikevaihto on yli kolme miljardia.

Muissa Pohjoismaissa ei käydä ”Hallitus haluaa päättää, mikä on oikeaa journalismia”-keskustelua. Säännöt ovat selvät, tukia maksetaan ja valtio ei puutu sisältöihin. Suomessakin maksetaan jo nyt pientä tukea vähemmistökielten lehdille. Ei valtio niidenkään sisällöstä päätä.

Jos on huolissaan siitä, miten valtio tuki vaikuttaa journalismiin, eikö pitäisi olla yhtä lailla huolissaan siitä, haluavatko poliitikot vaientaa median, koska eivät halua sitä muiden Pohjoismaiden tapaan tukea?

Journalistiliitto ja Medialiitto ovat ehdottaneet, että mediatuki jaettaisiin palkkatukena journalistiseen sisällöntuotantoon. Sitä saisivat mainosmyynnissä koronakriisin takia eniten kärsineet tiedotusvälineet.

 

Median toimintaedellytyksistä pitää puhua, koska niillä on suora vaikutus kaikkiin alalla työskenteleviin.

Mietitäänpä, miten voisi olla: Aika riittää taas työn tekemiseen. Näkökulmia pohditaan ja faktat ehtii tarkistaa. Kollegoiden määrä kasvaa ja krooninen kiire helpottaa. Freelancer elää työllään. Lukija, kuulija ja katsoja huomaa, että sisältö kiinnostaa yhä monipuolisemmin ja aiheita käsitellään laajemmin.

Ja me saamme yhä useammin tehdä työmme kunnolla ja olla ylpeitä siitä.



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta