Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

JOURNALISTI
28.5.2020

lauri.rotko@gmail.com
Kirjoittaja on heinolalainen valokuvaaja.

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Viranomaiset ovat havahtuneet pandemian myönteisiin vaikutuksiin.

THL:n sivuilla 11. toukokuuta julkaistussa kolmen tutkijan kirjoittamassa blogitekstissä koronan kivojen vaikutusten listaan kuuluvat etätyöskentelyn rauha, perheiden lisääntynyt yhteinen aika, ikääntyvien tueksi syntynyt yhteisöllisyys, digitaitojen läpimurto, päästöjen vähentyminen sekä entistä runsaampi lähiliikunta.

Ei siinä tosin paljon lähiliikuntalenkillä naurata, kun olet lomautettuna, työttömänä tai keikattomana ja samaan aikaan pyörität lastesi etäkoulua, hoidat vanhempiesi karanteenihuoltoa ja seurailet etänä pelko hanurissa, kun maailmantalous hiljalleen romahtaa.

Freelancereille tilanne on synkkä. Pandemia on vienyt monelta todella ison osan töistä. Itseltäni noin 60 prosenttia normaalista laskutuksesta jää tällä hetkellä toteutumatta.

Voikin helposti jäädä huomaamatta, että tämä on myös ruhtinaallinen mahdollisuus. Meille tarjoillaan nyt hopeavadilla sitä kaikkein tärkeintä: aikaa.

 

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yksi viikko maaliskuussa tyhjensi kalenterin, ja sitten nukuttiin kymmenen vuoden univelat pois.

Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä. Luin keittiössä kirjaa, joka oli vuosia kerännyt pölyä yöpöydällä. Juha Itkosen Hetken hohtava valo on poljennoltaan sen verran verkkaista settiä, että se oli jäänyt dynaamisempien teosten jalkoihin.

Eräs tarinan kokonaisuuden kannalta merkityksetön kohta kirjassa imaisi minut ihmisen elämän ohikiitävyyden, hetkellisyyden ja herkkyyden ymmärtämiseen niin vahvasti, että en ole kokenut sellaista sitten teinivuosien.

Ymmärrys kaiken katoavaisuudesta oli öisessä keittiössä läsnä niin väkevästi, että jotenkin alkoi nolottaa koko tunteellisuus. Päättelin sen johtuvan siitä, että nyt oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan aikaa tuntea nämä melko ilmiselvät tunteet.

 

Filosofiakin palasi. Tein kymmenen vuotta sitten Taideteollisessa korkeakoulussa lopputyöni, jonka aihe oli ihmisen suhde luontoon. Eli aika omaperäistä ja ”diippii shittii” siis.

Koulun jälkeisen kymmenen vuoden aikana luontoon liittyvät filosofiset pohdinnat ovat jääneet jonnekin imuroinnin ja yötöiden väliseen hämärään. Erittäin epäkaupallinen valokuvataideprojekti on ehkä viimeinen asia, joka kiehtoo ruuhkavuosien painon alla kamppailevaa yrittäjänluuskaa.

Tänä keväänä huomasin kuitenkin autoon kesärenkaita vaihtaessani kehitteleväni lopputyöni aihetta eteenpäin. Sillä ei ole oikeastaan merkitystä, jatkanko työtä oikeasti, mutta pelkkä ajatusten paluu tuntuu terveeltä.

 

Mitä teen työpäivään raivaantuneella ajalla? Murehdinko vain tulevaa? Tuijotanko somea? Vai toiminko aktiivisesti oman tilanteeni parantamiseksi?

Markkinointi on yritykselle kaikkein välttämättömintä. Sen tietää jokainen yrittäjä. Yrittäjän pitää soittaa, tavata, esitellä, ehdottaa, ideoida, hymyillä ja jutella.

Maaliskuussa välttelin kohtaamasta tätä epämiellyttävää totuutta. Minulla oli lista asioista, lista ihmisistä, lista ideoista, mutta toteutus oli jäänyt puolitiehen, koska ennen koronaa ei ollut aikaa.

Nyt oli aikaa, joten oli keksittävä lisää tekosyitä. Ei voi soittaa, ei voi ehdottaa, ei voi myydä, ei voi tavata, ei voi ajatella, koska korona. Lopulta katsoin totuutta silmiin. Puhelin käteen nyt, jotta olisi tekemistä, kun tämä radiohiljaisuus joskus loppuu.

Vaikka elämä varmasti lopulta palaa kiireiseen, hermostuneeseen ja poukkoilevaan uomaansa, jotain tästä lisääntyneestä ajasta meille jää. Toivottavasti ainakin arvostamme enemmän sitä, mikä on ulottuvillamme. Ehkä näemme sen, koska saimme hetkeksi pysähtyä.



6 2020
Arkisto

Ylen heikentäminen ei ratkaise kaupallisen median ongelmia

Kaupallista mediaa ei tueta toiveilla euroista vaan ihan oikeilla euroilla, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Kun kyse on elämästä ja kuolemasta, päättäjille ei voi antaa työrauhaa

”Kotona pelkäävälle ihmiselle toimittajasta tulee kirjaimellisesti elintärkeä. Tappavan pandemian aikana kysymykset ovat perimmäisiä”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Suunnittelet kolumnin kirjoittamista, Tomi Einonen

MTV Uutisten vastaava päätoimittaja keskustelee alaistensa kanssa, kun haluaa saada yhteiskunnalliset näkemyksensä esille.

Verkosta tuli suomalaisten tärkein uutislähde

Sanomalehtien verkkosivut ohittivat televisiolähetykset suomalaisten ykkösuutislähteenä. Verkkouutiset luetaan aiempaa useammin älypuhelimella, kertoo kansainvälinen tutkimus.

Oletko käynyt Terveydenvoinnin laitoksella?

”Yhdysrakenteet vaikuttavat joskus leviävän paikkoihin, joissa alkaa tuntua, ettei kirjoittaja enää lainkaan tiedä sääntöjen perusteita”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vad väljer just du bort från historien?

”Låt den där ena reportern göra en lite större grej på sin idé, trots att det inte direkt har att göra med pandemin. Historien tackar”, skriver Liselott Lindström.

Black isolla B:llä

”Keskustelu epätasa-arvosta ja rasismista on kuumentunut monissa amerikkalaistoimituksissa”, kirjoittaa Juha Rekola.

Syksyllä voi taas keskittyä työnhaun sijaan opiskeluun

Journalistiliiton suositus kesätyöntekijöiden rekrytoinnin aikataulusta on saamassa jatkoa, kirjoittaa Laura Forsén.

Uutismies ja kupletisti

Kuolleita: Toimittaja Janne Linnovaara 15. 6. 1970 Jämsänkoski – 28. 5. 2020 Helsinki

Porilainen monilla mausteilla

Kuolleita: Toimittaja Juha-Pekka Lammi 28. 8. 1953 Pori – 13. 4. 2020 Tampere

Asiantunteva toimittaja tallensi piano- ja urkumusiikkia

Kuolleita: Musiikkitoimittaja Leena Santalahti 21. 2. 1943 Heinola – 23. 5. 2020 Espoo

Energinen kirjallisuuden kääntäjä

Kuolleita: Suomentaja Tarja Roinila 27. 1. 1964 Jyväskylä – 19. 5. 2020 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta