Kieli

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Alkaakohan julkisen viestinnän ketteryysbuumi laantua? Viimeistään koronaviruspandemia tuntuu nostaneen esiin ketteryyden serkun resilienssin, jota toivotaan nyt ihmisiltä ja yrityksiltä.

Kovin erinäköisissä sanoissa on lopulta paljon samaa. Kumpikin ammentaa liike-elämästä. Lisäksi yhteistä on merkityksissä: ketteryys on erään määritelmän mukaan ”työskentelemistä muuttuen ja mukautuen”, kun taas hiljattain Kielitoimiston sanakirjaankin päässyt resilienssi selitetään ”kyvyksi pysyä toimintakykyisenä vaikeissa muutostilanteissa ja palautua niistä”.

Ketteryys tuntui silti helpommin nieltävältä kuin resilienssi, joka lienee monelle yhä vieras. Tyhjästä sekään ei ole kieleen tullut: sanaa on käytetty jo pitkään tieteessä. Suomentaja Tero Valkosen mielestä kyseessä on oivallinen esimerkki sanasta, jolla on ”sekä täysin asiallista, usein psykologiapohjaista käyttöä että hölmön kuuloista ja pelkkään trendiin perustuvaa konsulttikäyttöä”.

Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin. Joitain kirjoittajia taas saisi hieman vahtia. Esimerkiksi Kauppalehti julkaisi hiljattain tekstin, jossa brändivastaavaksi ja brändineuvojaksi esittäytyvät kolumnistit ovat kyllästäneet sisällön paitsi selventämättömällä resilienssillä myös ballistiikalla, fokuksella, missiolla, portfoliolla, positiolla ja redundanssilla.

Jos haluaa olla hieman häijy, voi huomauttaa, että ketteryyden taustalla oleva englannin agility on suomalaisille tunnetuin koirien ketteryyskokeena ja adjektiivilla resilientti on vielä Suuressa sivistyssanakirjassa (2000) lähinnä esineisiin yhdistyvä merkitys: entiseen muotoonsa palautuva, joustava, kimmoisa. Ehkä on kuitenkin rakentavampaa sanoa, että resilienssin voi suomentaa kätevästi vaikkapa sopeutumiskyvyksi.