Suomalaiset lehdet käyttävät liian vähän kuvitusta, kirjoittaa päätoimittaja Henna Hietamäki

Henna Hietamäki

 

34-vuotias Kuvittaja-lehden päätoimittaja ja vapaa kirjoittaja.

Yhteiskuntatieteiden maisteri Tampereen yliopiston tiedotusopin laitokselta.

Kirjoittanut muun muassa Imageen, Ylioppilaslehteen, Annaan, Trendiin, Oliviaan, Voimaan ja Teostoryyn.

Työskentelee myös muusikkona yhtyeissä Cats of Transnistria ja Henna & Houreet.

JOURNALISTI
23.4.2020

Henna Hietamäki, teksti
Aapo Huhta, kuva

”Jossain The New York Timesissa näkee enemmän suomalaisia kuvituksia kuin Helsingin Sanomissa”, tuhahti tuttu kuvittaja.

Väite oli hieman liioiteltu – ilmestyyhän valtakuntamme suurimmassa sanomalehdessä kuitenkin vähintään joka sunnuntai Matti Pikkujämsän hieno kuvitus – mutta ei kovin kaukana totuudesta. Journalistista kuvitusta käytetään suomalaisessa lehdistössä liian vähän.

Edellä mainittu vertailukohta sen sijaan tunnetaan laatujournalismin lisäksi myös runsaasta ja laadukkaasta kuvitusten käytöstä. Sivuille on löytänyt tiensä myös useampi suomalainen tekijä.

 

Olen toimittanut viime vuodet kuvittajien ammatillisen järjestön julkaisemaa Kuvittaja-lehteä ja päässyt tutustumaan työni kautta alaan ja sen ammattilaisiin. Journalistista kuvitusta tekeviä työllistävät erityisesti kotimaiset asiakaslehdet ja muut yritysten ja järjestöjen julkaisut.

Pitkään alalla olleet muistelevat kaihoisasti, kuinka merkittäviä työllistäjiä uutislehdet ovat aikoinaan olleet, mutta ajan myötä tilanne on muuttunut. Lehtikuvituksia käytetään vähemmän, minkä lisäksi palkkiot ovat pudonneet ja avustajasopimukset huonontuneet.

Kuvittajien kesken nostetaan silloin tällöin esiin mediassa nähtyjä noloimpia korvikkeita ammattilaisten kuvituksille. Erilaisia piirrosmaisia filttereitä valokuvien päällä, outoja kollaaseja kuvapankkikuvista, valokuvia taideteoksista ilman tietoa niiden alkuperäisistä tekijöistä.

Tilanne on ikävä paitsi kuvittajien ammattiryhmälle, myös toimittajille ja lukijoille.

Useimmille kirjoittajille ei ole samantekevää, millaisia kuvia jutun yhteydessä käytetään. Useimmiten toimittaja ei kuitenkaan voi itse asiaan vaikuttaa.

Joskus journalistinen vaivannäkö on palkittu lätkäisemällä tekstin viereen kuvapankista kaivettu kuva, joka on saanut kokonaisuuden näyttämään ammattitaidottomalta ja ollut pahimmassa tapauksessa ristiriidassa tekstin sisällön kanssa. Harmittomampaa, mutta hyvin tyypillistä on käyttää valokuvia asiantuntijoista myös silloin, kun artikkeliin sopisi paremmin aihetta ilmentävä kuvitus.

Onnistumisiakin toki on. Esimerkiksi Image käyttää kuvituksia monipuolisesti. Lähiaikoina myös Suomen Kuvalehti on ilahduttanut panostamalla laadukkaisiin editoriaalikuvituksiin. Tämä ei kuitenkaan riitä.

 

Lehtikuvitus ei ole pelkkä koriste. Sen avulla voi kiinnittää huomion olennaiseen ja jäsentää tietoa nopeasti hahmotettavassa muodossa. Kuvitus voi myös kommentoida tekstiä ja tuoda siihen uusia näkökulmia.

Netin uutisvirrassa kuvituksilla on merkittävä rooli huomion kiinnittäjinä. Digitaalisten alustojen mahdollistamat liikkuvat kuvitukset, yleensä simppelit gif-animaatiot, ovat kansainvälisesti nouseva trendi.

Ammattilaisten kuvitukset tuovat uskottavuutta koko julkaisulle ja vahvistavat mielikuvaa sen korkeasta laadusta. Taiteellisesti korkeatasoinen kuvamateriaali nostaa kokonaisuuden uudelle tasolle.

Ei kannata vähätellä kauneuden merkitystä kuluttajalle. Kun kuvavalinnat tuottavat visuaalista mielihyvää, lukija on todennäköisemmin halukas viettämään julkaisun kanssa aikaa myös tulevaisuudessa.

Henna Hietamäki

 

34-vuotias Kuvittaja-lehden päätoimittaja ja vapaa kirjoittaja.

Yhteiskuntatieteiden maisteri Tampereen yliopiston tiedotusopin laitokselta.

Kirjoittanut muun muassa Imageen, Ylioppilaslehteen, Annaan, Trendiin, Oliviaan, Voimaan ja Teostoryyn.

Työskentelee myös muusikkona yhtyeissä Cats of Transnistria ja Henna & Houreet.



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta