Uutissatiiri viihdyttää ja viettelee, mutta se ei ole journalismia

JOURNALISTI
26.3.2020

Janne Zareff
Twitter: @JanneZareff

Kolumnisti on käsikirjoittanut Ylen Noin viikon uutiset ja Noin viikon studio -satiirisarjoja. Hänen poliittista satiiria käsittelevä kirjansa julkaistiin maaliskuussa.

”Satiirissa voidaan myös tarjota oikeamielistä identiteettiä katsojille”, kirjoittaa Janne Zareff.

Poliittiset satiirisarjat ovat etenkin yhdysvalloissa hyvin vaikutusvaltaisia: Joidenkin sarjojen, kuten The Daily Show’n ja Last Week Tonightin, kannanotot ovat johtaneet muutoksiin lainsäädännössä. Monet nuoret katsojat pitävät niitä tärkeimpänä uutislähteenään, ja niiden juontajat ovat paistatelleet vaikutusvaltaisimpien ihmisten listoilla.

Samaan aikaan uskottavuus- ja talousongelmien kanssa painiskelevaa, perinteistä uutismediaa verrataan usein uutissatiiriin. Tein suomalaisen Noin viikon uutiset -sarjan katsojille syksyllä 2017 kyselyn, ja tulokset olivat kiinnostavia: suuri osa sarjan katsojista piti sarjaa parempana journalismina kuin varsinaista journalismia. Tämä siitä huolimatta, että ohjelman tiedot olivat lähes aina peräisin juuri perinteisestä journalismista.

Sama on havaittu Yhdysvalloissa. Uutisvälineet menettävät yleisöjä ja uskottavuuttaan niiden silmissä samalla, kun uutissatiirit valloittavat yhä uusia yleisöjä.

 

Suunta on huolestuttava ainakin kolmesta syystä. Ensinnäkin uutissatiirit eivät sitoudu eettisiin koodeihin ainakaan yhtä vahvasti kuin journalismi. Vaikkapa samanaikaiseen kuulemiseen pyrkii tuskin yksikään satiiriohjelma.

Sekä Suomessa että Yhdysvalloissa tekijät ovat korostaneet tekevänsä viihdettä, eivät journalismia. Kuitenkin sarjat hyödyntävät journalistisen esittämisen konventioiden uskottavuutta. Jos ihmiset pitävät journalismin sijaan satiireja ensisijaisena tietolähteenään, se voi rapauttaa demokraattisen julkisuuden periaatteita, kuten syytöksien kohteen kuulemista.

 

Toiseksi uutissatiirien kuva maailmasta on hyvin kapea. Amerikkalaiset satiirit painottavat demokraattipuolueeseen liittyvää maailmankuvaa, vaikka kritisoivatkin maan molempia puolueita.

Tämän lisäksi satiirien tavoitteisiin tuskin kuuluu missään laajan yleiskuvan antaminen kaikesta, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Ne eivät esimerkiksi sitoudu seuraamaan lainsäädännön ja vastaavien prosessien käänteitä. Perinteisten uutisvälineiden toimituksissa tämä on itsestäänselvä lähtökohta.

Jos siis ihmiset painottavat tiedonhankinnassaan poliittisia satiireja journalismin kustannuksella, voi yhteiskunnallisen tietämyksen ja julkisen keskustelun ala kaventua huomattavasti.

 

Kolmas ongelma liittyy satiirien tarjoamaan identiteettiin. Satiirisarjat voivat kilpailla journalismin kanssa tehokkaimmin juuri tällä keinolla. Siinä missä objektiivisuuspyrkimyksiä ja ulkopuolista tarkkailua korostava journalismi tuntuu helposti tehottomalta ja mitäänsanomattomalta, satiirissa voidaan sanoa suoraan, kuka on fasisti, kuka on tekopyhä ja kenet pitäisi heittää suoraan vankilaan!

Ja näin satiirissa voidaan myös tarjota oikeamielistä identiteettiä katsojille. En epäile hetkeäkään, etteikö tämä olisi merkittävä syy satiirisarjojen menestyksen taustalla.

 

Se, että satiiria pidetään toisinaan journalismin uutena muotona tai jopa parempana tiedon esittämisen tapana kuin journalismia, on huolestuttavaa. Erityisen huolestuttavaa on, että toisinaan ehdotetaan, että journalismin tekijöiden tulisi ottaa oppia uutissatiireista.

Vaikka varmasti joitain satiirin toimintatapoja voitaisiinkin hyödyntää myös journalismissa, on olemassa suuri vaara, että omaksuttavat toimintatavat itse asiassa johtaisivat edellä mainittujen ongelmien yleistymiseen.

Kun satiirisarjojen tekijätkin painottavat tekevänsä viihdettä, myös yleisön ja toimittajien olisi hyvä suhtautua ohjelmiin juuri siten. Ne ovat, ainakin toistaiseksi ja nykyisissä muodoissaan, viihdettä. Varmuudella vetoavaa, toisinaan lisäksi oivaltavaa, uusia näkökulmia tarjoavaa ja jopa uutta tietoa esiin nostavaa viihdettä. Mutta kuitenkin viihdettä.



5 2021
Arkisto

Ensin ne hakivat journalistit. Silloin me sanoimme, että tämä ei käy.

Meidän suomalaisten pitää auttaa kollegoja muissa maissa. Se on oikein, mutta samalla autamme myös itseämme, kirjoittaa päätoimittaja Maria Pettersson.

Teit paikallisesta varuskunnasta 46-sivuisen erikoisliitteen, koska fanitat armeijaa, Pasi Koivumaa

Karjalaisen päätoimittaja on toimituksessa pidetty hahmo, mutta epäilee Stalinin ja Hitlerin ajatelleen itsestään samoin.

Näin saat kesätyöstäsi kaiken irti

Kokeneet toimittajat jakavat vinkit kesätyöntekijöille. Näillä pääset paremmin alkuun kesätöissä ja kenties koko urallasi.

Mitä journalistin pitää ymmärtää työnantajansa taloudesta?

Iso osinko voi olla hälytysmerkki – tai törkeilyä, jos yrityksessä on samaan aikaan menossa rankka säästöohjelma, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Journalisternas och hjälporganisationernas relation är problematisk

För några år sedan jobbade jag som frivillig informatör för en finsk organisation i Uganda. Det var en upplevelse jag aldrig skulle vilja ha ogjord – men inte heller göra om, skriver Liselott Lindström.

En onnistunut pilaamaan suomen kielen sääntöjä

Kun minut pyydettiin median edustajaksi suomen kielen lautakuntaan, eräs Helsingin Sanomien lukija ei vaikuttanut vilpittömän ilahtuneelta, kirjoittaa Ville Eloranta.

Kyselytunnilla valtuutetut kysyivät hallitukselta ja toimistolta liiton toimintaan ja linjauksiin liittyviä kysymyksiä. Puheenjohtaja Hanne Aho vastaa etäyhteyksin osallistuneille valtuutetuille.

Journalistiliiton kevätvaltuusto toivoi joustoa työhön

Valtuutetut toivoivat liiton edistävän etätyömahdollisuuksia myös korona-ajan jälkeen.

Media keskittyi – pitäisikö myös Journalistiliiton jäsenyhdistysten yhdistää voimansa?

Median ja työn muutokset vähentävät sijainnin merkitystä toiminnan järjestämisessä, kirjoittaa Tapio Räihä.

Kova kiire tarkastajan juttusille

Kun poliisi pysäytti toimittajan ja kuvaajan nopeusratsiaan, Mika Heikkilä turvautui pieneen valkoiseen valheeseen.

Luja ja luotettava pohjalainen

Toimittaja Päivi Leppilahti 23. 6. 1960 Teuva – 21. 3. 2021 Kankaanpää

Lehtikuvauksen uranuurtaja

Kuolleita: Kuvapäällikkö Antti Suominen 16. 9. 1938 Pori – 9. 4. 2021 Ulvila

Laajasti urheilusta ja liikunnasta

Kuolleita: Urheilutoimittaja Erkki Poutanen 19. 11. 1950 Jyväskylä – 4. 4. 2021 Tuusula

Monen lajin mestari

Kuolleita: Toimittaja Matti Korhonen 28. 11. 1928 Liminka – 1. 3. 2021 Oulu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta