Uutissatiiri viihdyttää ja viettelee, mutta se ei ole journalismia

JOURNALISTI
26.3.2020

Janne Zareff
Twitter: @JanneZareff

Kolumnisti on käsikirjoittanut Ylen Noin viikon uutiset ja Noin viikon studio -satiirisarjoja. Hänen poliittista satiiria käsittelevä kirjansa julkaistiin maaliskuussa.

”Satiirissa voidaan myös tarjota oikeamielistä identiteettiä katsojille”, kirjoittaa Janne Zareff.

Poliittiset satiirisarjat ovat etenkin yhdysvalloissa hyvin vaikutusvaltaisia: Joidenkin sarjojen, kuten The Daily Show’n ja Last Week Tonightin, kannanotot ovat johtaneet muutoksiin lainsäädännössä. Monet nuoret katsojat pitävät niitä tärkeimpänä uutislähteenään, ja niiden juontajat ovat paistatelleet vaikutusvaltaisimpien ihmisten listoilla.

Samaan aikaan uskottavuus- ja talousongelmien kanssa painiskelevaa, perinteistä uutismediaa verrataan usein uutissatiiriin. Tein suomalaisen Noin viikon uutiset -sarjan katsojille syksyllä 2017 kyselyn, ja tulokset olivat kiinnostavia: suuri osa sarjan katsojista piti sarjaa parempana journalismina kuin varsinaista journalismia. Tämä siitä huolimatta, että ohjelman tiedot olivat lähes aina peräisin juuri perinteisestä journalismista.

Sama on havaittu Yhdysvalloissa. Uutisvälineet menettävät yleisöjä ja uskottavuuttaan niiden silmissä samalla, kun uutissatiirit valloittavat yhä uusia yleisöjä.

 

Suunta on huolestuttava ainakin kolmesta syystä. Ensinnäkin uutissatiirit eivät sitoudu eettisiin koodeihin ainakaan yhtä vahvasti kuin journalismi. Vaikkapa samanaikaiseen kuulemiseen pyrkii tuskin yksikään satiiriohjelma.

Sekä Suomessa että Yhdysvalloissa tekijät ovat korostaneet tekevänsä viihdettä, eivät journalismia. Kuitenkin sarjat hyödyntävät journalistisen esittämisen konventioiden uskottavuutta. Jos ihmiset pitävät journalismin sijaan satiireja ensisijaisena tietolähteenään, se voi rapauttaa demokraattisen julkisuuden periaatteita, kuten syytöksien kohteen kuulemista.

 

Toiseksi uutissatiirien kuva maailmasta on hyvin kapea. Amerikkalaiset satiirit painottavat demokraattipuolueeseen liittyvää maailmankuvaa, vaikka kritisoivatkin maan molempia puolueita.

Tämän lisäksi satiirien tavoitteisiin tuskin kuuluu missään laajan yleiskuvan antaminen kaikesta, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Ne eivät esimerkiksi sitoudu seuraamaan lainsäädännön ja vastaavien prosessien käänteitä. Perinteisten uutisvälineiden toimituksissa tämä on itsestäänselvä lähtökohta.

Jos siis ihmiset painottavat tiedonhankinnassaan poliittisia satiireja journalismin kustannuksella, voi yhteiskunnallisen tietämyksen ja julkisen keskustelun ala kaventua huomattavasti.

 

Kolmas ongelma liittyy satiirien tarjoamaan identiteettiin. Satiirisarjat voivat kilpailla journalismin kanssa tehokkaimmin juuri tällä keinolla. Siinä missä objektiivisuuspyrkimyksiä ja ulkopuolista tarkkailua korostava journalismi tuntuu helposti tehottomalta ja mitäänsanomattomalta, satiirissa voidaan sanoa suoraan, kuka on fasisti, kuka on tekopyhä ja kenet pitäisi heittää suoraan vankilaan!

Ja näin satiirissa voidaan myös tarjota oikeamielistä identiteettiä katsojille. En epäile hetkeäkään, etteikö tämä olisi merkittävä syy satiirisarjojen menestyksen taustalla.

 

Se, että satiiria pidetään toisinaan journalismin uutena muotona tai jopa parempana tiedon esittämisen tapana kuin journalismia, on huolestuttavaa. Erityisen huolestuttavaa on, että toisinaan ehdotetaan, että journalismin tekijöiden tulisi ottaa oppia uutissatiireista.

Vaikka varmasti joitain satiirin toimintatapoja voitaisiinkin hyödyntää myös journalismissa, on olemassa suuri vaara, että omaksuttavat toimintatavat itse asiassa johtaisivat edellä mainittujen ongelmien yleistymiseen.

Kun satiirisarjojen tekijätkin painottavat tekevänsä viihdettä, myös yleisön ja toimittajien olisi hyvä suhtautua ohjelmiin juuri siten. Ne ovat, ainakin toistaiseksi ja nykyisissä muodoissaan, viihdettä. Varmuudella vetoavaa, toisinaan lisäksi oivaltavaa, uusia näkökulmia tarjoavaa ja jopa uutta tietoa esiin nostavaa viihdettä. Mutta kuitenkin viihdettä.



3 2020
Arkisto

Kriisioloissa medialta vaaditaan malttia

Koronauutisoinnissa sekä toimittajien että yleisön on pakko oppia sietämään epävarmuutta ja muuttuvia tilanteita. Ja myös mediayhtiöiden on joustettava, kirjoittaa Maria Pettersson.

Päivi Anttikoski otti selfien Valtio­neuvoston linnan wc-tiloissa. Ennen ­koronaviruksen leviämistä ja valmiuslain käyttöönottoa siihen oli vielä aikaa.

Suosittelet kaikille toimittajille viestintäjohtajan uraa, Päivi Anttikoski

Valtioneuvoston viestintäjohtaja haluaa järjestää tiedotustilaisuuksia ihmisille eikä toimittajille.

Uutissatiiri viihdyttää ja viettelee, mutta se ei ole journalismia

”Satiirissa voidaan myös tarjota oikeamielistä identiteettiä katsojille”, kirjoittaa Janne Zareff.

Finländska medier dryper av vita räddare

När medierna lyfter upp en enskild person som hjälte kan det bidra till ökad volontärturism, skriver Liselott Lindström.

Koronaviruksen lyhennys voi olla uhkapeliä

”Vaikka 'koronan uhrien' ei tulkittaisikaan viittaavan pöytäpeliriippuvuuteen, myös otsikoissa olisi tyylikkäintä puhua (korona)viruksesta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Hovioikeus pohtii Janitskinin kuoleman vaikutusta tuomioon

MV-lehteen liittyvä oikeudenkäynti saattaa venyä jopa syksyyn.

Freelancer sairastaa omaan laskuunsa

”Freelancerin pitäisi saada työstään riittävä korvaus, joka riittää työterveyshuollon ja sairauspäivärahan maksamiseen”, kirjoittaa Hanna Kaisa Hellsten.

Yt-neuvottelut ovat neuvottelut, eivät sanelua, muistutti käräjäoikeus

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi helmikuussa Helsingin Evankelisen Opiston maksamaan korvauksia journalistisen alan opettajan työsuhteen päättämisriidassa. Oikeus arvioi sitä, käytiinkö yt-neuvottelut laillisesti.

Monipuolinen toimittaja ja tarkka vesipallotuomari

Kuolleita: Toimittaja Pasi Natunen 15. 7. 1967 Kuopio – 4. 2. 2020 Tuusula

Sanojen taitaja ja älykäs keskustelija

Kuolleita: Kulttuuritoimittaja Katriina Laine 27. 8. 1943 Pori – 4. 2. 2020 Pori

Uutisia Raumalta viideltä vuosikymmeneltä

Kuolleita: Uutispäällikkö Maija-Liisa Tuominen 5. 4. 1926 Kokemäki – 22. 2. 2020 Rauma

Ahkera ja leppoisa elävän kuvan ammattilainen

Kuolleita: Ohjaaja ja leikkaaja Matti Markkanen 26. 8. 1945 Kotka – 6. 11. 2019 Mikkeli

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta