Suomen Kuvalehden toimitus sijaitsee 15. kerroksessa juuri sen kallion päällä, josta Vappu Kaarenoja Elina Järvinen kertovat jutussaan.

Elina Järvinen ja Vappu Kaarenoja tekivät vuoden parhaana aikakauslehtijuttuna palkitun jutun kalliosta, jonka päällä he nyt työskentelevät

Vappu Kaarenoja, 32

 

Suomen Kuvalehden toimittaja.

Valtiotieteiden maisteri Helsingin yliopistosta.

Suuri Journalistipalkinto 2018, Edit-palkinto 2016.

 

Elina Järvinen, 48

 

Suomen Kuvalehden toimittaja.

Yhteiskuntatieteiden maisteri Tampereen yliopistosta.

Edit-palkinto 2017 ja 2015.

JOURNALISTI
26.3.2020

Tommy Pohjola, teksti l Meeri Utti, kuva

Elina Järvisestä ja Vappu Kaarenojasta tuntui, että heidän on kirjoitettava jostakin isosta aiheesta. Sellaiseksi valikoitui ympäristön tila. Olipa kerran Pasila -jutussa liikutaan päiväntasaajalta miljoonien vuosien takaa tämän päivän Pasilaan Helsingissä. Lukukokemus jää lukijan päähän humisemaan.

Suomen Kuvalehdessä vuosi sitten julkaistu 16 sivun ja noin 40000 merkin artikkeli maailman aikaisemmista vakavista ympäristötuhoista ja Pasilan ratapihan alueen kallioisen maaperän merkityksestä tulevaisuudelle herätti laajasti mielenkiintoa jo ilmestyessään. Se olikin lehden viime vuoden luetuin juttu. Juttu valittiin Vuoden jutuksi 2019 yleisömediassa Aikausmedian Edit-kilpailussa.

Suosio jatkuu: juttu maailman loppumisesta nousee analytiikassa näkyviin toistuvasti. Tähän mennessä sitä on luettu verkossa ja kuunneltu yhteensä lähes 200 000 kertaa.

Järvisen ja Kaarenojan mukaan valtava merkkimäärä ei ollut ongelma. Jostakin piti vain löytää aikaa kirjoittamiselle.

”Neuvottelimme työnantajan kanssa. Päädyimme hakemaan apurahaa, jotta voisimme jäädä muutaman kuukauden palkattomalle vapaalle. Apurahan turvin juttu oli myös heti kaikkien luettavissa.

Kumpikaan meistä ei ole ympäristötoimittaja. Mutta nyt meillä oli aikaa. Kävimme luennoilla ja tapasimme haastateltavia tarvittaessa useita kertoja. Tutkijat olivat ystävällisiä ja selittivät kaiken.

Jutun ideaa pyöriteltiin pitkään. Sitten päätimme, että artikkeli kulkee tutkimuksen ja paikan kautta. Pasila on jutun näyttämö, ja päähenkilö Helsingin yliopiston evoluutiobiologiaan erikoistunut tutkija Mikael Fortelius”, Elina Järvinen sanoo.

Lisäksi oli mietittävä sitä, miltä valmis teksti tuntuisi ja kuulostaisi.

”Kirjoitamme eri tavalla, mutta löysimme nopeasti yhden kertojan äänen. Lopulta Suomen Kuvalehden oma editorikaan ei pystynyt erottamaan, kumpi meistä on kirjoittanut minkäkin osuuden.”

Elämä maapallolla on ollut katkolla monta kertaa. Myös Pasilassa kalliolle rakennetaan taas uutta. Kehitys hämmentää Kaarenojaa ja Järvistä. Heidän työpaikkansa sijaitsee nykyisin 15. kerroksessa kauppakeskuksessa, jonka nimi on englantia – Mall of Tripla.

Toimittajan on mentävä eteenpäin, kohti seuraavaa aihetta.

”Optimismista en tiedä, mutta toivoa on. Ehkä se on tämän Pasila-jutun päätelmä”, Vappu Kaarenoja sanoo.

Vappu Kaarenoja, 32

 

Suomen Kuvalehden toimittaja.

Valtiotieteiden maisteri Helsingin yliopistosta.

Suuri Journalistipalkinto 2018, Edit-palkinto 2016.

 

Elina Järvinen, 48

 

Suomen Kuvalehden toimittaja.

Yhteiskuntatieteiden maisteri Tampereen yliopistosta.

Edit-palkinto 2017 ja 2015.

Hanna Nikkasen valinta

Toimittaja ja tietokirjailija Hanna Nikkanen halusi nostaa esille Elina Järvisen ja Vappu Kaarenojan jutun Olipa kerran Pasila, joka ilmestyi Suomen Kuvalehdessä 8/2019 ja verkossa 22. helmikuuta 2019. Jutun voi myös kuunnella Vuokko Hovatan ja Paavo Kerosuon lukemana.

”Ilmastonmuutokseen liittyvässä journalismissa vaikeimmalta tuntuu usein se, miten ilmiö poukkoilee mittakaavasta toiseen. On puhuttava samaan aikaan vuosista ja vuosimiljoonista, tai planetaarisesta ja mikroskooppisesta. Sellainen vaatii paljon selittämistä, ja selittäminen on yleensä kuivinta mahdollista journalismia. Reaktioni Järvisen ja Kaarenojan jutun alkua lukiessani oli epäusko: mittakaavan selittäminen on valittu jutun lähtökohdaksi – mitä hulluutta!”

”Jutun teemat ovat vaativia: Pasilan geologinen historia, paleontologia, systeemitutkimus, maailmanlopun mahdollisuus. Se toimii, koska kirjoittajat ovat todella perehtyneet aiheisiinsa, ja koska he kehtaavat kirjoittaa tyylillä, joka on suomalaisessa journalismissa poikkeuksellisen runollinen. He osaavat välittää tutkijaa motivoivan ihmeen tunnun ja luottavat, että se kannattelee lukijaakin.”

Nikkanen sanoo rakastavansa kahden kirjoittajan juttuja.

”Oikeiden tekijöiden kohdatessa voi syntyä juuri tällainen kauneuden, tiedon ja uteliaisuuden runsaudensarvi.”



4 2020
Arkisto

Lomauttaminen koronakiireen keskellä on moraalitonta, mahdollisesti jopa laitonta

Näyttää siltä, että moni mediayritys on ilmoittanut lomautuksista ja käynyt yt-neuvottelut ”varmuuden vuoksi”. Aikeissa on paljon moraalitonta ja mahdollisesti myös laitonta, kirjoittaa Maria Pettersson.

Tuomas Peltomäki työskentelee nyt kotonaan Hyvinkäällä. Seurana Nuka-koira.

Kollegan haastatteleminen on parasta journalismia, Tuomas Peltomäki

Nyt-liitteen esimies tietää, ettei Twitterissä selviä hengissä, ellei osaa näytellä tyhmää.

Mitt i vårt livs största story

”Det som händer ställer journalisten i svår position. Vi vinner ingenting på att skapa oro, men är trots allt satta till att granska makten, att ställa våra frågor i en situation där entydlig forskning saknas”, skiver Mikaela Löv.

Näin tehdään valaistus elokuvaan

Elokuvan valaistus on tarkkaa sunnittelua. Matleena Kuusela kertoo, miten työ eteni kesällä ensi-iltansa saavan Eden-elokuvan kohdalla.

Porsastelu päätyy joskus uutisiinkin

”Asiallisen uutistyylin ammattilaisillakin tuntuu olevan sisimmässään sokea piste yksittäisille värittyneille sanoille”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Uutismies jakoi ympärilleen hyvää mieltä

Kuolleita: Toimittaja Jussi Salokorpi 2.3.1964 Vaasa – 23.3.2020 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta