Lapin Kansan kulttuuritoimittaja Seija Lappalainen muistuttaa, ettei teokseen ole aina edes mahdollista tutustua ennen haastattelua, mikäli kyseessä on esimerkiksi kantaesitys. Etenkin silloin taiteilijalla on velvollisuus avata työtään toimittajalle itse.

Pitääkö toimittajan lukea kirja tai nähdä elokuva, jonka tekijää hän haastattelee? Entä saako sen tehdä työajalla? Käytännöt toimituksissa vaihtelevat.

JOURNALISTI
27.2.2020

Anton Vanha-Majamaa, teksti
Otto Ponto, kuva

Näyttelijä Pekka Strang jakoi marraskuussa Instagramiin kuvakaappauksen lähettämästään sähköpostista, jossa hän kirjoitti: ”En enää sitten jaksa jutella toimittajien kanssa, jotka eivät ole nähneet elokuvaa. Keskustelu ontuu.”

Toisessa kuvassa hän ja Koirat eivät käytä housuja -elokuvan ohjaaja J-P Valkeapää istuivat Huomenta Suomen sohvalla.

Kommenteissa Valkeapää vahvisti:

”Kumpikaan toimittajista ei ollut käynyt katsomassa elokuvaa, josta haastattelivat.”

Pitääkö toimittajan tutustua teokseen, jota haastattelussa käsitellään? Entä voiko tämän tutustumisen tehdä työajalla? Kulttuuritoimitusten käytännöt ja näkemykset vaihtelevat.

 

Tero Karhun mielestä haastattelua varten ei aina pidä tutustua teokseen, jonka takia vieras on studiossa. Karhu on toinen Strangia ja Valkeapäätä jututtaneista Huomenta Suomen toimittajista.

”Sehän riippuu siitä, mistä kulmasta haastikseen tullaan ja mikä on teemoitus. Voi olla, että mennään persoonaan ja elokuva on vain sivujuonteena”, Karhu sanoo.

Huomenta Suomessa, joka vuodenvaihteessa vaihtui Uutisaamuksi, perehtymiseen jäi Karhun mukaan pääosin riittävästi aikaa. Taustatyö voi olla elokuvan katsomista tai kirjan lukemista.

”Tai että ainakin tutustut. Tutustuminen on hyvä sana”, Karhu sanoo.

Hän ja Mika Saukkonen eivät nähneet Strangin tähdittämää elokuvaa ennen haastattelua. Tapaus on Karhun mukaan poikkeuksellinen. Katselulinkin sijaan toimittajille tarjottiin vapaaliput, joilla elokuvan voisi käydä viikonlopun aikana katsomassa.

”Ei ole helpoin tilanne saada perjantaina ohje, että pitäisi viikonlopun aikana katsoa elokuva. Mutta silti me käytiin katsomassa se. Tai siis tuottaja-toimitussihteeri kävi. Minä ja Mika luettiin artikkeleita ja katsottiin trailereita.”

Karhu laskuttaa MTV:ltä yrityksensä kautta lähetyskohtaisen könttäsumman ja laskee valmistautumisen osaksi työaikaansa. Yhtä lähetystä valmistellaan useita tunteja.

 

Turun Sanomien kulttuuri- ja lukemistotoimituksen päällikkö Tuomo Karhu pitää outona ajatusta siitä, ettei toimittaja olisi tehnyt pohjatöitään. Hänellä ei tule mieleen tapausta, jossa TS:n kulttuuritoimittaja olisi tehnyt haastattelun tutustumatta haastateltavan teokseen tai teoksiin.

”On vaikea kuvitella, että niin sanotusti oikea toimittaja menisi niin takki auki tilanteeseen.”

Helsingin Sanomien kulttuuritoimitusta johtava Aino Miikkulainen sanoo, että isoihin kirjailijajuttuihin haastateltavan tuorein teos luetaan ”ilman muuta työajalla”.

Aiempaan tuotantoon tutustuminen on kimurantimpi kysymys. Siihenkin pyritään käyttämään työaikaa, mutta kiireisessä toimitustyössä vaihtoehtoja on käytännössä usein kaksi: tutustua teoksiin omalla ajalla tai rakentaa juttu niin, etteivät tietoaukot näy.

”Usein pyritään valitsemaan tekijäksi ihminen, joka tuntee vaikkapa kirjailijan aiempaa tuotantoa”, Miikkulainen sanoo.

Hän huomauttaa myös, että nopeaa reagointia vaativissa uutistilanteissa perehtymiseen ei aina ole senkään vertaa aikaa. Jos ohjaaja saa merkittävän palkinnon, häntä jututetaan, vaikka toimituksesta ei kukaan olisi nähnyt hänen elokuvaansa.

 

Toimittajilta ei voida vaatia oman ajan käyttämistä työhön, mutta käytännössä työt valuvat vapaa-aikaan. Turun Sanomissa elokuvat ja näytelmät katsotaan työajalla, mutta romaaneihin tutustutaan yleensä työpäivän päätyttyä. Media-alalla pidetään usein itsestään selvänä, että aiheisiin perehdytään myös töiden jälkeen. Rajanveto on joskus vaikeaa.

”Jos katson tv-sarjaa ja innostun siitä kirjoittamaan, onko perehtyminen työaikaa vai olenko katsonut sarjaa viihtymisen halusta”, Aino Miikkulainen kysyy.

Vastaus päätetään Helsingin Sanomissa tapauskohtaisesti. Uutuussarjaa saa toimituksessa katsoa muutaman jakson, mutta viiden kauden mittainen klassikko täytyy ahmia iltaisin ja viikonloppuisin, mikäli siitä haluaa kirjoittaa.

MTV Uutisten toimittaja Visa Högmander on saanut keskittyä musiikin kuunteluun työajalla vain erityistapauksissa. Cheekin Alpha Omegaa varten hän sai pari tuntia, koska kyseessä oli poikkeuksellisen iso tapaus. Muuten hän kuuntelee musiikkia muun työn ohessa. Aiempaan tuotantoon perehtymiselle ei ole varattu MTV:n toimituksessa aikaa.

”Pariin otteeseen olen koittanut kysellä, mutta se on toivotonta. Oman tietotaidon, kiinnostuksen, kokemuksen ja aiemman perehtymisen pohjalta mennään”, Högmander sanoo.

Aamulehdessä yli 20 vuotta työskennellyt Nina Lehtinen muistelee takavuosina raahanneensa työhön liittyneitä vhs-kasetteja muovikasseittain kotiin. Viisastunut Lehtinen pyrkii nykyään tekemään työnsä työajalla.

”Melkein jokaisen esihenkilön kanssa on pitänyt käydä se keskustelu. Toimittajan täytyy pitää siinä puolensa. Fiksuimmat pomot tietävät, että laajemman jutun tekemiseen menee aikaa. Ihminen on myös psykofyysinen olento, eli täytyy olla vapaa-aikaakin.”

 

Lapin Kansan kulttuuritoimittaja Seija Lappalainen sanoo, ettei lehden kulttuuritoimittaja ole koskaan – tai ainakaan vuodesta 1983 lähtien – voinut käyttää työaikaansa kirjojen lukemiseen tai elokuvien katselemiseen. Lappalainen on ollut koko 2000-luvun lehden ainoa kulttuuritoimittaja. Suurin osa hänen työajastaan menee avustajien juttujen organisointiin, verkkoversioiden tekemiseen ja muuhun tuottajan työhön.

”Valmistautuminen aiheeseen onnistuu vain harvoin. Pidän voittona jos ehdin töiltäni haastattelutilanteeseen, ja samalla kerron haastateltavalle totuuden – mutta lupaan perehtyä ennen kuin kirjoitan jutun.”

Se, onko toimittajan hyvä perehtyä teokseen myös haastattelua varten, riippuu Lappalaisen mielestä tilanteesta. Perehtyminen on ilman muuta ”erittäin suotavaa”.

”Omistajan näkökulmasta tärkeintä on, että sivut ilmestyvät. Minä yritän vastata siitä, että niissä olisi laatua.”

Kritiikki on oma lukunsa. Sen tekemiseen toimituksissa on koko ajan vähemmän aikaa. Lappalainen kertoo lopettaneensa kirjojen arvostelemisen, koska ei ehtisi sitä työajallaan tekemään.

”Viime vuosituhannella arvostelin paljon keskeistä kotimaista kirjallisuutta. Silloinkin luin kirjat kotona. Ei siitä saanut korvausta.”

Turun Sanomien kirjakriitikoista valtaosa on freelancereita. Jos arvio tilataan toimituksen omalta tietyn alan ekspertiltä, Tuomo Karhu kuittaa tälle erillisen palkkion, koska työajalla lukemiseen ei ole aikaa.

Helsingin Sanomissa pyritään siihen, että omat toimittajat pääsisivät arvioimaan kiinnostavimmat teokset. Kirjakritiikkien määrä ei Miikkulaisen mukaan ole vähentynyt, vaikka niin usein ajatellaan. Toimituksessa panostetaan nykyään myös pidempiin esseemäisiin kritiikkeihin.

”Kritiikki on todella olennainen ja tärkeä osa kulttuurijournalismia. Toimittajan on ehdottoman tärkeää voida tutustua kritiikissä käsittelemiinsä töihin”, Miikkulainen sanoo.



1 2021
Arkisto

Journalismin seuraavat sata vuotta

Journalistiliitto täyttää maaliskuussa 100 vuotta. Vuosisadan aikana on tapahtunut paljon: olemme saaneet esimerkiksi radion, television, internetin ja sosiaalisen median, mutta myös journalismin ansaintamallien kriisin. On aika kuvitella, miltä tulevat vuosikymmenet voisivat näyttää. Journalisti pyysi ennusteita kymmeneltä ajattelijalta.

Mitä puoluetta politiikantoimittajat ryöpyttävät eniten? Miten he suhtautuvat eri pääministereihin? Entä työmarkkinajärjestöihin?

Journalisti analysoi kuuden tunnetun politiikan toimittajan kolumnit, näkökulma-artikkelit ja muut mielipiteelliset tekstit.

Tähtäät isona kansanedustajaksi, Hanne Aho

Sata vuotta täyttävän Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho haluaa tulla tasapainoiseksi ihmiseksi ja haaveilee tes-neuvotteluiden aikana paluusta Suomen Kuvalehden graafikoksi.

Toimittajat, persuuntuneita vai vihervasemmistoa?

”Suomessa perussuomalaisten pelikirjasta tuttu ikävän journalismin esittäminen puoluepolitiikkana vaikuttaa hiljalleen saavan suosiota useamman poliittisen liikkeen piirissä”, kirjoittaa Janne Zareff.

Toimittajan tasapuolisuus ei auta, jos luottamus on menetetty

Yksikään ihminen ei tee työtään arvotyhjiössä. Onneksi juuri kukaan journalisti ei kuvittele olevansa täydellisen objektiivinen yli-ihminen, johon arvot tai elämäntilanne eivät vaikuta, kirjoittaa Maria Pettersson.

Lisää aikaa eropakettia harkitsevalle

”Ensimmäiset päivät irtisanomisen jälkeen voivat mennä täysin sumussa. Pitäisi pystyä soittamaan monta puhelua, kysyä oikeita kysymyksiä, omaksua vastauksia ja tehdä niiden perusteella päätös, jonka vaikutukset tulevaisuuteen ovat joka tapauksessa epävarmoja”, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Sanna Nikula.

Korona sävytti median vuotta 2020

Korona muutti työtavat ja kiihdytti media-alan murrosta ja Yhdysvalloissa käytiin vaalit. Tapahtuiko media-alalla muutakin? Kokosimme yhteen vuoden 2020 keskeiset journalismiuutiset.

Päivi Lehtomurto vaihtoi nuorten median työterveysaiheisiin

Päivi Lehtomurto aloitti joulukuussa Työterveyslaitoksella mediaviestinnän erityisasiantuntijana. Sitä ennen hän työskenteli kymmenen vuotta Demissä.

Etusivu uusiksi

Kun Susanna Luikku sai Suomen olympiajoukkueen tiedottajalta viestin, ja sitten tuli kiire.

Journalistiliiton uuden ilmeen suunnitteli Tuija Tarkiainen ja uuden logon piirsi Camilla Pentti. ”Perinteinen leijona haluttiin säilyttää, mutta uusi leijona on modernimpi ja vähemmän kulmikas”, Tarkiainen kertoo.

Journalistiliitto saa uuden ilmeen

Tunnusvärit ja -fontit vaihtuvat, viestintämateriaalit muuttuvat ja logo päivitetään.

Ole korrekti, älä hyperkorrekti

”Tietoisuus siitä, että puhuttu ja kirjoitettu kieli eroavat toisistaan, voi johtaa ylenpalttiseen virallisuuden tai esimerkiksi kansainvälisyyden tavoitteluun”, kirjoittaa Ville Eloranta.

De nya journalisterna är influencers

Högermedierna satsar mindre på att producera den bästa journalistiken och mer på att främst bekräfta det tittarna redan tror, skriver Jeanette Öhman.

Sanomalehtimiehen näytenumero huhtikuussa 1924.

Lehti harrastuksen avuksi

Suomen Sanomalehtimiesten Liitto tarvitsi oman lehden, koska sisäinen tiedotus hoitui ”helpoimmin painokoneen kautta”.

Avarakatseinen humanisti

Toimittaja Jussi Kentala 24. 7. 1946 Veteli – 23. 11. 2020 Kauhava

Taitava taittaja - käytännössä ja teoriassa

Ulkoasupäällikkö Hannu Pulkkinen 8.11.1951 Pyhäjärvi – 6.12.2020 Helsinki 

Henkilökuvauksen lordi ja velho 

Valokuvaaja Kari Kaipainen 28. 9. 1952 Mikkeli – 2. 11. 2020 Espoo

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta