Lapin Kansan kulttuuritoimittaja Seija Lappalainen muistuttaa, ettei teokseen ole aina edes mahdollista tutustua ennen haastattelua, mikäli kyseessä on esimerkiksi kantaesitys. Etenkin silloin taiteilijalla on velvollisuus avata työtään toimittajalle itse.

Pitääkö toimittajan lukea kirja tai nähdä elokuva, jonka tekijää hän haastattelee? Entä saako sen tehdä työajalla? Käytännöt toimituksissa vaihtelevat.

JOURNALISTI
27.2.2020

Anton Vanha-Majamaa, teksti
Otto Ponto, kuva

Näyttelijä Pekka Strang jakoi marraskuussa Instagramiin kuvakaappauksen lähettämästään sähköpostista, jossa hän kirjoitti: ”En enää sitten jaksa jutella toimittajien kanssa, jotka eivät ole nähneet elokuvaa. Keskustelu ontuu.”

Toisessa kuvassa hän ja Koirat eivät käytä housuja -elokuvan ohjaaja J-P Valkeapää istuivat Huomenta Suomen sohvalla.

Kommenteissa Valkeapää vahvisti:

”Kumpikaan toimittajista ei ollut käynyt katsomassa elokuvaa, josta haastattelivat.”

Pitääkö toimittajan tutustua teokseen, jota haastattelussa käsitellään? Entä voiko tämän tutustumisen tehdä työajalla? Kulttuuritoimitusten käytännöt ja näkemykset vaihtelevat.

 

Tero Karhun mielestä haastattelua varten ei aina pidä tutustua teokseen, jonka takia vieras on studiossa. Karhu on toinen Strangia ja Valkeapäätä jututtaneista Huomenta Suomen toimittajista.

”Sehän riippuu siitä, mistä kulmasta haastikseen tullaan ja mikä on teemoitus. Voi olla, että mennään persoonaan ja elokuva on vain sivujuonteena”, Karhu sanoo.

Huomenta Suomessa, joka vuodenvaihteessa vaihtui Uutisaamuksi, perehtymiseen jäi Karhun mukaan pääosin riittävästi aikaa. Taustatyö voi olla elokuvan katsomista tai kirjan lukemista.

”Tai että ainakin tutustut. Tutustuminen on hyvä sana”, Karhu sanoo.

Hän ja Mika Saukkonen eivät nähneet Strangin tähdittämää elokuvaa ennen haastattelua. Tapaus on Karhun mukaan poikkeuksellinen. Katselulinkin sijaan toimittajille tarjottiin vapaaliput, joilla elokuvan voisi käydä viikonlopun aikana katsomassa.

”Ei ole helpoin tilanne saada perjantaina ohje, että pitäisi viikonlopun aikana katsoa elokuva. Mutta silti me käytiin katsomassa se. Tai siis tuottaja-toimitussihteeri kävi. Minä ja Mika luettiin artikkeleita ja katsottiin trailereita.”

Karhu laskuttaa MTV:ltä yrityksensä kautta lähetyskohtaisen könttäsumman ja laskee valmistautumisen osaksi työaikaansa. Yhtä lähetystä valmistellaan useita tunteja.

 

Turun Sanomien kulttuuri- ja lukemistotoimituksen päällikkö Tuomo Karhu pitää outona ajatusta siitä, ettei toimittaja olisi tehnyt pohjatöitään. Hänellä ei tule mieleen tapausta, jossa TS:n kulttuuritoimittaja olisi tehnyt haastattelun tutustumatta haastateltavan teokseen tai teoksiin.

”On vaikea kuvitella, että niin sanotusti oikea toimittaja menisi niin takki auki tilanteeseen.”

Helsingin Sanomien kulttuuritoimitusta johtava Aino Miikkulainen sanoo, että isoihin kirjailijajuttuihin haastateltavan tuorein teos luetaan ”ilman muuta työajalla”.

Aiempaan tuotantoon tutustuminen on kimurantimpi kysymys. Siihenkin pyritään käyttämään työaikaa, mutta kiireisessä toimitustyössä vaihtoehtoja on käytännössä usein kaksi: tutustua teoksiin omalla ajalla tai rakentaa juttu niin, etteivät tietoaukot näy.

”Usein pyritään valitsemaan tekijäksi ihminen, joka tuntee vaikkapa kirjailijan aiempaa tuotantoa”, Miikkulainen sanoo.

Hän huomauttaa myös, että nopeaa reagointia vaativissa uutistilanteissa perehtymiseen ei aina ole senkään vertaa aikaa. Jos ohjaaja saa merkittävän palkinnon, häntä jututetaan, vaikka toimituksesta ei kukaan olisi nähnyt hänen elokuvaansa.

 

Toimittajilta ei voida vaatia oman ajan käyttämistä työhön, mutta käytännössä työt valuvat vapaa-aikaan. Turun Sanomissa elokuvat ja näytelmät katsotaan työajalla, mutta romaaneihin tutustutaan yleensä työpäivän päätyttyä. Media-alalla pidetään usein itsestään selvänä, että aiheisiin perehdytään myös töiden jälkeen. Rajanveto on joskus vaikeaa.

”Jos katson tv-sarjaa ja innostun siitä kirjoittamaan, onko perehtyminen työaikaa vai olenko katsonut sarjaa viihtymisen halusta”, Aino Miikkulainen kysyy.

Vastaus päätetään Helsingin Sanomissa tapauskohtaisesti. Uutuussarjaa saa toimituksessa katsoa muutaman jakson, mutta viiden kauden mittainen klassikko täytyy ahmia iltaisin ja viikonloppuisin, mikäli siitä haluaa kirjoittaa.

MTV Uutisten toimittaja Visa Högmander on saanut keskittyä musiikin kuunteluun työajalla vain erityistapauksissa. Cheekin Alpha Omegaa varten hän sai pari tuntia, koska kyseessä oli poikkeuksellisen iso tapaus. Muuten hän kuuntelee musiikkia muun työn ohessa. Aiempaan tuotantoon perehtymiselle ei ole varattu MTV:n toimituksessa aikaa.

”Pariin otteeseen olen koittanut kysellä, mutta se on toivotonta. Oman tietotaidon, kiinnostuksen, kokemuksen ja aiemman perehtymisen pohjalta mennään”, Högmander sanoo.

Aamulehdessä yli 20 vuotta työskennellyt Nina Lehtinen muistelee takavuosina raahanneensa työhön liittyneitä vhs-kasetteja muovikasseittain kotiin. Viisastunut Lehtinen pyrkii nykyään tekemään työnsä työajalla.

”Melkein jokaisen esihenkilön kanssa on pitänyt käydä se keskustelu. Toimittajan täytyy pitää siinä puolensa. Fiksuimmat pomot tietävät, että laajemman jutun tekemiseen menee aikaa. Ihminen on myös psykofyysinen olento, eli täytyy olla vapaa-aikaakin.”

 

Lapin Kansan kulttuuritoimittaja Seija Lappalainen sanoo, ettei lehden kulttuuritoimittaja ole koskaan – tai ainakaan vuodesta 1983 lähtien – voinut käyttää työaikaansa kirjojen lukemiseen tai elokuvien katselemiseen. Lappalainen on ollut koko 2000-luvun lehden ainoa kulttuuritoimittaja. Suurin osa hänen työajastaan menee avustajien juttujen organisointiin, verkkoversioiden tekemiseen ja muuhun tuottajan työhön.

”Valmistautuminen aiheeseen onnistuu vain harvoin. Pidän voittona jos ehdin töiltäni haastattelutilanteeseen, ja samalla kerron haastateltavalle totuuden – mutta lupaan perehtyä ennen kuin kirjoitan jutun.”

Se, onko toimittajan hyvä perehtyä teokseen myös haastattelua varten, riippuu Lappalaisen mielestä tilanteesta. Perehtyminen on ilman muuta ”erittäin suotavaa”.

”Omistajan näkökulmasta tärkeintä on, että sivut ilmestyvät. Minä yritän vastata siitä, että niissä olisi laatua.”

Kritiikki on oma lukunsa. Sen tekemiseen toimituksissa on koko ajan vähemmän aikaa. Lappalainen kertoo lopettaneensa kirjojen arvostelemisen, koska ei ehtisi sitä työajallaan tekemään.

”Viime vuosituhannella arvostelin paljon keskeistä kotimaista kirjallisuutta. Silloinkin luin kirjat kotona. Ei siitä saanut korvausta.”

Turun Sanomien kirjakriitikoista valtaosa on freelancereita. Jos arvio tilataan toimituksen omalta tietyn alan ekspertiltä, Tuomo Karhu kuittaa tälle erillisen palkkion, koska työajalla lukemiseen ei ole aikaa.

Helsingin Sanomissa pyritään siihen, että omat toimittajat pääsisivät arvioimaan kiinnostavimmat teokset. Kirjakritiikkien määrä ei Miikkulaisen mukaan ole vähentynyt, vaikka niin usein ajatellaan. Toimituksessa panostetaan nykyään myös pidempiin esseemäisiin kritiikkeihin.

”Kritiikki on todella olennainen ja tärkeä osa kulttuurijournalismia. Toimittajan on ehdottoman tärkeää voida tutustua kritiikissä käsittelemiinsä töihin”, Miikkulainen sanoo.



3 2021
Arkisto

Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Ilahduit, kun viisi alaistasi lähti kilpailevaan lehteen, Arno Ahosniemi

Kauppalehden vastaava päätoimittaja esittää olevansa ikäistään vanhempi mies, joka odottaa turhaan työtarjousta Etelärannasta.

Koskelan surman uutisoinnissa jäi kertomatta, kuka leikkasi lapsilta

”Helsingistä piirtyy uutisten kautta omituinen kuva kaupunkina, jossa jokin mystinen luonnonvoima kasvattaa luokkakokoja ja näkymätön käsi silppuaa erityisopetuksen kelvottomaan kuntoon”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Historian ensimmäinen toimittajien työehtosopimus on ­allekirjoitettu! Edessä työnantajan Åke Heiniö ja Arvi V. Mäkinen sekä työntekijöitä edustanut Jyrki Juuti, takana Pauli Strandén ja Esko Muinonen vuonna 1967. Kuva: Uuskuva. SJL. KA.

Satavuotias Journalistiliitto aloitti pienenä herrakerhona ja kasvoi vahvaksi ammattiliitoksi

Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan - työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.

Konflikten tar kontextens plats

”Nyhetsmedier kan inte bortförklara sitt ansvar för förvirringen genom att peka finger mot myndigheter och politiker”, skriver Dan Lolax.

Auttaisiko työvälinepooli, jos etätyö jää pysyväksi?

Ergonomisen työskentelyn järjestäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla – ei työpaikalla eikä kotona työskennellessä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tuomas Aalto.

Virus muuntuu, mutta sitä ei muunneta

”Joskus kieleen vakiintuu yhdyssanoja, jotka tarkoittavat keskenään samaa, vaikka niiden osat ovat eri järjestyksessä ja toinen on muutenkin saattanut vaikuttaa toista epäloogisemmalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Pikkukengillä potku omaan takapuoleen

Kiitos siististä sisätyöstä, ajatteli Heikki Kuutti hyisenä pakkaspäivänä. Sitten uutispäällikkö sai juttuidean.

Journalistien työttömyyskassa Finka sulautuu osaksi uutta jättikassaa

Uudesta kassasta tulee Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Kolmen kassan yhdistyminen tuo liitolle säästöjä ja lisää kassan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Näin tekijänoikeusrahat kiertävät

Tekijänoikeusjärjestö Kopioston kautta kulkee vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, jotka se jakaa eteenpäin tekijänoikeuksien haltijoille.

Nitrodiskotaiteilija on poissa

Taittaja-graafikko Hannu Marttinen 12. 9. 1945 Helsinki – 10. 2. 2021 Hämeenlinna

Pienestä naisesta jäi iso jälki

Toimittaja Leena Seretin 11. 11. 1959 Kemi – 28. 1. 2021 Sipoo

Päätoimittaja puolusti koskiluontoa ja periaatteitaan

Päätoimittaja Seppo Vento 13. 6. 1930 Vesanto – 9. 2. 2021 Joensuu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta