Latinalainen Amerikka on Suomessa näkymätön manner, kirjoittaa ulkomaantoimittaja Auli Leskinen

Auli Leskinen

60-vuotias freetoimittaja.

Työskennellyt Ylen ulkomaantoimittajana ja Latinalaisen Amerikan avustajana 1992 – 2003 ja 2006 – 2007.

Työskentelee vuoden loppuun yliopistoalan Latinalaisen Amerikan viennin kehitys-päällikkönä.

Suomen Madridin tiedeinstituutin johtaja 2012 – 2016, tutkija Suomessa ja Yhdysvalloissa 2007 – 2012.

Latinalaisen Amerikan tutkimuksen tohtori ja espanjan ja portu-galin kielten maisteri Helsingin yliopistosta.

Kirjoittaa Latinalaisen Amerikan asioihin keskittyvää blogia osoitteessa soycactus.blogspot.com.

JOURNALISTI
27.2.2020

Auli Leskinen, teksti
Aapo Huhta, kuva

Kansallismuseo avasi syksyllä Etelä-Amerikan muinaisia kulttuureja esittelevän näyttelynsä Maailma, jota ei ollut. Näyttelyn nimi viittaa ajatukseen, jonka mukaan maailmassa ei ole mitään ennen kuin Eurooppa löytää sen. Etelä-Amerikan löytäminen oli aikansa valeuutinen. Kolumbuksen purjehdittua vahingossa Karibialle vuonna 1492 alue korkeakulttuureineen oli uusi vain eurooppalaisille. Ilmeisesti alue pitää löytää aina uudelleen, se kun tuppaa katoamaan. Myös Suomen mediasta.

 

Suomalaisen journalismin välityksellä ei voi seurata Latinalaista Amerikkaa kattavasti, joskus ei lainkaan. Seurannan hiipuessa tulee ”missejä” eli tärkeistä asioista ei kerrota ja taustoitus puuttuu. Uutistapahtumassa virheriski kasvaa, kun aikaperspektiiviä ei ole. Tehdään vääriä johtopäätöksiä. Kontekstia ei ymmärretä eikä aihe sijoitu oikeisiin mittasuhteisiin.

Näin kävi viime syksynä, kun Chile, Bolivia, Ecuador ja Kolumbia ajautuivat demokratioidensa syvimpään kriisiin. Tuli asiavirheitä. Alueeseen erikoistuneelle toimittajalle tilanne on turhauttava. Kun oman alan aiheita joutuu loputtomiin perustelemaan vähättelyn muurin ylittämiseksi, motivaatio heikkenee. Kun jossain räsähtää kriisi silmille, asiantuntija kaivetaan naftaliinista. Onneksi edes silloin.

Tilanne on harmillinen, sillä suomalaisten toimittajien korkea koulutus, pyrkimys tasapainoiseen journalismiin ja sijainti suhteessa alueen kipupisteisiin asettaa heidät edulliseen asemaan. Espanjan medialla on siirtomaakauden trauma Latinalaisen Amerikan ja itsensä välissä. Yhdysvaltalaisilla on kylmän sodan peruja ylemmyyskompleksi. Aluetta kutsuttiin Amerikkojen takapihaksi. Suomi on kaukana ja neutraali. Suomalaistoimittajat voisivat seurata aluetta ilman alemmuus- tai ylemmyyskomplekseja.

 

Latinalaisessa Amerikassa asuu kymmenesosa maailman väestöstä. Siellä on maapallon suurin makean veden lähde, Amazon-joki ja maailman keuhkoiksi kutsuttu laajin sademetsäalue, joka on tärkeä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Sieltä löytyy myös viidenneksi suurin kansantalous Brasilia. Alue pulppuaa jännitteitä. Miksi se ei kiinnosta?

Syy on eurosentrisyys eli eurooppalaisen ja euroamerikkalaisen maailman pitäminen muita maanosia ja kulttuureita tärkeämpänä. Siihen kuului ennen käsitys siirtomaaherruudesta. Nykyisin kyseessä on ajatus euroamerikkalaisen maailman paremmuudesta. Ajatelkaa, kuinka kattavasti ja rivakasti Suomessa seurataan Yhdysvaltain vaaleja jo vuosia ennen kuin ne käydään, tai millä tarkkuudella Trumpin virkarikossyytteestä raportoidaan. Verratkaa niitä mediatilaan, jonka valtaisat mullistukset Latinalaisessa Amerikassa saavat. Edes isot asiat Yhdysvaltain ja Meksikon rajajoen Río Granden eteläpuolisesta Amerikasta eivät saa huomiota.

Latinalainen Amerikka nousee valokeilaan yksittäisten tapahtumien kautta. Suomessa seurattiin Río de Janeiron olympialaisia 2016, chileläisten kaivosmiesten pelastusoperaatiota 2010 ja Botnian sellukiistaa Uruguayn ja Argentiinan rajalla 2006. Siitä on kauan, kun Latinalainen Amerikka oli pitkään median fokuksessa, viimeksi kylmän sodan päättyessä demokratiakehityksen alkaessa.

 

Suomalaisen median johto tiedostaa ongelman. Päätöksiä parempaan lattariseurantaan on ollut. Helsingin Sanomilla oli Brasiliassa vuonna 2014 kiertävä kirjeenvaihtaja. Ylen avustaja siirtyi pois Buenos Airesista vuosi sitten. Häntä ennen Ylellä ei ollut avustajaa alueella yli kymmeneen vuoteen. Nyt yhtiö on lähettänyt uuden avustajan Uruguayhin. Muilla viestimillä on ollut satunnaisia freelancereita. Nuoret freet ovat kertoneet, että kun he ovat tarjonneet alueelta juttuja, toimituksista ei usein edes vastata. Ei kiinnosta.

Nykyaika mahdollistaisi paremman seurannan. On monia tapoja tehdä journalismia. Toimitukset voisivat hyödyntää paikallisia toimittajia. He tekisivät juttuja toimitusten omien aluekontekstia tuntevien journalistien kanssa. Tätä on kokeiltu muun muassa Helsingin Sanomissa. Paikalliset toimittajat eivät ehkä osaa valita suomalaisia kiinnostavia näkökulmia, suomalaistoimittajat taas eivät ole paikan päällä eikä heillä ole kontakteja. Yhteistyö voi kuitenkin tuottaa erinomaista journalismia.

Auli Leskinen

60-vuotias freetoimittaja.

Työskennellyt Ylen ulkomaantoimittajana ja Latinalaisen Amerikan avustajana 1992 – 2003 ja 2006 – 2007.

Työskentelee vuoden loppuun yliopistoalan Latinalaisen Amerikan viennin kehitys-päällikkönä.

Suomen Madridin tiedeinstituutin johtaja 2012 – 2016, tutkija Suomessa ja Yhdysvalloissa 2007 – 2012.

Latinalaisen Amerikan tutkimuksen tohtori ja espanjan ja portu-galin kielten maisteri Helsingin yliopistosta.

Kirjoittaa Latinalaisen Amerikan asioihin keskittyvää blogia osoitteessa soycactus.blogspot.com.



3 2020
Arkisto

Kriisioloissa medialta vaaditaan malttia

Koronauutisoinnissa sekä toimittajien että yleisön on pakko oppia sietämään epävarmuutta ja muuttuvia tilanteita. Ja myös mediayhtiöiden on joustettava, kirjoittaa Maria Pettersson.

Päivi Anttikoski otti selfien Valtio­neuvoston linnan wc-tiloissa. Ennen ­koronaviruksen leviämistä ja valmiuslain käyttöönottoa siihen oli vielä aikaa.

Suosittelet kaikille toimittajille viestintäjohtajan uraa, Päivi Anttikoski

Valtioneuvoston viestintäjohtaja haluaa järjestää tiedotustilaisuuksia ihmisille eikä toimittajille.

Uutissatiiri viihdyttää ja viettelee, mutta se ei ole journalismia

”Satiirissa voidaan myös tarjota oikeamielistä identiteettiä katsojille”, kirjoittaa Janne Zareff.

Finländska medier dryper av vita räddare

När medierna lyfter upp en enskild person som hjälte kan det bidra till ökad volontärturism, skriver Liselott Lindström.

Koronaviruksen lyhennys voi olla uhkapeliä

”Vaikka 'koronan uhrien' ei tulkittaisikaan viittaavan pöytäpeliriippuvuuteen, myös otsikoissa olisi tyylikkäintä puhua (korona)viruksesta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Hovioikeus pohtii Janitskinin kuoleman vaikutusta tuomioon

MV-lehteen liittyvä oikeudenkäynti saattaa venyä jopa syksyyn.

Freelancer sairastaa omaan laskuunsa

”Freelancerin pitäisi saada työstään riittävä korvaus, joka riittää työterveyshuollon ja sairauspäivärahan maksamiseen”, kirjoittaa Hanna Kaisa Hellsten.

Yt-neuvottelut ovat neuvottelut, eivät sanelua, muistutti käräjäoikeus

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi helmikuussa Helsingin Evankelisen Opiston maksamaan korvauksia journalistisen alan opettajan työsuhteen päättämisriidassa. Oikeus arvioi sitä, käytiinkö yt-neuvottelut laillisesti.

Monipuolinen toimittaja ja tarkka vesipallotuomari

Kuolleita: Toimittaja Pasi Natunen 15. 7. 1967 Kuopio – 4. 2. 2020 Tuusula

Sanojen taitaja ja älykäs keskustelija

Kuolleita: Kulttuuritoimittaja Katriina Laine 27. 8. 1943 Pori – 4. 2. 2020 Pori

Uutisia Raumalta viideltä vuosikymmeneltä

Kuolleita: Uutispäällikkö Maija-Liisa Tuominen 5. 4. 1926 Kokemäki – 22. 2. 2020 Rauma

Ahkera ja leppoisa elävän kuvan ammattilainen

Kuolleita: Ohjaaja ja leikkaaja Matti Markkanen 26. 8. 1945 Kotka – 6. 11. 2019 Mikkeli

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta