Ennemmin lähden lenkille kuin sahaan omaa jalkaani poikki

JOURNALISTI
27.2.2020

Lauri Rotko

lauri.rotko@gmail.com

Kirjoittaja on heinolalainen valokuvaaja.

Lauri Rotkon saama työtarjous kertoo ajasta, jossa yhä useampi varsinkin lehdistölle työskentelevä free juoksee itseään hengiltä. ”Kurjistuminen on edennyt asteittain viimeiset viisitoista vuotta”, Rotko kirjoittaa kolumnissaan.

Sähköpostiin kolahti keikka. Viestin otsikosta olisi voinut päätellä työtehtävän olevan freekuvaajan peruskauraa: ison ammattiliiton lehden vakiopalstan kuvaus. Kattava briiffi, selkeä mallitaitto ja kuvattavan yhteystiedot annetaan yleensä jo ensimmäisessä viestissä. Tällä kertaa meilissä odotti kuitenkin työtarjous, joka kuvaa koko alan hiljalleen kurjistuvia työehtoja.

Viestissä kysyttiin, onko kuvaajalla henkilökohtaisia kontakteja liiton edustamalle alalle ja jatkettiin:

”Jos on, niin olet meille juuri se oikea kuvaaja!”

Kuvaajan hommaan kuului haastateltavan hankkiminen sukulaisista tai ystävistä.

Tehtävänä oli siis kuvata freekuvaajan siskosta tai vastaavasta toiminnallinen, upea otos työnsä ääressä. Samasta tilanteesta tarvittaisiin lisäksi toinen kuvakulma ja myös yksityiskohta. Tämän päälle kolme kuvituskuvaa, jotka eivät liity freekuvaajan siskoon vaan toimisivat kuvituskuvina liiton lehden nettiuutisissa. Hinnaksi ilmoitettiin 300 euroa plus arvonlisävero ja kilometrikorvaus.

 

Hinnan puolesta meiliin on tipahdellut viime vuosina paljon överimpiäkin tarjouksia. Yleensä ne ovat jonkun henkihieveriin kilpailutetun pienen viestintätoimiston keikkoja. Huomionarvoista on, että nyt kyseessä oli ison ammattiliiton lehden työtarjous. Vielä huomionarvoisempaa on, että kyseinen liitto pitää parhaillaan yllä reipasta möykkää oman alansa työn arvostuksesta ja jäsentensä mahdollisimman suurista palkankorotuksista.

Viesti kuvaa yleisemmin free-maailman työehtojen muuttumista. Tässä tapauksessa työtehtäviin kuului jutun aiheena olevan henkilön suostuttelu ja erikseen hyväksyttäminen toimeksiantajalla, aikataulujen sopiminen, henkilökuvien kuvaus kahdella eri setupilla, arkistokuvien kuvaus ja koko setin kuvankäsittely, kuvat jatkuvilla käyttöoikeuksilla. Ei muuta kuin puhelin käteen ja serkkuja tai kavereita naaraamaan.

Kyse on ronskista tehostamisesta. Liiton lehden toimittaja voi kilauttaa kuvaajan hankkimalle päähenkilölle, haastatella vartin ja kirjoittaa tuhannen merkin riekaleen. Kätevää ja halpaa sisältöä. Haastateltavien etsimisen voi unohtaa.

Työtä olisi ollut arveluttavaa ottaa vastaan, vaikka toimeksiantaja olisi luvannut isommankin korvauksen hommasta. Halvan sisällön tuottaminen nimittäin ajaa tässä tapauksessa ylinopeutta journalismin ohitse. Vai miten kuvaajan tädin valikoitumista jutun aiheeksi voi sanoa journalistisin perustein tehdyksi valinnaksi? Jos kerran iso ammattiliitto päätyy tällaiseen ratkaisuun, voi vain kuvitella, mitä pienemmät asiakkaat kohta tarjoavat.

 

Työtarjous kertoo ajasta, jossa yhä useampi varsinkin lehdistölle työskentelevä free juoksee itseään hengiltä. Kurjistuminen on edennyt asteittain viimeiset viisitoista vuotta. Ensimmäisessä vaiheessa menivät kaikki kuvien jatkokäyttöoikeudet. Sen jälkeen on alettu tinkiä työn hinnasta. Nyt näköjään samaan rahaan saa vielä hommata jutun aiheenkin.

Eivätkä freen käyttämä kalusto, kulkeminen tai palvelut ole muuttuneet ainakaan halvemmiksi. Ei ihme, että monen tekee mieli nostaa kytkintä journalismin parista esimerkiksi yritysviestinnän pariin tai ihan muulle alalle. Takavuosina ei ollut tavatonta, että freelancer keskittyi journalismiin ja viittasi kintaalla kaupalliselle viestinnälle. Nykyään nuo äänenpainot ovat vähentyneet niin valokuvaajien kuin toimittajienkin keskuudessa. Markkinointiin ja mainontaan liittyvissä hommissa palkkiot pysyvät kohtuullisina, koska hyvää työtä edelleen arvostetaan. Journalismin puolella valitettavasti näin ei enää ole.

 

Kun työn tekeminen muuttuu epäreiluksi, ihmiset uupuvat. Viime vuoden lopulla toteutetussa SFJ:n ja Sydänliiton terveyskyselyssä kaksi kolmesta kyselyyn vastanneesta freelancerista koki itsensä jonkin verran uupuneeksi (57 prosenttia) tai erittäin uupuneeksi tai stressaantuneeksi (9 prosenttia). Stressiä ja uupumusta aiheuttaviksi huolenaiheiksi kerrottiin muun muassa palkkiotason romahdus ja toimeentulon riittämättömyys, työterveyshuollon puute, toimeksiantajien huono kohtelu, työmäärän kasvu ja työajan riittämättömyys.

Tarjottu keikka jäi minulta tekemättä. Työtarjous ärsytti, mutta viiden minuutin päästä en ajatellut koko asiaa, koska oli parempaakin tekemistä. Esimerkiksi hyvin maksavien asiakkaiden paijaamista. Ja ennemmin lähden vaikka lenkille kuin sahaan omaa jalkaani poikki epäreilujen toimeksiantojen parissa.



8 2020
Arkisto

Harva meistä on korvaamaton superneuvottelija

Työehtosopimukset ovat siitä käteviä, että niiden ansiosta tavan ihmisen ei juuri koskaan tarvitse huolehtia lomista, työajasta, vähimmäispalkasta tai siitä, maksetaanko sairauden ajalta palkkaa, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Onneksi minä en joudu jakamaan mediatukia

”Mediatukea olisi rehdimpää perustella työpaikkojen säilymisellä kuin demokratialla”, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Vapaapäivien pitäminen on sinulle lähinnä uuvuttavaa, Minna Holopainen

STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen tekee töitä melkein koko ajan ja on mahdollisesti itsekin tekoäly.

Näin syntyy Trendin syysmuotijuttu

Trendi tilasi stylisti ja valokuvaaja -työparilta helmikuussa syysmuotijutun. Kesällä kuvaaja ja malli vaihtuivat koronan takia. Juttu kuvattiin elokuussa kotieläintilalla.

Kielenhuollon päämaja ei ole käymässä turhaksi

”On viisainta, ettei yleiskielessä sooloilu karkaa käsistä. Tämä aika ei varsinaisesti kaipaa lisää ymmärryksen puutetta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vi måste respektera – och kredda varandra

”Vi måste respektera varandras arbete och kredda den som kreddas bör”, skriver Felicia Bredenberg.

Koronasta vauhtia muutoksiin

”Voisiko pandemiakurjuuden keskeltä löytyä jotain hyvääkin? Voidaanko esimerkiksi itsensä työllistäjille saada vihdoin pandemian vauhdittamana turvatumpi asema”, kysyy Suomen freelance-journalistien uusi puheenjohtaja Maria Markus.

Munkit ja possut

Kesätoimittaja Ilkka Vänttisen kuvissa näkyi sikoja juuri niin kuin pitikin – ja lisäksi jotain aivan muuta.

Uutistoimistotuki ehkä osaksi median koronatukea – tuen haku on alkanut

Median koronatukea voi saada journalistisen työn kustannuksiin. Myöntämisen ehtona on mainosmyynnin lasku. Erillistä uutistoimintaan suunnattua tukea on saanut aiemmin muun muassa STT.

Etävaltuusto nosti hien otsalle

Kuuluuko? Näkyykö? Journalistiliiton historian ensimmäisessä valtuuston hybridikokouksessa teknisiä pulmia ratkottiin lennosta, kirjoittaa Kira Närhi.

Herrasmies on poissa

Kuolleita: Toimittaja Matti Vainio 20. 6. 1935 Sortavala – 5. 9. 2020 Hämeenlinna

Arvostettu monitoiminainen

Kuolleita: Toimittaja Liisa Laine Oulu 25. 3. 1936 – 8. 8. 2020 Helsinki

Hjärtat klappade för nyheter och rättvisa

Döda: Journalisten Ia Henriksson 5. 1. 1974 Helsingfors – 11. 7. 2020 Helsingfors

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta