Älä luule pärjääväsi yksin

JOURNALISTI
17.12.2020

Lauri Rotko
lauri.rotko@gmail.com
Kirjoittaja on heinolalainen yrittäjä.

”Moni freelanceer on ihan loppu yrittäessään olla niin erinomaisen itsenäinen”, kirjoittaa Lauri Rotko.

Todella moni freelancer ei maksa itselleen riittävää eläkettä. Eläketurvakeskuksen tuoreen tutkimuksen mukaan noin kolme viidestä yrittäjästä alivakuuttaa itsensä.

Syy on ansiotason heikkous, joka johtuu liian pienistä palkkioista. Oman vanhuudenturvan maksamiseen ei jää rahaa. Yllättävän pienelläkin kuukausittaisella laskutuksella voi elättää itsensä. Usein ongelmana on se, ettei mitään jää säästöön tai eläkkeeseen. Journalistiliitolla pitäisi olla automaattinen palvelu, joka lähettäisi varoitusviestin kerran kuukaudessa sellaisille jäsenille, joiden laskutus ei riitä eläkkeeseen.

Ansiotason heikkous ei kuitenkaan ole vain yhteiskunnan kasvottomien rakenteiden tai julmien toimeksiantajien vika. Syyllinen saattaa löytyä ainakin osittain peilistä. Friikkujen viivan alle jäävää tulosta pienentää ja heidän seniorinäkymiään kurjistaa ennen kaikkea kyvyttömyys tehdä yhteistyötä.

Freet ovat joukko yksinäisiä susia, jotka ovat tottuneet hoitamaan asiansa itse alusta loppuun. Omalle kaistalle on otettava kaikki markkinoinnista suorittavan työn kautta kirjanpitoon saakka, vaikka henki menisi. Monessa asiassa olisi edullisempaa ostaa apua ulkoa, mutta kunnon free ei mitään apukäsiä tarvitse. Moni on ihan loppu yrittäessään olla niin erinomaisen itsenäinen.

Kun free haluaa pitää kaikki langat omissa käsissään, tulee hänestä usein aikaa tuhlaava monisählä, joka keskittää energiaa epäolennaisuuksiin eikä ehdi keskittyä varsinaiseen työhönsä. Joten jos et halua viettää eläkepäiviäsi katkerasti, hanki apua ainakin laskutukseen, taloushallintoon ja markkinointiin. Ja ennen kaikkea, hanki itsellesi työpari tai muutama.

 

Minulla on ollut onni löytää itselleni työpari, jonka kanssa päädyimme perustamaan myös yhteisen yrityksen. Teemme yrityksille videotuotantoja, valokuvausta, tekstituotantoa, animaatioita, graafista suunnittelua ja kokonaisuuksia, jotka sisältävät tätä kaikkea.

On asiakkaan näkökulmasta täysin eri asia tilata töitä pieneltä selkeältä yritykseltä kuin yhden miehen narikalta. Sellaiselta, jossa sama monisählä vastaa puhelimeen, pitää Teams-palaverit, suunnittelee, käsikirjoittaa, kontaktoi, hoitaa kuvausjärjestelyt, kuvaa, valaisee, äänittää, editoi, pyörittää kommentointikierroksia, neuvottelee, korjaa, toimittaa, riitelee lisätöiden hinnoista, laskuttaa ja jälkimarkkinoi. Sellainen olin vielä muutama vuosi sitten, ihan oikea loppuunpalamisen kynnyksellä keikkuva monitoimilinkkari.

Freet mainitsevat yhdeksi freelanceriuden huonoksi puoleksi työyhteisön puuttumisen. Ei kuitenkaan ole mikään kiveenhakattu totuus, että friikut eivät voisi muuttaa suhdettaan yhteistyöhön ja hankkia työyhteisöä. Kun yksinyrittäjä päästää toisen osalliseksi työhönsä, tuntuu se aluksi rajaloukkaukselta. Pian kuitenkin hahmottuu, että oikean kumppanin kanssa voi tarjota asiakkaille isompia kokonaisuuksia, joista molemmat saavat lopulta enemmän laskutettavaa. Ideointi ja suunnittelu on laadukkaampaa, koska kumppanin kanssa voi pallotella ajatuksia ja toinen ampuu typerimmät ajatukset alas ennen kuin niitä päätyy toteuttamaan saati tarjoamaan asiakkaalle.

Yksi omakohtaisesti toteutunut kumppanuuden etu on ylilaadun karsinta. Monesti yksinään pakertava jää korjailemaan esimerkiksi jonkun valokuvan naaman magentan häivähdystä, vaikka asiakas ei edes villeimmissä laaduntarkastuksissaan kiinnittäisi asiaan huomiota. Hyvät kumppanit osaavat sanoa toisilleen milloin on syytä lopettaa hinkkaaminen ja lyödä hommalle piste ja lasku sisään.

Kumppanuuden kautta voi myös kyseenalaistaa juurtuneita käsityksiään. Aiemmin pidin selvänä, ettei friikku ehdi pitämään mitään kesälomia. Juoksin milloin missäkin kesän lammaspaimenkeikoilla ennen kuin kumppanini sanoi, että hän ei tee heinäkuussa töitä. Olin tyrmistynyt, ein sanominen ei kuulunut tapoihini. Tuntui ammatilliselta itsemurhalta olla venymättä asiakkaiden vaatimuksiin.

Mitä sitten tapahtui, kun pidin kuukauden loman? Asiakkaat toivottivat hyvää lomaa ja palasivat asiaan syksyllä.



3 2021
Arkisto

Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Ilahduit, kun viisi alaistasi lähti kilpailevaan lehteen, Arno Ahosniemi

Kauppalehden vastaava päätoimittaja esittää olevansa ikäistään vanhempi mies, joka odottaa turhaan työtarjousta Etelärannasta.

Koskelan surman uutisoinnissa jäi kertomatta, kuka leikkasi lapsilta

”Helsingistä piirtyy uutisten kautta omituinen kuva kaupunkina, jossa jokin mystinen luonnonvoima kasvattaa luokkakokoja ja näkymätön käsi silppuaa erityisopetuksen kelvottomaan kuntoon”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Historian ensimmäinen toimittajien työehtosopimus on ­allekirjoitettu! Edessä työnantajan Åke Heiniö ja Arvi V. Mäkinen sekä työntekijöitä edustanut Jyrki Juuti, takana Pauli Strandén ja Esko Muinonen vuonna 1967. Kuva: Uuskuva. SJL. KA.

Satavuotias Journalistiliitto aloitti pienenä herrakerhona ja kasvoi vahvaksi ammattiliitoksi

Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan - työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.

Konflikten tar kontextens plats

”Nyhetsmedier kan inte bortförklara sitt ansvar för förvirringen genom att peka finger mot myndigheter och politiker”, skriver Dan Lolax.

Auttaisiko työvälinepooli, jos etätyö jää pysyväksi?

Ergonomisen työskentelyn järjestäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla – ei työpaikalla eikä kotona työskennellessä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tuomas Aalto.

Virus muuntuu, mutta sitä ei muunneta

”Joskus kieleen vakiintuu yhdyssanoja, jotka tarkoittavat keskenään samaa, vaikka niiden osat ovat eri järjestyksessä ja toinen on muutenkin saattanut vaikuttaa toista epäloogisemmalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Pikkukengillä potku omaan takapuoleen

Kiitos siististä sisätyöstä, ajatteli Heikki Kuutti hyisenä pakkaspäivänä. Sitten uutispäällikkö sai juttuidean.

Journalistien työttömyyskassa Finka sulautuu osaksi uutta jättikassaa

Uudesta kassasta tulee Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Kolmen kassan yhdistyminen tuo liitolle säästöjä ja lisää kassan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Näin tekijänoikeusrahat kiertävät

Tekijänoikeusjärjestö Kopioston kautta kulkee vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, jotka se jakaa eteenpäin tekijänoikeuksien haltijoille.

Nitrodiskotaiteilija on poissa

Taittaja-graafikko Hannu Marttinen 12. 9. 1945 Helsinki – 10. 2. 2021 Hämeenlinna

Pienestä naisesta jäi iso jälki

Toimittaja Leena Seretin 11. 11. 1959 Kemi – 28. 1. 2021 Sipoo

Päätoimittaja puolusti koskiluontoa ja periaatteitaan

Päätoimittaja Seppo Vento 13. 6. 1930 Vesanto – 9. 2. 2021 Joensuu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta