Tutkijataustainen Ville Pernaa valittiin salaa Suomen Kuvalehden päätoimittajaksi. Hänen aloittaessaan lehti menetti tuhat tilaajaa kuussa. Pernaa ja toimitus käänsivät lehden kasvuun, mutta hinta oli kova.

Ville Pernaa, 45

Suomen Kuvalehden, Parnasson ja Kanavan vastaava päätoimittaja 2014 – 2019. Aloitti Kanavan päätoimittajana vuonna 2009.

Työskennellyt aiemmin muun muassa Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtajana (2007 – 2014), Yle Uutisissa erikoistutkijana (2008 – 2009) sekä tutkijana eduskunnan historiahankkeessa (2001 – 2007).

Valtiotieteiden tohtori Turun yliopistosta (2002). Journalistiikan ja poliittisen historian dosentti.

Tutkinut muun muassa median ja politiikan suhdetta, vaaliuutisointia, Ylen uutistoiminnan historiaa sekä Suomen lähihistoriaa.

JOURNALISTI
30.1.2020

Maria Pettersson, teksti
Heli Blåfield, kuvat

Ville Pernaan kalenteri on viimeksi ollut tyhjä marraskuun viimeisellä viikolla vuonna 2007.

Nyt hänellä ei ole kalenteria. Vuodenvaihteessa irtisanoutunut Suomen Kuvalehden entinen päätoimittaja sanoo olevansa helpottunut. Takana on viisi ja puoli vuotta päätoimittajuutta, neljä vuotta lehden kasvua ja vakava työuupumus.

Pernaa tarkastelee pasilalaisen ravintola Windsorin (karaokea, bingoa, buffetlounas) nuhjuista salia. Tänään siellä ei lounasta viereisen Otavamedian toimittajia, Pernaan entisiä kollegoja ja alaisia. Päätoimittajan hommassa työt eivät ikinä jää työpaikalle, Pernaa sanoo ja vilkaisee nopeasti kohti Otavamedian taloa. Nyt niistä ei tarvitse enää huolehtia.

”Viimeinen vuosi oli raskasta sairaslomien ja työssäkäynnin vuorottelua. Nyt siihen tuli selkeys. Päällimmäinen olotila on huojennus”, Pernaa sanoo.

Pernaa astui Suomen Kuvalehden johtoon vuonna 2014. Otavamedian lippulaivalehden päätoimittajanpesti on tärkeä ja näkyvä työ, ja yhtiö on tarkka siitä, kenet tehtävään valitaan. Johto ei aikanaan suostunut kertomaan, miten se päätyi valitsemaan päätoimittajaksi Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtajana ja Ylen vaalikommentaattorina tutuksi tulleen Pernaan. Samasta syystä Pernaa ei edelleenkään halua kertoa, miten päätyi päätoimittajaksi.

Poliittisesta historiasta väitellyt Pernaa oli tutkinut median ja politiikan suhdetta, opettanut sitä yliopistossa ja julkaissut aiheesta kirjoja. Politiikassa oli koettu uudenlaisia hetkiä: Anneli Jäätteenmäen ero, Tanja Karpelan ministeriys, Matti Vanhasen ja Susan Ruususen suhde. Turun Sanomat sai turkulaisesta tutkijasta hyvän haastateltavan, jonka Yle nappasi vaalikommentaattoriksi vuoden 2007 eduskuntavaaleihin.

”Vuodesta 2003 työni oli keskiraskasta päivystävää dosenttiutta. Vaalivuosina annoin lopulta noin tuhat haastattelua.”

Pernaa oppi, että suomalaiset politiikantoimittajat ovat erittäin ammattitaitoista väkeä.

”Lopetin pian sitaattien tarkistamisen, ne olivat aina oikein. En ole koskaan halunnut kirjoittaa joihinkin journaaleihin, joita lukee 200 ihmistä. Olen aina mieltänyt yleisökseni laajemman joukon kuin vain tutkijakollegat”, Pernaa sanoo.

Se oli yksi syy, miksi Pernaa ryhtyi vuonna 2009 sivutyönään päätoimittamaan Kanavaa.

Positiivinen. Innostava. Peräänantamaton. Kiltti, muttei tossukka. Puolusti alaisiaan esimerkiksi silloin, kun kahta määräaikaista toimittajaa ahdistettiin. Journalistiselta linjaltaan rohkea. Niin hyväntuulinen, että se tarttui myös ympärillä oleviin. Joviaali. Ei mikään kulmahuonejohtaja, vaan osallistui tekemiseen. Ei kuitenkaan mikromanageri. Alkuvuodesta 2014 SK:n toisena päätoimittajana aloittanut Pernaa oli uusien alaistensa mielestä valloittava persoona.

18 vuotta lehteä päätoimittanut Tapani Ruokanen oli jäämässä eläkkeelle elokuussa. Tilanne oli tiukka. Lehden levikki oli vastikään laskenut ensi kertaa alle 80 000:n, Pernaa muistelee. Kevään aikana lehti menetti tuhat tilaajaa kuussa. Edellisen vuoden lopulla maksumuurin taakse siirrettyjen nettisivujen lukijamäärää piti kasvattaa vimmatusti.

”Ajat olivat surkeat. Koko alalla vallitsi toivottomuuden ilmapiiri. Oli selvää, että kaupallinen media voi vain epäonnistua, kaikki menee pieleen ja huononee”, Pernaa muistelee.

”Lukijana minulla oli ollut vaikeuksia aiempien vuosien lehtien numeroiden kanssa, ne eivät temmanneet mukaansa siinä määrin kuin niiden olisi pitänyt.”

Tehtiin lukijatutkimus.

”Tutkimus vahvisti näkemykseni: Lehti koettiin ylhäältä alaspäin katsovaksi, sekä värimaailmaltaan että sisällöiltään tummaksi, kuin ankaraksi kansakouluopettajaksi, joka sormea heristäen kertoo, miten pitää ajatella. Tyypillinen kansi oli mielikuvissani sellainen, jossa oli aiheesta riippumatta mustaa ruskealla taustalla tai ruskeaa harmaalla taustalla.”

SK:n toimituksessa ei muisteta, että Pernaan näkemys lehdestä olisi hänen saapuessaan ollut aivan näin negatiivinen, tai ainakaan hän ei kertonut sitä. Oli kuitenkin selvää, että muutoksia olisi tulossa.

 

Otavamediassa oli 2014 meneillään uudistus, jossa lehdet jaoteltiin lehtiperheisiin. Suomen Kuvalehti, Kanava ja Parnasso koottiin samaan lehtiperheeseen, ja Pernaasta tuli niiden kaikkien vastaava päätoimittaja. Kanavalla ja Parnassolla oli silti omat vastaavat tuottajansa.

”Johdon näkökulmasta oli ehkä hyvä, että lehtiperhemuutosta johtamaan otettiin joku ulkopuolinen – joku, joka ei ajatellut, että mitä vikaa tässä vanhassa systeemissä muka oli. Vaikeina aikoina ihmiset helposti haikailevat, että ennen vanhaan tehtiin sitä ja tätä. Minä en ole ollut alalla kuin huonoina aikoina, enkä voinut nostalgisoida entisiä aikoja tai murehtia, että miksi nyt on tämmöistä kun ennen oli tuommoista.”

Pernaa halusi uudistaa lehden. Se tarkoitti uutta sisältöä, uutta ulkoasua ja osin uutta henkilöstöä.

Edellinen vakituinen toimittaja oli rekrytoitu lehteen vuonna 2013. Ruokasen kaudella keskimäärin yksi toimittaja kerrallaan oli erilaisilla vapailla, Pernaa kertoo. Kun hän saapui, lähes kolmannes toimituksesta halusi lähteä erilaisille vapaille, hän muistelee. Tilalle rekrytoitiin nuoria kykyjä, kuten Ylioppilaslehdestä tunnettu taistelupari Vappu Kaarenoja ja Aurora Rämö, sekä myöhemmin Terrafame-skandaaliin liittyneen sensuurin takia Yleltä lähteneet Salla Vuorikoski ja Jussi Eronen.

Uuden tuottajaportaan luominen toi lehteen uutta editointikulttuuria ja työkiertoon saapuvat uusia ideoita.

”Minun ei tarvinnut yksin puhkua fläppitaulun edessä, että nyt tarvitaan jotain määrittelemättömiä uudenlaisia juttuja. Kaikkihan olivat mielestään tehneet vuosia niin hyvää lehteä kuin mahdollista. On inhottavaa esittää toimittajien edessä löysiä linjauksia, koska he kysyvät, että mitä konkreettisesti haluat.”

Pernaa halusi, että SK kirjoittaisi oudoista aiheista.

”Takana oli pitkä samankaltaisten vuosien kausi. Oli syntynyt käsitys, mistä aiheista SK:n sopii kirjoittaa, mitkä ovat lehden arvoisia. Halusin räjäyttää sen laatikon. Halusin, että juttuja tehtäisiin tosi oudoista aiheista.”

Esimerkki oli vuoden 2014 pyhäinpäiväviikonlopun lehti, Pernaa sanoo.

”Kanteen pantiin 40 vuotta täyttänyt Sleepy Sleepers -yhtye, jonka jäsenet, Sakke Järvenpää ja Mato Valtonen ja muut, olivat pukeutuneet Pussy Riotiksi. Vähän kylmäsi, että onko tämä liikaa! Tiesin, että otan ison riskin.”

Tässä Pernaa muistaa väärin. Kannessa ei ole Pussy Riotiksi pukeutunutta yhtyettä vaan kokoelma albuminkansia. Pussy Riot -henkinen keikkakuva on jutun avausaukeamalla.

Toimituksessa intoilu hymyilytti: olihan bändikansia toki tehty ennen Pernaatakin, eivätkä uudistukset lehteä tyystin toiseksi muuttaneet – suurin osa vanhoista elementeistä ja tekijöistä säilyi. Pernaa kuitenkin antoi tilaa ja aikaa monille pitkään hautuneille intohimoprojekteille.

Lehteä tuotiin myös lähemmäs nykyaikaa.

”Päätin, että vaihdamme aikakauden, jota historiajutut tarkastelevat – jätämme Mannerheimin rauhaan ja siirrymme Kekkoseen.”

Myös historiantutkijana Pernaata oli kiinnostanut vain lähihistoria, viimeiset 60 vuotta. Siis suunnilleen se ajanjakso, jonka keskimääräinen SK:n lukija on ollut elossa: 70 prosenttia lukijoista on yli 55-vuotiaita.

Myös lehden ulkoasu uudistettiin. Sitä huhkivat heinäkuun helteillä kasaan Pernaa, ulkoasupäällikkö Vesa Tuukkanen ja toimituspäällikkö, nyt vt. päätoimittaja Jarmo Raivio. Logo uudistettiin, taittoon tuotiin ilmavuutta ja värejä käytettiin rohkeammin.

”Sanoin leikillisesti mutta varsin tosissani, että mustan ja ruskean käyttöön vaaditaan jatkossa erityislupa.”

 

Uudistuksia oli pohdittava tarkkaan muun muassa siksi, että SK:n brändi on paitsi lukijoille myös omistajille hyvin rakas. Lehden arvojen tuli näkyä myös uudessa lehdessä.

”SK puolustaa länsimaisia arvoja, demokratiaa ja markkinataloutta ja on kohtuullisen liberaali. Näiden arvojen takana oli helppo seistä”, Pernaa sanoo.

Keskusteluja omistajien kanssa käytiin silti vilkkaasti. Puhelimen päässä saattoi olla esimerkiksi perheomisteisen konsernin entinen toimitusjohtaja, viime vuonna 85 vuotta täyttänyt Olli Reenpää.

Tuliko uudistuksesta tai aihevalinnoista sanomista?

Pernaa hymyilee.

”Tuota, sanotaan nyt näin, että voittopuolisesti tuli kiitoksia.”

Ainakin talouskehitykseen johto oli todennäköisesti tyytyväinen. Myynti markkinoi uudistunutta lehteä ja uutta päätoimittajaa vimmatusti. Samana syksynä lukijamäärän syöksykierre kääntyi ja lehti sai Pernaan mukaan 3 000 uutta tilaajaa. Seuraavana vuonna Pernaa muistelee tilausmyynnin kasvaneen 5 000:lla. Verkosta maksaa nyt viidennes tilaajista.

Podcast-ääniksi pestattiin näyttelijät Vuokko Hovatta ja Tommi Korpela, toimitus kehitti nettiä ja toteutti valtavan työläät erikoisnumerot lehden ja Suomen satavuotissyntymäpäivistä. Kuntavaalien alla se ahkeroi Kuntaleaks-sivuston, jonne koottiin satamäärin uutisia kunnista. Uusia kykyjä rekrytoitiin.

Tilaukset – joko absoluuttinen määrä tai tilauksista saatava raha – kasvoivat neljänä vuonna viidestä.

 

Uuden opettelu, hyvin tiivis osallistuminen käytännön tekemiseen, muutoksen johtaminen, henkilöstön väliset kahnaukset, 12 tunnin työpäivät, reissaaminen Turun ja Helsingin väliä, isän kuolema ja kaiken päälle muut normaalit päätoimittajan työt olisivat iso kakku kenelle tahansa.

Ensimmäiset kolme vuotta kaikki näytti hyvältä ja Pernaasta tuntui, että toimitus onnistui kaikessa, mihin ryhtyi. Vuonna 2018 lehden kolmen vuoden onnistumisputki kuitenkin katkesi.

”Olin tottunut ajattelemaan, että eiväthän nämä uupumiset minua koske. En edes tiennyt, että sellaista on.”

Loppuvuodesta 2018 Pernaa oli kuuluttamassa vanhan sählyjoukkueensa peliä.

”Ajoin hallilta kotiin, mutta en päässyt enää autosta ylös. Voimat olivat aivan loppu. Ajattelin, että en minä nyt tällaiseen hyydy, en kerta kaikkiaan. Mutta jouduin tunnustamaan, että en pysty. Paha mennä töihin, jos ei pääse edes auton penkistä ylös. Muutaman päivän runttasin vielä töitä kotoa käsin, sitten katkesin täysin.”

Pernaa piti kuusi viikkoa sairaslomaa ja muita lomia. Hän kävi työpsykologin kanssa läpi työtapoja ja mahdollisuuksia keventää työtaakkaa. Osalle toimitusta uupuminen tuli täytenä yllätyksenä, osa oli nähnyt merkkejä pitkin syksyä.

Kuuden viikon jälkeen, alkuvuodesta 2019, Pernaa koki olevansa jälleen työkuntoinen. Lääkäri oli samaa mieltä, ja Pernaa palasi töihin.

Työnjakoa pomoportaassa järjesteltiin uudelleen. Pernaa arvelee, että jos hän olisi ollut oikeasti terve, olisi hän pystynyt hoitamaan tehtävänsä. Uupumus oli kuitenkin väistynyt vain hetkeksi.

”Tehtävää oli paljon eikä tilanne ollut helppo. Lehdessä olisi tarvittu tervettä päätoimittajaa eikä puolikuntoista. Tuli uusi totaalipysähdys. Olisi pitänyt tehdä presentaatio. Tuijotin tyhjää ruutua eikä saanut näppäimistön näppäintä painettua.”

Pernaa jäi uudelleen sairaslomalle toukokuussa. Siitä uutisoitiin, sillä Pernaan mielestä burnout on aivan samanlainen sairaus kuin vaikkapa leikkausta vaativa selkäkipu. Ei mitään ihmeellistä.

Hinku takaisin töihin oli koko ajan kova.

”Levon tarve ja työn imu taistelivat minussa kaiken aikaa. Olisin tullut väkisin töihin. Työnantaja oli viisaasti sitä mieltä, että pidän sairasloman jälkeen vielä kesäloman.”

Lokakuussa Pernaa palasi jälleen, nyt tekemään kolmepäiväistä viikkoa. Sovittiin, että Raivio hoitaisi journalistisen puolen, Pernaa hallinnon. Joulukuussa Pernaa palasi täysipäiväiseen työhön ja kunto romahti jälleen.

”Halusin tosi paljon parantua ja olin mahdollisimman hyvä potilas. Toimituksessa tehtiin monia järjestelyjä sairaslomani takia, eivätkä ne olleet omiaan selkeyttämään organisaatiota. En vain suostunut myöntämään itselleni, että ei tästä nyt toivu.”

Toimitukselle aika oli tosiaan raskasta. Huoli pidetystä päätoimittajasta oli ollut kova. Toimituksessa uskottiin, toivottiin ja luotettiin, että Pernaa palaisi. Välitilassa elettiin pitkälti toista vuotta. Pernaa sanoo saaneensa konsernin johdolta kaiken tuen, mutta toimituksessa mietittiin, miksi johto antoi epäselvän, toimitusta rasittaneen tilanteen jatkua niin kauan.

Otavamediassa käytiin pitkät yt-kierrokset, joiden seurauksena myös SK:sta lähti työntekijöitä. Useat toimituksen työntekijät ovat olleet hyvin uupuneita. Osa on turvautunut lääkärin apuun, ja lääkärin mukaan työympäristö on ollut niin stressaava ja epäselvä, että se sairastuttaa.

Toimitus jaettiin karkeasti kahtia nopeiden ja hitaiden juttujen tekijöihin, mitä osa työntekijöistä piti hyvin omituisena. Nyt jaosta on luovuttu. Toimituksen sisäiset ristiriidat ovat usein jääneet käsittelemättä. Joidenkin mukaan on suoranainen ihme, että lehti on viime vuonna ilmestynyt normaalisti. Toimitus on ahkeroinut ja venynyt joskus tekijöiden terveyden hinnalla. Pernaan ohella myös toimitus on huojentunut siitä, että tilanne on nyt ratkennut.

 

Uutena vuotena Pernaa twiittasi irtisanoutuneensa. SK julkaisi uutisen:

Vuonna 2019 päätoimittaja Pernaa oli pitkään sairauslomalla työuupumuksen takia. Pernaan irtisanoutumista edelsi joulukuussa tapaus, joka liittyi päätoimittajan alkoholinkäyttöön.

Pernaalle alkoholinkäytön mainitseminen tuli yllätyksenä.

”Luin sen aamulla netistä kuten kaikki muutkin.”

Asia liittyi työuupumuksen oireisiin – sekavassa tilassa esiintymiseen Otavan tilaisuudessa ja seuraavana päivänä toimituksessa – mutta sekä Pernaa että toimitus korostavat, että esimerkiksi väkivaltaa tai ahdistelua tapaukseen ei liity.

”Toimitus tekee tällaiset julkaisupäätökset itsenäisesti”, Pernaa toteaa lakonisesti.

Vt. päätoimittaja Jarmo Raivion mukaan julkaisua edelsi pitkä harkinta toimituksessa.

”Mietimme pitkään sekä julkaisupäätöstä että muotoilua ja sitä, onko kyseessä yksityisyyden suojan piiriin kuuluva tieto. Velvollisuutemme on kertoa asiat, jotka ovat totta, ja tilanteet ja henkilön asema olivat sellaisia, että päätimme julkaista”, Raivio sanoo.

 

Pernaa on kertonut uupumuksesta avoimesti useita kertoja. Palautetta on tullut valtavasti.

”Olen saanut satoja viestejä. Ihmiset ovat olleet todella myönteisiä, toivottaneet voimia ja kertoneet omista kokemuksistaan.”

Pernaan neuvo on tarkkailla itseään, vaikka uupumus ei tuntuisi uhkaavan. Uuden työn takia saattaa esimerkiksi joutua muuttamaan elämäänsä ja aikataulujaan.

”Jos elämä kuitenkin muuttuu hyvin paljon, kannattaa pysähtyä ja miettiä, onko tämä todella välttämätöntä ja normaalia. Meillä on ollut kaveriporukan säbävuoro melkein 30 vuotta. Tässä uudessa työssä meni vuosi niin, etten koskenut säbämailaan.”

Myös unentarve saattaa kertoa uupumuksesta.

”Olin aiemmin pärjännyt ihan normaaleilla aikuisen ihmisen yöunilla. Yhtäkkiä tuntui, että kaikki illat ja viikonloput menivät nukkuessa. Tarvitsin 12 tuntia unta.”

Pernaa toivoo, että työtoverit pitäisivät toisistaan huolta.

”Jos huomaa, että jollakulla alkaa pannu ylikuumeta, on hyvä kysyä, miten voit.”

Myös hoitosuhteen olisi hyvä olla kunnossa.

”Minulla kävi huono tuuri. Kävin hirveän monella eri lääkärillä ja monessa paikassa, mikä ei ole ihanteellista. Kesken sairastamisen työterveyshuollon toimittaja vaihtui. Osa lääkäreistä oli Turussa, osa Helsingissä.”

Toimitukselle on kerrottu, että seuraavan Suomen Kuvalehden päätoimittajan valinta siirtyy loppukevääseen, ehkä jopa ensi syksyyn. Pernaan ainoa suunnitelma puolestaan on toipua kunnolla ja kestävästi. Sen jälkeen media alana kiinnostaa edelleen.

”Ajattelisin, että kyllä tämmöiselle ahkeralle nuorukaiselle jotain mielekästä tekemistä löytyy. Näytöt ovat kuitenkin säälliset.”

Pernaa harkitsee jopa uuden kalenterin hankkimista.


 

Oikaisu 30.1., 25.2. ja 23.3.: Jutussa kerrottiin aiemmin, että Suomen Kuvalehden lukijamäärä olisi laskenut alle 80 000 ennen Pernaan tuloa lehteen. Kyse oli kuitenkin lehden levikistä. Lehti myös menetti tuhat tilaajaa, ei tuhat lukijaa kuussa. Lehteen oli rekrytoitu vakituinen toimittaja viimeksi vuonna 2013, ei yli 10 vuotta ennen Pernaan aloittamista. Väite, jonka mukaan lehdellä oli Pernaan aloittaessa viisi verkkotilaajaa, ei pitänyt paikkaansa. 

Ville Pernaa, 45

Suomen Kuvalehden, Parnasson ja Kanavan vastaava päätoimittaja 2014 – 2019. Aloitti Kanavan päätoimittajana vuonna 2009.

Työskennellyt aiemmin muun muassa Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtajana (2007 – 2014), Yle Uutisissa erikoistutkijana (2008 – 2009) sekä tutkijana eduskunnan historiahankkeessa (2001 – 2007).

Valtiotieteiden tohtori Turun yliopistosta (2002). Journalistiikan ja poliittisen historian dosentti.

Tutkinut muun muassa median ja politiikan suhdetta, vaaliuutisointia, Ylen uutistoiminnan historiaa sekä Suomen lähihistoriaa.



3 2020
Arkisto

Kriisioloissa medialta vaaditaan malttia

Koronauutisoinnissa sekä toimittajien että yleisön on pakko oppia sietämään epävarmuutta ja muuttuvia tilanteita. Ja myös mediayhtiöiden on joustettava, kirjoittaa Maria Pettersson.

Päivi Anttikoski otti selfien Valtio­neuvoston linnan wc-tiloissa. Ennen ­koronaviruksen leviämistä ja valmiuslain käyttöönottoa siihen oli vielä aikaa.

Suosittelet kaikille toimittajille viestintäjohtajan uraa, Päivi Anttikoski

Valtioneuvoston viestintäjohtaja haluaa järjestää tiedotustilaisuuksia ihmisille eikä toimittajille.

Uutissatiiri viihdyttää ja viettelee, mutta se ei ole journalismia

”Satiirissa voidaan myös tarjota oikeamielistä identiteettiä katsojille”, kirjoittaa Janne Zareff.

Finländska medier dryper av vita räddare

När medierna lyfter upp en enskild person som hjälte kan det bidra till ökad volontärturism, skriver Liselott Lindström.

Koronaviruksen lyhennys voi olla uhkapeliä

”Vaikka 'koronan uhrien' ei tulkittaisikaan viittaavan pöytäpeliriippuvuuteen, myös otsikoissa olisi tyylikkäintä puhua (korona)viruksesta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Hovioikeus pohtii Janitskinin kuoleman vaikutusta tuomioon

MV-lehteen liittyvä oikeudenkäynti saattaa venyä jopa syksyyn.

Freelancer sairastaa omaan laskuunsa

”Freelancerin pitäisi saada työstään riittävä korvaus, joka riittää työterveyshuollon ja sairauspäivärahan maksamiseen”, kirjoittaa Hanna Kaisa Hellsten.

Yt-neuvottelut ovat neuvottelut, eivät sanelua, muistutti käräjäoikeus

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi helmikuussa Helsingin Evankelisen Opiston maksamaan korvauksia journalistisen alan opettajan työsuhteen päättämisriidassa. Oikeus arvioi sitä, käytiinkö yt-neuvottelut laillisesti.

Monipuolinen toimittaja ja tarkka vesipallotuomari

Kuolleita: Toimittaja Pasi Natunen 15. 7. 1967 Kuopio – 4. 2. 2020 Tuusula

Sanojen taitaja ja älykäs keskustelija

Kuolleita: Kulttuuritoimittaja Katriina Laine 27. 8. 1943 Pori – 4. 2. 2020 Pori

Uutisia Raumalta viideltä vuosikymmeneltä

Kuolleita: Uutispäällikkö Maija-Liisa Tuominen 5. 4. 1926 Kokemäki – 22. 2. 2020 Rauma

Ahkera ja leppoisa elävän kuvan ammattilainen

Kuolleita: Ohjaaja ja leikkaaja Matti Markkanen 26. 8. 1945 Kotka – 6. 11. 2019 Mikkeli

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta